Korkein oikeus KKO:2011:26

Veropetos Törkeä veropetos Tahallisuus

Tullivarastointia harjoittanut A oli ottanut tullivarastosta EU:n ulkopuolelta maahantuotua tavaraa esittämättä tavaralle uutta tulliselvitysmuotoa. A:n katsottiin menettelyllään aiheuttaneen tullin ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen Suomessa, riippumatta siitä oliko tavarat sittemmin viety Venäjälle, koska tuontitulli- ja arvonlisäverovelka oli syntynyt jo tavaran poistamisella tullivarastosta ja siihen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä. A:n ensisijainen tarkoitus oli välttää Venäjän tulleja ja veroja. Kun A oli tämän tarkoituksen toteuttamiseksi ensin ottanut tavarat tullivarastosta saattaen ne tullivalvonnan ulkopuolelle Suomessa, A:n tarkoitustahallisuus kattoi myös Suomen verojen välttämisen. (Ään.) Ks. KKO:2006:26 Vrt. KKO:2004:56

RL 29 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte nyt kysymyksessä olevilta kohdilta

Syyttäjä ja tullihallitus vaativat A:lle syytekohdassa 1 rangaistusta törkeästä veropetoksesta, koska A oli X Oy:n toimitusjohtajana ja tullin yhtiölle myöntämän tullivarastoluvan nojalla tullivarastointia harjoittaessaan, veron välttämistarkoituksessa menetellyt toiminnassa noudatettavien säännösten vastaisesti siten, että hän oli järjestelmällisesti poistanut tullaamatonta tavaraa tullivarastosta esittämättä tavaralle uutta tulliselvitysmuotoa, jolloin hänelle oli syntynyt velvollisuus maksaa tavaroihin kohdistuneet maahantuontiverot eli tullia 94 425,49 euroa ja arvonlisäveroa 8 516 843,76 euroa. Varastoon syntyneen hävikin peittääkseen A oli tehnyt varastokirjanpitoon perusteettomia poistokirjauksia sekä laatinut varastokirjanpidon tositteiksi vääriä laskuja ja tavaraluetteloita, joita hän oli käyttänyt tositteina tavaran jälleenviennistä.

Tullihallitus vaati, että A velvoitetaan korvaamaan vältetyt tullit ja arvonlisäverot.

Vastaus

A myönsi menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla, mutta kiisti syytteen sillä perusteella, ettei hän ollut toiminnallaan tavoitellut itselleen eikä toiselle taloudellista hyötyä Suomessa tai EU:n alueella. Hänen tarkoituksenaan oli kiertää asiakirjoja ja tavarakuormia muuttamalla Venäjän valtiolle suoritettavia tuontitulleja ja veroja.

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 20.12.2007

Käräjäoikeus katsoi, että rikoslakiin sisältyvä veropetossäännöstö suojaa verotusmenettelyä ja nimenomaan veron määräämistä oikean suuruisena. Verolla tarkoitetaan Suomessa perittävää veroa ja Euroopan yhteisön tulleja. Siten rikosoikeudellisesti keskeinen kysymys oli, onko tavara jäänyt EU:n alueelle, jolloin A:n on täytynyt toimia tarkoituksenaan välttää veroa Suomessa tai muualla EU:n alueella. Mikäli tavaran määränpää oli alunperinkin Venäjä, veropetoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt.

Käräjäoikeus katsoi uskottavaksi, että tavara oli viety Venäjälle. Näin ollen asiassa jäi näyttämättä, että A olisi syytteessä kerrotulla menettelyllään aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa Suomessa kannettavan veron määräämättä jättämisen. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä veropetoksesta syytekohdan 1 osalta ja tuomitsi A:n tekoaikana voimassa olleen tullilain 42 §:n 3 momentin nojalla tullirikkomuksesta sekä syytekohdassa 2 syyksiluetusta törkeästä veropetoksesta yhteiseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Hilpi Ketola ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 3.4.2009

Syyttäjä ja tullihallitus valittivat syytekohdan 1 osalta hovioikeuteen.

