Korkein oikeus KKO:2006:37

Lahjusrikkomus
Sotilasrikos

Pääesikunnan osastopäällikkönä toimiva komentaja, joka vastasi pääesikunnan konttorikonehankinnoista, oli runsaan kahden vuoden aikana vastaanottanut lahjanluonteisia etuja konttorikoneita pääesikunnalle samaan aikaan markkinoineelta yhtiöltä osallistumalla yhtiön vieraana kahdesti oopperajuhlille sekä useisiin golf-tapahtumiin. Komentajan katsottiin syyllistyneen sotilaana tehtyyn lahjusrikkomukseen. (Ään.)

RL 40 luku 3 § (792/1989, 604/2002)

Asian käsittely hovioikeudessa

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.1.2005

Syyte

Virallinen syyttäjä vaati komentaja R:lle rikoslain 40 luvun 3 §:n (792/1989) nojalla rangaistusta sotilaana 7.6.2000 – 3.10.2002 tehdystä lahjusrikkomuksesta tämän toimiessa pääesikunnan esikuntaosaston päällikkönä, jonka virkatehtäviin muun ohella kuului huolehtia osaston hankinnoista hänelle annettujen oikeuksien rajoissa.

Hankintojen ratkaisuoikeuksia koskeneen pääesikunnan pysyväisohjeen ja pääesikunnan sen nojalla tekemän päätöksen perusteella R:lla oli ollut oikeus päättää enintään 250 000 markan (42 047 euron) arvoisista, osastonsa toimialaan liittyvistä hankinnoista. Kalliimmat hankinnat R:n oli tullut esittää pääesikunnan kaupallisen osaston hyväksyttäväksi.

R oli, teetettyään loppuvuonna 2000 esikuntaosaston henkilökunnalla kopiokoneena ja tulostimena käytettävän monikäyttölaitteen hankinnan valmistelua, päättänyt hankkia Canon Oy:n pääesikunnalle tarjoaman, kahdesta Canon GP 605 -laitteesta koostuvan monikäyttölaitepaketin. Hankinnan valmistelijat olivat suositelleet erään toisen myyjän edustamaa laitetta.

Canon GP 605 -laitteet varusteineen oli hankittu pääesikunnalle suorahankintana 292 412 markan (49 180 euroa) hinnalla Kauppatalo Hansel Oy:n välityksellä R:n 21.12.2000 tekemällä ja varmentamalla tilauksella, jonka hän oli jälkikäteen hyväksyttänyt pääesikunnan kaupallisen osaston päälliköllä. Lisäksi R oli 28.12.2000 erikseen hankkinut pääesikunnalle suoraan Canon Oy:lle tekemällään tilauksella sanottuun monikäyttölaitepakettiin kuuluneen 30 000 markan (5 046 euron) hintaisen Callisto-ohjausjärjestelmän.

Vielä R oli 24.10.2002 varmentamallaan ja pääesikunnan kaupallisen osaston päälliköllä hyväksyttämällään tilauksella hankkinut pääesikunnalle 107 493 euron hinnalla suorahankintana Kauppatalo Hansel Oy:n välityksellä Canon Oy:n pääesikunnalle tarjoaman Canon CLC 5000 -värikopiokoneen.

R oli osallistunut myös loppuvuonna 2000 tehtyihin, kymmentä kerrostulostinta ja yhtä värikopiokonetta koskeneiden hankintapäätösten tekemiseen. Canon Oy oli myös näiden hankintojen yhteydessä tarjonnut pääesikunnalle edustamiaan laitteita. R oli ensin vastoin hankinnan valmistelijoiden näkökantaa puoltanut Canon-kerrostulostimien hankkimista, mutta suostunut sitten toisenmerkkisten laitteiden hankintaan.

Canon Oy:n ja muiden myyjien tarjoamien tuotteiden hankintoihin edellä kerrotulla tavalla osallistunut R oli ottanut vastaan ja hyväksynyt itselleen ja osin puolisolleen erilaisia etuja niitä tarjonneelta Canon Oy:ltä ainakin seuraavasti:

  • 7.6.2000 itselleen golfkenttämaksuna, ravintolakestityksenä ja lahjaesineenä yhteensä 107,31 euron arvoisen edun,
  • 5.7.2000 itselleen ja puolisolleen oopperalippuina, kesähotellimajoituksena, laivaristeilynä, golfkenttämaksuna, taidenäyttelykäyntinä, äänilevynä ja ravintolakestityksenä yhteensä ainakin 579 euron arvoisen edun,
  • 3.10.2000 itselleen golfkenttämaksuna, ravintolakestityksenä ja lahjaesineinä yhteensä 92,43 euron arvoisen edun,
  • 6.6.2001 itselleen golfkenttämaksuna, ravintolakestityksenä ja lahjaesineinä yhteensä 100,05 euron arvoisen edun,
  • 17.7.2001 itselleen ja puolisolleen oopperalippuina, kesähotellimajoituksena, laivaristeilynä, golfkenttämaksuna ja ravintolakestityksenä yhteensä ainakin 421,87 euron arvoisen edun,
  • 4.10.2001 itselleen golfkenttämaksuna, ravintolakestityksenä ja lahjaesineinä yhteensä 117,10 euron arvoisen edun,
  • 5.6.2002 itselleen golfkenttämaksuna, ravintolakestityksenä ja lahjaesineinä yhteensä 130,99 euron arvoisen edun,
  • 31.7.2002 itselleen golfkenttämaksuna ja ravintolakestityksenä yhteensä 64,40 euron arvoisen edun,
  • 17.8.2002 itselleen golfkenttämaksuna, ravintolakestityksenä ja lahjaesineinä yhteensä 80,57 euron arvoisen edun,
  • 17.9.2002 itselleen golfkenttämaksuna, ravintolakestityksenä ja lahjaesineinä yhteensä 89,17 euron arvoisen edun ja
  • 3.10.2002 itselleen golfkenttämaksuna, ravintolakestityksenä ja lahjaesineinä yhteensä 83,80 euron arvoisen edun.

