Korkein oikeus KKO:2007:4

Vapaudenriisto Törkeä vapaudenriisto

A oli taksimatkan päätyttyä kieltäytynyt maksamasta kyytiä, jäänyt autoon istumaan ja sanonut tappavansa kuljettajan toistaen uhkauksensa useita kertoja. Kysymys vapaudenriiston tunnusmerkistön toteutumisesta ja teon törkeydestä. (Ään.)

RL 25 luku 1 §

RL 25 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Haapajärven käräjäoikeuden tuomio 6.10.2004

Virallisen syyttäjän A:ta vastaan ajaman törkeää vapaudenriistoa koskeneen syytteen, johon asianomistaja B yhtyi, johdosta käräjäoikeus katsoi asiassa selvitetyksi seuraavaa:

A oli 19.4.2003 noin klo 21.50 aikaan tullut tilaamaansa, B:n kuljettamaan taksiautoon istuen kuljettajan viereiselle etuistuimelle. A oli pyytänyt kyydin kotiosoitteeseensa. B:n kertoman mukaan A oli autoon tullessaan vaikuttanut huumeiden ja alkoholin käyttäjältä. A:n oman kertomuksen mukaan hän oli ollut vahvassa humalatilassa, mutta hän oli nauttinut pelkästään alkoholia.

B oli kertonut, että A oli kyydin päätyttyä kieltäytynyt maksamasta sitä ja poistumatta autosta jäänyt paikalleen istumaan. A ja B olivat alkaneet väitellä kyydin maksamisesta, jolloin B:n kertoman mukaan A oli lausunut, että hän tappaisi B:n eikä tämä silloin tekisi rahalla mitään. Tilanteen jatkuessa A oli useita kertoja eri sanavalinnoilla toistanut uhkauksensa B:n tappamisesta. Lisäksi A oli estänyt tai pyrkinyt estämään B:tä vastaamasta puheluihin sekä kiinnittänyt huomiota kaikkiin B:n liikkeisiin ja myös reagoinut niihin. B:n kysyttyä A:lta, miten tämä hänet tappaisi, A oli vastannut, että esimerkiksi auton vaihdekeppiä käyttäen. B oli myös arvellut, että A:lla olisi voinut olla puukko mukanaan.

B:n kertoman mukaan A oli kuitenkin lopulta maksanut kyydin. Tapahtumat olivat kestäneet kokonaisuudessaan noin 40 minuuttia alkaen kello 21.50 aikaan ja päättyen poliisin tuloon paikalle noin kello 22.30. B oli ajanut taksia useita vuosia, joten hän oli joutunut kyyditsemään myös päihtyneitä asiakkaita, minkä vuoksi hän kyllä oli tiennyt, miten menetellä, jottei heidän kanssaan syntyisi ongelmia.

Käräjäoikeus totesi, että A oli myöntänyt esittäneensä B:lle tämän kyydissä ollessaan joitakin sanallisia uhkauksia eli A:n mukaan ”höpisseensä jotakin”. A oli kuitenkin myöntänyt syyllistyneensä enintään laittomaan uhkaukseen. A oli kiistänyt sulkeneensa B:n autoon taikka mitenkään fyysisesti estäneensä tätä poistumasta autosta. A ei olisi tehnyt B:lle mitään, jos tämä olisi poistunut autosta.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan käräjäoikeudessa todistajana kuultu, B:ltä kyseisenä iltana samoihin aikoihin kyydin tilannut toinen asiakas X oli kertonut, että hän oli kyytinsä viipymisen vuoksi soittanut B:lle, mutta tämä oli vain avannut puhelimen siihen vastaamatta. X oli kuullut puhelimesta B:n autossa puhutun tappamisesta. Todistajana kuultu B:n puoliso Y oli kertomansa mukaan saanut puhelinyhteyden B:hen, jolloin B oli kiertoilmauksin ilmoittanut puhelimessa olinpaikkansa. Todistajana kuultu toinen taksinkuljettaja Z, joka oli niin sanotun ula-aseman kautta alkanut autossaan jossain vaiheessa kuunnella B:n autossa käytyä keskustelua, oli päätellyt, etteivät asiat B:n autossa olleet olleet kunnossa, koska keskustelu oli kestänyt pitkään ja asiakkaan äänensävy oli ollut kiihtynyt eikä tämän ääni ollut ollut selväpäisen ihmisen ääni.

