Korkein oikeus KKO:2010:19

Tahallisuus Murhan yritys

Rattijuopumuksesta epäilty A, jota poliisimies yritti pysäyttää, jatkoi pysäytysmerkistä piittaamatta ajoaan. Hyppäämällä viime hetkellä syrjään poliisimies onnistui välttämään yliajetuksi joutumisen. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt murhan tai törkeän pahoinpitelyn yritykseen.

RL 21 luku 2 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Raaseporin käräjäoikeudessa

Syyttäjän ensisijainen syyte murhan yrityksestä

Syytteen mukaan A oli yrittänyt tappaa virkatehtävässä olleen poliisimies B:n menettelemällä seuraavasti:

A oli lähtenyt ajoon Hangon satama-alueelta, josta merivartioston siviiliautopartio oli seurannut häntä liikennejuopumusepäilyn vuoksi. Partio oli ilmoittanut asiasta myös poliisille. A oli ajanut Hangon keskustan läpi kohti Tammisaarta valtatie 25 pitkin. Hänen ajonsa oli ollut epävarmaa eikä hän ollut pysynyt ajokaistallaan, minkä lisäksi hän oli ajanut jatkuvasti ylinopeutta merivartiostoa pakoon. Lappohjassa A oli saapunut pitkälle suoralle valaistulle tieosuudelle, jolle poliisipartio oli pystyttänyt pysäytysratsian siten, että vanhempi konstaapeli B oli seissyt liikenneohjausliiveissä keskellä A:n ajokaistaa ja näyttänyt punaisella pysäytysvalolla pysäytysmerkkiä. Vanhempi konstaapeli C oli seissyt B:stä takavasemmalla ja poliisiauto oli ollut sijoitettuna ajovalot kytkettynä poikittain tien varteen.

A:n edessä ajanut auto oli pysähtynyt poliisin antamasta pysäytysmerkistä, mutta A oli tahallaan jatkanut ajoaan vähintään 100 kilometrin tuntinopeudella lainkaan hidastamatta suoraan kohti hänen ajokaistallaan seissyttä B:tä selvästi päättäen ajaa ratsian läpi. B oli viimetingassa ehtinyt hypätä tieltä sivuun, minkä vuoksi rikos oli jäänyt yritykseksi.

Vaara rikoksen täyttymisestä oli ollut suuri, koska A oli ajanut vähintään 100 kilometrin tuntinopeudella suoraan kohti keskellä ajokaistaa seissyttä B:tä. Ellei B olisi viimetingassa ehtinyt hypätä sivuun, olisi A:n kuljettama auto suurella todennäköisyydellä törmännyt B:hen, jolloin B:n menehtyminen olisi ollut törmäyksen varsin todennäköinen seuraus. A oli tiennyt, minkälaiseen vaaraan hän asetti B:n. A oli siten tarkoittanut tappaa B:n tai ainakin ollut välinpitämätön sen suhteen, menehtyikö B vai ei.

Teon kohteena oli ollut virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä ja turvallisuutta ja tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Syyttäjän toissijainen syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä

Toissijaisen syytteen mukaan A oli, menettelemällä edellä kuvatulla tavalla ja siinä kerrotulla tarkoituksella ja tietoisuudella, yrittänyt tehdä B:lle ruumiillista väkivaltaa. Rikos oli jäänyt yritykseksi, koska B oli viimetingassa ehtinyt hypätä A:n kuljettaman auton alta pois. Ellei rikos olisi jäänyt yritykseksi, olisi B:lle joka tapauksessa aiheutunut vaikea ruumiinvamma ja sairaus tai hengenvaarallinen tila, mistä syystä tekoa oli pidettävä törkeänä. Teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeuden tuomio 6.2.2008

Käräjäoikeus totesi, että A oli kertonut, ettei hänellä missään tapauksessa ollut ollut tarkoitus tappaa B:tä tai edes vahingoittaa häntä. A oli kertonut, ettei hän ollut havainnut B:tä.