R:n tahallinen menettely hänen ottaessaan vastaan ja hyväksyessään edellä mainitut, yhteensä 1 866,69 euron arvoiset edut tuotteitaan aktiivisesti pääesikunnalle markkinoineelta ja ainakin edellä kerrotuin tavoin myös toimittaneelta Canon Oy:ltä oli muun ohella R:n virka-asemaan liittyneet vaikutusmahdollisuudet hankinta-asioissa sekä Canon Oy:n ja pääesikunnan jatkuva liikesuhde huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

Syyttäjä vaati lisäksi, että R tuomitaan valtiolle menettämään vastaanottamansa ja hyväksymänsä edun arvona 1 866,69 euroa.

R kiisti syytteen ja vaati sen hylkäämistä.

Hovioikeuden tuomio

Hovioikeus totesi ratkaisussaan R:n tulleen pääesikunnan esikuntaosaston osastopäällikön tehtävään 1.6.2000 lukien. Osastopäällikön tehtäviin kuului muun muassa vastata pääesikunnan päivittäisistä asioista, kuten turvallisuudesta, valmiudesta, henkilöstöön liittyvistä asioista ja virastoasioista. Yksi olennainen osa työnkuvasta olivat esikuntaosaston erilaiset hankinnat, kuten esimerkiksi kopiokoneet, toimistotarvikkeet, elektroniikka ja muut vastaavat laitteet. Esikuntaosastoon kuului myös paino- ja kopiolaitos, jonka kopiokonehankinnoista ja niihin liittyvistä Canon Oy:n tarjoamista etuisuuksista nyt oli kysymys.

Pääesikunnan esikuntaosasto oli 9.12.1999 esittänyt uuden suuritehoisen kopiokoneen hankintamenettelyn käynnistämistä. Tarjouspyyntömenettely oli aloitettu 17.12.1999 ja hankintamenettely oli keskeytetty 9.3.2000 tehdyllä ilmoituksella. Hankinnan keskeytys oli tapahtunut ennen kuin R oli tullut osastopäälliköksi. R oli kertonut, että paino- ja kopiolaitoksen uudistaminen ja kopiokonehankinta oli käynnistetty uudestaan sen jälkeen, kun hän oli tullut osastopäälliköksi. Esikuntaosasto oli tilannut 21.12.2000 päivätyllä tilauksella Hansel Oy:ltä mustavalkokopiokoneeksi kaksi Canon-kopiokonetta. Hankintahinta oli ollut 292 412 markkaa (49 180,17 euroa). Edelleen esikuntaosasto oli tilannut 28.12.2000 Canonilta clusterointipaketin 30 000 markan (5 045,64 euron) hintaan. Vielä pääesikunta oli hankkinut paino- ja kopiolaitokselle Canon-merkkisen värikopiokoneen 24.10.2002 hankintahinnan ollessa 107 493 euroa.

Sotilaana tehty lahjusrikkomus

Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 40 luvun 3 §:n (792/1989) mukaan, jos virkamies tai julkisyhteisön työntekijä vaatii, vastaanottaa tai hyväksyy itselleen tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun taikka vaatii tai hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen, joka on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, hänet on tuomittava lahjusrikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Sotilaskurinpitolain 4 §:n mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävästä rikoksesta voidaan sakon asemesta tuomita kurinpitorangaistus.

Lahjusrikkomusta koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää ensinnäkin, että virkamies on ottanut vastaan lahjan tai muun edun. Toiseksi etuuden tulee olla tavalla tai toisella yhteydessä virkamiehen palvelussuhteeseen. Kolmanneksi edun tulee olla omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Tältä osin edellytetään, että etuuden vaatiminen, vastaanottaminen tai hyväksyminen on ollut tyypillisesti sellaista, että se yleensä heikentää luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen ulkopuolisen näkökulmasta tarkasteltuna.

R oli kertonut, että kopiolaitoksen uudistaminen ja kopiokoneiden hankintamenettely oli käynnistetty uudestaan sen jälkeen, kun hän oli tullut osastopäälliköksi. Valmisteluvaiheessa oli esitetty erään toisenmerkkisen koneen hankkimista, mutta myöhemmin oli päätetty hankkia kaksi konetta Canon Oy:ltä ja yksi eräältä muulta laitetoimittajalta. Päätökseen hankkia koneet Canon Oy:ltä oli vaikuttanut alunperin hankittavaksi aiotun toisen merkin vika-alttius ja mahdollisuus hankkia Canonin koneisiin niin sanottu Callisto-ohjelma, jonka avulla tulostustyöt oli mahdollista ohjata vapaana olevalle koneelle.

R oli kertonut osallistuneensa syytteessä kerrottuihin tapahtumiin. Oopperajuhliin oli tullut eri kutsut eikä hän ollut pitänyt niihin osallistumista laittomana. Tapahtumissa oli ollut mukana muitakin puolustushallinnon edustajia. Golftapaamisten osalta R oli todennut, että osassa tapahtumia osallistujia oli ollut koko valtionhallinnosta ja osa tapahtumista oli ollut pääesikunnan ja Canon Oy:n välisiä vastavuoroisesti järjestettyjä tapahtumia. Tapahtumissa ei ollut keskusteltu hankinnoista ja kysymys oli ollut normaalista suhdetoiminnasta. Samankaltaisia tapahtumia oli ollut myös muiden laitetoimittajien järjestäminä. R oli kohdellut hankinnoissa eri tavarantoimittajia tasapuolisesti.

Pääesikunnan kaupallisen osaston päällikkö todistaja L oli kertonut, että esikuntaosaston päällikön toimivalta hankinnoissa oli suurempi kuin muilla osastopäälliköillä ja L:ää kuultaessa toimivalta oli 50 000 euroon saakka. L oli hyväksynyt joulukuussa 2000 tehdyn 292 412 markan kopiokonehankinnan, jonka R oli esitellyt hänelle. Kysymys oli ollut suorahankinnasta eli hankintaa ei ollut tarvinnut erikseen kilpailuttaa, vaan Kauppatalo Hansel Oy oli jo kilpailuttanut tuotteiden tarjoajat ja puolustusvoimat ostajana oli saattanut valita sopimustoimittajalta sopivan tuotteen.