Hovioikeus otti ratkaisunsa perustaksi sen tapahtumien kulun, että tavarat oli viety Venäjälle. Hovioikeus katsoi, että veropetoksen rangaistavuus edellytti sitä, että teko on tehty Suomessa perittävien maahantuontimaksujen välttämiseksi. Tavaran siirtyessä Euroopan yhteisön ulkopuolelle kysymys ei ollut rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan mukaisesta veron välttämistarkoituksesta. Ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen oikeansisältöisenä ei olisi johtanut maahantuontimaksujen määräämiseen. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin tarkoitus ja seuraus ei ole tällaisessa tapauksessa oikeansisältöisen ilmoituksen johdosta maksettavan veron määräämättä jääminen, vaan pyrkimys salata tulliviranomaisilta tavaroiden maastavienti tarkoituksin välttää sen kirjaaminen asiakirjoihin, joista vientimaan viranomaisilla saattaa olla mahdollisuus saada virka-aputeitse tietoja. Teon rangaistavuutta veron välttämisenä ei voitu perustaa siihen, että laiminlyönnin johdosta hallinnollisessa menettelyssä määrätään maahantuontimaksut tulliviranomaisten tultua samasta laiminlyönnistä tietoisiksi. Näin ollen hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Pasila, Tapani Vasama ja Aki Rasilainen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Rasilainen katsoi, että kauttakulkutavaran tullittomuuden ja verottomuuden edellytys Euroopan yhteisön alueella on, että vienti yhteisön alueelta selvitetään niitä muotoja noudattaen, joita yhteisön tullilainsäädännössä on säädetty. Tulliselvitysmuotoja noudattamalla tavaran varastossa olo ja sen vienti yhteisön alueelta on koko ajan tulliviranomaisten valvottavissa. Yhteisön alueelle kauttakulkutavarana tuotu tavara voidaan säilyttää tullivarastossa tullitta. Varastointimenettely päätetään siirtämällä tavara sen tullioikeudellista asemaa vastaavaan selvitysmuotoon. Jos tavarat on asianmukaisesti tulliselvitetty ja viety valvotusti yhteisön alueelta, tulli- tai arvonlisäverovelkaa ei muodostu. Jos tavara sen sijaan on otettu varastosta esittämättä sille sen tullioikeudellista asemaa vastaavaa tulliselvitysmuotoa, tavara ei enää ole tulliviranomaisten valvonnassa, mistä seuraamuksena on tuonti- ja arvonlisäverovelka. Ratkaisevassa asemassa asian arvioinnissa ei ole se seikka, ovatko tavarat mahdollisesti päätyneet Venäjälle, koska niiden vienti Venäjälle ei tässä tapauksessa tapahtunut valvotusti. Ottamalla tavarat varastosta A oli saattanut ne tullivalvonnan ulottumattomiin. Näin A oli veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli ollut merkitystä veron määräämättä jättämiselle. Siltä osin kuin A oli väärillä tositteilla ja vääränsisältöisillä asiakirjoilla pyrkinyt osoittamaan jälleenvientiä tapahtuneeksi, A oli antanut väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta. Vaikka A:n menettelyn varsinaisena tarkoituksena ei olisikaan ollut aiheuttaa yhteisön tullin tai Suomessa perittävän veron määräämättä jättämistä, hänen oli täytynyt mieltää sellaisen aiheutuminen menettelynsä varmaksi seuraukseksi. Näin ollen Rasilainen katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 törkeään veropetokseen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja tullihallitukselle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen syytekohdassa 1 törkeästä veropetoksesta ja yhteistä vankeusrangaistusta korotetaan.

Tullihallitus vaati, että A tuomitaan rangaistukseen syytekohdassa 1 törkeästä veropetoksesta ja A velvoitetaan korvaamaan tullihallitukselle saamatta jääneet verot ja tullit 8 611 269,25 euroa korkoineen.

A vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä ja tullihallitus ovat vaatineet A:lle rangaistusta syytekohdassa 1 törkeästä veropetoksesta sillä perusteella, että tämä on tullivarastonpitäjänä poistanut tullivarastosta EU:n ulkopuolelta tuotua tullaamatonta tavaraa esittämättä tällöin tavaroille uutta tulliselvitysmuotoa. Edelleen A on tullivaraston hävikin peittääkseen tehnyt varastokirjanpitoon perusteettomia poistokirjauksia sekä laatinut vääriä laskuja ja tavaraluetteloita, joita hän on käyttänyt tositteina tavaroiden jälleenviennistä. Tällä menettelyllä A on aiheuttanut yhteensä 8 611 269,25 euron suuruisten tullien ja arvonlisäverojen määräämättä jättämisen.

2. A on tunnustanut poistaneensa tullivarastosta tavaraa syytteessä kuvatulla tavalla ja laiminlyöneensä tähän liittyvän ilmoitusvelvollisuuden sekä tehneensä edellä kuvatut peittämistoimet. A on kuitenkin kiistänyt syytteen törkeästä veropetoksesta sillä perusteella, että hän ei ole aiheuttanut Suomessa kannettavan veron määräämättä jättämistä, koska tavarat on viety kauttakulkutavarana Venäjälle. Hänen tarkoituksenaan ei ole ollut välttää Suomessa kannettavia veroja, vaan tarkoituksena on ollut välttää Venäjän valtiolle suoritettavia tuontitulleja ja veroja. A on myöntänyt syyllistyneensä vain tullirikkomukseen.

3. Veropetoksesta tuomitaan rikoslain 29 luvun 1 §:n nojalla se, joka aiheuttaa veron määräämättä jäämisen, 1 kohdan mukaan antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta, 2 kohdan mukaan salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, 3 kohdan mukaan veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai 4 kohdan mukaan muuten petollisesti.

4. Hovioikeus on perustanut oikeudellisen arviointinsa siihen tapahtumainkulkuun, että syytteessä mainitut tavarat on viety Venäjälle. Asiassa on riidatonta, että mikäli tavarat olisi viety maasta tullivalvonnassa Venäjälle, tulleja ja arvonlisäveroja ei olisi Suomessa määrätty. Syytteessä A:n menettely on tarkempaa lainkohtaa ilmoittamatta kuvattu uuden tulliselvitysmuodon esittämistä koskevana laiminlyöntinä, johon liittyy toiminnan peittely vääränsisältöisillä kirjauksilla ja asiakirjoilla.

5. Korkeimmassa oikeudessa on näin ollen ratkaistavana ensin kysymys siitä, onko A syytteessä kuvatulla menettelyllään aiheuttanut Suomessa kannettavan tullin ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen. Mikäli tunnusmerkistön katsotaan tältä osin täyttyvän, on asiassa kysymys myös siitä, onko A sanotulla menettelyllään laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden sekä toiminut rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdassa edellytetyin tavoin veron välttämistarkoituksessa.

Veron määräämättä jättäminen

6. Syytteessä kuvattuna aikana tullimenettelyistä säädettiin Euroopan yhteisön tullikoodeksissa (Neuvoston asetus ETY N:o 2913/92). Tuolloin voimassa olleen tullikoodeksin 37 artiklan mukaan yhteisön tullialueelle tuotavat tavarat ovat tuontihetkestä alkaen tullivalvonnassa. Tullivarastointimenettelyssä varastoiduista tavaroista ei artiklan 98 mukaisesti kanneta tuontitulleja. Tullivaraston pitäjä on 101 artiklan nojalla vastuussa tullivarastossa olevien tavaroiden pysymisestä tullivalvonnassa.

