Korkein oikeus KKO:2009:1

Törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö
Arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos
Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen Menettämisseuraamus Hyödyn menettäminen Oikeushenkilön rangaistusvastuu Yhteisösakko

A ja B olivat ennen C Oyj:n osakeantia ja -myyntiä, jossa he myivät yhtiön osakkeita ja yhtiö laski osakkeitaan liikkeeseen, listalleottoesitteessä esittäneet yhtiön tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja ja käyttäneet niitä sisäpiirintietona hyväkseen osakkeita myytäessä syyllistyen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen ja törkeään sisäpiirintiedon väärinkäyttöön. Kysymys rangaistusten määräämisestä, rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisestä ja yhteisösakon mittaamisesta. (Ään.)

RL 51 luku 2 § (475/1999)
RL 51 luku 5 § (475/1999)
RL 6 luku 1 § (466/1976)
RL 2 luku 16 § 1 mom (143/1932)
RL 10 luku 2 §
RL 10 luku 10 §
RL 9 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

C Oyj (C) toteutti 7. – 11.2.2000 osakeannin ja -myynnin, jossa yhtiö laski liikkeelle 2 880 000 uutta osaketta ja jossa yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen A ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja B kumpikin myivät 3 534 750 omistamaansa yhtiön osaketta.

Yhtiö julkaisi 26.1.2000 pörssitiedotteen, jossa se muun muassa uskoi kuuluvansa niihin harvoihin maailman internetkonsultointiyrityksiin, joiden liiketulos pysyy positiivisena. Lisäksi yhtiö julkaisi 2.2.2000 osakeantia ja -myyntiä koskevan listalleottoesitteen, johon muun ohella liittyi osavuosikatsaus ja välitilinpäätös ajalta 1.7. – 31.12.1999. Osavuosikatsauksessa yhtiö muun muassa uskoi saavuttavansa Euroopan markkinajohtajuuden kahden vuoden kuluessa ennakoiden tuloksen kuitenkin pysyvän positiivisena. Välitilinpäätöksen mukaan yhtiön liikevoitto oli noin 82 000 euroa.

Yhtiön hallitus sekä osakkeiden myyjät päättivät osakkeen lopulliseksi merkintä- ja myyntihinnaksi 17,60 euroa. Yhtiö keräsi osakeannilla 50 543 680 euroa. A ja B saivat kumpikin osakemyynnillä kauppahintana 62 211 600 euroa.

Virallisen syyttäjän rangaistusvaatimus Helsingin käräjäoikeudessa

Syytekohdassa 1 syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta 26.1. – 2.2.2000 kertoen, että A ja B olivat 26.1. – 2.2.2000 yhtiön edustajina arvopapereiden ammattimaisessa markkinoinnissa elinkeinotoiminnassa sekä arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään antaneet 26.1.2000 julkistetussa yhtiön pörssitiedotteessa ja 2.2.2000 julkistetussa listalleottoesitteessä sekä sen liitteenä olleessa osavuosikatsauksessa arvopaperiin liittyviä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja yhtiön/konsernin tulevaisuudennäkymistä ja tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta. Listalleottoesitteen osana ollut välitilinpäätös ei antanut oikeaa ja riittävää kuvaa konsernin tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, koska se sisälsi totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia kirjauksia ja siten konsernin tappiollinen tulos oli muuttunut voitolliseksi.

Syytekohdassa 3 syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta 28.3.2000 kertoen, että A ja B olivat tuolloin julkistetussa yhtiön pörssitiedotteessa antaneet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja yhtiön tulevaisuudennäkymistä ja tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta.

Syytekohdassa 4 syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta 2.2. – 26.4.2000 kertoen, että A ja B olivat 26.4.2000 julkistetussa yhtiön pörssitiedotteessa antaneet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja yhtiön tulevaisuudennäkymistä ja tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta sekä jättäneet antamatta asianmukaisesti ilman aiheetonta viivytystä arvopaperiin liittyvän tulostiedon.

Syytekohdassa 7 syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä 2.2. – 21.2.2000 kertoen, että A ja B olivat yhdessä hankkiakseen itselleen ja toiselle taloudellista hyötyä käyttäneet julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan C:n osakkeeseen liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi luovuttaessaan osakemyynnin yhteydessä omistamiaan yhtiön osakkeita ja toimiessaan yhtiön edustajina yhtiön hallituksen laskiessa samassa yhteydessä liikkeeseen ja luovuttaessa yhtiön osakkeita. A ja B olivat tekoa tehdessään tienneet, että syytekohdassa 1 kuvatut listalleottoesitteen tiedot yhtiön tulevaisuudennäkymistä, tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olivat totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia. Yhtiön listalleottoesitteessä annettujen tietojen poikkeaminen yhtiön todellisista tulevaisuudennäkymistä, tuloksesta ja taloudellisesta asemasta oli ollut sellaista sisäpiirintietoa, jota ei ollut julkistettu ja jota ei ollut ollut markkinoilla saatavissa, mutta joka oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan osakkeiden arvoon ja hintaan.

Syytekohdissa 5 ja 9 syyttäjä vaati C:n tuomitsemista yhteisösakkoon, koska yhtiön johtoon kuuluvat A, B ja eräs kolmas henkilö olivat olleet osallisina ja sallineet yhtiön puolesta ja sen hyväksi syytekohdissa 1 – 4 ja 7 – 8 kerrottujen rikosten tekemisen.

Lisäksi syyttäjä vaati, että vastaajat tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä, A ja B kumpikin 48 320 032 euroa sekä C 39 369 600 euroa. Rangaistusseuraamusten osalta syyttäjä vaati, että A ja B tuomitaan teoistaan ehdottomiin vankeusrangaistuksiin ja C 200 000 euron yhteisösakkoon.

Vastaukset

A ja B sekä C kiistivät syytteet ja vaatimukset.

Käräjäoikeuden tuomio 26.1.2006

Käräjäoikeus, hyläten syytteet ja vaatimukset enemmälti, tuomitsi A:n ja B:n syytekohdan 4 osalta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta (huhtikuun alku – 26.4.2000) kummankin sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi tältä osin, että A ja B olivat aiheettomasti viivyttäneet C:n tulosvaroituksen antamista.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Kauko Huttunen ja käräjätuomari Kari Lappi sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 5.7.2007

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A ja B tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen syytekohdissa 1, 3, 4 ja 7 kerrotuista rikoksista. Syyttäjä vaati myös, että C tuomitaan yhteisösakkoon syytekohdissa 5 ja 9 esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

Myös A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien, että syyte kohdan 4 osalta hylätään kokonaan.

Syytekohta 1

Välitilinpäätöksen virheellisyys

Hovioikeus katsoi, että C:n konsernin välitilinpäätöksen 31.12.1999 tulosta olivat perusteettomasti parantaneet kirjaukset, joissa oli kysymys projektikantojen jaksotuksista, laskutuksen aikaistuksista, markkinointikulujen jaksotuksista sekä eräistä muista kirjauksista, yhteensä 609 600 euron edestä. Lisäksi välitilinpäätöksessä oli jätetty ilmoittamatta, että tulos 100 000 euron osalta muodostui konsernireservin tuloutuksesta. Toisaalta tulosta parantavia kirjauksia olisi tullut ottaa huomioon 110 000 euron arvosta. Näin ollen konsernin välitilinpäätöksen 31.12.1999 tulos olisi hovioikeuden mukaan jäänyt 499 600 euroa tappiolliseksi.

Konsernin todellisuudessa tappiollinen tulos esitettiin edellä olevan mukaisesti välitilinpäätöksessä virheellisten kirjausten avulla voitollisena. Välitilinpäätöksen sisältämät virheelliset tulostiedot olivat olleet tyypillisesti omiaan olennaisesti vaikuttamaan osakeannissa ja osakkeiden markkinoinnissa yhtiön osakkeen arvoon rikoslain 51 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla. C:n tuloksella oli myös ollut tosiasiallista merkitystä sijoittajalle internet-alan poikkeuksellisesta markkinatilanteesta huolimatta. Yksinään merkitykseltään vähäisten tulokseen vaikuttaneiden kirjausten merkitys korostui, kun niitä arvioitiin kokonaisuutena ja huomioon ottaen niistä ilmenevä pyrkimys todellisuutta paremman tuloksen näyttämiseen sekä tiedon laatu. Yhtiön julkaisema virheellinen tulostieto oli ollut edellä mainituin tavoin olennainen.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5 §:n 1 momentin (105/1999) mukaan C oli ollut velvollinen laatimaan osavuosikatsauksen. Saman pykälän 4 momentin mukaan osavuosikatsaus oli laadittava hyvän kirjanpitotavan mukaisesti, ja sen tuli antaa oikea ja riittävä kuva liikkeeseenlaskijan toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Kirjanpitolain 3 luvun 2 §:n mukaan tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tuli antaa oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta (oikea ja riittävä kuva). Tätä varten tarpeelliset lisätiedot oli ilmoitettava liitetiedoissa. Kirjanpitoasetuksen 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tilinpäätöksen liitetietona oli muun ohella esitettävä jaksotusperiaatteet ja menetelmät. Saman luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan taseen vastaavia koskevana liitetietona oli esitettävä siirtosaamisiin sisältyvät olennaiset erät. Kirjanpitolautakunta oli ratkaisussaan 1534/1998 katsonut, että pitkävaikutteisten menojen aktivointi, mikä vaikutti olennaisesti taseen osakeyhtiön taloudellisesta asemasta antamaan kuvaan, oli sellainen yhtiön tilan arvostelemista varten tärkeä seikka, josta oli annettava tieto osakeyhtiön tilinpäätöksen liitetietona. Liitetietojen antamisvelvollisuus korostui, mikäli tilinpäätökseen sisältyi sellaisia harkinnan- tai arvionvaraisia eriä kuten jaksotetut markkinointimenot ja konsernireservin tuloutus, joilla kokonaisuutena arvioiden oli olennainen vaikutus yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta syntyvään kuvaan. Välitilinpäätöksen ja osavuosikatsauksen liittyminen osakeantiin ja osakkeiden markkinointiin vielä korosti liitetietojen antamisvelvollisuutta. Muutenkaan ei ollut perusteita varsinkaan välitilinpäätöksen liittyessä osakeantiin ja osakkeiden markkinointiin poiketa välitilinpäätöksen laatimiselle asetettavien vaatimusten osalta yleisistä tilinpäätösperiaatteista.

C oli markkinointimenojen jaksottamisen ja konsernireservin tuloutuksen ja tuloutusaikataulun muuttamisen osalta jättänyt antamatta tuloksen arvioimisen kannalta olennaiset lisätiedot välitilinpäätöksen liitetiedoissa tai muulla tavoin ja siten laiminlyönyt antaa riittävät tiedot toimintansa tuloksesta ja taloudellisesta asemastaan arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5 §:n 4 momentin ja kirjanpitolain 3 luvun 2 §:n mukaisesti.

Konsernin tulevaisuudennäkymistä, laajentumisesta ja tulosennusteesta annetut tiedot

Hovioikeus katsoi, että C:n pörssitiedotteessaan 26.1.2000 ja listalleottoesitteessään 2.2.2000 esittämät laajentumisstrategia ja tulevaisuudennäkymät johtavasta markkina-asemasta Euroopassa olivat olleet perusteltuja, eivätkä annetut tiedot tältä osin olleet olleet syyttäjän väittämällä tavalla totuudenvastaisia. Yhtiö oli kuitenkin arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla jättämällä kertomatta ne kriteerit, joiden perusteella markkinajohtajuuden saavuttaminen oli arvioitava, antanut tulevaisuudennäkyminään liioittelevan ja siten harhaanjohtavan kuvan markkinajohtajuuden merkityksestä ja tulevasta markkina-asemastaan Euroopassa. Yhtiön tuloksensa positiivisuudesta välitilinpäätöksessä 31.12.1999 sekä voitollisen kasvun jatkumisesta esittämät tulevaisuudennäkymät olivat olleet tiedottamisrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia ja arvioituna yhdessä perusteettomasti parannetun välitilinpäätöksen tuloksen kanssa olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan osakkeen arvoon.

Syyksilukeminen

Hovioikeus katsoi esittämillään perusteilla selvitetyksi, että A ja B yhtiön johdossa olevina, A toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä ja B hallituksen puheenjohtajana, olivat tienneet välitilinpäätöksen laadintaperiaatteista sekä välitilinpäätöksen muuttumisesta positiiviseksi hovioikeuden tuomiossa käsiteltyjen kirjausten johdosta. Yhtiön johto oli ollut tietoinen yhtiön laskenta- ja seurantajärjestelmän puutteellisuudesta projektikannan selvittämisessä välitilinpäätöstä 31.12.1999 laadittaessa mutta myös siitä, että projektikantojen jaksotukseen perustuva varaston arvo olisi ollut laskettavissa niinkuin aikaisemminkin. A:n ja B:n kertomuksista oli ilmennyt heidän kummankin tehneen loka-marraskuussa 1999 päätöksen myydä annin yhteydessä omistamiaan yhtiön osakkeita määrällä, joka ylitti selvästi yhtiölle annissa tulevien uusien osakkeiden määrän. A:lla ja B:llä oli ollut paitsi konsernin ylimpänä johtona myös huomattavan osakemäärän myyjinä erityinen syy olla tarkoin perillä tilinpäätöksen laatimisesta ja erityinen intressi konsernin tuloksen voitollisuuteen.