A oli tekohetkellä ollut 2,49 promillen humalassa. Vaikka A:n alentunut kyky havainnointiin olisi johtunut humalatilasta, itsehankittu humalatila ei poistanut rikosoikeudellista vastuuta ellei siihen ollut olemassa jokin erityinen syy. Asiassa ei ollut esitetty tällaista syytä.

A oli lähtenyt ajamaan Hangosta Tammisaaren suuntaan tarkoituksenaan välttää kiinnijoutuminen rattijuopumuksesta. Hän oli koko matkan määrätietoisesti pyrkinyt pääsemään eroon häntä autolla seuranneista rajavartijoista. Hän oli ajon aikana rikkonut useita liikennesääntöjä sekä käyttänyt paikkapaikoin tuntuvaakin ylinopeutta. Käräjäoikeus piti epäuskottavana, etteikö A olisi havainnut pysäyttämässä ollutta poliisia.

A ei todistajakertomusten mukaan ollut ainakaan jarruttamalla hiljentänyt autonsa nopeutta pysäytyspaikkaa lähestyessään. Käräjäoikeus katsoi todistajalausunnoista selvitetyksi, että A:n käyttämä nopeus pysäytyspaikalla oli ollut ainakin 80 km/h.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli suhtautunut mahdolliseen yliajoon täysin piittaamattomasti.

Käräjäoikeus totesi, että 80 kilometrin tuntinopeutta käyttävä auto eteni sekunnin aikana noin 22 metriä. Kun lähestyvä auto oli ollut noin 100 metrin päässä pysäytyspaikasta, oli pysäyttämistä suorittavalla B:llä ollut noin neljä sekuntia aikaa tehdä päätös poistua asemastaan ja myös tehdä se. Pienikin virhearviointi tilanteessa olisi johtanut siihen, ettei B olisi kyennyt selviytymään tilanteesta. Rikosoikeudellinen yritys, jotta se toteutuisi, edellytti, että kohde, jota lailla suojataan, oli ollut vaaravyöhykkeessä. Käräjäoikeus katsoi edellä kerrotun perusteella, että B oli ollut todellisessa hengenvaarassa.

Rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan oikeusohjeen mukaan tappoa oli pidettävä murhana, jos teko kohdistuu virkamieheen hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta tai virkatoimen vuoksi. B oli ollut pysäyttämässä henkilöä, jonka oli epäilty syyllistyneen rattijuopumukseen ja joka oli vaarantanut liikenneturvallisuutta. Tämän vuoksi pysäytystoimi oli ollut ehdottoman välttämätön. Käräjäoikeus katsoi, että A:n edellä kerrotun toiminnan vuoksi tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 20.8.2007 tehdyistä murhan yrityksestä, törkeästä rattijuopumuksesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta yhteiseen viiden vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Henry Pomell ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 25.6.2008

A valitti hovioikeuteen vaatien muun muassa, että syyte murhan yrityksestä hylätään.

Hovioikeus katsoi, että A:n ajon tarkoituksena oli ollut välttää kiinnijoutuminen rattijuopumuksesta.

Hovioikeus totesi A:n kertoneen, ettei hän ollut havainnut B:tä, koska hänen edellään ajanut auto oli estänyt näkyvyyttä ja paikalla oli ollut myös vastaantulevaa liikennettä. Tien viereen pysäköidyn poliisiauton ja sen vierellä olleen poliisimiehen A oli havainnut.

Selostettuaan näyttöä siitä, oliko A havainnut B:n hovioikeus päätyi lausumaan, että B oli hypännyt sivuun viime tingassa. Silloin ei A:n edessä enää ollut ollut muita ajoneuvoja, joten ainakin tuolloin hänen oli tullut havaita B.

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli ajaessaan kovaa vauhtia läpi poliisiratsian käyttänyt väkivallan uhkaa pakottaakseen poliisimies B:n jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. A:n menettely ei kuitenkaan osoittanut hänen tarkoittaneen tappaa B tai välinpitämättömyyttä sen suhteen, menehtyikö B vai ei, tai hänen tarkoittaneen tehdä B:lle ruumiillista väkivaltaa.