7. Tullikoodeksin 203 artiklassa säädettiin siitä, miten on arvioitava tuontitulleja tilanteessa, jossa yhteisön tullialueelle säännösten mukaisesti tuotuja tavaroita siirretään tämän jälkeen luvattomasti pois tullivalvonnasta. Artiklan 1 kohdan mukaan tuontitullivelka syntyy, kun tuontitullien alainen tavara siirretään säännösten vastaisesti pois tullivalvonnasta. Tullivelka syntyy artiklan 2 kohdan nojalla sinä ajankohtana, jona tavara siirretään pois tullivalvonnasta.

8. Jos tavaraa otetaan tullivarastosta esittämättä sille mitään uutta tulliselvitysmuotoa, tavarat eivät ole enää tullivalvonnassa. Yhteisöjen tuomioistuin, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuin, on todennut asiassa C-66/99 D. Wandel GmbH, tuomio 1.2.2001, että kaikki ilman toimivaltaisen tulliviranomaisen lupaa toteutetut tullivalvonnassa olevien tavaroiden pois ottamiset hyväksytystä varastointipaikasta ovat tullikoodeksin 203 artiklassa tarkoitettua sääntöjenvastaista pois siirtämistä synnyttäen tuontitullivelan. Pois siirtämisen on katsottava käsittävän kaikki toimenpiteet tai laiminlyönnit, joiden seurauksena tulliviranomainen hetkellisestikin estyy saamasta tavaraa tullivalvontaan. Yhteisöjen tuomioistuin on samoin asioissa C-371/99 Liberexim BV, tuomio 11.7.2002 ja C-337/01 Hamann International GmbH, tuomio 12.2.2004, katsonut tullivalvonnasta pois siirtämiseksi toimenpiteet, joiden seurauksena tulliviranomainen vaikka vain hetkellisestikin ei ole voinut varmistaa tavaroiden tullivalvontaa. Jälkimmäisessä asiassa oli kysymys nimenomaisesti yhteisön tullialueelta jälleenvietäviksi tarkoitetuista tavaroista, jotka oli siirretty pois tullivarastosta.

9. Arvonlisäverolain 87 §:ssä arvonlisäveron suorittamisvelvollisuus on kytketty tullivelan syntymisajankohtaan siten, että arvonlisäveron suorittamisvelvollisuus syntyy samanaikaisesti tullivelan kanssa. Yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa Liberexim BV -tuomiossa on katsottu, että arvonlisäverotuksen kannalta verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy, kun suoritetaan teko, jota voidaan pitää tullivalvonnasta pois siirtämisenä. Asiassa C-230/08 Dansk Transport og Logistik, tuomio 29.4.2010, Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että maahantuontiin yhteisön alueelle perustuva arvonlisäverotettava tapahtuma toteutuu, kun säännösten vastaisesti tuodut tavarat ovat ohittaneet ensimmäisen yhteisön alueen tullitoimipaikan, vaikka tavarat myöhemmin takavarikoidaan tai asetetaan tullimenettelyyn.

10. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön nojalla on todettavissa, ettei tuontitullivelan ja arvonlisäverovelan syntymiseen ole merkitystä sillä, mitä tavaroille on tapahtunut sen jälkeen, kun ne on säännösten vastaisesti poistettu tullivalvonnasta. Kysymyksessä olevassa asiassa ei siten tule antaa merkitystä sille, onko A:n tullivarastosta pois ottamat tavarat sittemmin viety Euroopan yhteisön ja tullialueen ulkopuolelle. Rangaistussäännöksen veron määräämättä jättämistä koskeva tunnusmerkki on täyttynyt sillä hetkellä, kun tavarat on siirretty pois tullivarastosta.

Veron välttämistarkoitus

11. Rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdassa tarkoitettu verotusta varten säädetyn velvollisuuden laiminlyöminen on rangaistavaa vain silloin, kun se tapahtuu veron välttämistarkoituksessa. Kyseiseen tekotapaan liittyy siten erityinen tahallisuusvaatimusta korostava tunnusmerkistötekijä.