Hovioikeuden tuomiossa mainitut, todisteina esitetyt sähköpostiviestit osoittivat A:n ja B:n olleen hyvin perillä yhtiön kulloisestakin tuloksesta ja taloudellisesta tilanteesta. Tähän oli velvoittanut sinänsä jo pörssiyhtiölle kuuluva jatkuva tiedonantovelvollisuus tuloskehityksessä tapahtuvista muutoksista. Todisteena esitetystä, C:n Rahoitustarkastukselle antamasta lisäselvityksestä ilmeni, että tuloksen kehityksen seurantaan 1.7.1999 – 30.6.2000 olivat osallistuneet muun muassa A ja B. Sähköpostiviesteistä ilmeni myös yhtiön pyrkimys voitolliseen tulokseen välitilinpäätöksessä 31.12.1999. Sanottu tavoite sekä konsernin välitilinpäätöksen valmistelemisessa käytettyjen tulosyhdistelmien eli niin sanottujen konsernilakanoiden muutokset olivat selitettävissä vain sillä, että tavoite oli ollut yhtiön johdon, A:n ja B:n, nimenomaan asettama. Tähän nähden ei ollut merkitystä sillä, että A ja B eivät mahdollisesti olleet yksilöidysti tienneet kaikista niistä virheellisistä kirjauksista, joita välitilinpäätöksen oli katsottu sisältäneen ja joilla oli katsottu olleen merkitystä tuloksen paranemisessa.

Kun yhtiön johto oli tavoitellut välitilinpäätöksen tuloksen saamista positiiviseksi juuri osakeannin alla, oli yhtiön johdon samalla täytynyt olla selvillä näiden kirjausten vaikutuksesta vuoden 2000 tulokseen heikentävästi ja samalla siitä, että yhtiön esittämät käsitykset kasvun jatkumisesta voitollisena olivat olleet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia.

A ja B eivät olleet kiistäneet yhtiöoikeudellista vastuuasemaansa. He olivat liikkeeseenlaskijan edustajina vastanneet pörssitiedotteen sisällöstä sekä annin järjestelyyn osallistuneille tahoille antamistaan tiedoista, joiden perusteella listalleottoesite oli laadittu. He eivät voineet vastuusta vapautuakseen vedota palkkaamiensa asiantuntijoiden käyttöön annin järjestämisessä eivätkä tilintarkastuksen toimittamiseenkaan, kun he olivat olleet itse tietoisia yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta tilanteesta, välitilinpäätökseen sisältyneistä virheellisistä kirjauksista ja antamansa tulosennusteen perusteettomuudesta. Myöskään sillä seikalla, että listalleottoesite oli ollut Rahoitustarkastuksen hyväksymä, ei ollut A:n ja B:n rikosoikeudellisen vastuun kannalta merkitystä, kun Rahoitustarkastus ei vastannut esitteen tietojen oikeellisuudesta.

Arvopaperimarkkinarikossäännösten suojeluobjektina oli markkinoiden luottamus. Luottamuksensuojalla oli korostunut merkitys kysymyksessä olevassa osakeannissa, joka esitetyn selvityksen mukaan oli kiinnostanut suurta määrää piensijoittajia. Näissä olosuhteissa myös välitilinpäätökseen sisältyneistä poikkeuksellisista kirjauksista kertomisen samoin kuin tulevaisuudennäkymien asianmukaisen selostamisen merkitys oli erityisesti korostunut. Hovioikeus katsoi, että A:n ja B:n listalleottoesitteen ja sen liitteenä olleen osavuosikatsauksen laatijoille antamat tai toimittamat tiedot sekä heidän yhtiön puolesta toimittamansa tiedot olivat olleet tuomiossa aiemmin mainituilta osin heidän tietensä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia. A ja B olivat ammattimaisesti markkinoilla toimineina tienneet myös siitä, että näillä tiedoilla oli ollut olennainen merkitys yhtiön osakkeen arvoon ja näin ollen myös heidän omien, annin yhteydessä sittemmin myytyjen osakkeidensa arvoon. Listalleottoesitteessä esitetyillä varaumilla ei tähän nähden ollut merkitystä, kun A ja B edellä kerrotuin tavoin olivat tienneet antamiensa tietojen totuudenvastaisuudesta ja harhaanjohtavuudesta.

Lopputuloksenaan syytekohdan 1 osalta hovioikeus katsoi, että A C:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä B yhtiön hallituksen puheenjohtajana olivat tahallaan arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään antaneet 26.1.2000 julkistetussa pörssitiedotteessa ja 2.2.2000 julkistetussa listalleottoesitteessä sekä sen liitteenä olleessa osavuosikatsauksessa edellä selostettuja arvopaperiin liittyviä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja, jotka olivat olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon, ja siten syyllistyneet arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen 26.1. – 2.2.2000.

Syytekohta 3

Hovioikeus lausui, että pörssitiedotteen 28.3.2000 pääasiallisena viestinä oli ollut, että C oli ostanut Saksasta kannattavan yrityksen, jonka avulla se pääsee laajentumaan Eurooppaan. Pörssitiedotteessa kerrottu tieto ostetun yhtiön liiketuloksen ennakoidusta positiivisuudesta sekä sen tulevaisuudennäkymistä oli ollut tiedottamisrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla totuudenvastaista sekä tieto C:n nopeasta laajentumisesta koko Euroopan alueella harhaanjohtavaa, mistä A ja B olivat tietoisia. Tiedoilla oli hovioikeuden käsityksen mukaan ollut olennainen vaikutus C:n osakkeen arvoon, sillä tiedotteella oli annettu kuva C -konsernin tulokseen positiivisesti vaikuttavan yrityksen ostamisesta ja laajentumisstrategian nopeasta toteuttamisesta.

Hovioikeus katsoi, että A toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä B hallituksen puheenjohtajana olivat C:n edustajina tahallaan arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään antaneet 28.3.2000 julkistetussa pörssitiedotteessa arvopaperiin liittyviä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja ja siten syyllistyneet arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen 28.3.2000.

Syytekohta 4

Hovioikeus esittämillään perusteilla päätyi siihen, että pörssitiedotteessa 26.4.2000 esitetyt tiedot yhtiön huhti-kesäkuun tuloksen voitollisuudesta olivat olleet totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia. Tulosvaroituksen oikea-aikaisuuden osalta hovioikeus päätyi siihen, että positiivisen tuloksen saavuttaminen oli viimeistään helmikuun 2000 sisäisen laskennan raportin valmistuttua 20.3.2000 muuttunut ilmeisen epätodennäköiseksi. Siten C:n olisi tullut antaa tulosvaroitus ilman aiheetonta viivytystä 20.3.2000 jälkeen, mutta tulosvaroitus oli annettu vasta 26.4.2000.

Arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistö edellytti myös, että tiedolla tyypillisesti oli olennaista vaikutusta kyseisen arvopaperin arvoon. Pörssitiedotteessa 26.4.2000 esitetty tulostieto oli tällainen tieto. C:n osakkeen pörssikurssi oli 25.4.2000 ollut 8,185 euroa ja tulosvaroituksen antamisen jälkeen 26.4.2000 vain 6,645 euroa. Hovioikeus totesi, että pörssitiedotteessa 26.4.2000 annettu tulostieto oli siten myös tosiasiallisesti olennaisesti vaikuttanut C:n osakkeen arvoon.

Hovioikeus katsoi, että A toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä B hallituksen puheenjohtajana olivat C:n edustajina 20.3. – 26.4.2000 tahallaan arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään 20.3.2000 jättäneet ilman aiheetonta viivytystä antamatta arvopaperiin liittyvän tulostiedon, tulosvaroituksen, sekä antaneet 26.4.2000 julkistetussa pörssitiedotteessa arvopaperiin liittyviä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja huhti-kesäkuun tuloksen voitollisuudesta ja siten syyllistyneet arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen 20.3. – 26.4.2000.

Syytekohta 7

Sisäpiirintieto

Hovioikeus katsoi, että rikokseen tuli soveltaa tekoaikana voimassa olleita sisäpiirintiedon väärinkäyttöä koskevia säännöksiä. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 51 luvun 1 §:n (475/1999, voimaan 1.6.1999) mukaan joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi joko luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen arvopaperin omaan tai toisen lukuun tai neuvomalla suoraan tai välillisesti toista sellaista arvopaperia koskevassa kaupassa, on tuomittava sisäpiirintiedon väärinkäytöstä. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 51 luvun 6 §:n 2 momentin (475/1999) mukaan sisäpiirintiedolla tarkoitetaan sellaista julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan.

Syyttäjän sisäpiirintiedoksi väittämä tieto C:n tulostietojen paikkansapitämättömyydestä ja tulevaisuudennäkymistä annettujen tietojen totuudenvastaisuudesta ja harhaanjohtavuudesta kohdistui syytekohdan 1 yhteydessä kerrotuin tavoin C:hen ja siten myös sen julkisen kaupankäynnin kohteena olleen osakkeen arvoon. Edellä mainitut tiedot olivat arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun jatkuvaan tiedonantovelvollisuuteen kuuluvia tietoja, ja siten lähtökohtaisesti sisäpiirintiedon luonteen täyttäviä tietoja.

C:n välitilinpäätöksen 31.12.1999 tulos oli hovioikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin muodostunut virheellisten kirjausten perusteella listalleottoesitteen liitteenä esitetyssä osavuosikatsauksessa todellista tulosta paremmaksi. Vain yhtiön johto oli ollut tietoinen julkistetun positiivisen tuloksen paikkansapitämättömyydestä sekä yhtiön todellisen negatiivisen tuloksen määrästä. Yhtiön johdolla oli siten ollut riittävän tarkka tieto mainituista arvopaperin arvoon vaikuttaneista seikoista, jotka olisivat olleet merkityksellisiä niin sanotun järkevän sijoittajan sijoitusharkinnassa osakeantitilanteessa. Yhtiön esittämä positiivinen tulos oli hovioikeuden käsityksen mukaan vastannut markkinoiden odotuksia yhtiön tuloksesta. Markkinoilla ei kuitenkaan ollut ollut käytettävissään yhtiön johdolla olleita tietoja, joten ne olivat olleet julkistamattomia siten kuin sisäpiirintiedon määritelmäsäännöksessä tarkoitettiin.

Hovioikeus lausui, että tulostieto oli lähtökohtaisesti arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttava tieto. Näin ollen tieto julkistetun positiivisen tuloksen paikkansapitämättömyydestä sekä yhtiön todellisen tuloksen negatiivisuudesta oli ollut omiaan vaikuttamaan olennaisesti C:n osakkeen arvoon.

Hovioikeus katsoi, että kaikki sisäpiirintiedolta edellytetyt vaatimukset eli tiedon liittyminen pörssiosakkeeseen, tiedon täsmällisyys ja julkistamattomuus sekä olennainen arvovaikutus olivat täyttyneet. Tieto julkistetun positiivisen tuloksen paikkansapitämättömyydestä sekä yhtiön todellisen negatiivisen tuloksen määrästä oli siten ollut rikoslain 51 luvun 6 §:n 2 momentissa (475/1999) tarkoitettua sisäpiirintietoa.

Hyödyn hankkimistarkoitus ja tahallisuus

Kysymyksessä olevassa osakeantitilanteessa hyöty oli kertynyt osakkeiden liikkeeseenlaskijalle sekä osakkeitaan myyneille yhtiön omistajille. C oli kerännyt osakeannilla uutta pääomaa yhteensä syytteessä mainitut 50 543 680 euroa. A ja B olivat kumpikin saaneet osakemyynnissä kauppahintana yhteensä 62 211 600 euroa kummankin myytyä 3 534 750 osaketta.

Hovioikeuden käsityksen mukaan oli selvää, että osakeannin yhteydessä kiinnostus osakkeisiin sijoituskohteena oli ollut suurempaa ja osakkeiden myynti oli siten ollut helpompaa ja niiden arvo oli ollut korkeampi kuin myytäessä ilman osakeantia ja siihen liittynyttä mainontaa ja C:n puolesta julkaistuja tietoja. Hovioikeus katsoi, että ajoittamalla omien osakkeidensa myymisen osakeannin yhteyteen A ja B olivat tietoisina listalleottoesitteeseen sisältyneistä totuudenvastaisista ja harhaanjohtavista tiedoista pyrkineet saamaan omista osakkeistansa mahdollisimman korkean hinnan. Näin ollen hovioikeus katsoi, että A ja B olivat osakkeita myydessään toimineet hyötymistarkoituksessa siten kuin sisäpiirintiedon väärinkäytön tunnusmerkistössä edellytettiin.

Hovioikeus katsoi, että A:n ja B:n oli täytynyt ymmärtää heidän käytössään olleiden yhtiön todellista tulosta ja tulevaisuudennäkymiä koskevia tietojen olleen sisäpiirintietoa, kun otettiin huomioon heidän koulutuksensa, kokemuksensa liike-elämästä ja arvopaperimarkkinoista sekä heidän asemansa liikkeeseenlaskijan edustajina. Sillä seikalla, että A ja B olivat mahdollisesti tehneet omien osakkeidensa myyntipäätöksen jo vuoden 1999 loppupuolella, ei ollut merkitystä arvioitaessa heidän tahallisuuttaan, koska he olivat tietoisina kerrotuista listalleottoesitteeseen sisältyneistä totuudenvastaisista ja harhaanjohtavista tiedoista myyneet osakkeitaan osakeannin yhteydessä helmikuussa 2000.

Rikoksen kvalifiointi

Rikoslain 51 luvun 2 §:n mukaan jos tahallisessa sisäpiirintiedon väärinkäytössä tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai huomattavaa henkilökohtaista etua, rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi erityisen vastuullista asemaansa arvopaperikeskuksen, selvitysyhteisön, arvopaperinvälittäjän, arvopaperipörssin, optioyhteisön tai arvopaperin liikkeeseenlaskijan tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhteisön palveluksessa tai edustajana taikka niiden antamassa tehtävässä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja sisäpiirintiedon väärinkäyttö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä.