Tapahtuma-aikana esikuntaosaston painolaitoksen esimiehenä ollut todistaja P oli kertonut, että kopiokonehankinnan valmistelun aikana he olivat päätyneet esittämään hankittavaksi muun kuin Canonin tuotetta. Varsinaisesti P ja R eivät olleet olleet erimielisiä laitehankinnoista, mutta P oli pitänyt loukkaavana, että R oli päättänyt esityksestä huolimatta hankkia Canonin koneet.

Pääesikunnan tietohallintopäällikkönä toiminut todistaja J oli kertonut olleensa R:n kutsumana eräässä tilaisuudessa joulukuussa 2000, jossa oli ollut mukana myös Canon Oy:n edustaja. Tilaisuudessa oli esitelty laitteita ja ohjelmistoja. J oli pyytänyt saada tutustua niin sanottuun Callisto-ohjelmistoon siinä tarkoituksessa, että hän olisi varmistunut sen sopivuudesta puolustusvoimien tietojärjestelmiin. R oli tilaisuudessa ilmoittanut, että hankitaan näitä kaksi, jolla J oli ymmärtänyt, että Canonin kopiokoneita otetaan kaksi kappaletta. Kerrostulostimien hankinnan osalta J oli kertonut, että R oli halunnut hankittavaksi Canonin tulostimet, vaikka J:n mukaan erään toisen laitetoimittajan tulostimet olivat ominaisuuksiltaan olleet sopivammat kuin Canonin tulostimet. J ja R olivat ”kinanneet” hankinnasta ja lopulta R oli päättänyt hankkia J:n esittämät tulostimet.

Canon Oy:n myyntiryhmän päällikkö N oli kertonut, että hän oli vastannut yhtiön markkinoinnista valtionhallinnolle. Canon Oy oli järjestänyt yhdessä muiden yritysten kanssa jo 1990-luvun alusta alkaen erilaisia golftapahtumia julkishallinnon asiakkaille. Tällainen tapahtuma oli muun muassa ”Government golf”. R ei ollut ollut tapahtumissa ainoa puolustusvoimien edustaja, vaan tapahtumiin oli osallistunut yleensä muutaman hengen joukkue pääesikunnasta. Niin sanottu ”Talin taistelu” oli pääesikunnan ja Canonin välillä vastavuoroisesti järjestetty kutsukilpailu. Canonin suhdetoimintaan kuuluivat myös erilaiset kulttuuritapahtumat, kuten esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlat. Niihin oli kutsuttu myös muita edustajia valtionhallinnosta kuin R.

Tapahtuma-aikana puolustusvoimien tiedotuspäällikkönä toiminut todistaja P oli kertonut, että hän oli tuntenut R:n 1970-luvun lopulta alkaen. Golf-tapahtumat pääesikunnan ja Canon Oy:n välillä olivat olleet vastavuoroisia. Tapahtumissa oli pelattu kierros golfia, saunottu, syöty ja jaettu palkinnot. P:n mukaan tilaisuuksissa ei ollut pyritty vaikuttamaan hankintoihin ja kysymys oli ollut normaalista suhdetoiminnasta.

R:n menettelyn oikeudellinen arviointi

Missä tilaisuuksissa R oli ollut mukana?

R oli myöntänyt olleensa syytteessä mainituissa tilaisuuksissa.

Lahjonta ja muu etuus

Lahjusrikkomusta koskevan tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää, että virkamies on ottanut vastaan lahjan tai muun edun.

R oli osallistuessaan 7.6.2000 golf-kutsukilpailuun, 5.7.2000 Savonlinnan oopperajuhlille, 3.10.2000 golf-kutsukilpailuun, 6.6.2001 golf-kutsukilpailuun, 17.7.2001 Savonlinnan oopperajuhlille, 4.10.2001 golf-kutsukilpailuun, 5.6.2002 golf-kutsukilpailuun, 31.7.2002 golf-pelikierrokselle, 17.8.2002 golf-kutsukilpailuun, 17.9.2002 golf-kutsukilpailuun ja 3.10.2002 golf-kutsukilpailuun saanut rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitetun edun.

Yhteys palvelussuhteeseen

Lahjusrikkomuksen tunnusmerkistö edellyttää lisäksi, että lahjan vastaanottaminen tai hyväksyminen liittyy virkamiehen palvelussuhteeseen. Lahjusrikkomus voi tulla kysymykseen myös virkamiehen loma- tai vapaa-ajalla saamiin etuihin.

R:n tehtäviin osastopäällikkönä olivat kuuluneet muun muassa erilaiset hankintoihin liittyvät asiat, kuten esimerkiksi kopiokonehankinnat. R:lla oli ollut tapahtuma-aikana osastopäällikkönä toimivalta tehdä hankintapäätöksiä aina 250 000 markan arvoisiin hankintoihin asti. Tätä määrää suuremmat hankinnat R oli osastopäällikkönä esitellyt kaupallisen osaston päällikön ratkaistavaksi. R:n toimivalta hankinnoissa oli ollut L:n kertomalla tavalla suurempi kuin muilla pääesikunnan osastopäälliköillä.

Canon Oy oli ollut R:n ja N:n sekä todistajina kuultujen henkilöiden kertomuksista ilmenevällä tavalla liikesuhteessa ja muussa yhteydessä puolustusvoimiin ja R:n toimipaikkaan pääesikunnan esikuntaosastoon. Canon Oy:n tarjoamat edut olivat näin ollen olleet yhteydessä R:n palvelussuhteeseen ja -tehtäviin.

Oliko etu ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen?

Lahjusrikkomusta koskevan rangaistussäännöksen soveltaminen edellyttää vielä, että vastaanotettu etu oli ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Tätä ongelmaa oli tarkasteltava ulkopuolisen näkökulmasta. Säännöksellä pyrittiin turvaamaan se, että virkamies ei menetellyt tavalla, joka olisi omiaan herättämään epäilyksiä epäasiallisista vaikuttimista viranomaisen toiminnassa. Toisaalta viranomaisilta edellytettiin nykyisin verkottumista ympäröivään yhteiskuntaan ja hyvien suhteiden ylläpitoa niin yksityisiin yrityksiin kuin muihin viranomaisiinkin. Tällöin liikeyritykset voivat antaa virkamiehelle suhdetoiminnassa lahjoja, kestitystä tai tutustumismatkoja, joiden tarkoituksena on tarjota mahdollisuus henkilökohtaiseen tietojenvaihtoon (HE 58/1988 s. 57).

