Korkein oikeus KKO:2008:78

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Julkisen vallan käyttö

A oli uhkaamalla käyttää väkivaltaa vaatinut terveyskeskuslääkäriä uusimaan hänen lääkemääräyksensä. Lääkemääräyksen antamista ei pidetty julkisen vallan käyttöä sisältävänä toimena. A:n ei siten katsottu menettelyllään syyllistyneen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. (Ään.)

RL 16 luku 1 § 1 mom
RL 40 luku 11 § 1 mom 5 a kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Jyväskylän käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta syytekohdassa 1 virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Syytteen mukaan A oli 10.2.2005 Jyväskylässä uhannut käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. A oli vaatinut puhelimitse pääsyä terveyskeskuslääkäri B:n vastaanotolle, jotta B uusisi hänen lääkemääräyksensä. A oli uhannut, että hän muutoin tulisi vastaanotolle ja B:n kotiin pesäpallomailan kanssa antaen näin ymmärtää käyttävänsä B:hen kohdistuvaa väkivaltaa.

A kiisti syytteen todeten, ettei hän ollut uhannut käyttää väkivaltaa.

Käräjäoikeuden tuomio 24.1.2006

Käräjäoikeus katsoi asiassa tulleen selvitetyksi, että A oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla. A:n puheita pesäpallomailan kanssa tulemisesta vastaanotolle ja B:n kotiin ei voitu ymmärtää muulla tavoin kuin väkivallan käyttämisellä uhkaamisena. Uhkaukset oli tehty todistajana kuullun terveyskeskuksen vastaanottoapulaisen kautta, mutta A:n oli täytynyt ymmärtää uhkausten tulevan B:n tietoon.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen menettelyllään syytteen teonkuvauksen mukaiseen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen ja tuomitsi hänet tästä sekä muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Harri Heikkilä ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 23.8.2007

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus kiinnitti viran puolesta asianosaisten huomiota virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistössä olevaan vaatimukseen siitä, että teon kohteena tuli olla julkisen vallan käyttöä sisältävä virkatoimi ja varasi asianosaisille tilaisuuden lausua käsityksensä siitä, oliko A vaatinut B:tä suorittamaan julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen.

Syyttäjä ja A vastasivat hovioikeuden lausumapyyntöön. Syyttäjä totesi, että terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsyssä ja lääkemääräyksen kirjoittamisessa on kyse julkisen vallan käyttämisestä, koska mainittuihin päätöksiin sisältyy mahdollisuus puuttua toisten etuihin ja oikeuksiin. Syyttäjä vaati joka tapauksessa vaihtoehtoisesti A:lle rangaistusta rikoslain 25 luvun 7 §:n nojalla laittomasta uhkauksesta.

A sen sijaan katsoi, ettei B:n virkatoimissa ollut kysymys julkisen vallan käytöstä eikä hänen tekonsa täyttänyt virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöä. A kiisti myös syytteen laittomasta uhkauksesta katsoen, ettei B:llä ollut ollut perusteltua syytä pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olleen vakavassa vaarassa.

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että A oli 10.2.2005 soittanut terveyskeskuksen vastaanottoavustajalle ja vaatinut pääsyä terveyskeskuslääkäri B:n vastaanotolle, jotta tämä uusisi A:n lääkemääräyksen. A oli tehostanut vaatimustaan uhkaamalla, että hän muutoin tulee vastaanotolle ja B:n kotiin pesäpallomailan kanssa. Selvää oli, että A:n lausuma oli sisältänyt uhkauksen väkivallan käytöstä ja että A:n oli täytynyt ymmärtää esittämänsä uhkauksen tulevan B:n tietoon. Hovioikeudessa oli kysymys siitä, miten tätä tapahtumainkulkua oli rikosoikeudellisesti arvioitava.

