Korkein oikeus KKO:2007:70

Kunnianloukkaus

A oli lähettänyt kunnan toimeksiannosta löytöeläinten hoitotoimintaa harjoittavalle B:lle sähköpostiviestejä, joissa hän oli arvostellut B:n toimintaa. Kysymys siitä, olivatko viesteihin sisältyneet eräät ilmaisut B:tä halventavia ja ylittivätkö ne selvästi sellaisen B:n toiminnan arvostelun, jota voitiin pitää hyväksyttävänä. (Ään.)

RL 24 luku 9 § 1 mom 2 kohta
RL 24 luku 9 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden tuomio 30.11.2004

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 6.5. – 5.12.2003 lähettänyt sähköpostiviestejä B:lle, joka harjoitti kenneltoimintaa ja jolla oli eräiden kuntien kanssa sopimus löytöeläinten hoitamisesta. Käräjäoikeus katsoi, että siltä osin kuin A oli viesteissä lausunut B:n toiminnan olevan silkkaa tappamista ja todennut B:n olevan raaka ja rahanahne ihminen, kysymys oli B:hen henkilönä ja elinkeinonharjoittajana kohdistuvasta panettelusta. Vaikka B lopetti itse löytöeläimet, hänen toimintansa ei ollut silkkaa tappamista. Maininta raa’asta ja rahanahneesta ihmisestä oli B:n henkilöön kohdistuva loukkaus, joka oli omiaan aiheuttamaan hänelle ainakin mielipahaa. Teon oletettava motiivi, korostunut eläinsuojelu, ei oikeuttanut asiattomaan ja kohtuuttomaan arvosteluun. Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 24 luvun 9 §:n nojalla kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tapio Kamppinen ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 15.2.2006

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Helinä Haataja ja Esko Arponen sekä viskaali Ahti Kontturi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että syyte hylätään.

Virallinen syyttäjä ja B vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

2. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että A:n B:lle lähettämiin sähköpostiviesteihin sisältyvät kaksi ilmaisua ovat sellaisia, että ne toteuttavat kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Korkein oikeus toteaa, ettei ilmaisuissa ole kysymys rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta valheellisesta tiedosta tai vihjauksesta. Kysymys on siten siitä, ovatko nämä A:n mielipiteen ilmaisut sanotun 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin halventaneet B:tä ja ovatko ilmaisut, jos niiden voidaan katsoa olevan saman pykälän 2 momentissa tarkoitettua B:n toiminnan arvostelua, kuitenkin ylittäneet selvästi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

3. B on harjoittanut kenneltoimintaa ja hänellä on ollut kahden kunnan kanssa sopimus löytöeläinten hoitamisesta. Ne löytöeläimet, joiden omistajaa ei ole löytynyt ja joille ei ole löytynyt muutoinkaan uutta sijoituspaikkaa, B on lopettanut itse eläinsuojeluasetuksessa säädetyin tavoin ampumalla. Kunnat ovat maksaneet tästä hänelle palkkion.

4. A on todennut, ettei hänen tarkoituksensa ole ollut loukata B:tä, vaan arvostella tämän menettelyä löytöeläintoiminnassa. A on sähköpostiviestissään 6.5.2003 tiedustellut B:ltä, olisiko tämän mahdollista luopua löytöeläinten hoitamisesta, koska ”B:n toiminta oli silkkaa tappamista ei eläimistä välittämistä”. Sähköpostiviestissä 5.12.2003 A on taas, todettuaan, ettei ollut saanut vastausta erään kesyn kissan kohtaloon ja että hän oletti B:n heti virallisen säilytysajan jälkeen lopettaneen kissan, lausunut, että ”kyllä olette raaka ja rahanahne ihminen”.