Käräjäoikeus piti B:n kertomusta, jota X:n, Y:n ja Z:n todistajankertomukset tukivat, kokonaisuudessaan luotettavana ja uskottavana. Myös se, mitä A oli kertonut tapahtumista muistavansa, tuki B:n kertomusta. A oli myöntänyt, ettei hän muun muassa humalatilastaan johtuen muistanut tapahtumista kaikkea.

A:n väittämän mukaan kysymys ei ollut ollut todellisesta uhasta eikä hän olisi tehnyt mitään, jos B olisi poistunut autosta. Tältä osin käräjäoikeus totesi, että A, jota B ei ollut entuudestaan tuntenut, puhuttuaan toistuvasti tappamisesta ja estettyään tai pyrittyään estämään B:tä vastaamasta puheluihin oli tällä toiminnallaan riistänyt B:ltä liikkumisvapauden.

Käräjäoikeus lausui vielä, että B oli pitänyt uhkaa todellisena, mitä osoitti muun muassa se, että B oli käyttänyt taksin ula-asemaa, jota käytetään hätätilanteissa, ja ettei B ollut suorasanaisesti ilmoittanut puhelimessa puolisolleen Y:lle olinpaikkaansa. Sillä seikalla, ettei A:lla tosiasiassa ollut ollut asetta, ei ollut merkitystä asiaa arvioitaessa. B oli arvellut, että A:lla olisi voinut olla puukko mukanaan. A oli myös antanut ymmärtää voivansa tappaa B:n esimerkiksi auton vaihdekeppiä käyttäen, mistä voi saada sen vaikutelman, että A oli suunnitellut tappamista. A oli huomioinut kaikki B:n tekemiset ja reagoinut niihin. Tällaisessa tilanteessa B:llä ei ollut todellisuudessa ollut vaihtoehtoa lähteä pakoon autoon jäämisen asemesta. Huomioon oli otettava myös, että naisena ja todennäköisesti fyysisesti heikompana B ei olisi ollut tasaveroinen miespuolisen A:n kanssa. Lisäksi B oli arvioinut A:n olleen sekä huumeiden että alkoholin vaikutuksen alaisena. Yleisesti tiedettyä oli, että huumeiden vaikutuksen alaiset henkilöt voivat käyttäytyä arvaamattomasti. A:n käytös oli antanut B:lle aiheen uskoa, että hän oli ollut todellisessa hengenvaarassa.

Käräjäoikeuden mukaan vapaudenriiston oli katsottava alkaneen siitä, kun maksua koskeneen väittelyn alettua A oli edellä kerrotuin tavoin ensimmäisen kerran lausunut tappouhkauksensa B:lle. Huomioon ottaen B:n arviot sekä tapahtumien kokonaiskestosta että maksua koskeneen väittelyn kestosta vapaudenriisto oli kestänyt arviolta ainakin 15 minuuttia. Kysymys ei siten ollut ollut hetkellisestä vapaudenriistosta, mutta toisaalta se ei ollut kestänyt huomattavan pitkäänkään.

Käräjäoikeus lausui teon törkeysarvioinnissaan, että vapaudenriisto on rikoslain 25 luvun 2 §:n 3 kohdan mukaan törkeä muun muassa silloin, kun vapaudenriistossa käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa, ja vapaudenriisto on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus totesi, että A oli useaan kertaan uhannut tappamisella B:tä, joka oli ollut harjoittamassa elinkeinoaan eikä ollut mitenkään antanut uhkaukselle aihetta. Kysymys oli ollut vakavan väkivallan uhasta. Kokonaisarvostelussaan käräjäoikeus otti huomioon myös sen, että teosta oli aiheutunut B:lle pitkään jatkunutta psyykkistä kärsimystä, ja, kuten esitetyistä lääkärinlausunnoista oli käynyt ilmi, mahdollisesti pysyväksi jäävä trauman jälkitila.