Rikoslain 16 luvun 1 §:n mukaisessa virkamiehen väkivaltaisessa vastustamisessa ja saman luvun 2 §:n mukaisessa virkamiehen vastustamisessa edellytettiin sitä, että virkatoimen, jonka tekemiseen virkamiestä pakotetaan, tulee sisältää julkisen vallan käyttöä. Julkisen vallan käyttämisellä käsitteenä oli jossain määrin erilainen sisältö eri oikeudenaloilla. Julkisen vallan käyttöä voi olla ensinnäkin sellaisten päätösten tekeminen ja valmistelu, joilla asetetaan oikeudellisia sääntöjä ja sovelletaan niitä yksittäistapauksessa. Tällaisten virkatointen ohella julkisen vallan käyttöä ovat myös sellaiset tosiasialliset virkatoimet, joihin sisältyy mahdollisuus puuttua toisen etuihin, oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Yhteistä julkisen vallan käytön määritelmälle oli se, että julkisen vallan käyttö tarkoittaa yksipuolista määräämistä toisen oikeuspiiristä tai puuttumista siihen. Rikosoikeudellisessa arvioinnissa käsitettä ei voitu kuitenkaan tulkinnallisesti laventaa vastaamaan sitä, mitä sillä muilla oikeudenaloilla mahdollisesti tarkoitettiin.

Virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskevan lainkohdan esitöissä (HE 6/1997 vp) todettiin, että kaikki viranomaisen toiminta ei ollut julkisen vallan käyttämistä. Julkisen vallan käyttämistä ei ollut niin sanottu tosiasiallinen toiminta viranhoidossa. Tästä oli mainittu esimerkkinä muun muassa potilaan hoitaminen julkisyhteisön ylläpitämässä sairaalassa.

Hovioikeus totesi, että B toimi terveyskeskuslääkärin virassa Jyväskylän kaupungin terveyskeskuksessa. Selvää oli, että terveyskeskuslääkärin virkaan kuuluu toimia, joissa on tehtävä hallinnollisia päätöksiä ja niihin rinnastettavia ratkaisuja, jotka koskevat toisen etuja ja oikeuksia, ja joissa on siten kysymys julkisen vallan käyttämisestä. A oli nyt kyseessä olevassa tapauksessa uhkauksellaan yrittänyt pakottaa B:tä päästämään hänet vastaanotolleen ja uusimaan hänen lääkemääräyksensä. Tällainen toiminta oli sellaista tosiasiallista, suorittavaa toimintaa, joka ei ollut julkisen vallan käyttämistä. Tätä kuvasi myös se, että kyseisenlaisia terveydenhoitopalveluja oli saatavilla yhtälailla yksityisen kuin julkisen terveydenhuollon piirissä. Hovioikeus katsoi näin ollen, että B:n virkatoimissa ei ole ollut kysymys rikoslain 16 luvun 1 §:n tarkoittamasta julkisen vallan käyttämisestä eikä teko siten täyttänyt virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöä.

Hovioikeus luki mainitsemillaan perusteilla A:n syyksi syytekohdan 1 osalta laittoman uhkauksen sekä tuomitsi hänet tästä ja muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Latvala, Tuula Keltikangas ja Pasi Vihla.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että syytekohdan 1 osalta hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan.

A ei käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:lle on vaadittu rangaistusta siitä, että hän oli puhelimitse terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pyrkiessään samassa yhteydessä vaatinut kyseistä lääkäriä uusimaan hänelle annetun lääkemääräyksen uhalla, että hän muutoin käyttäisi väkivaltaa tulemalla vastaanotolle ja lääkärin asunnolle pesäpallomailan kanssa. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensisijaisesti siitä, onko A:n terveyskeskuslääkäriin kohdistama uhkaus pakottamisesta koskenut terveyskeskuslääkärin sellaista virkatointa, joka sisältää rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua julkisen vallan käyttöä.

Sovellettavasta rangaistussäännöksestä

2. Rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitaan se, joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen.