Hovioikeus lausui, että A ja B olivat tahallisesti tavoitelleet ja saaneet tuomiossa jäljempänä kerrotun erittäin suuren taloudellisen hyödyn myydessään osakkeitaan osakeannin yhteydessä. A ja B olivat osakkeita myydessään käyttäneet hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa liikkeeseenlaskijan edustajina ja sen johtoon kuuluneina henkilöinä. Lisäksi he olivat ryhtyneet osakeantiin tietoisina listalleottoesitteeseen sisältyneistä totuudenvastaisista ja harhaanjohtavista tiedoista. A ja B olivat toimineet erityisen suunnitelmallisesti osakeantiin liittyneen välitilinpäätöksen tuloksen muokkaamisessa positiiviseksi, millä oli heidän tietensä ollut erityinen merkitys C:n osakkeen arvolle ja siten heidän päämääränsä toteutumiselle. Tässä harkinnassa ei ollut merkitystä sillä, että C oli antia valmistellessaan käyttänyt apunaan alan ammattilaisia, koska A ja B olivat toimineet edellä kerrotulla tavalla tahallisesti.

Hovioikeus katsoi, että kaikki syytteessä esitetyt kvalifiointiperusteet täyttyivät. Osakeantitilanteessa tehtyä tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä etenkin, koska se oli vakavasti loukannut luottamusta arvopaperimarkkinoita kohtaan. A ja B olivat siten syyllistyneet törkeään sisäpiirintiedon väärinkäyttöön 2.2. – 21.2.2000.

Oikeushenkilön rangaistusvastuu (syytekohdat 5 ja 9)

Edellytykset ja kokonaisharkinta

Hovioikeus katsoi, että A:n ja B:n syyksi syytekohdissa 1, 3, 4 ja 7 luetut rikokset oli tehty C:n toiminnassa sen hyväksi siten kuin rikoslain 9 luvun 3 §:n 1 momentissa edellytetään. Näin ollen edellytykset yhteisösakon tuomitsemiselle olivat olemassa.

Tämän jälkeen hovioikeus totesi, että yhteisösakon tuomitseminen oli rikosten tekoaikaan ollut rikoslain 9 luvun 4 §:n (743/1995) mukaisesti harkinnanvaraista. Hovioikeus katsoi, että lainkohdassa säädetyistä tuomitsemisperusteista tuli tässä tapauksessa kiinnittää erityisesti huomiota yhtiön johdon osuuteen rikoksessa sekä rikoksentekijöiden asemaan oikeushenkilön toimielimissä, rikoksen vakavuuteen ja rikollisen toiminnan laajuuteen, oikeushenkilölle rikoksesta aiheutuneisiin muihin seurauksiin sekä oikeushenkilön kokoon ja tuomittujen omistusosuuteen siinä sekä heidän henkilökohtaiseen vastuuseensa oikeushenkilön velvoitteista. Etenkin A:n ja B:n asema yhtiön johdossa ja rikosten toteuttajina puolsi yhteisösakon tuomitsemista. Niin ikään rikosten vakavuus, kun osakkeiden merkitsijöinä ja ostajina oli ollut institutionaalisten sijoittajien lisäksi suuri joukko piensijoittajia, sekä rikosten kohdistuminen arvopaperimarkkinoiden luotettavuuteen ylipäätänsäkin puolsivat yhteisösakon tuomitsemista. Tiedottamisrikokset ja törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö olivat liittyneet kiinteästi osakeantiin, jolla oli hankittu yhtiön käyttöön huomattava varallisuus. Myös A ja B olivat saaneet erittäin huomattavan hyödyn rikoksellaan. Edellä kerrottuja yhteisösakon tuomitsemista puoltavia seikkoja vastaan puhuivat ennen kaikkea C:lle aiheutuneet muut seuraukset, kuten negatiivinen julkisuus sekä sen vaikutus yhtiön toimintaan ja osakkeen arvoon. Viimeksi mainitut rikoksista mahdollisesti aiheutuvat muut seuraamukset eivät hovioikeuden käsityksen mukaan voineet pääsääntöisesti johtaa yhteisösakon tuomitsematta jättämiseen. Näin ollen asiassa ei ollut perusteita jättää yhteisösakkoa tuomitsematta.

Yhteisösakon rahamäärä

Hovioikeus totesi, että C -konsernin tilinpäätöstiedotteen 1.1. – 31.12.2006 mukaan yhtiön liikevaihto oli ollut 4,32 miljoonaa euroa, liiketulos -1,56 miljoonaa euroa, tulos ennen veroja -1,74 miljoonaa euroa, omavaraisuusaste -40,5 prosenttia, oma pääoma/osake -0,02 euroa ja osakekohtainen tulos -0,014 euroa. Katsauskaudella konsernissa oli työskennellyt keskimäärin 49 henkilöä. Yhtiöllä oli katsauskauden lopulla ollut 15 920 osakkeenomistajaa. C:n hallituksen varsinaiset jäsenet, varajäsenet ja toimitusjohtaja olivat omistaneet 49,2 prosenttia yhtiön osakepääomasta ja äänimäärästä. Pörssitiedotteessa 26.4.2007 julkaistun osavuosikatsauksen mukaan liikevaihto oli 1.1. ja 31.3.2007 välisenä aikana ollut 0,82 miljoonaa euroa ja liiketulos -0,12 miljoonaa euroa. Osakekohtainen tulos oli ollut 0,001 euroa. Konsernissa oli työskennellyt keskimäärin 41 henkilöä. Tekoaikana konsernin palveluksessa oli ollut noin 350 henkilöä ja sen liikevaihto oli ollut noin 11 miljoonaa euroa.

Hovioikeus katsoi, että yhteisösakon rahamäärä oli arvioitava johdon osuuden ja yhtiön taloudellisen aseman perusteella. Yhteisösakon rahamäärää korottavina tekijöinä tuli ottaa huomioon yhtiön johdon osallisuus rikoksiin sekä niiden vakavuus. Edellä tilinpäätöstiedoista ilmenevät seikat osoittivat C:n olevan kooltaan merkittävästi pienempi ja vakavaraisuudeltaan sekä tulokseltaan olennaisesti heikompi kuin syytteenalaisten rikosten tekoaikana.

Kysymys oli arvopaperimarkkinoiden luottamusta vakavasti loukanneista teoista, joilla oli tavoiteltu ja saatu huomattavaa hyötyä. Toisaalta C:n taloudellinen asema oli kokonaisuutena katsoen niin heikko, että syyttäjän vaatima 200 000 euron suuruinen yhteisösakko kohdistuisi yhtiöön kohtuuttoman ankarana. Hovioikeus otti tässä arvioinnissa erityisesti huomioon C:n osakkeenomistajien aseman. Hovioikeus katsoi, että yhteisösakon rahamäärän alentamiseen vaikuttavat perusteet painoivat tässä tapauksessa kokonaisharkinnassa eniten. Edellä sanotun perusteella kohtuullinen yhteinen yhteisösakko oli 50 000 euroa.

Rangaistuksen määrääminen A:lle ja B:lle

Rangaistuksen määräämistä koskevat säännökset

Rangaistuksen määräämistä koskevat rikoslain 6 luvun säännökset oli uudistettu 1.1.2004 voimaan tulleella lailla (515/2003). Luvun 3 ja 4 §:n säännökset rangaistuksen määräämisen lähtökohdista ja rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteista vastaavat pääosin tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 6 luvun 1 §:ää (466/1976), jonka mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat, rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

Rikosten tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 6 luvun 4 §:n (466/1976) mukaan, jos tekijälle on rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuu muu seuraus, joka yhdessä rangaistuksen kanssa johtaisi rikoksen laatuun nähden kohtuuttomaan tulokseen, tällainen seikka on rangaistusta mitattaessa otettava kohtuuden mukaan huomioon. Nykyään voimassa olevassa rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdassa on asiallisesti samansisältöinen säännös tekijälle rikoksesta johtuneen tai hänelle tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen huomioon ottamisesta rangaistuksen kohtuullistamisperusteena.

Ehdollista vankeutta koskevat rikoslain 6 luvun 9 ja 10 § (515/2003) vastasivat tekoaikana voimassa ollutta ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:ää, jonka 1 momentin (135/1976) mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Saman pykälän 2 momentin (992/1989) mukaan vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Hovioikeus totesi, että nykyiset säännökset erosivat aikaisemmasta vain siinä, että uudistetun rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistuksen on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa myös teon vaikuttimiin. Tässä tapauksessa säännösten vähäisellä erolla ei ollut asiallista merkitystä. Yhteisen rangaistuksen mittaamista koskevaa rikoslain 7 luvun 5 §:ää ei ollut lainuudistuksen yhteydessä muutettu. Ehdollisen vankeusrangaistuksen osalta nykyisen rikoslain 6 luvun 9 §:n soveltaminen ei johtanut lievempään lopputulokseen kuin tekohetkellä voimassa olleen ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain säännökset. Edellä kerrotun perusteella hovioikeus katsoi, että asiassa tuli rikoslain 3 luvun 2 §:n (515/2003) perusteella soveltaa tekohetkellä voimassa olleita säännöksiä.

Rangaistukset

Kysymyksessä olevista rikoksista ankarin enimmäisrangaistus oli rikoslain 51 luvun 2 §:ssä törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä säädetty neljän vuoden vankeusrangaistus. Arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen enimmäisrangaistus oli kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ankarin enimmäisrangaistus kaikista nyt kysymyksessä olevista A:n ja B:n rikoksista oli siten seitsemän vuotta vankeutta.

A:n ja B:n syyksi luetut rikokset oli tehty vastuullisessa asemassa. Syytekohdissa 1 ja 7 syyksiluetut arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos sekä törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttörikos olivat tuottaneet heille erittäin huomattavan taloudellisen hyödyn. Törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö oli lisäksi tehty erityisen suunnitelmallisesti osakeantiin liittyneen välitilinpäätöksen tulosta perusteettomasti parantamalla. Rikokset olivat poikkeuksellisen vakavia ja niillä oli erityisen vakavasti loukattu arvopaperimarkkinoiden luottamusta.

Rangaistuksia mitattaessa oli rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla otettava huomioon myös rikosten keskinäinen yhteys. Hovioikeus katsoi, että syytekohtien 1 ja 7 teot liittyivät toisiinsa. Rikosten keskinäinen yhteys vaikutti alentavasti yhteiseen rangaistukseen.

A ja B olivat syyllistyneet samoihin rikoksiin ja heidän syyllisyyttään voitiin pitää samanasteisena. Hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus heidän syykseen luetuista rikoksista oli 2 vuoden yhteinen vankeusrangaistus.

A:n ja B:n syyksi luettujen rikosten vakavuus ja tuomitun rangaistuksen pituus puolsivat rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Huomioon ottaen A:lle ja B:lle tuomiossa jäljempänä määrätyt poikkeuksellisen suuret menettämisseuraamukset ja rikosten tekemisestä kulunut pitkä aika hovioikeus katsoi, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei tässä tapauksessa vaatinut ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Ehdollista vankeutta yksinään oli pidettävä riittävänä seuraamuksena.

Menettämisseuraamus

Yleistä

Hovioikeus totesi syyttäjän valituksessaan vaatineen, että A ja B tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä antihinnan mukaan laskettuna kumpikin 48 320 032 euroa ja C 39 369 000 euroa.

Sovellettava laki ja menettämisseuraamuksen edellytykset

Hovioikeus lausui, että tekoaikana voimassa olleen rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin (143/1932) mukaan rikoksen joko tekijälleen tai sille, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, tuottama taloudellinen hyöty on oikeuden vapaan harkintansa mukaan arvioitava ja tuomittava menetetyksi. Edellä mainittu säännös oli kumottu 1.1.2002 voimaan tulleella rikoslain muuttamisesta annetulla lailla (875/2001), jolla rikoslakiin lisättiin menettämisseuraamuksia koskeva 10 luku. Tämän luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi ja saman pykälän 2 momentin mukaan jos rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Edellä mainitun pykälän 3 momentin mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Mainitun 10 luvun 10 §:ssä säännellään menettämisseuraamuksen kohtuullistamisesta.

Hovioikeus lausui, että rikoslain 10 luvun yleisperusteluissa (HE 80/2000 vp s. 16) on todettu, että voimassa olevan oikeuden mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi silloin, kun on ylipäänsä mahdollista, että hyötyä vastaavaa vahingonkorvausta voidaan vaatia. Merkitystä ei ole sillä, tullaanko vahingonkorvausta koskaan edes vaatimaan. Tämän takia ehdotetaan kuvattuja muutoksia, jottei rikoksesta jäisi taloudellista hyötyä rikoksentekijälle tai muille pykälässä mainituille henkilöille.

Edelleen hovioikeus lausui rikoslain 10 luvun 10 §:n esitöissä (s. 34 – 35) todetun, että 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus voitaisiin jättää tuomitsematta, jos seuraamus olisi kohtuuton ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Menettämisseuraamusta voitaisiin kohtuullistaa erityisesti silloin, kun käsillä on ollut 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu seikka tai rikoslain 6 luvun 3 §:ssä mainittu rangaistuksen lieventämisperuste. Yleensä kohtuullistaminen tulisi laajemmalti kyseeseen tuottamuksellisten kuin tahallisten rikosten yhteydessä. Kohtuullisuus arvioitaisiin ensisijaisesti tuomitsemishetken olosuhteiden perusteella.

Tekoaikana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 8 luvun 6 §:n esitöissä (HE 157/1988 vp s. 56) oli todettu, että arvopaperimarkkinalain vastainen rikollinen menettely voi usein tuottaa tekijälleen huomattavaa taloudellista hyötyä ilman, että voitaisiin osoittaa vastaavaa yksityistä vahingonkärsijää. Tämän takia on lain tehokkuuden kannalta välttämätöntä, että rikokseen liittyvä hyöty julistetaan menetetyksi valtiolle, mikäli vastaavaa vahingonkorvausta ei voida tuomita.

Hovioikeus lausui, että ratkaisun KKO 2000:82 mukaan arvopaperimarkkinarikoksessa ei ole rikoksella loukattua asianomistajaa. Hovioikeus katsoi, että mainitun ratkaisun ja ratkaisun KKO 2002:60 mukaan menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä vahingonkorvausvaatimus on rikoslain hyödyn menettämistä koskevan 2 luvun 16 §:n voimassa ollessa edellyttänyt sen esittäjältä rikosasian asianomistajan asemaa.

Arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen ja törkeän sisäpiirintiedon väärinkäyttörikoksen tunnusmerkistöissä ei edellytetä, että teosta olisi aiheutunut jollekulle vahinkoa tai vahingonvaara. Säännösten tarkoituksena oli suojata arvopaperimarkkinoiden toimivuutta ja luotettavuutta. Arvopaperimarkkinarikoksissa ei ole tahoa, jolla olisi vanhan rikoslain 2 luvun 16 §:n vakiintuneen tulkinnan mukainen menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä rikosasian asianomistajan asema.

Hovioikeus päätyi siihen, että rikoslain nyt voimassa olevan 10 luvun säännösten soveltaminen johti tässä tapauksessa lievempään lopputulokseen. Näin ollen asiassa oli sovellettava nyt voimassa olevia rikoslain 10 luvun (875/2001) säännöksiä.

Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämistä koskevan säännöksen tarkoituksena oli estää rikoksentekijää taloudellisesti hyötymästä rikoksestaan. Tämä periaate ilmeni edellä kerrotun mukaisesti jo arvopaperimarkkinalain 8 luvun 6 §:n esitöistäkin. A, B ja ja C olivat saaneet heidän syykseen luetuista rikoksista taloudellista hyötyä, joka oli rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin (875/2001) mukaan tuomittava valtiolle menetetyksi.

Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan (875/2001) mukaan menettämisseuraamus voidaan jättää tuomitsematta, jos sen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Hovioikeus katsoi, ettei ollut perusteita kohtuullistaa tuomittuja menettämisseuraamuksia A:n ja B:n rikosten luonne ja vakavuus huomioon ottaen heidän osaltaan. Sen sijaan hovioikeus, viitaten tuomiossaan aiemmin yhteisösakon kohdalla C:n tämän hetkisestä taloudellisesta asemasta lausumaansa, katsoi, että yhtiöön kohdistettu menettämisseuraamus vaikuttaisi merkittävästi yhtiön muihin yli 15 000:een osakkeenomistajaan ja saattaisi jopa vaarantaa yhtiön toiminnan jatkumisen. Nämä seikat sekä yhtiölle tuomittu yhteisösakko huomioon ottaen hovioikeus katsoi olevan laissa tarkoitettuja perusteita jättää menettämisseuraamus tuomitsematta yhtiön osalta.

Menettämisseuraamuksen määrä

Hovioikeus katsoi, ettei yhtenäistä käsitystä C:n osakkeen arvosta vuonna 2000 ollut löydettävissä. C:n osakkeen kurssi oli vuonna 2000 korkeimmillaan osakeannin aloituspäivänä 25,14 euroa (7.2.2000) ja alimmillaan loppuvuodesta 1,02 euroa (20.12.2000). Osakkeen kurssi oli lähtenyt nousemaan marraskuun 1999 alusta alkaen kurssin oltua silloin noin 3 euroa. Kurssi oli pysyvämmin ylittänyt 10 euron rajan vuodenvaihteessa 1999 – 2000. Pörssitiedotteen 26.1.2000 julkaisemisen aikaan yhtiön osakkeen kurssi oli ollut noin 13 euroa, ja listalleottoesitteen julkaisemisen 2.2.2000 aikaan noin 14 euroa. Kurssi oli 3.2.2000 ollut 16,56 euroa ja 4.2.2000 19,48 euroa. Merkintäaikana 7.2. – 11.2.2000 päivän päätöskurssi oli vaihdellut 18,76 ja 21,92 euron välillä. Kurssi oli 20.3.2000 ollut 13,15 euroa ja pörssitiedotteen julkaisemisen 28.3.2000 aikaan 11,59 euroa. Huhtikuun 2000 alusta alkaen yhtiön osakkeen kurssi jäi pysyvästi alle 10 euron ollen 25.4.2000 ennen tulosvaroitusta 8,18 euroa ja 27.4.2000 tulosvaroituksen jälkeen 6,48 euroa. Heinä-elokuun vaihteesta 2000 alkaen yhtiön osakkeen kurssi alitti pysyvämmin 5 euron rajan ollen tulosvaroituksen 24.8.2000 antamisen aikaan enää 3,78 euroa.

Esitetyn selvityksen mukaan tuomiossa mainittujen C:n verrokkiyhtiöiden kurssikehitys oli vuonna 2000 ollut yhtä voimakkaasti laskeva kuin C:nkin. Erotukset vuoden alimpien ja ylimpien kurssien välillä olivat olleet noin 95 – 97 prosenttia. Korkeimmillaan kurssit olivat olleet alkuvuodesta ja alimmillaan joulukuussa 2000. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tapaan, että C:n toimialan yhtiöiden kurssikehitys lähti yleisesti laskuun keväällä 2000, missä yhteydessä oli puhuttu niin sanotun internet-kuplan puhkeamisesta. Tällä yleisellä markkinatilanteesta johtuneella kurssilaskulla oli ollut vaikutuksia myös C:n osakkeen arvoon, ja se oli otettava huomioon rikoksen tuottaman hyödyn määrää arvioitaessa. Hovioikeus totesi, ettei C:n kaltaisten internet-toimialan kasvuyritysten osakkeiden arvonmuodostusta voitu tehdä perinteisiä tunnuslukuja käyttäen. Yhtiön tuloksella oli kuitenkin järkevälle sijoittajalle merkitystä sijoituspäätöstä harkitessaan.

Rikoksen A:lle ja B:lle tuottamaa hyötyä arvioitaessa lähtökohtana oli, että osakkeiden myyntihinnasta vähennetään se määrä, jonka osakkeiden ostajat todennäköisesti olisivat osakkeista merkintähetkellä maksaneet, mikäli heillä silloin olisi ollut käytettävissään samat tiedot yhtiön sen hetkisestä tuloksesta, taloudellisesta asemasta ja tulevaisuudennäkymistä kuin yhtiön johdolla.

Hovioikeus totesi, että C:n osakkeen kurssivaihtelut olivat heijastelleet pitkälti toimialan yleisiä markkinanäkymiä ja niiden aiheuttamia kurssimuutoksia. Jälkikäteen ei ollut mahdollista esittää yksiselitteistä arviota C:n osakkeen arvosta siinä tapauksessa, että markkinoilla olisi ollut käytettävissään sama tieto yhtiön taloudellisesta asemasta ja tuloksesta sekä tulevaisuudennäkymistä kuin yhtiön johdolla oli osakeanti- ja myyntihetkellä ollut. Näin ollen konfiskoitavan rikoksen tuottaman hyödyn perusteena oleva yhtiön osakkeen arvo oli arvioitava. Tässä arvioinnissa oli otettava huomioon, että markkinoilla oli ollut odotuksia konsernin tuloksen positiivisuudesta ja että C oli ylläpitänyt näitä odotuksia jättämällä kertomatta konsernin tosiasiallisesta tappiollisuudesta ja esittämällä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja tuloksensa pysymisestä positiivisena ja tulevaisuudennäkymistään. Markkinoiden odotuksista poikkeava tieto olisi olennaisesti vaikuttanut osakkeen kurssiin ja antihintaan. Tätä käsitystä tuki osakkeen kurssin huomattava aleneminen heti 26.4.2000 annetun tulosvaroituksen jälkeen.

Arvioidessaan rikoksen tuottaman hyödyn määrää hovioikeus otti huomioon C:n antihinnan, toimialan verrokkiyhtiöissä kevään 2000 aikana tapahtuneen yleisen kurssitason laskemisen sekä sijoittajien tuohon aikaan internet-toimialan yritysten osakkeita kohtaan tunteman suuren kiinnostuksen. Toisaalta oli otettava huomioon C:n pörssitiedotteessa ja listalleottoesitteessä antamien totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen vaikutus yhtiön osakkeen kurssiin.

A ja B olivat kumpikin myyneet osakeannin ja -myynnin yhteydessä 3 543 750 osaketta yhteensä 62 211 600 euron hintaan.

C oli pörssitiedotteellaan 26.4.2000 ilmoittanut alkuvuoden tuloksensa jäävän tappiolliseksi, mutta uskonut huhti-kesäkuun tuloksen olevan voitollinen. Vasta 24.8.2000 antamallaan tulosvaroituksella yhtiö oli kertonut tilikauden tuloksen jäämisestä tappiolliseksi. Hovioikeus katsoi, että rikoksen tuottamaa hyötyä arvioitaessa yhtiön oli katsottava ilmoittaneen jo 26.4.2000 tuloksensa tappiollisuudesta siinä määrin riittävästi, että tuolloin vallinneessa internet-toimialan markkinatilanteessa sijoittajien oli tullut ottaa huomioon yhtiön osakkeen kurssin laskeva suuntaus.

Hovioikeus vertasi C:n antihintaa 17,60 euroa ja tulosvaroituksen antamispäivän 26.4.2000 kurssia. Tämä erotus oli 10,95 euroa (17,60 – 6,65 euroa). Hovioikeus arvioi, että tästä osakkeen arvon muutoksesta noin 20 prosenttia oli seurausta siitä, että pörssitiedotteessa 26.1.2000 ja listalleottoesitteessä 2.2.2000 konsernin tuloksesta ja taloudellisesta asemasta sekä tulevaisuudennäkymistä esitetyt tiedot olivat osoittautuneet totuudenvastaisiksi ja harhaanjohtaviksi. Hovioikeus arvioi, että osakkeenostajat, jos heillä olisi ollut samat tiedot yhtiöstä kuin yhtiön johdolla, olisivat maksaneet osakkeesta 15,40 euroa. A:n ja B:n rikoksella saama hyöty oli siten 2,20 euroa osakkeelta eli kummankin osalta 7 796 250 euroa. Näin ollen hovioikeus päätyi siihen, että A ja B oli kumpikin tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 7 796 250 euroa.

Lopputulos

Hovioikeus tuomitsi A:n ja B:n kummankin syytekohdissa 1, 3, 4 ja 7 kerrotuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden vankeusrangaistukseen määräten ne ehdollisiksi 30.6.2010 päättyvin koeajoin. Lisäksi hovioikeus tuomitsi sekä A:n ja B:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 7 796 250 euroa.

C:n hovioikeus tuomitsi 50 000 euron yhteisösakkoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano (eri mieltä), Juha Paimela ja Riitta Virolainen. Esittelijä Pirjo Aaltonen.

Hovioikeudenlaamanni Kartano oli muutoin hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla, mutta katsoi A:n ja B:n rikoksista ilmenevään syyllisyyteen nähden oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi heille kummallekin kaksi vuotta kuusi kuukautta vankeutta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin syyttäjälle sekä rangaistuksen ja menettämisseuraamuksen osalta A:lle ja B:lle ja yhteisösakon mittaamisen osalta C:lle.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle ja B:lle tuomittuja vankeusrangaistuksia korotetaan tai vankeusrangaistukset joka tapauksessa muutetaan ehdottomiksi ja että A:lle ja B:lle tuomittuja menettämisseuraamuksia korotetaan sekä että C:lle tuomitun yhteisösakon rahamäärä korotetaan 200 000 euroksi ja että C tuomitaan menettämään valtiolle rikoksella saamansa taloudellinen hyöty, vähintään 6 336 000 euroa.

C vaati valituksessaan, että yhtiön maksettavaksi tuomitun yhteisösakon määrää alennetaan.

A ja B vaativat kumpikin valituksissaan, että hovioikeuden tuomitsema ehdollinen vankeusrangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi ja heidän maksettavakseen tuomittu menettämisseuraamus poistetaan tai ainakin sitä alennetaan tai kohtuullistetaan.

Asianosaiset vastasivat vastapuoltensa valituksiin ja vaativat niiden hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn 22.10.2008. Käsittely oli rajoitettu koskemaan rangaistuksen määräämistä A:lle ja B:lle hovioikeuden heidän syykseen lukemista rikoksista sekä rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämistä koskevan vaatimuksen osalta oikeudellista kysymystä siitä, oliko arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen ja sisäpiirintiedon väärinkäytön tuottaman hyödyn ja samasta menettelystä mahdollisesti johtuvan vahingon välillä sellainen vastaavuus, joka A:n, B:n ja C:n viittaaman oikeuskäytännön mukaisesti estäisi hyödyn menetetyksi tuomitsemisen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

A:n ja B:n syyksi luetut rikokset

1. Hovioikeus on tuomion kohdassa 1 katsonut A:n ja B:n syyllistyneen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen 26.1. – 2.2.2000. Hovioikeuden tuomion mukaan A ja B olivat, A C:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä ja B yhtiön hallituksen puheenjohtajana, täyttäessään arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuutta tahallaan antaneet 26.1.2000 julkistetussa pörssitiedotteessa ja 2.2.2000 julkistetussa listalleottoesitteessä ja sen liitteenä olleessa osavuosikatsauksessa C:n tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja, jotka olivat olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

2. Hovioikeus on mainittua johtopäätöstä perustellessaan katsonut, että välitilinpäätöksessä 31.12.1999 konsernin tulosta oli perusteettomasti parannettu tuomiossa kerrotuilla, yhteensä 609 600 euron määräisillä virheellisillä kirjauksilla ja siten saatu tulos voitolliseksi. Ottaen huomioon toisaalta nämä virheelliset kirjaukset ja toisaalta hovioikeuden selostamat, tuloksen parantamiseksi tehtävissä olleet yhteensä 110 000 euron määräiset kirjaukset, välitilinpäätöksen olisi hovioikeuden mukaan tullut osoittaa tappiota 499 600 euroa. Kuitenkin, kuten hovioikeuden ratkaisusta myös ilmenee, välitilinpäätöksessä konsernin tulos oli esitetty noin 82 000 euroa voitollisena. Tämän huomioon ottaen Korkein oikeus toteaa, että konsernin tosiasiallinen tulos on siis hovioikeuden mainitsemin perustein ollut esitetyn voitollisuuden sijasta tappiollinen, ei tosin hovioikeuden ilmoittamaa määrää, vaan noin 417 600 euroa.

