Korkein oikeus KKO:2006:62

Kunnianloukkaus

Kysymys siitä, oliko iltapäivälehdessä julkaistun pakinatyylisen kirjoituksen kirjoittaja syyllistynyt rikoslain 24 luvun 10 §:n mukaiseen törkeään kunnianloukkaukseen.

RL 24 luku 9 §
RL 24 luku 10 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Rangaistusvaatimukset Tampereen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa 14.10.2002 vireillepanemallaan haastehakemuksella A:lle rangaistusta rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaisesta kunnianloukkauksesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli kirjoittanut Iltalehdessä 11.11.2000 julkaistun kirjoituksen, jossa hän oli arvostellut ilmiantajia ja viranomaisia, jotka ryhtyivät tutkimaan asioita ilmiantojen perusteella. Kirjoituksen otsikkona oli ollut ”Ilmiantajien paratiisi” ja kirjoituksessa A oli käsitellyt muun muassa Patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtajaa koskeneen verotarkastuksen vuotamista lehdistölle.

Syytteessä todettiin edelleen, että kirjoituksessa A oli kirjoittanut muun muassa, että ”Verotarkastaja on jakanut raporttiaan lehdistölle ennen kuin sitä on edes käsitelty verohallinnossa. Yksityisen kampanjansa käynnistänyt verotarkastaja on entinen kepulainen, entinen smp-läinen ja viimeksi hän on häärinyt EU:n vastaisessa liikkeessä ja X:n kuuhullujen puolueen sihteerinä.”

Maininta siitä, että verotarkastaja oli jakanut edellä mainittua raporttia lehdistölle tarkoitti sitä, että kyseinen verotarkastaja olisi syyllistynyt rikoslain 40 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun rikokseen. A oli siten kirjoituksessaan esittänyt kyseisestä verotarkastajasta, joka oli tunnistettavissa B:ksi, valheellisen tiedon siten, että teko oli omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä ja B:hen kohdistuvaa halveksuntaa. Tällä menettelyllä syyttäjä katsoi A:n syyllistyneen kunnianloukkaukseen.

Verotarkastaja B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimuksiin teonkuvausten osalta, mutta vaati A:lle rangaistusta rikoslain 24 luvun 10 §:n mukaisesta törkeästä kunnianloukkauksesta ja lisäksi rikoslain 24 luvun 8 §:n mukaisesta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Lisäksi B vaati vahingonkorvausta kärsimyksestä kaikkiaan 16 500 euroa.

B totesi perusteinaan, että kysymyksessä oli törkeä kunnianloukkaus, koska kirjoitus oli julkaistu laajalevikkisessä lehdessä ja myöhemmissä A:n kirjoittamissa pakinoissa oli jatkettu samalla tyylillä. Kirjoituksessa oli lisäksi levitetty yksityiselämän piiriin kuuluvia tietoja verotarkastajan toiminnasta eri puolueissa ja kansanliikkeissä.

Käräjäoikeuden tuomio 5.11.2003

Käräjäoikeus totesi, että kirjoituksessa oleva maininta siitä, että verotarkastaja oli jakanut raporttia lehdistölle, tarkoitti sitä, että kirjoituksessa mainittu verotarkastaja olisi syyllistynyt rikoslain 40 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun rikokseen. Asiassa oli myös selvää, että verotarkastaja B itse ja myös ainakin hänen työyhteisönsä oli tunnistanut kirjoituksessa mainitun verotarkastajan olevan B. Kirjoituksen laatinut A ei ollut ilmoittanut niitä lähteitään, joiden perusteella hän oli päätynyt pitämään B:tä raportin vuotajana. Tähän nähden A ei ollut esittämällään selvityksellä osoittanut, että hänellä olisi ollut kirjoitusta laatiessaan vahvat perusteet tai todennäköiset syyt uskoa väitteensä olevan totta.

Toisaalta kysymyksessä oli pakinakirjoitus, jossa voitiin esittää kärjekkäitäkin mielipiteitä. A oli halunnut kirjoituksellaan puuttua mielestään merkittävään yhteiskunnalliseen epäkohtaan eli viranomaisten tapaan ”ajaa” tiettyä asiaa vuotamalla salassapidettäviä tietoja julkisuuteen. Nämä seikat eivät kuitenkaan oikeuttaneet esittämään perättömiä väitteitä.