3. Rikoslain 16 luku uudistettiin 1.1.1999 voimaan tulleella lailla rikoslain muuttamisesta 563/1998. Sitä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 6/1997 vp s. 58) on pidetty lähtökohtana, että virkavastuu ja virkaan liittyvä rikosoikeudellinen suoja rajataan mahdollisimman tarkasti samaan henkilöpiiriin. Virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskevan tunnusmerkistön osalta sääntely merkitsi tunnusmerkistön kaventumista, koska aiemmasta laista poiketen virkatoimen, jota pakottaminen koskee, tulee kaikissa tapauksissa sisältää julkisen vallan käyttämistä (HE s. 60). Muutos perustui siihen, että virkamiesten julkista valtaa sisältävän virkatoiminnan rikosoikeudellisen suojan tuli selkeästi erota sellaisten muissa tehtävissä toimivien rikosoikeudellisesta suojasta, jotka tehtäviensä yhteydessä voivat joutua kohtaamaan vastustusta (HE s. 58).

Julkisen vallan käytön rikosoikeudellisesta suojasta

4. Muutettaessa rikoslain virkarikoksia koskevia säännöksiä 1.10.2002 voimaan tulleella lailla 604/2002 rikoslain 40 luvun 11 §:ään otettiin erikseen määritelmät muun muassa siitä, mitä rikoslaissa tarkoitetaan virkamiehellä (1 kohta) ja julkista valtaa käyttävällä henkilöllä (5 kohta). Samalla tarkistettiin myös rikoslain 16 luvun 1 – 3 §:ssä olevien rikostunnusmerkistöjen soveltamisalaa ottamalla rikoslain 16 luvun 20 §:ään säännös, jonka mukaan luvun 1 – 3 §:ää sovellettaessa teon kohteena olevaan virkamieheen rinnastetaan eräät muut henkilöryhmät, kuten julkista valtaa käyttävät henkilöt.

5. Rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdan mukaan julkista valtaa käyttävällä henkilöllä tarkoitetaan ensiksikin sitä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen (a kohta) sekä toiseksi sitä, joka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella osallistuu edellä tarkoitetun päätöksen valmisteluun säännöksessä kuvatuin tavoin (b kohta). Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 77/2001 vp s. 53) rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 a kohta pääosin vastaa sitä, mitä entuudestaan on tarkoitettu julkisen vallan käytöllä, ja määritelmä sisältää kuvauksen oikeustieteessä vakiintuneen käsityksen mukaisesta julkisen vallan käytön ydinalueesta.

6. Julkisen vallan käyttöä sisältävät virkatoimet voivat siten olla sellaisten päätösten tekemistä ja valmistelua, joilla asetetaan oikeudellisia sääntöjä ja sovelletaan niitä yksittäistapauksessa, kuten esimerkiksi tuomioistuinten lainkäyttö, rikosten esitutkinta ja poliisitutkinta, ulosotto sekä hallintomenettelyyn liittyvät sellaiset toimet, joilla puututaan toisten etuihin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Niiden ohella suojelun piiriin kuuluu myös sellainen tosiasiallinen julkisen vallan käyttäminen, johon sisältyy mahdollisuus puuttua toisen etuihin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tällaisesta toiminnasta mainitaan lainvalmisteluasiakirjoissa esimerkkeinä muun muassa poliisin suorittama valvonta ja järjestyksenpito, rakennustarkastus, vero- tai työsuojelutarkastus, ajoneuvokatsastus sekä metsästyksen ja kalastuksen valvonta (HE 6/1997 vp s. 60). Kaikki virkamiesten toiminta ei kuitenkaan ole julkisen vallan käyttämistä. Esimerkkeinä virkamiehen muunlaisesta, tosiasiallisesta toiminnasta viranhoidossa on mainittu virkaan kuuluvat tutkimus-, opetus- ja koulutustehtävät sekä potilaan hoitaminen julkisyhteisön ylläpitämässä sairaalassa. Myös tällaiseen toimintaan saattaa tosin kuulua sellaisia tehtäviä, jotka sisältävät julkisen vallan käyttöä, muun muassa opetustoimessa opintosuoritusten arvostelu ja kurinpitovaltuuksien käyttö (HE 6/1997 vp s. 60 – 61). Hallituksen esityksessä laiksi potilaan asemasta ja oikeuksista puolestaan lausutaan, että terveydenhuollossa ei ole yleensä kysymys hallintotoiminnasta ja hallintopäätöksistä, vaan terveydenhoitohenkilöstön suorittamista tosiasiallisista toimenpiteistä (HE 185/1991 vp s. 18). Asia on toinen, jos kysymys on potilaan määräämisestä hänen tahdostaan riippumattomaan hoitoon.