3. Hovioikeus on tuomion kohdassa 3 katsonut A:n ja B:n syyllistyneen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen 28.3.2000. C:n tuolloin julkistamassa pörssitiedotteessa oli annettu yhtiön osakkeeseen liittyviä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja. Pörssitiedotteen pääasiallisena viestinä oli ollut, että C oli ostanut Saksasta kannattavan yrityksen, jonka avulla yhtiö pääsisi laajentumaan Eurooppaan. A:n ja B:n tiedossa kuitenkin oli, että ostettu yritys oli raskaasti tappiollinen ja että konsernin tuloskehitys oli tappiollinen. Tiedotteessa oli siten kerrottu totuudenvastaisesti, että ostetun yrityksen liiketulos olisi ennakoitavissa positiiviseksi. Lisäksi tieto C:n nopeasta laajentumisesta koko Euroopan alueella oli harhaanjohtavaa. A ja B olivat edellä 1 kohdassa kerrotussa asemassa arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään tahallaan antaneet arvopaperiin liittyviä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja. Tiedoilla oli ollut olennainen vaikutus C:n osakkeen arvoon.

4. Hovioikeus on tuomion kohdassa 4 katsonut A:n ja B:n syyllistyneen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen 20.3. – 26.4.2000. Hovioikeuden mukaan A ja B olivat viimeistään 20.3.2000 tulleet tietoisiksi siitä, etteivät C:n aiemmin esittämät positiiviset tulosennusteet olleet enää perusteltuja. A ja B olivat edellä 1 kohdassa kerrotussa asemassa arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään tahallaan antaneet pörssitiedotteessa 26.4.2000 yhtiön huhti-kesäkuun 2000 tuloksen voitollisuudesta totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja, joilla oli ollut olennainen vaikutus C:n osakkeen arvoon. Lisäksi he olivat jättäneet antamatta tulosvaroituksen ilman aiheetonta viivytystä eli heti 20.3.2000 jälkeen.

5. Hovioikeus on tuomion kohdassa 7 katsonut A:n ja B:n syyllistyneen törkeään sisäpiirintiedon väärinkäyttöön 2. – 21.2.2000. A ja B olivat myyneet omistamistaan C:n osakkeista yhtiön 7. – 11.2.2000 toteuttaman osakeannin ja -myynnin yhteydessä kumpikin 3 534 750 osaketta ja he olivat toimineet yhtiön edustajina yhtiön hallituksen laskiessa liikkeeseen uusia osakkeita. Hovioikeuden mukaan A ja B olivat tienneet, että yhtiön tuloksesta, taloudellisesta asemasta ja tulevaisuudennäkymistä listalleottoesitteessä kerrotut tiedot olivat edellä kerrotulla tavalla totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia, ja he olivat osakkeita luovuttaessaan käyttäneet hyväkseen tätä sisäpiirintietoa.

6. Hovioikeus on katsonut, että A ja B olivat viimeksi mainitulla rikoksellaan tavoitelleet erittäin suurta taloudellista hyötyä ja he olivat rikoksen tekemisessä käyttäneet hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa. Edelleen A ja B olivat toimineet erityisen suunnitelmallisesti välitilinpäätöksen tuloksen muokkaamisessa positiiviseksi, millä oli heidän tietensä ollut erityinen merkitys C:n osakkeen arvolle ja heidän päämääränsä toteutumiselle. Teko oli vakavasti loukannut luottamusta arvopaperimarkkinoita kohtaan. Hovioikeus on katsonut, että tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

7. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevien syytekohtien 5 ja 9 osalta hovioikeus on katsonut, että edellytykset yhteisösakon tuomitsemiselle olivat olemassa eikä yhteisösakon tuomitsemista ollut pidettävä yhtiön kannalta kohtuuttomana.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavina olevat kysymykset

8. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys rangaistusten määräämisestä A:lle ja B:lle, C:lle tuomitun yhteisösakon mittaamisesta sekä menettämisseuraamuksista.

Rangaistusten määrääminen A:lle ja B:lle

Sovellettavista säännöksistä ja rangaistuskäytännöstä

9. Törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä tuomitaan rikoslain 51 luvun 2 §:n (475/1999) mukaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta tuomitaan rikoslain 51 luvun 5 §:n (475/1999) mukaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Ankarin yhteinen rangaistus A:n ja B:n syyksi luetuista rikoksista olisi rikoslain 7 luvun 2 § huomioon ottaen hovioikeuden mainitsemat seitsemän vuotta vankeutta.

10. Rangaistuksen mittaamista koskevan rikoslain 6 luvun säännökset on uudistettu 1.1.2004 voimaan tulleella lailla (515/2003). Korkein oikeus katsoo, etteivät nyt voimassa olevat säännökset johda tässä tapauksessa lievempään lopputulokseen kuin rikosten tekohetkellä voimassa olleet säännökset. Sen vuoksi asiassa on sovellettava viimeksi mainittuja, hovioikeudenkin soveltamia rangaistuksen mittaamista koskevia säännöksiä. Rangaistus on siten mitattava niin, että se, ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys, on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

11. Arvopaperimarkkinoihin kohdistuvia vakavimpia rikoksia koskevat rangaistussäännökset siirrettiin rikoslakiin 1.6.1999 voimaan tulleella lailla (475/1999), jolloin sisäpiirintiedon väärinkäytön enimmäisrangaistus nousi törkeän tekomuodon säätämisen myötä kahdesta vuodesta neljäksi vuodeksi vankeutta ja arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen enimmäisrangaistus yhdestä vuodesta kahdeksi vuodeksi vankeutta. Tarkoitus ankaroittaa lakia ilmenee siten uusien säännösten rangaistusasteikoista.

12. Arvopaperimarkkinarikoksia koskevia asioita on tuomioistuimissa ratkaistu toistaiseksi varsin vähän. Niissäkin tehdyistä ratkaisuista osa on perustunut vielä arvopaperimarkkinalaissa (495/1989) olleisiin rangaistussäännöksiin. Nyt kysymyksessä olevat rikokset on tehty uudistetun, aikaisempaa ankaramman lainsäädännön voimassa ollessa. Korkein oikeus toteaa, että voimassa olevien arvopaperimarkkinarikoksia koskevien rangaistussäännösten osalta ei ole syntynyt sellaista rikoslain 6 luvun 1 §:ssä (466/1976) tarkoitettua yhtenäistä rangaistuskäytäntöä, joka voitaisiin sanotun lainkohdan mukaan ottaa tässä tapauksessa huomioon rangaistusta mitattaessa.

Rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus sekä syyllisyyden arviointi

13. A:n ja B:n syyksi on luettu neljä rikosta. Rangaistuksen määräämisen kannalta keskeisessä asemassa ovat hovioikeuden tuomion kohtien 1 ja 7 rikokset. Tuomion kohdan 1 rikoksessa on kysymys siitä, että A ja B ovat tulevaa osakeantia ja -myyntiä silmälläpitäen ja siten myös omia osakkeitaan koskevan myynnin turvaamiseksi antaneet markkinoille ensiksikin pörssitiedotteessa 26.1.2000 harhaanjohtavia yhtiön tulevaisuudennäkymiä koskevia tietoja ja toiseksi listalleottoesitteessä 2.2.2000 sekä harhaanjohtavia yhtiön tulevaisuudennäkymiä koskevia tietoja että totuudenvastaisen tiedon yhtiön tuloksen voitollisuudesta. Listalleottoesitteeseen sisällytetyn välitilinpäätöksen tosiasiallisesti tappiolliseksi muodostuvaa tulosta oli tilinpäätöstä laadittaessa virheellisillä kirjauksilla paranneltu ja saatu se voitolliseksi. Hovioikeuden tuomion kohdan 7 rikoksessa kysymys on puolestaan siitä, että markkinoille näin annettujen, osakkeen hintaan ja kysyntään vaikuttavien tietojen harhaanjohtavuutta ja totuudenvastaisuutta on käytetty sisäpiirintietona hyväksi osakeannin ja -myynnin yhteydessä osakkeita luovutettaessa. A ja B ovat kumpikin saaneet myymiensä osakkeiden kauppahintana yli 60 miljoonaa euroa.

14. Hovioikeuden syyksilukemat menettelyt, rikosten rangaistusasteikot ja yhteisen rangaistuksen mittaamista koskevat rikoslain 7 luvun säännökset huomioon ottaen yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisen lähtökohdaksi on otettava tuomion kohdassa 7 A:n ja B:n syyksi luettu törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö, josta olisi tuomittava ankarin rangaistus. Tuomion kohdassa 1 syyksiluettu menettely täyttää sellaisenaan arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistön eikä tämän teon rangaistavuus edellytä annetun totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon käyttämistä tai hyödyntämistä. Vaikka rikoksentekopäätöksen ja toiminnan tavoitteen kannalta tuomion kohtien 1 ja 7 teot muodostavatkin kokonaisuuden, ei rikosten tällainen liittyminen toisiinsa merkitse, että yhteydellä sellaisenaan olisi hovioikeuden katsomin tavoin erityinen rangaistusta alentava vaikutus.

15. Arvopaperimarkkinarikosten vahingollisuus ja vaarallisuus perustuu olennaisesti siihen, että ne vaarantavat luottamusta arvopaperimarkkinoihin. Arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen rangaistavuudella pyritään osaltaan turvaamaan liikkeeseenlaskijan arvopaperimarkkinalain mukaisten tiedonantovelvollisuuksien täyttämistä ja sitä, että liikkeeseenlaskija antaa markkinoille sijoittajien kannalta olennaiset, riittävät ja luotettavat tiedot. Sisäpiirintiedon väärinkäytön kielto tähtää niin ikään arvopaperimarkkinoiden puolueettomuuden turvaamiseen erityisesti siten, ettei markkinoilla toimiva osapuoli käytä hyväksi sisäpiirintiedoksi katsottavaa tietoa, jota muilla toimijoilla ei ole.

16. Tässä tapauksessa markkinoille annettiin tietoa osakeannin ja -myynnin yhteydessä listalleottoesitteessä, jonka merkitys sijoittajien tietolähteenä on korostunut. Osakeanti ja -myynti toteutettiin ajankohtana, jolloin C:n toimiala oli sijoittajien erityisen mielenkiinnon kohteena, mitä osoittaa myös liikkeellelaskettujen ja myytyjen osakkeiden rahallinen arvo, yhteensä yli 260 miljoonaa euroa. Hovioikeuden tuomiossa kerrottujen osakkeen kurssin kehityksen ja todistelun perusteella voidaan päätellä, että yhtiön kurssi määräytyi keskeisesti tulevaisuudennäkymien ja tuotto-odotusten perusteella, jolloin yhtiön tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä annetut tiedot ovat olleet olennaisia tekijöitä sekä koko osakeannin ja -myynnin toteutumisessa ja onnistumisessa että osakkeen hintatason muodostumisessa. Markkinoille annetuilla totuudenvastaisilla tulostiedoilla ja harhaanjohtavilla tulevaisuudennäkymillä on näissä olosuhteissa olennaisesti ja erittäin vakavasti horjutettu yhtiön osakkeen hinnanmuodostuksen perusteita ja sijoittajien oikeutta luotettaviin tietoihin.

17. C on laskenut liikkeeseen sekä A ja B ovat myyneet hovioikeuden tuomion kohdassa 7 kerrotuin tavoin osakkeita hyödyntäen tässä osakkeiden luovutuksessa itse tuotettua virheellistä tietoa. Ottaen huomioon osakeannissa ja -myynnissä merkittyjen osakkeiden lukumäärä ja yhteishinta, teko on kerrotuissa olosuhteissa vakavasti loukannut osapuolten tiedollista yhdenvertaisuutta ja markkinoiden tasapuolisuutta. Sijoittajat ovat merkinneet osakkeita hintaan, joka ei ole perustunut oikeaan hinnanmuodostukseen. A:n ja B:n syyksi hovioikeuden tuomion kohdissa 1 ja 7 luetut teot ovat näin yhdessä merkittävästi vaarantaneet luottamusta arvopaperimarkkinoihin.

18. Rangaistusta ankaroittavana seikkana on myös hovioikeuden tuomion kohtien 1 ja 7 rikosten erityinen suunnitelmallisuus. Sisäpiirintiedon väärinkäyttö tehdään yleensä siten, että käytetään hyväksi tehtävän tai aseman perusteella saatua oikeaa tietoa, joka vaikuttaa arvopaperin hintaan, mutta joka ei vielä ole markkinoiden käytettävissä. A:n ja B:n kohdalla kysymys ei ole tällaisesta tilanteesta. A ja B ovat osakeantiin ja -myyntiin liittyen, tehtyään marraskuussa 1999 päätöksen osakkeiden myymisestä, erityisen harkitusti ja suunnitelmallisesti vaikuttaneet tosiasiallisesti tappiolliseksi muodostuvan välitilinpäätöksen esittämiseen voitollisena. Osakeannin ja -myynnin onnistumiseksi ja saadakseen yhtiön osakkeen kurssin mahdollisimman korkeaksi he ovat itse tietoisesti tuottaneet markkinoille annettavaksi yhtiön tuloksen positiivisuudesta ja tulevaisuudennäkymistä sellaista totuutta vastaamatonta ja harhaanjohtavaa tietoa, joka heidän tuntemassaan markkinatilanteessa on ollut omiaan nostamaan osakkeen kurssia tai pitämään sen korkealla. Sitten osakeannissa ja -myynnissä A ja B ovat, hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä, käyttäneet hyväksi sisäpiirintietona sitä, että markkinoille annettu tieto on tällä tavoin poikennut heillä itsellään olleesta oikeasta tiedosta.

19. A:n ja B:n rikoksista ilmenevää syyllisyyttä korostaa myös heidän erityisen vastuullinen asemansa C:n ylimpinä sekä muodollisen että tosiasiallisen määräysvallan käyttäjinä. Tätä asemaa hyväksikäyttämällä on ollut mahdollista toteuttaa suunniteltu menettely.