Hovioikeus hylkäsi syytteen murhan yrityksestä ja toissijaisen syytteen törkeän pahoinpitelyn yrityksestä tuomiten A:n muista käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista 2 vuoden 6 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Aarola, Elise Suvanto ja Seija Uitto.

Muutoksenhaku korkeimmssa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan murhan yrityksestä tai toissijaisesti törkeän pahoinpitelyn yrityksestä vähintään viiden vuoden vankeusrangaistukseen.

A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta murhan yrityksestä ja toissijaisesti törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Syyttäjä on katsonut, että B:n kuolema tai vakava vammautuminen on ollut A:n menettelyn varsin todennäköinen seuraus. Syyttäjän valituksesta kysymys on asiassa siitä, onko A menettelyllään yrittänyt tahallaan aiheuttaa B:n kuoleman tai vakavan vammautumisen.

2. A on vastauksessaan kiistänyt tahallisuuden. Hän on lisäksi väittänyt, että hänen autonsa ajonopeus oli ollut pysäytyspaikalla enintään 70 kilometriä tunnissa ja ettei hän ollut havainnut pysäyttämässä ollutta poliisimiestä. Näiden ja muiden tahallisuuden arvioimisen kannalta merkityksellisten seikkojen osalta asiassa on kysymys näytön arvioinnista.

A:n kuljettaman auton nopeutta koskeva näyttö ja sen arviointi

3. Tieosuudella, jossa poliisin pysäytysratsia oli ollut, nopeusrajoitus oli 80 kilometriä tunnissa. A on kertonut, että hänen autonsa nopeus maantiellä oli nopeusmittarin mukaan ollut 70 kilometriä tunnissa. A:n autoa pysäyttämässä ollut konstaapeli B on Korkeimmassa oikeudessa arvioinut A:n ajaneen häntä kohti huomattavaa ylinopeutta. B:n kanssa pysäytyspartiossa ollut C on arvioinut A:n ajonopeudeksi 80 – 100 kilometriä tunnissa. A:ta seuranneet merivartijat D ja E ovat kertoneet, että heidän autonsa ajonopeus oli ennen pysäytysratsiaa ollut nopeusmittarin mukaan noin 80 kilometriä tunnissa ja että heidän välimatkansa edessä ajaneeseen A:han oli ennen pysäytysratsiaa pysynyt samana.

4. Poliisimiesten näkemys heitä edestä päin lähestyneen A:n ajonopeudesta on perustunut arvioon. A:ta seuranneiden merivartijoiden nopeusmittarihavaintoon perustuvasta kertomuksesta on pääteltävissä, että A:n nopeus on ollut suunnilleen sama kuin merivartijoiden eli noin 80 kilometriä tunnissa.

Pysäytysmerkkiä näyttäneen poliisimiehen havaitsemista koskeva näyttö ja sen arviointi

5. A on väittänyt, ettei hän ollut havainnut pysäyttämässä ollut poliisimiestä, koska hän oli tarkkaillut taustapeilistä häntä seuranneita merivartijoita, hänen edessään oli ajanut toinen auto ja koska vastaantulevien ajoneuvojen ajovalot ja tievalaistus olivat häikäisseet häntä. A:n huomio oli kiinnittynyt tienvarressa olleeseen poliisiautoon ja hän oli ollut 2,49 promillen humalassa.

6. Korkein oikeus toteaa, että tapahtumahetkellä oli vallinnut poutainen loppukesän iltahämärä. Asiassa on selvitetty, että A:ta pysäyttämässä olleella B:llä oli ollut yllään heijastusliivit ja että hän oli pysäytysmerkkinä näyttänyt punaista valoa heiluttaen sitä laajassa kaaressa alhaalta ylös. Pysäytysratsia oli sijainnut pitkällä suoralla tieosuudella hyvin valaistussa risteyksessä. A:ta ennen pysäytysratsian paikalle tulleen auton kuljettaja oli havainnut pysäytysmerkin ja pysähtynyt poliisin osoittamaan paikkaan. Myös A:ta seuranneet merivartijat ovat kertoneet havainneensa pysäytysmerkin usean sadan metrin päästä. Poliisin tapahtumista jälkikäteen samanlaisissa olosuhteissa tekemän DVD-tallenteen perusteella pysäyttämässä ollut poliisi pysäytysmerkkeineen on ollut selvästi havaittavissa. Poliisimiesten ja merivartijoiden kertomuksilla on edelleen selvitetty, että A:n edessä lähietäisyydellä ei ollut kulkenut autoa, joka olisi vaikeuttanut pysäyttämässä olleen B:n havaitsemista.

7. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B on ollut A:n havaittavissa usean sadan metrin etäisyydeltä. A:n havaintokykyyn mahdollisesti hetkellisesti vaikuttaneet vastaan tulevien autojen ajovalot ja merivartijoiden tarkkailu taustapeilistä eivät ole estäneet häntä havaitsemasta B:tä hyvissä ajoin ennen pysäyttämispaikkaa. Kun otetaan huomioon, että A on kyennyt ajamaan Hangon keskustassa ja maantiellä melko pitkän matkan sekä samalla tarkkailemaan häntä seuranneita merivartijoita, A:n humalatilakaan ei ole vaikuttanut hänen havaintokykyynsä siten, ettei hän ole riittävän ajoissa havainnut pysäyttämässä ollutta poliisia.

Kysymys tahallisuudesta

8. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan muun muassa silloin, kun hän on pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. Tekijän käsitystä seurauksen todennäköisyydestä arvioidaan ottaen huomioon tapahtumaolosuhteet sellaisina kuin tekijä on ne havainnut.

9. A on ajanut henkilöautolla noin 80 kilometrin tuntinopeudella B:tä kohti. A:n on täytynyt käsittää, että jos hän törmää autollaan B:hen, seurauksena on varsin todennäköisesti B:n kuolema tai vakava vammautuminen. Asiassa on kuitenkin vielä ratkaistava, miten todennäköisenä A on voinut pitää auton törmäämistä B:hen.

10. Käsillä olevan kaltaisessa pysäytystilanteessa voidaan lähtökohtana pitää sitä, että poliisimies pyrkii väistämään, jos hän havaitsee, ettei pysäytysmerkkiä tulla noudattamaan. Tämä edellyttää kuitenkin sellaisia olosuhteita, joiden vallitessa on mahdollista ajoissa havaita kuljettajan aikomukset ja onnistua väistämisessä. Läpiajoon liittyy aina huomattavia vahinkoriskejä.

11. Pysäytysratsian paikka on ollut pitkällä suoralla valaistulla tieosuudella. B:llä on ollut hyvin aikaa tehdä havaintoja lähestyvästä A:n autosta ja sen liikkeistä. B on havainnut, että A:n auto on lähestynyt pysäytyspaikkaa kohtalaisella tasaisella vauhdilla jarruttamatta ja reagoimatta pysäytysmerkkiin.

12. Pysäytysmerkin näyttämisestä A saattoi päätellä, että B oli jo etäältä havainnut hänet. Tapahtumaolosuhteisiin ei liittynyt mitään sellaista seikkaa, joka A:n tieten olisi vaikeuttanut B:n mahdollisuuksia väistää A:n kuljettamaa autoa. Mahdollista olisi silti ollut, että B olisi tulkinnut tilanteen väärin ja myöhästynyt väistämisessä tai esimerkiksi kompastunut jääden auton alle. Näissä olosuhteissa selvästi todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin ollut se, että B selviäisi vahingoittumattomana uhkaavasta tilanteesta.

13. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, etteivät A:n kuljettaman auton törmääminen B:hen ja B:n kuolema tai vakava vammautuminen ole olleet niin todennäköisiä seurauksia A:n menettelystä, että hänen syykseen voitaisiin lukea murhan tai törkeän pahoinpitelyn yritys. A:n menettely täyttää sen sijaan virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ja törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistöt, jotka jo onkin luettu hänen syykseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Timo Esko. Esittelijä Petteri Mikkola.