Canon Oy:n ja esikuntaosaston välillä oli ollut jatkuva liikesuhde ja puolustusvoimilla oli ollut puitesopimus Kauppatalo Hansel Oy:n kanssa, josta puolustusvoimat oli voinut hankkia muun muassa Canon-merkkisiä kopiokoneita ilman erillistä kilpailuttamista. R oli hankkinut esikuntaosastolle eri tuotteita Canon Oy:ltä vuosien 2000 – 2002 aikana noin 160 000 euron arvosta. R oli hankinnoista päättävässä asemassa olleena ja jatkuvassa liikesuhteessa edellä selostetulla tavalla toistuvasti vastaanottanut taloudellista etua Canon Oy:ltä. Tämä puoltaisi sitä, että R:n vastaanottama etu oli ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

Toisaalta erityisesti Canon Oy:n tarjoamat golf-kutsukilpailut ja pelikierrokset olivat olleet luonteeltaan enemmän suhdetoiminnan ylläpitoa niin puolustusvoimiin kuin muihinkin valtion viranomaisiin kuin pyrkimystä vaikuttaa yksittäisen virkamiehen toimintaan virassaan. Yksittäisten golfpelikierrosten arvo oli ollut myös alhainen, alimmillaan muutaman kymmenen euroa ja korkeimmillaan 130,99 euroa. Pääesikunnan ja Canon Oy:n väliset golf-tapahtumat olivat olleet myös vastavuoroisia siten, että joka toisena vuonna tapahtuman oli järjestänyt pääesikunta ja joka toisena puolestaan Canon Oy.

Ottaen huomioon yksittäisen pelikierroksen ja niihin sisältyneiden muiden etuuksien arvon alhaisuus ja pelikierrosten luonne Canon Oy:n harjoittamana suhdetoimintana ja se, että tapahtumiin oli osallistunut pääsääntöisesti myös laaja joukko muita henkilöitä puolustusvoimista taikka yksityisistä yrityksistä ja muista viranomaisista, R:n menettely ei ollut ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen sillä tavoin, kuin lahjusrikkomusta koskevassa säännöksessä oli edellytetty. R ei siten ollut syyllistynyt lahjusrikkomukseen osallistuessaan 7.6.2000, 3.10.2000, 6.6.2001, 4.10.2001, 5.6.2002, 13.7.2002, 17.8.2002, 17.9.2002 ja 3.10.2002 golf-kutsukilpailuihin tai muihin pelikierroksiin ja nauttiessaan tapahtumien yhteydessä muita etuuksia syytteessä mainitulla tavalla. Syyte lahjusrikkomuksesta oli näiltä osin perusteeton.

R oli edellä mainittujen tapahtumien lisäksi osallistunut yhdessä vaimonsa kanssa Savonlinnan oopperajuhlille Canon Oy:n kutsumana vuosina 2000 ja 2001. Vuonna 2000 Canon Oy oli tarjonnut oopperanäytöksen, majoituksen, laivaristeilyn ja päivällisen laivalla sekä taidenäyttelyn. Edun arvo oli ollut yhteensä noin 579 euroa. Vuonna 2001 Canon Oy oli tarjonnut oopperanäytöksen, majoituksen, laivaristeilyn ja illallisen laivalla sekä golfpelikierroksen, jonka yhteydessä oli ollut pientä tarjoilua. Saadun etuuden arvo oli ollut yhteensä 421,87 euroa.

Edellä selostetulla tavalla R oli hankkinut esikuntaosastolle kopiokoneita Canon Oy:ltä vuosina 2000 – 2002 yhteensä noin 160 000 euron arvosta. R oli hankinnoista päättävässä asemassa olleena ja jatkuvassa liikesuhteessa Canon Oy:hyn vastaanottanut taloudellista etua yhtiöltä osallistuessaan vaimonsa kanssa yhtiön kustantamana Savonlinnan oopperajuhlille ja ottamalla vastaan näissä tilaisuuksissa edellä mainitut edut. Huomioon ottaen puolustusvoimien ja Canon Oy:n välisen liikesuhteen laajuus, R:n asema osastopäällikkönä ja hankinnoista päättävänä virkamiehenä, R:n vastaanottama etu oli näiden kahden tapahtuman osalta ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

Oliko R toiminut tahallisesti?

Lahjusrikkomuksen tunnusmerkistön täyttyminen edellytti, että henkilön voitiin katsoa toimineen tahallisesti. Huomioon ottaen R:n asema, koulutus ja tehtävät hänen oli täytynyt käsittää menettelynsä olevan omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

R:n oli katsottava syyllistyneen lahjusrikkomukseen osallistuessaan syytteessä kerrotulla tavalla vuosina 2000 ja 2001 Savonlinnan oopperajuhlille.

Rangaistus ja menettämisseuraamus

Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 40 luvun 4 §:n (792/1989) mukaan muun muassa lahjusrikkomuksella saatu lahja tai sen arvo oli tuomittava valtiolle menetetyksi rikoksen tekijältä. Savonlinnan oopperajuhlien osalta R oli vastaanottanut ja saanut yhteensä 1 000,87 euron suuruisen edun. Näin ollen R:n saama taloudellinen hyöty oli rikoslain 40 luvun 4 §:n (792/1989) nojalla tuomittava valtiolle menetetyksi.

R:n rikokseen ei liittynyt sellaisia perusteita, joiden vuoksi 1.1.2004 voimaan tulleen rikoslain (515/2003) rangaistuksen mittaamista koskevat säännökset olisivat johtaneet lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekoaikana voimassa ollut rikoslain 6 luvun 1 § (466/1976), jonka mukaan rangaistusta mitattaessa oli otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus oli mitattava niin, että se oli oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

R:n vastaanottaman edun arvo, rikoksen vahingollisuus sekä teosta ilmenevä R:n syyllisyys huomioon ottaen hovioikeus piti oikeudenmukaisena seuraamuksena 20 päiväsakon rangaistusta.

R:n saama 1 000,87 euron suuruinen taloudellinen hyöty tuomittiin valtiolle menetetyksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Pentti Väänänen, Leo Puustinen, Veli Hokkanen ja Timo Ojala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituksessaan virallinen syyttäjä toisti syytteen.