5. A on näissä ja eräissä muissa sähköpostiviesteissään arvostellut B:n toimintaa siinä suhteessa, että tämä uuden sijoituspaikan etsimisen sijasta A:n mukaan liian nopeasti päätyi eläinten lopettamiseen. A on myös katsonut, että eläinten lopettaminen pitäisi tehdä eläinlääkärin toimin eikä B:n suorittamin, vaikkakin laillisin tavoin, ampumalla. Sähköpostiviestien edellä todetut ilmaisut viittaavatkin A:n näkemykseen siitä, että B pyrki nopeasti lopettamaan eläimet ja saamaan siitä lopetuspalkkion.

6. Korkein oikeus toteaa, että sanotun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu arvostelu voi olla sinänsä halventavaakin. Ollakseen sallittua arvostelun on kuitenkin kohdistuttava lainkohdassa mainitunlaiseen menettelyyn tai toimintaan taikka työhön. Kuten säännöksen esitöissä (HE 184/1999 vp s. 35) todetaan, kuta selvemmin arvostelu irtaantuu kohteena olevasta toiminnasta tai työstä ja kohdistuu tekijän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, sitä todennäköisemmin kysymys on rangaistavasta kunnian loukkaamisesta.

7. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan B:n elinkeinotoiminta on pienimuotoista. Toiminta on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että B:n voidaan edellä mainitun lainkohdan tarkoittamissa rajoissa edellyttää sietävän sen arvostelua. A on lähettänyt nyt kysymyksessä olevat sähköpostiviestinsä vain B:lle. Tapa, jolla A on B:n toimintaa arvostellut, ei ole lähtökohtaisesti ollut toiminnan laajuuteen nähden suhteetonta tai paisuteltua.

8. A:n esittämät, edellä mainitut ilmaisut ovat vahvoja, kärjekkäitä ja varsinkin kokonaisuudesta irrotettuina sinänsä halventavia. Arvostelun olisi myös voinut esittää käyttämättä tällaisia ilmaisuja. A on kuitenkin ilmaissut viesteissään lähinnä omia tuntojaan vastenmielisenä pitämäänsä löytöeläinten hoitotapaa kohtaan ja kokonaisuutena arvioituna hänen arvostelunsa on kohdistunut ensisijaisesti B:n toimintaan, ei niinkään B:n henkilöön. Osana tätä arvostelua sanottuja ilmaisujakaan ei voida pitää sillä tavoin B:n henkilökohtaisiin ominaisuuksiin puuttuvina, että arvostelu tämän vuoksi selvästi ylittäisi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Näin ollen A ei sanottuja ilmaisuja käyttämällä ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte kunnianloukkauksesta hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti (eri mieltä). Esittelijä Nina Immonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Rajalahti: A on lähettänyt B:lle Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevät sähköpostiviestit. B on harjoittanut elinkeinonaan kenneltoimintaa. Lisäksi hän on elinkeinotoimintaansa liittyen tehnyt kahden kunnan kanssa sopimuksen kunnan tehtäviin kuuluvasta, irrallaan tavattujen eläinten hoidon järjestämisestä. B:n voidaan edellyttää sietävän tähän elinkeinotoimintaansa ja siinä noudattamiinsa menettelytapoihin liittyvää arvostelua, joka voi olla kärjekästäkin. Arvostelu voi kuitenkin toteuttaa kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, jos siihen sisältyy henkilöön kohdistuvaa halventamista tai loukkaamista, ja arvostelu ylittää hyväksyttävänä pidettävän rajan.

Alemmat oikeudet ovat katsoneet A:n sähköpostiviesteihin sisältyneiden kahden eri ilmaisun toteuttaneen kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. A on näissä ilmaisuissaan irtautunut siinä määrin selvästi B:n elinkeinotoiminnan arvostelusta ja kohdistanut sen B:hen häntä henkilönä loukkaamistarkoituksessa halventaen, että katson A:n syyllistyneen kunnianloukkaukseen rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Arvostelu on selvästi ylittänyt sen, mitä lainkohdan 2 momentin mukaan voitaisiin pitää hyväksyttävänä. Tällä perusteella en näe aihetta muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.