20. Rangaistusta ankaroittavana seikkana on myös rikoksella tavoitellun ja saadun hyödyn erittäin suuri määrä. A ja B ovat kumpikin myyneet 3 534 750 yhtiön osaketta ja saaneet myyntihintana kumpikin 62 211 600 euroa. C on laskenut liikkeelle 2 880 000 uutta osaketta ja kerännyt annilla varoja 50 543 680 euroa. C:n osuudeksi koko annista ja myynnistä oli alun perin suunniteltu noin 23 prosenttia, mikä osuus lopulta pieneni vajaaksi 19 prosentiksi. Markkinoilta yhtiölle hankittavan pääoman osuus on ollut pienempi kuin A:n ja B:n yksinään myynnillä saama määrä. Osakeannin ja -myynnin painopiste on siten selvästi ollut osakkeiden myynnissä. Osakkeen merkintähinta on näin ollen ollut A:n ja B:n henkilökohtaisen hyödyn kannalta erityisen tärkeä.

21. Kaupankäyntiin arvopapereilla liittyy olennaisesti tulojen ja voittojen tavoittelu. Liiketoiminnassa on tavanomaista, että perustajaosakkaat tai muut kasvavan yrityksen osakkeita yrityksen alkuvaiheessa omistaneet voivat osakemyynneillään saada varsin huomattavia tuloja. Nyt kuitenkin A ja B ovat hovioikeuden tuomion kohdissa 1 ja 7 kerrotulla menettelyllään osakkeita myydessään saaneet kauppahintana edellä kerrotut huomattavat rahamäärät tietoisina siitä, että hinnan muodostuminen perustui rikolliseen menettelyyn. Saatuihin kauppahintoihin sisältyy siten rikoksella nimenomaisesti tavoiteltua hyötyä.

22. Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn osuuden määrittely saadusta kauppahinnasta on tällaisessa tilanteessa ongelmallista. Hovioikeus on lausumillaan perustein, ottaen hyödyn arvioinnissa huomioon myös alan kurssikehityksen vaikutuksen hintaan, päätynyt siihen, että A ja B ovat kumpikin saaneet rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä 7 796 250 euroa.

23. Nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa A ja B eivät ole etukäteen voineet tietää, kuinka suuri hintavaikutus annetuilla totuudenvastaisilla ja harhaanjohtavilla tiedoilla tulisi olemaan, eivätkä myöskään rikostensa tuottaman taloudellisen hyödyn tarkkaa määrää. Ottaen kuitenkin huomioon osakeantia ja -myyntiä edeltävä nouseva kurssikehitys ja A:n ja B:n myytäviksi tarjoamien ja myymien osakkeiden lukumäärä heidän on merkinnän alkaessa täytynyt ymmärtää, että totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen tuottama lisähinta ja siten rikoksen tuottama hyöty on erittäin huomattava ja voi olla hovioikeuden toteamaa suuruusluokkaa tai jopa sitä suurempi. A ja B ovat siten osakkeita myydessään voineet jo arvioida, että rikoksen tuottama hyöty kohoaa suuruusluokaltaan useisiin miljooniin euroihin. Näin suuren hyödyn tavoittelu suunnitelmallisesti toteutetuilla rikoksilla osoittaa rikoksentekijöiden erityisen suurta syyllisyyttä.

Rangaistusta lieventävät seikat

24. Rikoslain nyt voimassa olevan 6 luvun 7 §:n 3 kohdan (515/2003) mukaan rangaistusta lieventävänä kohtuullistamisperusteena voidaan ottaa huomioon rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika. Nyt sovellettavaan lakiin ei tosin vastaavaa säännöstä ole sisältynyt, mutta oikeuskäytännössä on kuitenkin jo aikaisemmin toistuvasti katsottu, että asian käsittelyyn kulunut epätavallisen pitkä aika voidaan ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä tekijänä. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1995:132 on tällä perusteella määrätty rangaistus ehdolliseksi. Ratkaisussaan KKO 2005:73 Korkein oikeus on katsonut, että oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta on arvioitava siitä ajankohdasta lähtien, jolloin vastaajaan on ensimmäisen kerran kohdistettu rikosoikeudellisia toimenpiteitä.

25. Rahoitustarkastuksen asiassa tekemä tutkintapyyntö on saapunut poliisille 24.5.2002. Sitä ennen asiaa oli tosin selvitetty hallinnollisesti, mutta ensimmäiset rikosoikeudelliset toimenpiteet A:han ja B:hen on kohdistettu 5.10.2004, jolloin heidät on kiinniotettu ja toimitettu heidän ensimmäinen poliisikuulustelunsa. Syyttäjä on toimittanut ensimmäisen haastehakemuksensa käräjäoikeuteen 25.1.2005, käräjäoikeus on antanut tuomionsa 26.1.2006 ja hovioikeus 5.7.2007. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen oikeudenkäynti ei ole viivästynyt siten, että oikeudenkäynnin kesto olisi otettava rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon. Tässä tapauksessa myöskään rikosten tekemisestä kulunutta aikaa ei tekojen laatuunkaan nähden voida pitää sellaisena, että se tulisi ottaa rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon.

26. Rikoslain 6 luvun 4 §:n (466/1976) säännös merkitsee sitä, että rangaistuksen oikeudenmukaisuuden arvioinnissa otetaan huomioon myös tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, joka yhdessä rikoksen johdosta määrättävän rangaistuksen kanssa johtaisi kohtuuttomaan tulokseen. Säännöksen soveltaminen on kuitenkin tarkoitettu poikkeusluonteiseksi. Rikoksesta johtuneet tai tuomiosta aiheutuvat säännönmukaiset tai ennakoitavissa olevat haitalliset seuraukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen. Korkein oikeus katsoo, etteivät rikosten tuottaman hyödyn menettäminen, A:lle ja B:lle tekojen johdosta mahdollisesti syntyvä korvausvastuu taikka teoista heille ja C:lle välittömästi tai välillisesti syntyneet liiketoimintaan liittyvät haitalliset seuraukset ole sellaisia, että rangaistuksia tulisi niiden johdosta lieventää.

Yhteenveto ja johtopäätökset

27. Syyttäjä on valituksessaan lausunut, että A:lle ja B:lle tuomitut yhteiset rangaistukset olisi korotettava 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta. Rangaistus on asiassa mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa edellä kerrottuihin seikkoihin. Vaikka, niin kuin edellä on todettu, ei ole sellaista arvopaperimarkkinarikoksia koskevaa rangaistuskäytäntöä, johon tässä arvioinnissa voitaisiin tukeutua, on kuitenkin kiinnitettävä huomiota eräitä muita rikoksia koskevaan rangaistuskäytäntöön. Kysymykseen tulevat tällöin lähinnä törkeä petos ja törkeä veropetos, joiden rangaistusasteikko on sama kuin törkeän sisäpiirintiedon väärinkäytön rangaistusasteikko. Petoksessa ja veropetoksessa tavoiteltu hyöty on yleensä vaikeuksitta määriteltävissä menettelyn olosuhteista ja myös määrällisesti perusteiltaan selvitettävissä. Sen sijaan sisäpiirintiedon väärinkäytöllä tavoitellun ja sen tuottaman hyödyn määritteleminen perustuu usein sellaisiin arvionvaraisiin seikkoihin, joihin vaikuttavia satunnaisia tekijöitä ei voida etukäteen tuntea ja joiden vaikutusta ei voida jälkikäteen tarkasti tietää. Lisäksi on jo lähtökohtaisesti otettava huomioon, että arvopaperimarkkinarikosten kohdalla toimintaympäristöstä johtuen yksittäisissä kaupoissa kauppahinnat ja siten hyöty voivat kohota erittäin huomattaviksi.

28. Kun edellä kerrottuja seikkoja arvioidaan kokonaisuutena, asiassa korostuu osakemyyntiin tähdänneen toiminnan erityinen suunnitelmallisuus. Tätä moitittavuutta korostaa A:n ja B:n asema C:n ylimpinä päätösvallan käyttäjinä. Menettelyllä on vakavalla ja piittaamattomuutta säännösten noudattamisesta osoittavalla tavalla loukattu arvopaperimarkkinoiden luotettavuutta. A:n ja B:n teot osoittavat erityisen suurta syyllisyyttä. Lisäksi teoilla tavoiteltu ja saatu taloudellinen hyöty on erittäin suuri. Oikeudenmukainen yhteinen rangaistus hovioikeuden A:lle ja B:lle syyksilukemista törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä ja kolmesta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta on kummallekin 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta.

Menettämisseuraamukset

Sovellettavat säännökset

29. Rikoksen tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin (143/1932) mukaan rikoksen joko tekijälleen tai sille, jonka puolesta tahi hyväksi hän on toiminut, tuottama taloudellinen hyöty on oikeuden vapaan harkintansa mukaan arvioitava ja tuomittava menetetyksi, katsomatta siihen, onko syytettä sitä vastaan tehty, jonka puolesta rikoksentekijä on toiminut.

30. Rikoslain nyt voimassa olevan 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Pykälän 3 momentin mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava.

31. Rikoslain nyt voimassa olevan 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Pykälän 2 momentin mukaan menetetyksi voidaan 1 momentissa mainituilla edellytyksillä tuomita myös osa hyödystä.

32. Myös rikoksen tuottaman hyödyn menettämiseen on sovellettava rikoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia, jollei tuomitsemishetken lain soveltaminen johda lievempään lopputulokseen. Nyt voimassa oleva laki voi johtaa lievempään lopputulokseen, jos menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen katsotaan olevan edellytykset sekä tekohetken että voimassa olevan lain mukaan, koska voimassa oleva laki edellä todetulla tavalla mahdollistaa menettämisseuraamuksen kohtuullistamisen.

Rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä tässä tapauksessa

33. Vaatimus rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä perustuu A:n ja B:n syyksi hovioikeuden tuomion kohdissa 1 ja 7 luettuun menettelyyn eli siihen, että osakkeen anti- ja myyntihinta on tiedottamisrikoksen johdosta noussut oikeaan tietoon perustuvaa hintaa korkeammaksi ja että A ja B omasta ja C:n puolesta ovat osakeannissa ja -myynnissä käyttäneet hyväksi sisäpiirintietoaan hintaan vaikuttavista oikeista tiedoista. Tämän vuoksi osa A:n ja B:n myynnillä saamista tuloista samoin kuin C:n annilla keräämistä varoista on ollut rikoksen tuottamaa hyötyä.

34. A, B ja C ovat muun muassa esittäneet, että Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä KKO 1966 II 127, KKO 1970 II 96 sekä KKO 2002:60 vahvistetun laintulkinnan mukaan tekoaikana voimassa olleen rikoslain 2 luvun 16 §:n mukaan hyötyä ei voitu tuomita menetetyksi, mikäli oli ylipäätään mahdollista, että rikoksen tuottamaa hyötyä vastaava määrä voitiin vaatia vahingonkorvauksena. A, B ja ja C ovat lisäksi ilmoittaneet, että heitä vastaan oli hovioikeuden A:n ja B:n syyksi lukemien rikosten johdosta nostettu vahingonkorvauskanteita.

35. Rikoslain 2 luvun 16 §:stä (143/1932) ei suoraan ilmene, että oikeus vahingonkorvaukseen tai muuhun edunpalautukseen rikoksen johdosta estäisi saman rikoksen tuottaman hyödyn tuomitsemisen menetetyksi. Säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut, että rikoksen tekijä joutuisi sekä menettämään rikoksella saamansa hyödyn valtiolle että myös suorittamaan rikoksen johdosta vahinkoa kärsineille korvausta silloin, kun hyöty ja vahinko vastaavat toisiaan. Rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla menetettäväksi tuomittavaa hyötyä rikoksen tekijälle ei voidakaan katsoa syntyneen siltä osin kuin vahinkoa kärsineellä on oikeus hyötyä vastaavaan korvaukseen. Näin ollen rikoksen tuottamaa hyötyä ei voida rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla tuomita menetetyksi valtiolle siltä osin kuin samasta rikoksesta on johtunut hyötyä vastaava vahinko jollekin tietylle taholle.

36. Edellä esitetyn mukaisesti Korkein oikeus on lukuisissa ratkaisuissaan katsonut, ettei rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä voitu rikoslain 2 luvun 16 §:n (143/1932) nojalla tuomita menetetyksi siltä osin kuin rikoksen johdosta vahinkoa kärsineellä on ollut oikeus saada rikoksentekijältä vahingonkorvausta tai edunpalautusta.

37. Ratkaisussa KKO 1972 II 32, jossa oli kysymys huoneenvuokrien säännöstelystä annettujen määräysten rikkomisesta, ei liikaa perittyjen vuokrien osalta katsottu saadun sellaista hyötyä, joka olisi eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta annetun lain mukaan tuomittava valtiolle menetetyksi, kun liikaa perityt vuokrat voitiin valtioneuvoston päätösten mukaan vaatia maksettavaksi takaisin tai ottaa vähennyksinä huomioon vastaisten vuokranmaksujen yhteydessä. Ratkaisussa KKO 1970 II 96 katsottiin, ettei omaisuuden anastanut henkilö ollut saanut varkausrikoksesta rikoslain 2 luvun 16 §:ssä tarkoitettua hyötyä, kun hän oli velvollinen palauttamaan anastetun omaisuuden ostajalle, jolta omaisuus oli saatu takaisin, tältä saamansa hinnan. Ratkaisun KKO 1966 II 127 mukaan niillä henkilöillä, joiden kustannuksella ammattimaisesta koronkiskonnasta tuomittu oli saanut taloudellista hyötyä, oli oikeus hakea rikoksentekijältä korvausta tämän rikollisella toiminnallaan heille aiheuttamasta vahingosta eikä tekijä niin ollen ollut saanut sellaista hyötyä, joka rikoslain 2 luvun 16 §:n nojalla olisi julistettava valtiolle menetetyksi. Sama periaate ilmenee ratkaisusta KKO 1962 II 61. Ratkaisussa KKO 2002:60 rikoksentekijä, joka oli velvoitettu korvaamaan asianomistajalle anastamansa omaisuuden arvo ilman arvonlisäveron osuutta, tuomittiin menettämään valtiolle arvonlisäveron osuutta vastaava hyöty.