Valituksessaan R vaati, että syyte hylätään.

Virallinen syyttäjä ja R vastasivat toistensa valituksiin.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettava laki

1. Syytteenalaiseen rikokseen kuuluvat teot ovat viimeistä (3.10.2002) lukuun ottamatta tapahtuneet ennen 1.10.2002 voimaan tullutta rikoslain muutosta. Aikaisemmin voimassa olleen rikoslain 40 luvun 3 §:n (792/1989) mukaan lahjusrikkomukseen syyllistyi virkamies tai julkisyhteisön työntekijä, joka vaati, vastaanotti tai hyväksyi itselleen tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun taikka vaati tai hyväksyi sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen, joka oli omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

2. Mainittu rangaistussäännös on nyttemmin korvattu 1.10.2002 voimaan tulleella uudella 3 §:llä (604/2002). Sen mukaan lahjusrikkomukseen syyllistyy virkamies, joka itselleen tai toiselle 1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka 2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen siten, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

3. Voimassa olevan lain esitöissä on todettu (HE 77/2001 vp s. 41 – 42), että lainmuutoksen tarkoituksena oli selkeyttää säännöksen sanamuotoa liittämällä tunnusmerkki ”on omiaan” entistä selkeämmin virkamiehen menettelyyn. Esitöissä on todettu, että vanhan lain sanonta saattoi tältä osin kohdistaa huomion liiaksi lahjan tai muun edun luonteeseen, vaikka vanhankin lain ilmaisulla oli pyritty kuvaamaan menettelyä, joka oli omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Kysymys ei siten ole ollut asiallisesta muutoksesta aiempaan lakiin nähden vaan ainoastaan sanonnallisesta selvennyksestä. Rangaistusasteikko on molemmissa säännöksissä sama.

4. Syytteessä on vaadittu R:n tuomitsemista yhdestä lahjusrikkomuksesta. Yhdeksi rikokseksi yksiköityyn tekokokonaisuuteen kuuluu kuitenkin useita erillisiä tekoja. Kun uuden, asialliselta sisällöltään aikaisempaa lakia vastaavan lain soveltamisen ei edellä esitetyn perusteella voida arvioida johtavan lievempään lopputulokseen niiden tekojen osalta, jotka ovat tapahtuneet vanhan lain voimassa ollessa, Korkein oikeus rikoslain 3 luvun 2 §:n (515/2003) 1 ja 2 momentin säännökset huomioon ottaen soveltaa tässä asiassa kunkin teon osalta sen tekemisen aikana voimassa ollutta lakia.

Lahjusrikkomuksesta yleisesti

5. Lahjusrikkomusta koskevan rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojata luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Säännöksellä pyritään ennalta estämään virkamiehiä menettelemästä sillä tavoin, että menettely olisi omiaan herättämään epäilyksiä epäasiallisista vaikuttimista viranomaisen toiminnassa.

6. Lahjusrikkomuksen tunnusmerkistössä tarkoitettua menettelyä ja teko-olosuhteita on arvioitava ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Ilmaisu ”on omiaan heikentämään” merkitsee sitä, ettei menettelyn välttämättä tarvitse heikentää luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen nimenomaan tarkasteltavana olevassa tapauksessa. Riittää, että menettely on tyypillisesti sellaista, että se yleensä heikentää tätä luottamusta.

7. Kun virkamiehelle tarjotaan lahjoja tai muita etuja, hänen tulee harkita huolellisesti olosuhteita siltä kannalta, vaarantuuko edun vastaanottamisella luottamus viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Erityisen varovainen on lahjanluonteisten etujen vastaanottamisessa oltava silloin, kun virkamiehen tehtäviin kuuluu valmistella ja ratkaista viranomaisen hankintapäätöksiä ja edun antajana on yritys, joka tarjoaa viranomaiselle hankinnan kohteena olevia palveluita tai tavaroita.

8. Joihinkin johtavassa asemassa oleviin virkamiehiin saattaa olla aihetta soveltaa erilaisia perusteita kuin muihin virkamiehiin arvioitaessa sitä, onko vieraanvaraisuuden tai muiden etujen vastaanottaminen soveliasta. Tällaisten virkamiesten tehtäviin voi kuulua asianomaisen viraston tai toimialan yhteiskuntasuhteiden hoitaminen taikka muu edustaminen esimerkiksi suhteessa asianomaisen toimialan sidosryhmiin. Näiden tehtävien vaatima kanssakäyminen saattaa edellyttää myös sellaista yhteydenpitoa, joka ei välittömästi liity työasioihin. Esimerkiksi silloin, kun kysymys on pitkäaikaisista henkilö- ja yhteistyösuhteista, on tavanomaista osoittaa vastavuoroista vieraanvaraisuutta eri muodoissa. Tavanomaisen vieraanvaraisuuden vastaanottaminen on luonnollista ja usein normaalin kohteliaisuudenkin vaatimaa, edellyttäen, että siinä noudatetaan kohtuutta.

9. Yksittäisen virkamiehen osallistumiseen tällaisiin tilaisuuksiin tulee kuitenkin olla myös viranomaisen omasta tarpeesta johtuva syy. Kestityksen tarjoaminen virkamiehelle tapahtunee harvoin pelkästään pyyteettömästä kohteliaisuudesta. Yksityisen yrityksen edustustoimintaan liittyy yleensä pyrkimys oman liiketoiminnan edistämiseen.

10. Tämän muistaminen on erityisen tärkeätä sellaiselle virkamiehelle, jonka toimenkuvaan yhteiskuntasuhteiden hoitaminen ei normaalisti kuulu. Lahjanluonteisten etujen vastaanottamista harkitessaan virkamiehen tulisi kiinnittää huomiota ensinnäkin siihen tarkoitukseen, jossa etuja juuri hänelle tarjotaan. Mikäli on pelättävissä, että tarjoajan tarkoituksena on epäasiallisesti vaikuttaa virkatoimiin, edun vastaanottamisesta on pidättäydyttävä. Tärkeätä on pitää mielessä myös se, minkälainen vaikutelma edun vastaanottamisesta saattaa ulkopuoliselle syntyä.