Lääkemääräyksestä

7. Säännökset lääkkeen määräämisestä ja lääkemääräyksen uusimisesta sekä lääkemääräyksen sisällöstä ja muodosta sisältyvät sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen lääkkeen määräämisestä (726/2003). Sen 2 §:n 10 kohdan mukaan lääkemääräyksellä eli reseptillä tarkoitetaan lääkärin antamaa määräystä, jonka perusteella apteekki toimittaa potilaalle lääkkeen. Sähköisen lääkemääräyksen laatimisesta ja toimittamisesta on säädetty 1.4.2007 voimaan tulleella lailla sähköisestä lääkemääräyksestä (61/2007).

8. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 22 §:n 2 momentin mukaan laillistetulla lääkärillä on oikeus määrätä apteekista lääkkeitä lääkinnällistä tarkoitusta varten noudattaen, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään. Lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 3 §:n mukaan lääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetulla henkilöllä on oikeus määrätä lääkkeitä ihmiselle lääkinnällistä tarkoitusta varten.

Onko lääkemääräyksen antaminen julkisen vallan käyttöä sisältävä toimi?

9. Lääkemääräyksen perusteella apteekilla on oikeus myydä ja luovuttaa lääkemääräyksen edellyttämä lääke sille henkilölle, jolle lääke on määrätty. Kyseisellä henkilöllä on vastaavasti oikeus saada lääke käyttöönsä, ja apteekki on velvollinen lääkkeen luovuttamiseen hänelle. Tältä kannalta tarkasteltuna voidaan katsoa, että lääkäri lääkemääräyksen antaessaan tai uusiessaan päättää määräyksen saajan oikeudesta. Lääkemääräyksen antaminen ja uusiminen on edellä 7 – 8 kohdissa todetuin tavoin laissa ja asetuksessa säänneltyä toimintaa ja kuuluu säännösten mukaisesti lääkärin laissa säänneltyyn toimivaltaan. Tämä sinänsä puoltaa toimenpiteen katsomista sellaiseksi julkisen vallan käyttämiseksi, joka on rikoslain 16 luvun 1 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen suojan kohteena ja edellytyksenä.

10. Toisaalta julkisen vallan käytölle on pidetty tyypillisenä, että kysymyksessä on yksipuolinen toisen oikeusasemasta määrääminen. Esimerkiksi huollon tai hoidon yhteydessä julkisen vallan käyttönä on perusteltua pitää toimia, joilla rajoitetaan yksilön vapautta. Kuten lainsäädännön valmistelutöissäkin on todettu, terveydenhuoltoon kuuluu paljon sellaisia asiakkaan tai potilaan etuihin liittyviä toimenpiteitä, joita ei voida pitää rikoslaissa tarkoitettuna julkisen vallan käyttönä.

11. Lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 5 §:n mukaan lääkehoidosta tulee päättää yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Asetuksen 7 §:n mukaan lääkkeen määrääjä saa määrätä lääkkeitä vain henkilölle, jonka lääkityksen tarpeesta hän on varmistunut omalla tutkimuksellaan tai muulla luotettavalla tavalla. Samoin lääkemääräyksen antamisen ja uusimisen tulee perustua lääkärin henkilökohtaisesti suorittamaan tutkimukseen taikka muuhun luotettavaan varmistukseen lääkkeen tarpeellisuudesta. Sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain 5 §:n mukaan potilaalla on oikeus kieltää sähköisen lääkemääräyksen laatiminen ja välittäminen.

12. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus ottaa huomioon, mitä potilaan oikeuksista säädetään. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 2 kohdan mukaan terveyden- ja sairaanhoidolla tarkoitetaan potilaan terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä. Lain 5 §:ssä on säädetty potilaan tiedonsaantioikeudesta ja 6 §:ssä potilaan itsemääräämisoikeudesta. Näiden säännösten mukaan potilaalle on annettava hänen terveydentilastaan sekä hoidosta ja hoidon vaikutuksista sellainen selvitys, jolla on merkitystä päätettäessä hänen hoidostaan, ja potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Johtopäätös

13. Erityistilanteita lukuunottamatta hoitosuhde, johon myös lääkkeiden määrääminen liittyy yhtenä osana, perustuu potilaan omaan päätökseen hoitoon hakeutumisesta. Potilaan tiedonsaantioikeutta ja itsemääräämisoikeutta koskeva sääntely osoittaa hoitosuhteessa olevan kysymys luottamussuhteesta, joka nojautuu paitsi lääketieteellisesti perustellun ja asiantuntevan hoidon turvaamiseen myös potilaan tahdon ja näkemysten huomioon ottamiseen hoidossa sekä pyrkimykseen saavuttaa yhteisymmärrys hoidollisissa kysymyksissä. Näin ollen lääkemääräyksen antamista ei ole perusteltua tarkastella irrallaan mainitusta asiayhteydestään eli ottamatta huomioon sitä, että lääkehoitoa koskevat ratkaisut ovat osa hoitosuhdetta, jota ei voida luonnehtia sellaiseksi yksipuoliseksi määräämiseksi potilaan oikeuksista tai eduista mitä julkisen vallan käytöllä tarkoitetaan. Eri asia on, että edellä mainituin tavoin myös terveydenhoitoon voi toisinaan liittyä sellaisiakin toimenpiteitä, lääkitys mukaan lukien, joilla puututaan yksilön vapauspiiriin julkisen vallan käytön tunnusmerkit täyttävällä tavalla.

14. Edellä esitetyin perustein lääkemääräyksen antaminen tai uusiminen ei yleensä ole toimi, joka sisältäisi rikoslaissa tarkoitettua julkisen vallan käyttöä. Siitä seuraa, ettei A:han tältä osin kohdistettu syyte huomioon ottaen rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistö täyty.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Pasi Aarnio (eri mieltä), Juha Häyhä (eri mieltä), Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijä Timo Ojala (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Ojala: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavan. A on puhelimitse vaatinut pääsyä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, jotta tämä uusisi hänelle annetun lääkemääräyksen, uhkaamalla muutoin käyttää väkivaltaa tulemalla vastaanotolle ja lääkärin asunnolle pesäpallomailan kanssa. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensisijaisesti siitä, onko A väkivallalla uhkaamalla yrittänyt pakottaa terveyskeskuslääkäriä tekemään sellaisen virkatoimen, joka sisältää rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua julkisen vallan käyttöä.

Milloin virkatoimi sisältää julkisen vallan käyttöä

Rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 kohdan mukaan virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen syyllistyy se, joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen.

Kuten hovioikeus on todennut kaikki virkamiehen toimet eivät sisällä julkisen vallan käyttöä. Toisaalta perustuslain 124 §:n mukaan julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan säännöksestä ilmenevin edellytyksin ja rajoituksin antaa muillekin kuin viranomaisille. Rikoslain 40 luvun 11 §:ssä on määritelty paitsi, mitä rikoslaissa tarkoitetaan virkamiehellä, myös säännöksen 5 kohdassa se, mitä tarkoitetaan julkista valtaa käyttävällä henkilöllä. Säännöksen a kohdan mukaan julkista valtaa käyttävällä henkilöllä tarkoitetaan sitä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen.