38. Näissä tapauksissa hyöty ja sitä vastaava vahingonkorvaus- tai palautusvaatimus ovat olleet siten toisiinsa sidottuja, että on ollut nähtävissä rikoksen tuottamaa hyötyä välittömästi vastaava vahinko tai palautettava etu. Kysymys on ollut rikoksen tuottaman edun palauttamisesta menetyksen kärsineelle.

39. Julkisessa kaupankäynnissä arvopaperimarkkinoilla rikoksella saadun hyödyn ja rikoksella aiheutetun vahingon välillä ei lähtökohtaisesti ole samanlaista kiinteää yhteyttä kuin kohdassa 37 mainituissa tapauksissa. Pörssissä tapahtuvassa kaupassa yksittäisen ostajan hankkiman tietyn osakeerän myyjää ei yleensä edes voida yksilöidä. Jos joku hankkii tällaisella kaupalla – myyjänä tai ostajana – hyötyä sisäpiirintietoa väärinkäyttämällä, ei voida sanoa, että tietty ostaja tai myyjä kärsii vastaavan vahingon. Jos sisäpiirintiedon väärinkäyttö tehdään osakeannin ja -myynnin yhteydessä, joka ei ole tapahtunut pörssissä, myyjät ja merkitsijät samoin kuin heidän myymiensä ja merkitsemiensä osakkeiden määrät ovat tosin tiedossa ja kaikki kaupat tapahtuvat tiettyyn kurssiin. Ei voida kuitenkaan osoittaa, että tietyn myyjän hyöty vastaa tietyn ostajan tappiota.

40. C:n osakkeilla on käyty kauppaa A:n ja B:n rikoksen tekoaikana jo ennen merkintäaikaa ja myös sen jälkeen, minkä lisäksi jo liikkeellä olleilla osakkeilla on voitu käydä kauppaa myös merkintäaikana. Osakeannissa ja -myynnissä myytiin useita miljoonia muidenkin kuin A:n ja B:n omistamia C:n osakkeita.

41. A:n, B:n ja C:n lisäksi osakkeen hinnan kohoamisesta A:n ja B:n syyksi hovioikeuden tuomion kohdassa 1 luetun rikoksen johdosta ovat hyötyneet myös muut kysymyksessä olevassa osakeannissa ja -myynnissä osakkeita myyneet samoin kuin ne, jotka ovat mahdollisesti muutoin myyneet yhtiön osakkeita kysymyksessä olevana aikana. A:n ja B:n rikos on puolestaan vaikuttanut suuren ostajajoukon maksamaan hintaan. Ostajien mahdollinen oikeus vahingonkorvaukseen tai edunpalautukseen on sidoksissa muun muassa siihen, minkä tiedon varassa he ovat ostopäätöksensä tehneet, ja määrän osalta myös siihen, milloin he ovat osakkeita hankkineet ja milloin niistä mahdollisesti luopuneet. Vaikka menettämisseuraamuksen perusteena olevat osakekaupat onkin tässä tapauksessa tehty osakeannissa ja -myynnissä, ei ole mahdollista osoittaa, kenelle ostajista on aiheutunut A:n, B:n tai yhtiön saamaa hyötyä vastaava vahinko. Rikollisen menettelyn tuottama hyöty ei siten vastaa rikoksesta aiheutunutta vahinkoa samalla tavalla kuin kerrotuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa.

42. Edellä esittämillään perusteilla Korkein oikeus katsoo, että nyt käsillä olevissa olosuhteissa rikoksen tuottama hyöty ja mahdollinen oikeus rikoksesta aiheutuneen vahingon korvaukseen eivät kytkeydy toisiinsa tavalla, jota rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin (143/1932) soveltamisessa syntyneessä oikeuskäytännössä on pidetty esteenä rikoksen tuottamaa hyötyä koskevan menettämisseuraamuksen tuomitsemiselle. Se seikka, että A:ta, B:tä ja C:tä vastaan on käräjäoikeudessa vireillä ainakin osittain nyt kysymyksessä olevista rikoksista johtuvia vahingonkorvausvaatimuksia, ei siten estä hyödyn tuomitsemista menetetyksi.

Hyödyn määrä

43. Hovioikeus on rikoksen tuottaman hyödyn arvioinnissa asettanut lähtökohdaksi, että osakkeiden vahvistetusta myyntihinnasta vähennetään se määrä, jonka osakkeiden ostajat todennäköisesti olisivat osakkeista merkintähetkellä maksaneet, mikäli heillä olisi tuolloin ollut käytettävissään samat tiedot yhtiön tuloksesta, taloudellisesta asemasta ja tulevaisuudennäkymistä kuin yhtiön johdolla. Tätä määrää arvioidessaan hovioikeus on ensiksi katsonut, että A:n ja B:n käyttämä sisäpiirintieto oli merkityksellisin osin markkinoiden käytettävissä 26.4.2000. Edelleen hovioikeus on katsonut, että hyöty voitiin näin ollen laskea vahvistetun myyntihinnan ja viimeksi mainitun päivän kurssin erotuksena kuitenkin siten, että myös yleisen markkinatilanteen vaikutus osakkeen kurssiin otettiin huomioon. Hovioikeus on vielä katsonut, että tästä osakkeen hinnan muutoksesta noin 20 prosenttia oli seurausta pörssitiedotteessa ja listalleottoesitteessä annetuista, edellä kerrotuista totuudenvastaisista ja harhaanjohtavista tiedoista. Hovioikeus on päätynyt siihen, että asiassa oli syntynyt rikoksen tuottamaa hyötyä 2,20 euroa myytyä osaketta kohden.

44. Syyttäjä on vaatinut menettämisseuraamuksen määrän korottamista katsoen, että hovioikeuden rikoksen tuottaman hyödyn arvioinnissa käyttämä prosenttiluku oli liian alhainen ja sitä tulee huomattavasti korottaa. A ja B ovat puolestaan muun muassa katsoneet merkintäaikana tapahtuneen kurssikehityksen osoittaneen, että ostajat olisivat olleet valmiita maksamaan niin paljon vahvistettua myyntihintaa korkeamman hinnan, etteivät yhtiön tuloksen tappiollisuuttakaan koskevat tiedot olisi pudottaneet kurssia edes vahvistetun myyntihinnan tasolle, joten ostajille ei ole tullut mitään menetystä eikä A:lle ja B:lle siten mitään ylimääräistä hyötyä.

45. Korkein oikeus toteaa, ettei voida osoittaa yhtä kaikkiin tapauksiin soveltuvaa tapaa arvioida sitä, miten sisäpiirintieto vaikuttaa arvopaperin kurssiin. Jos kysymys on yksittäisestä, kurssia voimakkaasti korottavasta tai laskevasta tiedosta, jonka vaikutus ilmenee välittömästi sen tultua markkinoille, arvio voidaan pääosin perustaa tiedon julkistamista välittömästi edeltävän ja sen julkistamisen jälkeisen kurssin erotukseen. Silloin kun markkinoille tulee samanaikaisesti tai pitemmällä aikajaksolla runsaasti muutakin arvopaperin kurssiin vaikuttavaa tietoa, yksittäisen tiedon vaikutusta on huomattavasti vaikeampi arvioida. Tällaisessa tilanteessa ei yleensä ole mahdollista tarkasti osoittaa yksittäisten tekijöiden, kuten markkinoilla olevan tietyn tiedon vaikutusta.

46. Tässä tapauksessa totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot on annettu tilanteessa, jossa kyseinen ala on ollut markkinoilla erityisen huomion kohteena ja alan osakkeiden kurssit ovat olleet kohoamassa ilman, että olisi osoitettavissa yksittäisiä kurssiin vaikuttavia seikkoja. Myös C:n osakkeen kurssi on nyt kysymyksessä olevista tiedoista riippumatta noussut merkittävästi. Tällaisessa markkinatilanteessa sitä, kuinka paljon A:n ja B:n antamat totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot ovat vaikuttaneet kurssiin, on erityisen vaikea osoittaa. Sen vuoksi vaikutus on arvioitava tukeutumalla mahdollisuuksien mukaan sellaisiin seikkoihin, jotka asettavat arviolle objektiivisesti todettavat rajat.

47. Kun yhtiön osakkeen korkein kurssi, vahvistettu myyntihinta ja kurssi virheellisen tiedon pääasiassa korjanneen tulosvaroituksen jälkeen ovat tiedossa, voidaan näitä tietoja perustellusti käyttää arvioinnissa apuna. Kun kurssi on myyntihinnan vahvistamisen jälkeen laskenut, arviossa on voitu käyttää apuna vahvistetun myyntihinnan ja 26.4.2000 muodostuneen kurssin erotusta. Kun on kiistatonta, että kurssin muutokseen ovat olennaisesti vaikuttaneet monet muutkin kuin nyt kysymyksessä olevat totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot, muiden tietojen vaikutusta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti vastaavien samalla alalla toimivien yritysten kurssikehitys, kuten hovioikeus on tehnytkin. Se, että myyntihinta vahvistettiin jo selvästi alle korkeimman merkintähinnan, ei sulje pois sitä, että hovioikeuden vertailuhintana käyttämään myyntihintaan vieläkin sisältyy totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen aiheuttamaa hintavaikutusta.

48. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden tuomion kohdissa 1 ja 7 syyksiluettuun menettelyyn perustuvaa rikoksen tuottaman hyödyn määrää ole syyttäjän tai A:n ja B:n täällä esittämän johdosta aihetta arvioida toisin kuin hovioikeus.

A:lle ja B:lle tuomittujen menettämisseuraamusten kohtuullistaminen

49. Kun edellä on päädytty siihen, että tässä asiassa tarkoitetut rikokset ovat tuottaneet rikoslain 2 luvun 16 §:ssä (143/1932) tarkoitettua hyötyä, on vielä arvioitava, onko A:n ja B:n osalta perusteita soveltaa nyt voimassa olevan rikoslain 10 luvun 10 §:n mukaisia kohtuullistamisperusteita, jolloin viimeksi mainittu laki tulisi lievempään lopputulokseen johtavana sovellettavaksi. Ottaen huomioon rikoksen laatu, vastaajien taloudellinen asema ja muut olosuhteet ei ole perusteita kohtuullistaa menettämisseuraamusta.

C:hen kohdistettu hyödyn menettämistä koskeva vaatimus

50. C on osakeannilla saanut uutta pääomaa 50 543 680 euroa. Tästä rahamäärästä on edellä kohdissa 43 – 48 kerrotuilla perusteilla arvioituna yhteensä 6 336 000 euroa rikoksella saatua hyötyä. Myöskään yhtiön näin saamaa hyötyä ei vastaa sellainen oikeus korvaukseen, jonka johdosta hyötyä ei voitaisi tuomita valtiolle menetetyksi.

51. Syyttäjä on yhtiöön kohdistamaansa menettämisvaatimusta perustellessaan vedonnut siihen, että A ja B omistavat edelleen kumpikin huomattavan määrän yhtiön osakkeista eikä menettämisseuraamusta voisi siten pitää kohtuuttomana. Korkein oikeus toteaa, että osakeannissa yhtiölle kerättävät varat tulevat yhtiön omaksi pääomaksi, jonka määrä vaikuttaa yhtiön liiketoimintaan, osakkeen arvoon ja sitä kautta myös yhtiön osakkaiden varallisuuteen. Jos yhtiö nyt määrättäisiin luopumaan vuonna 2000 saamaansa ylimääräistä pääomaa vastaavasta rahamäärästä ja se tuomittaisiin rikoksen tuottamana hyötynä valtiolle menetetyksi, seuraamus ei kohdistuisi pelkästään A:han ja B:hen, vaan se vaikuttaisi välittömästi yhtiön nykyisiin toimintaedellytyksiin ja siten välillisesti kaikkien osakkeenomistajien varallisuuteen. Tämä menetys kohtaisi myös niitä osakeannissa ja -myynnissä yhtiön osakkeita hankkineita yhteisöjä ja henkilöitä, jotka edelleen omistavat näin hankkimiaan osakkeita. Tällainen seuraus olisi omistusosuuden suuruudesta riippumatta erityisen kohtuuton näitä yhtiön osakkeenomistajia kohtaan, jotka ovat A:n ja B:n rikoksen johdosta jo maksaneet osakkeistaan perusteettoman korkean hinnan.

52. Hovioikeus on ottaen erityisesti huomioon yhtiön nykyisen heikon taloudellisen aseman katsonut, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen johtaisi kohtuuttomuuteen sekä yhtiön että sen osakkeenomistajien kannalta. Korkein oikeus päätyy edellä kohdissa 50 ja 51 lausumillaan ja hovioikeuden esittämillä perusteilla siihen, että asiassa on rikoslain 10 luvun 10 §:n mukaiset perusteet menettämisseuraamuksen kohtuullistamiseen C:n osalta siten, että menettämisseuraamus jätetään tuomitsematta.

Yhteisösakko

53. Korkeimmassa oikeudessa on oikeushenkilön rangaistusvastuun osalta kysymys vain yhteisösakon mittaamisesta.

54. Rikosten tekoaikana voimassa olleen rikoslain 9 luvun 5 §:n (743/1995) mukaan yhteisösakko tuomitaan määrämarkoin siten, että alin yhteisösakon rahamäärä on 5 000 ja ylin 5 000 000 markkaa. Rahamäärää koskeva säännös on 1.1.2002 voimaan tulleella lailla (971/2001) muutettu siten, että alin yhteisösakon rahamäärä on 850 euroa eli 5 053,87 markkaa ja ylin 850 000 euroa eli 5 053 870,50 markkaa. Euromäärät ovat siten arvoltaan hieman korkeampia kuin vastaavat markkamäärät, mutta yhteisösakko on tarkoitettu tuomittavaksi euromääräisenä siinäkin tapauksessa, että rikos on tehty ennen 1.1.2002. Korkein oikeus ottaa tekohetken lain lievemmyyden huomioon yhteisösakon rahamäärää mitatessaan.