Edellä lausutuin perustein käräjäoikeus katsoi, että A oli syyllistynyt syytteessä kerrottuun törkeään vapaudenriistoon. Rangaistuksen määräämisessä käräjäoikeus otti huomioon A:n syyksi luetun teon moitittavuuden ja vakavuuden ja A:n tietoisuuden näistä seikoista sekä lisäksi A:n aikaisemman rikollisuuden ja sen, että teko oli tehty aikaisemman ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaikana.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 25 luvun 2 §:n 3 kohdan nojalla törkeästä vapaudenriistosta 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anneli Poukka ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 4.11.2005

A valitti hovioikeuteen vaatien, että hänen katsotaan syyllistyneen enintään laittomaan uhkaukseen tai pakottamiseen taikka syyttäjän vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti tavalliseen vapaudenriistoon ja laittomaan uhkaukseen, sekä että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut siitä, että B:hen kohdistetun väkivallan uhka syytteessä tarkoitetussa tilanteessa oli ollut todellinen ja ettei B:llä ollut todellisuudessa ollut sitä vaihtoehtoa, että hän olisi voinut poistua autosta ja lähteä pakoon. Näin ollen A oli syytteessä kuvatulla tavalla tahallaan oikeudettomasti sisään sulkemalla riistänyt B:ltä liikkumisvapauden. Vapaudenriiston tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ei ollut merkitystä sillä, olivatko A:n käyttäytyminen ja sanallinen uhkailu tappamisella johtuneet A:n väittämin tavoin hänen voimakkaasta humalatilastaan. Hovioikeus hyväksyi myös teon törkeysarvostelua koskevat käräjäoikeuden lausumat perustelut, kuitenkin siten täydennettynä, että B:n uskottavana pidettävän kertomuksen perusteella asiassa oli myös törkeää vapaudenriistoa koskevan säännöksen esitöiden (HE 94/1993 vp s. 108) valossa näytetty, että teossa oli käytetty vakavan väkivallan uhkaa. Esitöiden mukaan vakava väkivalta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilöä uhataan kuolemalla, jos hän yrittää paeta.

Hovioikeus hyväksyi myös rangaistuksen mittaamista koskevat käräjäoikeuden tuomion perustelut katsoen, että käräjäoikeuden tuomitsema 10 kuukauden ehdoton vankeusrangaistus oli oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetusta rikoksesta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Korkalainen, Osmo Hänninen ja Jorma Rudanko. Esittelijä Anne Moilanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomiota muutetaan ja hänen syykseen ensisijaisesti luetaan laiton uhkaus tai pakottaminen taikka toissijaisesti tavallinen vapaudenriisto sekä että hänet tuomitaan ensisijaisesti sakkoon tai että joka tapauksessa vankeusrangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi tai sen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalvelua.

Virallinen syyttäjä ja B vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Rikoslain 25 luvun 1 §:n mukaan, joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä, syyllistyy vapaudenriistoon.

2. Saman luvun 2 §:n mukaan kysymys on törkeästä vapaudenriistosta, jos vapaudenriistossa

1) vapaudenmenetystä jatketaan yli kolmen vuorokauden,

2) aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai

3) käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa

ja vapaudenriisto on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

3. Puheena olevassa tilaisuudessa A:n ja B:n välille on ajon jälkeen syntynyt sanaharkkaa A:n kieltäydyttyä maksamasta kyytiä. Jo riidan alkuvaiheessa A on sanonut, ettei B tekisi rahalla mitään, koska hän tappaisi B:n. A on myös eri tavoin reagoinut B:n liikkeisiin ja yrittänyt ottaa B:ltä puhelimen pois. Tilanteen jatkuessa A on useita kertoja toistanut tappouhkauksensa.