R:n toiminta ja sen rikosoikeudellinen arviointi

  • Ovatko edut olleet yhteydessä R:n virkatehtäviin?

11. Korkein oikeus toteaa, ettei R ole pääesikunnan osastopäällikkönä ollut sellaisessa johtavassa virassa, jossa hänen varsinaisiin tehtäviinsä olisi kuulunut puolustusvoimien yhteiskuntasuhteiden hoitaminen yleensä. Sen sijaan hän on virassaan hoitanut muun muassa konttorikonehankintoihin liittyviä asioita sekä voinut vaikuttaa pääesikunnan näitä laitteita koskeviin hankintapäätöksiin. Tällaiset virkatehtävät ovat edellyttäneet erityistä varovaisuutta yhteydenpidossa niihin liikeyrityksiin, jotka ovat konttorikoneita pääesikunnalle markkinoineet ja joilta pääesikunta on niitä myös ostanut. Yhteydenpito olisi tällöin ollut perusteltua rajoittaa lähinnä sellaisiin tilaisuuksiin, joissa on ollut kysymys nimenomaan näihin liikesuhteisiin liittyvistä tarpeellisista neuvotteluista tai tarjottaviin tuotteisiin liittyvästä asiallisesta tiedonhankinnasta. Syytteessä tarkoitetut tapahtumat ovat sen sijaan liittyneet kulttuuriin ja urheiluun eikä niiden yhteydessä ole edes väitetty käsitellyn konttorikoneiden hankintaan liittyviä asioita. On kuitenkin ilmeistä, että R:n Canon Oy:ltä saamat kutsut näihin tilaisuuksiin ovat johtuneet hänen virka-asemastaan ja siihen liittyvästä tosiasiallisesta vallasta vaikuttaa konttorikonehankintoihin.

  • Onko etujen vastaanottaminen ollut omiaan heikentämään luottamusta virkatoiminnan tasapuolisuuteen?

12. Korkein oikeus katsoo, että R on kesällä 2000 ja 2001, osallistuessaan Canon Oy:n vieraana Savonlinnan oopperajuhlille ja yhtiön niiden yhteydessä tarjoamiin muihin tilaisuuksiin, ottanut vastaan lahjanluonteisen edun ja että edun vastaanottaminen on ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

13. Syytteessä yksilöityjen golf-tapahtumien osalta hovioikeus on katsonut, että R:n osallistuessa niihin Canon Oy:n vieraana kysymys on ollut sellaisen laissa tarkoitetun edun vastaanottamisesta, jolla on ollut yhteys hänen palvelussuhteeseensa. Mainitsemillaan perusteilla hovioikeus on kuitenkin päätynyt siihen, ettei R:n osallistuminen näihin tapahtumiin ole ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

14. Korkein oikeus puolestaan toteaa, että golf-tapahtumat ovat osuneet juuri siihen aikaan, jona R on toiminut pääesikunnan esikuntaosaston päällikkönä ja jona hän on valmistellut merkittäviä konttoritekniikkaa koskevia hankintoja sekä tällöin voinut ratkaisevasti vaikuttaa laitteita koskeviin hankintapäätöksiin. Canon Oy:n osalta näiden hankintojen arvo on ollut yhteensä noin 160 000 euroa. R:n itselleen saaman edun arvo kunkin yksittäisen golf-tapahtuman osalta ei ole sinänsä ollut kovin suuri. On kuitenkin huomattava, että R on toistuvasti osallistunut näihin tapahtumiin eikä niitä sen vuoksi ole lahjusrikkomusta koskevan syytteen kannalta perusteltua arvioida toisistaan irrallisina. Kun golf-tapahtumia ja myös oopperajuhliin liittynyttä vieraanvaraisuutta arvioidaan kokonaisuutena, on ilmeistä, että ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta katsottuna näiden Canon Oy:n R:lle kysymyksessä olevana aikana antamien etujen vastaanottaminen on ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

  • Onko R menetellyt tahallisesti?

15. Lahjusrikkomus on lain mukaan rangaistava vain tahallisena tekona. Näin ollen on vielä otettava kantaa siihen, onko R menetellyt rikoslaissa tarkoitetulla tavalla tahallisesti ottaessaan Canon Oy:ltä vastaan puheena olevat edut.

16. Lahjusrikkomuksen osalta tekijän tahallisuutta arvioitaessa joudutaan kiinnittämään huomiota hänen tietoisuuteensa kaikista tämän rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Oikeuskäytännössä on tahallisuuden vähimmäisedellytykseksi tällöin katsottu se, että tekijä on pitänyt näiden seikkojen käsilläoloa varsin todennäköisenä. Tässä tapauksessa tulee arvioitavaksi erityisesti se, onko R pitänyt varsin todennäköisenä sitä, että etujen tarjoaminen on edellä mainituin tavoin johtunut hänen virkatehtävistään ja että hänen menettelynsä on ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

17. Oopperajuhliin liittyneen kestityksen ja muun vieraanvaraisuuden osalta Korkein oikeus pitää selvänä, että R:n on konttorikonehankintoihin liittyneiden virkatehtäviensä sekä hänelle tarjottujen etujen kokonaisarvon perusteella täytynyt ymmärtää, ettei oopperajuhliin osallistuminen Canon Oy:n vieraana ole hänen asemassaan ja edellä kuvatuissa olosuhteissa ollut hyväksyttävää.

18. Arvioidessaan R:n tahallisuutta golf-tapahtumien osalta Korkein oikeus toteaa asiakirjoista käyvän ilmi, että pääesikunnan ja Canon Oy:n välillä on vuosittain pelattu golf-ottelu, jota on leikkimielisesti kutsuttu Talin taisteluksi. Tämän tapahtuman isäntänä ovat vuorotellen toimineet pääesikunta ja Canon Oy. Nyt tarkasteltavana olevista yhdeksästä eri golf-tapahtumasta yksi (17.9.2002) on ollut tällainen työpaikkojen välinen ottelu, jonka isäntänä on tuolla kerralla toiminut Canon Oy. R on ottanut kilpailuun osaa pääesikunnan joukkueen jäsenenä. Samassa joukkueessa on pelannut muiden ohessa myös pääesikunnan päällikkö.