Koska julkista valtaa käyttävät henkilöt on määritelty sen perusteella, mitkä tehtävät sisältävät julkisen vallan käyttöä, säännöksestä ilmenee myös se, mitä rikoslaissa tarkoitetaan julkisen vallan käytöllä. Näin ollen virkamies tai muu henkilö käyttää rikoslaissa tarkoitetuin tavoin julkista valtaa siten silloin, kun hän antaa lain tai asetuksen nojalla toista velvoittavan määräyksen tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka lain tai asetuksen nojalla tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen.

Lääkemääräyksestä

Lääkeasetuksen 9 §:n 1 momentin nojalla lääkelaitoksen on lääkevalmisteen myyntiluvan myöntämisen yhteydessä päätettävä siitä, saadaanko lääkevalmistetta myydä tai muutoin luovuttaa kulutukseen vain lääkemääräyksen perusteella. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n 2 momentin mukaan laillistetulla lääkärillä on oikeus määrätä apteekista lääkkeitä lääkinnällistä tai lääketieteellistä tarkoitusta varten noudattaen, mitä siitä erikseen säädetään. Tarkemmat säännökset lääkkeen määräämisestä ja lääkemääräyksen uusimisesta sisältyvät lakiin sähköisestä lääkemääräyksestä (61/2007) ja sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen lääkkeen määräämisestä (726/2003).

Sisältääkö lääkemääräyksen antaminen julkisen vallan käyttöä

Lääkemääräyksen antaminen ja uusiminen on tarkoin säännelty laissa ja asetuksessa. Lääkemääräyksen perusteella apteekilla on oikeus myydä ja luovuttaa lääke, jonka myynti ja luovutus edellyttää lääkemääräystä, sille henkilölle, jolle lääkettä on määrätty. Samalla tälle henkilölle syntyy oikeus saada tällainen lääke käyttöönsä. Näin ollen lääkäri lääkemääräystä antaessaan päättää lain ja asetuksen nojalla lääkemääräyksen saajan oikeudesta ja rikoslaissa tarkoitetuin tavoin käyttää julkista valtaa. Merkitystä ei ole sillä, toimiiko lääkäri tällöin virkasuhteessa vai työskenteleekö hän yksityisen palveluksessa, koska edellä selostetuin tavoin ratkaisevaa on se, onko henkilölle laissa tai asetuksessa annettu sellainen tehtävä, joka käsittää julkisen vallan käyttämiseksi katsottavia toimia.

Syyksilukemisesta

A on uhannut käyttää väkivaltaa pakottaakseen virassa toimivan terveyskeskuslääkärin uusimaan hänen lääkemääräyksensä. Edellä todetuin perustein lääkemääräyksen antamista pidettäneen sellaisena virkatoimena, joka sisältää julkisen vallan käyttöä. Kysymys on tämän jälkeen siitä, onko A teollaan syyllistynyt rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin mukaiseen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen vai sanotun luvun 2 §:ssä tarkoitettuun virkamiehen vastustamiseen.

Viimeksimainitun säännöksen mukaan tekijä tuomitaan virkamiehen vastustamisesta jos virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty.

A on uhannut terveyskeskuslääkäriä vakavalla väkivallalla. Kysymys ei ole vähäisestä uhkauksesta eikä rikosta muut siihen liittyvät seikat huomioon ottaen ole kokonaisuutena arvioiden muutoinkaan pidettävä lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä. Siten A on teollaan syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

Lopputulos

Näin ollen hovioikeuden tuomio syytekohdan 1 ja yhteisen vankeusrangaistuksen osalta kumottaneen ja asia jätettäneen näiltä osin käräjäoikeuden tuomion varaan.

Oikeusneuvos Häyhä: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Aarnio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.