Käräjäoikeus totesi johtopäätöksenään, että A:n väite B:n syyllistymisestä virassaan rikokseen on ollut omiaan aiheuttamaan tälle vahinkoa ja kärsimystä sekä B:hen kohdistuvaa halveksuntaa ottaen huomioon, että B on työskennellyt virassa, johon liittyy korostettu salassapitovelvollisuus. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen menettelyllään syyttäjän esittämän rangaistusvaatimuksen mukaiseen kunnianloukkaukseen ja hylkäsi B:n rangaistusvaatimukset enemmälti.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kunnianloukkauksesta 30 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n ja Kustannusosakeyhtiö Iltalehden yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 3 500 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pekka Lankinen sekä lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 10.3.2005

Verotarkastaja B valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. B vaati myös vahingonkorvauksen korottamista kärsimyksen osalta 16 500 euroksi.

A vaati vastavalituksessaan, että syyte kunnianloukkauksesta hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta tai että vahingonkorvausta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeus, toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn, totesi ratkaisunsa perusteluissa, että A oli pakinassaan tunnistettavasti väittänyt B:n syyllistyneen virkarikokseen vuotamalla salassapidettäviä tietoja lehdistölle. A:lla ei ole ollut julkaisemisen edellyttämää riittävän varmaa tietoa esittämänsä vuotamisväitteen todenperäisyydestä. Tämän lisäksi B:n puoluepoliittista toimintaa oli käsitelty pakinassa loukkaavalla ja halveksuntaa aiheuttavalla tavalla.

Pakinassa oli siten esitetty perättömiä ja loukkaavia väitteitä sekä B:n toiminnasta verohallinnon virkamiehenä että hänen yksityiselämästään niin, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä sekä B:hen kohdistuvaa halveksuntaa. Pakinassa esitetyn loukkaavan tiedon levittäminen B:n poliittisesta toiminnasta ei ole ollut tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Tämän vuoksi ja ottaen lisäksi huomioon, että rikos on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä, teko on ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä kunnianloukkauksesta 70 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Hovioikeus korotti vahingonkorvauksen henkisestä kärsimyksestä 7 500 euroksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Allan Ahnger ja Hannu Rimmanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan.

Syyttäjä ja asianomistaja B vastasivat valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kunnianloukkaus vai törkeä kunnianloukkaus

1. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti -nimisen yhtiön kustantamassa Iltalehdessä oli 11.11.2000 julkaistu A:n kirjoittama pakina, jonka otsikko oli ”Ilmiantajien paratiisi”. Syyte perustuu erityisesti seuraavaan pakinan kohtaan:

”Verotarkastaja on jakanut raporttiaan lehdistölle ennen kuin sitä on edes käsitelty verohallinnossa. Yksityisen kampanjansa käynnistänyt verotarkastaja on entinen kepulainen, entinen smp-läinen ja viimeksi hän on häärinyt EU:n vastaisessa liikkeessä ja X:n kuuhullujen puolueen sihteerinä.”

2. A:n osalta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n menettelyssä kysymys rikoslain 24 luvun 10 §:n mukaisesta törkeästä kunnianloukkauksesta vai saman luvun 9 §:n mukaisesta kunnianloukkauksesta.

3. Rikoslain 24 luvun 9 §:ssä säädetään, että joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

4. Törkeästä kunnianloukkauksesta on kysymys saman luvun 10 §:n mukaan muun muassa, jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville, ja jos kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

5. Asiassa on riidatonta, että edellä mainitussa pakinan katkelmassa esitetyt väitteet ovat virheellisiä siltä osin kuin B:n on väitetty jakaneen raporttia lehdistölle ennen kuin sitä on edes käsitelty verohallinnossa. Lisäksi tekstissä on B:n aikaisempaan puoluepoliittiseen toimintaan kohdistuneita viittauksia, joissa väitetään virheellisesti B:n olevan entinen smp-läinen.

6. A:n kirjoituksessa ei suoraan väitetä B:n syyllistyneen rikokseen. Alan oikeudelliseen sääntelyyn perehtynyt lukija ymmärtää kuitenkin väitteen raportin jakamisesta viittaavan siihen, että B olisi mahdollisesti syyllistynyt rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaiseen virkasalaisuuden rikkomiseen tai sen tuottamukselliseen tekomuotoon. Kysymyksessä on sellainen väite, josta on ollut saatavissa selvitystä ja väitteen oikeellisuus on mahdollista jälkikäteen tarkistaa. Kyse on vakavaa tekoa koskevasta väitteestä, jolta voidaan odottaa riittävän vahvaa tosiasiapohjaa. Väite ei ole pelkkä satiirinen ”heitto”, joka luontevasti sopisi pakinan muuhun tekstiin. Tällaisen valheellisen tiedon esittämistä ei ole pidettävä sallittuna edes pakinatyylisessä kirjoituksessa, vaikkakaan pakinan sisältöön lukijat eivät yleisesti suhtaudu yhtä vakavasti kuin lehden uutiskirjoituksiin. Näin ollen A on pakinassaan esittänyt B:stä tältä osin valheellisen tiedon siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan B:hen kohdistuvaa halveksuntaa ja vahinkoa tai kärsimystä B:lle.

7. Käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin B on osallistunut politiikkaan muun muassa olemalla ehdokkaana eduskunta-, kunnallis- ja kirkollisvaaleissa. Tähän nähden perätönkään väite siitä, että B olisi ollut myös entinen smp-läinen, ei ole omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka B:hen kohdistuvaa halveksuntaa. Pakinassa olevilla B:n puoluepoliittiseen toimintaan viittaavilla tiedoilla ei muutoinkaan ole merkitystä arvioitaessa kunnianloukkauksen tai sen törkeän tekomuodon täyttymistä. Nämä tiedot eivät koske yksityiselämän piiriin kuuluvia asioita.

8. Törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttymisen yhtenä edellytyksenä on, että rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä. Tämän lisäksi edellytetään, että kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tekoa kokonaisuutena arvosteltaessa huomioon tulee ottaa muun muassa kirjoituksessa käytetty tyylilaji ja siinä esitettyjen valheellisten tietojen tai vihjausten laatu ja sisältö sekä se, miten laaja henkilöpiiri tosiasiassa on henkilön tunnistanut tai voinut tunnistaa kirjoituksessa esitettyjen tietojen perusteella.

9. Pakinassa A kirjoittaa verotarkastajan aloittaneen yksityisen kampanjansa patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtajaa vastaan ja että verotarkastaja tämän kampanjan yhteydessä on jakanut edellä mainitun raportin lehdistölle. Pakinassa verotarkastajan ei nimenomaisesti todeta syyllistyneen rikokseen eikä kirjoituksessa ilmoiteta raportin olevan salassa pidettävä asiakirja. Vaikka tieto on sinänsä ollut edellä selostetulla tavalla valheellinen, se ei kuitenkaan ole ollut samalla tavalla loukkaava tai halveksuntaa aiheuttava kuin jos verotarkastajan olisi nimenomaisesti todettu syyllistyneen rikokseen tai nimenomaisesti salassa pidettävän tiedon levittämiseen.

10. Pakinassa käsitellään erilaisia ilmiantajia ja vihjeiden antajia ja väitetään viranomaisten sinisilmäisesti aloittavan mitä erilaisimpia tutkimuksia ilmiantojen perusteella. A:n käyttämä kirjoitustyyli on tietoisen liioitteleva ja provosoiva. Edellä kohdassa 9 selostetut seikat ja kirjoituksessa käytetty tyyli puoltavat arviota, että kunnianloukkausta ei olisi pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

11. Verotarkastaja B:tä ei ole mainittu nimeltä pakinassa. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ja hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla B on ollut pakinassa ilmoitettujen tietojen perusteella tunnistettavissa lähipiirinsä lisäksi verohallinnossa ja Espoon kaupungin luottamushenkilöiden keskuudessa sekä mahdollisesti Espoon puoluetoiminnassa muutoinkin. Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että B:n tunnistettavuus pakinassa esitettyjen tietojen perusteella on jäänyt siinä määrin suppeaksi, että kunnianloukkausta ei siihenkään nähden ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

12. Huomioon ottaen edellä kohdissa 10 ja 11 selostettu kirjoituksessa esitetyn valheellisen tiedon sisältö ja se, ettei B:n nimeä ollut nimenomaisesti mainittu kirjoituksessa ja että B:n tunnistettavuus oli muutoinkin jäänyt melko suppeaksi ja lisäksi vielä kirjoituksen tyylilaji, Korkein oikeus toteaa, että tekoa ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. A on syyllistynyt menettelyllään rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 kohdan mukaiseen kunnianloukkaukseen. Tältä osin oikeudenmukaisena rangaistuksena on pidettävä käräjäoikeuden tuomitsemaa 30 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta.

13. Kohtuullisena korvauksena kärsimyksestä on pidettävä käräjäoikeuden tuomitsemaa 3 500 euroa.

Tuomiolauselma

A:n syyksi luetaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman törkeän kunnianloukkauksen asemesta rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla kunnianloukkaus. A tuomitaan 30:een 35 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 1 050 euroa. A:n ja Kustannusosakeyhtiö Iltalehden yhteisvastuullinen vahingonkorvausvelvollisuus kärsimyksestä B:lle alennetaan käräjäoikeuden tuomitsemaksi 3 500 euroksi käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Timo Esko. Esittelijä Timo Ojala.