19. Muista syytteessä tarkoitetusta kahdeksasta golf-tapahtumasta useimmat ovat olleet erilaisia kutsukilpailuja, joista osa oli järjestetty nimenomaan julkishallinnon edustajille. Näistä seitsemässä tapauksessa on mukana ollut vähintään kaksi muuta pelaajaa pääesikunnasta, kuudessa tapauksessa pääesikunnan päällikkö ja seitsemännessä muu kenraalikunnan edustaja. Yhteen tapahtumaan (31.7.2002) R on kuitenkin osallistunut ainoana pääesikunnasta.

20. R:n tahallisuutta vastaan puhuu se seikka, että pääesikunnan päällikkö hänen esimiehenään ja muitakin häntä korkea-arvoisempia upseereita oli osallistunut useimpiin näistä tapahtumista. Esimiehen läsnäolo ei kuitenkaan vapauta esimiehen alaista virkamiestä, ei edes sotilasorganisaatiossa, harkitsemasta itsenäisesti oman osallistumisensa sopivuutta sellaiseen tilaisuuteen, johon osallistuminen ei ole hyväksyttävää hänen oma virka-asemansa ja siihen kuuluvat tehtävät huomioon ottaen.

21. Tähän nähden R:n onkin täytynyt ymmärtää, ottaen huomioon hänen virkatehtäviinsä kuuluneet huomattavat laitehankinnat sekä niiden ajankohtaisuus juuri syytteessä mainittuna aikana, että toistuva vieraanvaraisuuden vastaanottaminen näitä laitteita markkinoivalta yhtiöltä oli sopimatonta eikä näyttänyt myöskään ulkoapäin katsottuna hyväksyttävältä, etenkin, kun vieraanvaraisuutta oli vastaanotettu vapaa-aikana ja työtehtäviin liittymättömissä tilaisuuksissa.

22. Edellä mainitun Talin taistelun osalta on kuitenkin otettava huomioon kyseisen vuotuisen tapahtuman isännöinnin vastavuoroisuus ja sen luonne työpaikkojen välisenä perinteisenä otteluna. Tämän tapahtuman osalta Korkein oikeus päätyy katsomaan, ottaen huomioon myös tapahtuman yhteydessä tarjotun vieraanvaraisuuden kohtuullisuuden, ettei R ole menetellyt tahallisesti.

23. Kun sitä vastoin R:n Canon Oy:ltä vastaanottamia etuja mainituissa muissa kahdeksassa golf-tapahtumassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, Korkein oikeus katsoo, että R:n on kerrotuissa olosuhteissa täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että etujen tarjoaminen on johtunut hänen virkatehtävistään ja että niiden vastaanottaminen on ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. R on siten puheena olevien kahdeksan golf-tapahtuman ja Savonlinnan oopperajuhlien osalta toiminut tahallisesti ja syyllistynyt sotilaana tehtyyn lahjusrikkomukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. R tuomitaan rikoslain 40 luvun 3 §:n (792/1989,604/2002) nojalla hovioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta sotilaana tehdystä lahjusrikkomuksesta (tekoaika 7.6.2000, 5.7.2000, 3.10.2000, 6.6.2001, 17.7.2001, 4.10.2001, 5.6.2002, 31.7.2002, 17.8.2002 ja 3.10.2002) 40:een 38 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 1 520 euroa.

R:n saamana taloudellisena hyötynä tuomitaan valtiolle menetetyksi hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta 1 777,52 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Mikael Krogerus (eri mieltä), Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti (eri mieltä) sekä sotilasjäsenet vara-amiraali Hans Holmström ja kenraalimajuri Heikki Lyytinen. Esittelijä Jarmo Hirvonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Rajalahti: Erimielisyyteni koskee sitä, onko R toiminut tahallisesti vastaanottaessaan Canon Oy:n järjestämiin golf-tapahtumiin liittyvät edut.

Esitetyn selvityksen mukaan pääesikunnan ja Canon Oy:n välillä on useiden vuosien ajan järjestetty molempien osapuolten edustajista koottujen joukkueiden välisiä golf-otteluita, joissa ovat toimineet isäntinä vuorovuosin pääesikunnan ja Canon Oy:n edustaja. Näiden vastavuoroisten tapahtumien järjestäminen on alkanut jo ennen kuin R on nimitetty pääesikunnan esikuntaosaston osastopäällikön virkaan. Syytteessä yksilöidyistä golf-kilpailuista yksi (17.9.2002) on ollut juuri tällainen kahden työpaikkajoukkueen välinen ottelu. Muut syytteessä mainitut golf-tapahtumat, yhtä (31.7.2002) lukuun ottamatta, ovat myös olleet sellaisia, joihin R:n ohella on osallistunut useimmiten pääesikunnan päällikkö tai ainakin joku kenraalikuntaan kuuluva, usein myös muita upseereita tai puolustusvoimien virkamiehiä. Nämä tapahtumat ovat olleet kutsukilpailuja, joihin on saattanut osallistua useita kymmeniä pelaajia julkishallinnosta ja yrityksistä.

Edellä mainitun kaltaiset, joko vastavuoroisuuteen perustuvat tai laajalle eri organisaatioista kootulle osanottajajoukolle järjestettävät tapahtumat eivät ulkopuolisenkaan näkökulmasta tarkastellen ole yleensä omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, mikäli tapahtumiin sisältyvien etuuksien arvo vastaa kohtuullista, tavanomaisena pidettävää vieraanvaraisuutta. Tosin tapahtumien toistuvuus ja kutsuttujen henkilöiden koostumuksen muuttumattomuus voivat omalta osaltaan vaikuttaa niiden arviointiin. Tällaisia tapahtumia järjestetään yleensä enemmän suhdetoiminnallisista syistä kuin pyrkimyksenä vaikuttaa jonkun yksittäisen tapahtumaan osallistuvan virkamiehen menettelyyn virassaan. R:n osalta tilannetta on kuitenkin tarkasteltava siltäkin kannalta, onko juuri hänen osallistumisensa ollut hänen virkaansa kuuluviin tehtäviin nähden sopimatonta.