55. Rikoslain 9 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön saman luvun 2 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Pykälän 2 momentin mukaan johdon osuuden merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon tehdyn rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus, tekijän asema oikeushenkilön toimielimissä, se, osoittaako oikeushenkilön velvollisuuksien rikkominen piittaamattomuutta lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä, sekä muualla laissa säädetyt rangaistuksen mittaamisperusteet. Pykälän 3 momentin mukaan taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos sekä muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat.

56. C:n taloudellinen asema on hovioikeuden tuomiossa todetuin tavoin heikko. Tällä perusteella arvioituna yhteisösakon rahamäärän tulisi olla olennaisesti alempi kuin mikä sen muuten tulisi olla yhtiön kokoon ja sen toiminnassa tehtyyn rikokseen nähden. A ja B ovat kuitenkin käyttäneet yhtiötä hyväksi tahallisen, lajissaan vakavan rikoksen tekemiseen ja yhtiö on heidän rikokset tehdessään ollut selvästi heidän johtamansa niin heidän yhtiöoikeudellisen asemansa kuin tosiasiallisen vaikutusvaltansakin perusteella. Toisaalta vaaditun suuruisen yhteisösakon vaikutukset eivät kohdistuisi rikoksesta rangaistukseen tuomittuihin A:han ja B:hen sillä tavalla, että yhteisösakon tuomitsemista tulisi välttää Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2002:39 kerrotuilla perusteilla. Myöskään C:n muihin osakkeenomistajiin nähden yhteisösakolla ei olisi samaa merkitystä kuin taloudellisesti huomattavasti ankarammalla menettämisseuraamuksella. Korkein oikeus katsoo, että huomioon ottaen A:n ja B:n syyksi luettujen rikosten vakavuus ja heidän asemansa yhtiön ylimmässä johdossa hovioikeuden tuomitsema yhteisösakon rahamäärä on liian alhainen.

57. Korkein oikeus päätyy siihen, että kohtuullinen yhteinen yhteisösakko on 100 000 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle ja B:lle tuomitut vankeusrangaistukset korotetaan 2 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeutta.

C:lle tuomittu yhteisösakko korotetaan 100 000 euroksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kati Hidén, Eeva Vuori (eri mieltä), Gustav Bygglin ja Ilkka Rautio. Esittelijä Timo Vuojolahti (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Vuojolahti: Mietintö oli perustelujen kohtien 1 – 21, 29 – 33 ja 53 – 57 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen.

A:lle ja B:lle määrättäviä rangaistuksia koskevien kohtien 22 – 28 osalta mietintö kuului seuraavasti:

Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn osuuden määrittely saadusta kauppahinnasta on tällaisessa tilanteessa ongelmallista. Hovioikeus on lausumillaan perustein, ottaen hyödyn arvioinnissa huomioon myös C:n toimialan yleisestä markkinatilanteesta johtuneen kurssilaskun vaikutuksen hintaan, päätynyt siihen, että A ja B ovat kumpikin saaneet rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä 7 796 250 euroa. Koska sisäpiirintiedon väärinkäyttöä koskeva sääntely merkitsee tosiasiallisesti sitä, että sisäpiirintietoa saanut ei voi käydä kauppaa ennen kyseisen tiedon julkistamista tai markkinoille saattamista, voidaan hyöty määrittää myös siten, että yleistä kurssikehitystä ei oteta arvioinnissa huomioon. Tällöin rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn määrä muodostuisi nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa vielä suuremmaksi.

Nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa A ja B eivät ole etukäteen voineet tietää, kuinka suuri hintavaikutus annetuilla totuudenvastaisilla ja harhaanjohtavilla tiedoilla tulisi olemaan eivätkä he siten ole voineet myöskään tietää rikostensa tuottaman taloudellisen hyödyn tarkkaa määrää. Ottaen kuitenkin huomioon osakeantia ja -myyntiä edeltävä nouseva kurssikehitys ja A:n ja B:n myytäviksi tarjoamien ja myymien osakkeiden lukumäärä heidän on merkinnän alkaessa täytynyt ymmärtää, että totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen tuottama lisähinta ja siten rikosten tuottama taloudellinen hyöty on erittäin huomattava ja voi muodostua hovioikeuden toteaman suuruiseksi tai jopa suuremmaksikin. A:lle ja B:lle on siten osakkeita myydessään ollut arvioitavissa, että rikoshyöty kohoaa suuruusluokaltaan useisiin miljooniin euroihin. Näin suuren hyödyn tavoittelu määrätietoisella ja suunnitelmallisella rikoksella osoittaa rikoksentekijän erityisen suurta syyllisyyttä.

Rangaistusta lieventävien seikkojen osalta huomiota on ensiksikin kiinnitettävä oikeudenkäynnin kestoon. Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja sitä koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä seuraa, että oikeudenkäynnin pitkittyminen on hyvitettävä rikosasian vastaajalle esimerkiksi ottamalla se huomioon rangaistusta määrättäessä. Oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta on arvioitava siitä ajankohdasta lähtien, jolloin vastaajaan on ensimmäisen kerran kohdistettu rikosoikeudellisia toimenpiteitä.

Rahoitustarkastuksen asiassa tekemä tutkintapyyntö on saapunut poliisille 24.5.2002. Sitä ennen asiaa oli tosin selvitetty hallinnollisesti, mutta ensimmäiset rikosoikeudelliset toimenpiteet A:han ja B:hen on kohdistettu 5.10.2004, jolloin heidät on kiinniotettu ja toimitettu heidän ensimmäinen poliisikuulustelunsa. Syyttäjä on toimittanut ensimmäisen haastehakemuksensa käräjäoikeuteen 25.1.2005, käräjäoikeus on antanut tuomionsa 26.1.2006 ja hovioikeus 5.7.2007. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen oikeudenkäynti ei ole viivästynyt siten, että oikeudenkäynnin kesto olisi otettava rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon.

Toiseksi arvioinnissa on otettava huomioon rikoslain 6 luvun 4 §:n (466/1976) säännös, jonka mukaan rangaistuksen oikeudenmukaisuuden arvioinnissa otetaan huomioon myös tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, joka yhdessä rikoksen johdosta määrättävän rangaistuksen kanssa johtaisi kohtuuttomaan tulokseen. Säännöksen soveltaminen on kuitenkin tarkoitettu poikkeusluonteiseksi. Rikoksesta johtuneet tai tuomiosta aiheutuvat säännönmukaiset tai ennakoitavissa olevat haitalliset seuraukset, kuten rikoksen tuottaman hyödyn menettäminen, eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen. A:lle ja B:lle tekojen johdosta mahdollisesti syntyvä korvausvastuu taikka teoista heille ja C:lle välittömästi tai välillisesti syntyneet liiketoimintaan liittyvät haitalliset seuraukset eivät nyt ole sellaisia, että rangaistuksia tulisi niiden johdosta lieventää.

Rangaistus on asiassa mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa edellä kerrottuihin seikkoihin. Vaikka tässä arvioinnissa ei voidakaan alussa todetun mukaisesti tukeutua arvopaperimarkkinarikoksia koskevaan rangaistuskäytäntöön sellaisen puuttuessa, on kuitenkin perustuslain 6 §:stä ilmenevän yhdenvertaisuusperiaatteen edellyttämin tavoin kiinnitettävä huomiota myös muita varallisuusrikoksia ja erityisesti talousrikoksia koskevaan rangaistuskäytäntöön. Sisäpiirintiedon väärinkäytön, petoksen ja veropetoksen törkeiden tekomuotojen tunnusmerkistöihin sisältyy joko erityisen suuren tai erityisen huomattavan hyödyn tavoittelu ja niiden kaikkien rangaistusmaksimi on sama. Vaikka lähtökohtana voitaisiinkin siten pitää, ettei samansuuruisen hyödyn tavoittelu voi kerrottujen rikosten tyypillisissä ilmenemismuodoissa johtaa toisistaan täysin poikkeaviin lopputuloksiin, on kuitenkin otettava huomioon, että hyödyn määrälle ei näissä rikoksissa voida välttämättä antaa samanlaista painoarvoa rangaistuksen määräämisessä. Petoksessa ja veropetoksessa tavoiteltava hyöty on ensiksikin tekijälle ennakolta usein selkeästi miellettävissä menettelyn olosuhteista, kuten esimerkiksi ”pimeässä myynnissä” vältetyt arvonlisäverot tai tuloverot, ja toiseksi myös yleensä määrällisesti ongelmitta selvitettävissä. Sen sijaan sisäpiirintiedon väärinkäytön kohdalla rikoksen tuottaman hyödyn määrittely on usein arvionvaraisiin seikkoihin perustuvaa eikä tässä arvioinnissa useinkaan voida poissulkea satunnaisia tekijöitä, jolloin tavoiteltavan hyödyn muodostumiseen vaikuttavia perusteita ei yleensä voi vastaavalla tavalla eritellä ja ennakoida. Lisäksi on jo lähtökohtaisesti otettava huomioon, että arvopaperimarkkinarikosten kohdalla toimintaympäristöstä johtuen yksittäisissä kaupoissa kauppasummat ja siten hyöty voivat kohota erittäin huomattaviksi.

Kun edellä kerrottuja seikkoja arvioidaan kokonaisuutena, asiassa korostuu osakemyyntiin tähdänneen toiminnan erityinen suunnitelmallisuus ja määrätietoisuus. Tätä moitittavuutta korostaa A:n ja B:n asema C:n ylimpinä päätösvallan käyttäjinä. Menettelyllä on vakavalla ja piittaamattomuutta säännösten noudattamisesta osoittavalla tavalla loukattu arvopaperimarkkinoiden toiminnan luotettavuutta. A:n ja B:n teot osoittavat erityisen suurta syyllisyyttä. Lisäksi teoilla on tavoiteltu ja saatu erittäin suuri taloudellinen hyöty. Kun sijoittajat ovat merkinneet osakkeita hintaan, joka ei ole perustunut oikeaan hinnanmuodostukseen, rikos on myös vaikuttanut maksettujen ylihintojen mukaisen vahingon syntymiseen. Oikeudenmukainen rangaistus hovioikeuden A:lle ja B:lle syyksilukemista törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä ja kolmesta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta on kummallekin 3 vuotta vankeutta.

Menettämisseuraamuksia koskevien kohtien 34 – 52 osalta mietintö kuului seuraavasti:

Rikosten tekohetkellä voimassa ollutta rikoslain 2 luvun 16 §:ä (143/1932) koskevan Korkeimman oikeuden vakiintuneen ratkaisukäytännön (KKO 1962 II 61, 1966 II 127, KKO 1970 II 96, KKO 1972 II 31, KKO 2002:60) mukaan hyötyä ei ole tuomittu menetetyksi siltä osin kuin rikoksen johdosta vahinkoa kärsineellä on ollut mahdollisuus vaatia rikoksentekijältä vahingonkorvausta. Selvää on, että oikeusohjeen soveltamisalan arviointiin ei voi vaikuttaa vahinkoa kärsineen rikosprosessuaalinen asema, koska kysymys on yleisesti rikoksesta johtuvan yksityisoikeudellisen vaateen ja valtion konfiskaatiovaateen keskinäisestä yhteensovittamisesta siten, että ensinmainitulle on annettu etusija.

A:n ja B:n syyksi hovioikeuden tuomion kohdissa 1 ja 7 luettu menettely pitää sisällään sen, että osakkeita merkinneet sijoittajat ovat maksaneet niistä enemmän kuin miksi osakkeen hinta olisi häiriöttömän hinnanmuodostuksen mukaisesti muodostunut. Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, joka on A:n ja B:n sekä C:n kohdalla realisoitunut osakeannin ja -myynnin yhteydessä, perustuu vastaavasti tähän sijoittajien maksamaan oikeaa hintaa korkeampaan hintaan. Osakeannissa ja -myynnissä sijoittajat ovat hankkineet osakkeita osakemerkinnöin ja siten mahdollista vahinkoa kärsineet ovat sinällään selvitettävissä. Osakeannissa ja -myynnissä osakkeita hankkineilla saattaa olla oikeus saada tuomion kohdissa 1 ja 7 kerrottuun menettelyyn perustuen vahingonkorvausta A:lta, B:ltä tai C:ltä. Tämän vuoksi rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä ei rikoslain 2 luvun 16 §:n nojalla voida tuomita menetetyksi.

Koska rikoksen tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen johtaa siihen, että rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä ei voida tuomita valtiolle menetetyksi, ei voimassa olevan lain soveltaminen johda lievempään lopputulokseen. Asiaan on siten sovellettava rikoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia. Näin ollen syyttäjän esittämät menettämisvaatimukset tulee hylätä ja A ja B vapauttaa heille tuomitusta menettämisseuraamuksesta.

Näillä perustein mietinnössä ehdotettiin, että Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan seuraavan.

Hovioikeuden tuomiota muutettaneen seuraavasti:

– A:lle ja B:lle tuomitut vankeusrangaistukset korotetaan 3 vuodeksi vankeutta.

– C:lle tuomittu yhteisösakko korotetaan 100 000 euroksi.

– A ja B vapautetaan hovioikeuden heille tuomitsemista menettämisseuraamuksista.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muutettane.

Oikeusneuvos Vuori: A:n ja B:n syyksi hovioikeuden tuomion kohdissa 1 ja 7 luettujen rikosten heille ja C:lle tuottama taloudellinen hyöty on muodostunut siitä, että osakkeita osakeannissa ja -myynnissä hankkineet ovat maksaneet niistä korkeamman hinnan kuin miksi osakkeen hinta olisi muodostunut ilman mainittujen rikosten vaikutusta. Osakeannissa ja -myynnissä osakkeita hankkineilla saattaa olla oikeus saada mainittujen rikosten johdosta korvausta sellaisesta vahingosta, joka rikoslain 2 luvun 16 §:n (143/1932) mukaan estäisi hyödyn tuomitsemisen menetetyksi. Tämän vuoksi hylkään syyttäjän vaatimukset rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn tuomitsemisesta valtiolle. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.