4. Korkein oikeus katsoo, että A on alempien oikeuksien tuomioista ilmenevällä tavalla toistamalla useita kertoja uhkauksensa tappaa B ja pyrkimällä määrätietoisesti estämään B:n yritykset saada apua saanut B:n pitämään autosta poistumisesta tai sen yrittämisestä aiheutuvaa vakavan väkivallan vaaraa todellisena. B ei ole sen vuoksi uskaltanut paeta autosta. A on havainnut B:n pelkäävän ja maininnutkin siitä B:lle. Näissä olosuhteissa on selvää, että A on käsittänyt B:n jääneen autoon A:n tappouhkausten ja muun uhkaavan käytöksen vuoksi vastoin tahtoaan. A on kerrotulla menettelyllään rikoslain 25 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudettomasti riistänyt B:ltä liikkumisvapauden.

5. Tämän jälkeen tulee arvioitavaksi, onko kysymyksessä vapaudenriisto vai törkeä vapaudenriisto. Korkein oikeus katsoo, että vapaudenriiston tekotapaan liittyvänä ankaroittamisperusteena mainittu vakavan väkivallan uhka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että uhataan henkilöä kuolemalla, jos hän yrittää paeta (näin myös HE 94/1993 vp s. 108). Siten A on riistäessään kerrotuin tavoin B:n liikkumisvapauden käyttänyt vakavan väkivallan uhkaa. Vapaudenriisto ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan kestänyt kovin pitkää aikaa. Teko on tapahtunut asutuksen keskellä Pyhäsalmen taajamassa. A ei ole uhannut B:tä aseella tai muullakaan hengenvaarallisella välineellä eikä hän ole väittänyt, että hänellä olisi sellainen mukanaan. B on A:n estämisyrityksistä huolimatta lopulta onnistunut autossa olleiden viestivälineiden avulla saamaan apua paikalle. Nämä seikat ja muut olosuhteet huomioon ottaen vapaudenriisto ei ole ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

6. Korkein oikeus katsoo, ettei 1.1.2004 voimaan tulleiden rikoslain 6 luvun (515/2003) säännösten soveltaminen johtaisi rangaistuksen määräämisen osalta lievempään lopputulokseen kuin tekoaikana voimassa olleet rangaistuksen mittaamista tai sen ehdollisuutta taikka yhdyskuntapalvelurangaistusta koskevat säännökset. Siten asiassa sovelletaan rikoksen tekoaikana voimassa olleita rikoslain 6 lukua, ehdollisesta rangaistuksesta annettua lakia ja rikoslain 2 b lukua sekä yhdyskuntapalvelusta annettua lakia.

7. Rikoksen vakavuus sekä rikoksella aiheutettu vahinko ja siitä ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi nyt luetusta vapaudenriistosta on 5 kuukautta vankeutta. A:n aikaisempi rikollisuuskin huomioon ottaen vankeusrangaistus tulee tuomita ehdottomana.

8. Kriminaalihuoltolaitoksen 11.5.2004 päivätyn lausunnon mukaan A soveltuu yhdyskuntapalveluun ja hän on antanut suostumuksensa sen suorittamiseen. Kun yhdyskuntapalvelusta annetun lain (1055/1996) 3 §:ssä tarkoitettuja esteitä ei ole, Korkein oikeus harkitsee oikeaksi tuomita vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A tuomitaan rikoslain 25 luvun 1 §:n nojalla, syyte enemmälti hyläten, hovioikeudessa hänen syykseen luetun rikoksen ja siitä määrätyn rangaistuksen asemesta 19.4.2003 tehdystä vapaudenriistosta 5 kuukaudeksi vankeuteen, jonka sijasta A:lle tuomitaan yhdyskuntapalvelua 140 tuntia.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Mikael Krogerus, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Iiro Liukkonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: En muuta hovioikeuden tuomiota.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan rangaistuksesta olen sen mittaamisen osalta samaa mieltä kuin enemmistö mutta en tuomitse sen sijasta yhdyskuntapalvelua.