Ensimmäinen golf-ottelu, johon R yhtenä pääesikunnasta kootun joukkueen jäsenenä on osallistunut, on pidetty 7.6.2000. Tuossa vaiheessa pääesikunnan syytteessä tarkoitetut laitehankinnat olivat olleet keskeytyneinä vuodesta 1999 alkaen. Hankinnan valmistelua oli kuitenkin jatkettu vuoden 2000 loppupuolella. R:n menettelyä voidaan arvostella erityisesti siinä, että hän oli jatkanut osallistumistaan golf-tapahtumiin senkin jälkeen, kun laitehankinnat, joissa Canon Oy oli ollut yhtenä tarjouksen tekijänä, olivat olleet hänen valmisteltavanaan. Kun kuitenkin toisaalta otetaan huomioon golf-tapahtumien edellä mainitun kaltainen luonne laajalle osanottajajoukolle järjestettyinä suhdetoimintatilaisuuksina, R:ltä ei mielestäni ole voitu kohtuudella edellyttää, että hänen, poiketen esimerkiksi esimiehistään sekä muista upseereista ja virkamiehistä, olisi tullut pidättyä osallistumasta tapahtumiin. Muutaman kerran vuodessa järjestetyissä golf-otteluissa kenttämaksuina ja tarjoiluna annetut edut eivät ole olleet määrältäänkään kovin suuria, vaihdellen noin 80 eurosta runsaaseen sataan euroon.

Yksi syytteessä mainittu golf-ottelu, 31.7.2002 pelattu, on ollut sellainen, jossa R:n lisäksi ei ole ollut mukana muita pääesikunnan henkilöstöön kuuluvia. R on tuolloin osallistunut Canon Oy:n vieraana yhteen pelikierrokseen. R:n vastaanottaman edun arvo on ollut 64,40 euroa.

Katson enemmistön tavoin, ettei R osallistuessaan 17.9.2002 järjestettyyn, Talin taisteluksi nimettyyn työpaikkajoukkueiden väliseen golf-otteluun, ole menetellyt tahallisesti. Edellä kerrotuissa olosuhteissa R:ltä ei ole voitu edellyttää, että hän muihinkaan golf-otteluihin osallistuessaan olisi voinut pitää varsin todennäköisenä, että hänen osallistumisensa niihin yhtenä kutsuvieraana muiden joukossa olisi ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen lahjusrikkomuksen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla. Arvioni R:n menettelyn tahallisuudesta ei poikkea edellä todetusta myöskään 31.7.2002 järjestettyyn golf-otteluun osallistumisen osalta. Lahjusrikkomuksen edellyttämä tahallisuus ei siten syytteessä tarkoitettujen golf-otteluiden osalta täyty.

Päädyn hovioikeuden tavoin siihen johtopäätökseen, että R ei ole syyllistynyt lahjusrikkomukseen golf-otteluihin osallistuessaan. Savonlinnan oopperajuhliin liittyvien etuisuuksien vastaanottamisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Näillä perusteilla hylkään valitukset ja jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi.

Äänestyksen tulos huomioon ottaen olen velvollinen lausumaan rangaistuksesta ja menettämisseuraamuksesta enemmistön ratkaisun pohjalta. Ilmoitan olevani niistä samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Krogerus: Erimielisyyteni koskee sitä, missä golf-tapahtumissa R:n voidaan katsoa pitäneen varsin todennäköisenä, että Canon Oy:n tarjoamien etujen vastaanottaminen on heikentänyt luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, ja siten toimineen tahallisesti.

Korkeimman oikeuden perusteluista ilmenevin tavoin R on osallistunut pääesikunnan ja Canon Oy:n välisen joukkuekilpailun lisäksi Canon Oy:n vieraana seitsemään sellaiseen golf-kilpailuun, johon on osallistunut vähintään kaksi, yleensä useampia pääesikunnan upseereita tai muita virkamiehiä. Kaikissa seitsemässä tapauksessa mukana on ollut myös vähintään yksi kenraalikunnan edustaja, kuudessa tapauksessa pääesikunnan päällikkö ja seitsemännessä muu kenraali. Vaikka R:n asema hänen työtehtäviinsä kuuluneista hankintapäätöksistä johtuen on Canon Oy:hyn nähden ollut arkaluonteinen, ei voida kohtuudella edellyttää, että R:n olisi kerrotunlaisissa olosuhteissa pitänyt ymmärtää, että hänen, poiketen muista upseereista, olisi pitänyt pidättäytyä osallistumasta näihin seitsemään golf-kilpailuun. Tätä korostaa sekin, että golf-kilpailujen yhteydessä tarjotut edut eivät ole olleet määrältään kovin suuria. Näin ollen katson, että R ei ole näissä seitsemässä tapauksessa toiminut tahallisesti eikä ole niiden osalta syyllistynyt lahjusrikkomukseen.

Edellä tarkoitetun pääesikunnan ja Canon Oy:n välisen joukkuekilpailun, niin sanotun Talin taistelun (17.9.2002) osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

R on mainittujen tapahtumien lisäksi osallistunut Canon Oy:n vieraana 31.7.2002 pidettyihin golf-kilpailuihin. Niissä ei ole ollut mukana muita pääesikunnan edustajia. R on pelannut yhdellä kolmesta Canon Oy:n kustantamasta pelipaikasta. Enemmistön tavoin katson, että R:n olisi tässä tapauksessa pitänyt käsittää, että hänen toimintansa varsin todennäköisesti on ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Tältä osin hän on toiminut tahallisesti. Oopperajuhliin liittyvän vieraanvaraisuuden vastaanottamisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Näillä perusteilla tuomitsen R:n rikoslain 40 luvun 3 §:n (792/1989) nojalla hovioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta sotilaana tehdystä lahjusrikkomuksesta (5.7.2000, 17.7.2001 ja 31.7.2002) 35 päiväsakkoon. Lisäksi tuomitsen valtiolle menetetyksi R:n saamana taloudellisena hyötynä hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta 1 065,27 euroa.

Äänestyksen tuloksen huomioon ottaen velvollisena lausumaan rangaistuksesta ja menettämisseuraamuksesta enemmistön ratkaisun pohjalta ilmoitan niiltä osin olevani samaa mieltä kuin enemmistö.