12. Sanottua säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 16/1997 vp) korotettua tahallisuusvaatimusta on perusteltu sillä, että rangaistavuuden ulkopuolelle on tarkoitus jättää esimerkiksi unohduksesta tai epäsosiaalisesta elämäntavasta johtuvat laiminlyönnit. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 16/1997 vp) on todettu veron välttämistarkoituksen merkitsevän edellytystä tarkoitustahallisuuden täyttymisestä.

13. A:n menettely on ollut suunnitelmallista, suuria varallisuusarvoja koskevaa liiketoimintaa eikä sitä voida rinnastaa hallituksen esityksessä tarkoitettuihin laiminlyönteihin. Rangaistussäännöksen sanamuoto ja lakivaliokunnan nimenomainen lausuma osoittavat kuitenkin rangaistussäännöksen tämän tekomuodon osalta edellyttävän tarkoitustahallisuutta. Tarkoitustahallisuus on puolestaan vakiintuneesti määritelty siten, että tietty laissa mainittu seuraus on toiminnan välitön ja ensisijainen päämäärä.

14. Tässä asiassa A:n toiminnan ensisijainen tavoite on ollut Venäjän tullien ja verojen välttäminen. Korkein oikeus kuitenkin katsoo tarkoitustahallisuuden kattavan myös sellaiset välitavoitteet, jotka ovat välttämättömiä varsinaisen päämäärän saavuttamiseksi.

15. A on ottanut syytteessä kuvatut tavarat tullivarastosta tullille selvitystä esittämättä, jotta tavaroiden vienti Venäjälle on tämän jälkeen voitu toteuttaa totuudenvastaisten tavaran arvoa ja yksilöintiä koskevien tietojen nojalla. Tavaroita maasta vietäessä niistä ilmoitettuja tietoja ei ole voitu verrata niistä maahantuonnin yhteydessä esitettyihin tietoihin. A on itse todennut tarkoituksenaan olleen asiakirjoja ja tavaraeriä muuttamalla kiertää Venäjän valtiolle suoritettavia tuontitulleja ja veroja.

16. A:n on tullivarastoluvan haltijana täytynyt olla tietoinen siitä, että tavaroiden selvittämätön otto tullivarastosta tarkoittaa niiden joutumista EU-alueella tullivalvonnan ulkopuolelle niistä tulleja ja veroja suorittamatta. Kun tämä on ollut tarpeen hänen varsinaisena tavoitteenaan olleen Venäjän tullien ja verojen välttämisen toteuttamiseksi, hänen viimeksi mainittu tarkoituksensa kattaa rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan edellyttämällä tavalla myös Suomessa määrättävien verojen välttämisen.

17. Siten A on ottaessaan syytekohdassa 1 kuvatuin tavoin tullivarastosta pois tavaraa ilmoittamatta poistamisesta asianmukaisella tavalla tulliviranomaisille aiheuttanut verotusta varten säädetyn velvollisuuden laiminlyömällä veron määräämättä jättämisen. Koska veropetoksella on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, A on syyllistynyt menettelyllään törkeään veropetokseen. Sen sijaan syytekohdassa kuvattu tosiasioiden vastaisten laskujen ja tavaraluetteloiden liittäminen varastokirjanpitoon tositteina tavaran jälleenviennistä ei ole veropetoksena erikseen rangaistavaa, koska rikoksen tunnusmerkistö on täyttynyt jo tavaran poistamisella tullivarastosta ja siihen kytkeytyvän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä.

Rangaistuksen mittaaminen ja korvausvelvollisuus

18. A:n erityisen vastuullinen asema tullivarastonpitäjänä on otettava huomioon arvioitaessa rikoksesta ilmenevää tekijän syyllisyyttä. A:n toiminta on lisäksi ollut laajamittaista ja suunnitelmallista sekä koskenut huomattavan suuria varallisuusarvoja.

19. A:lle tuomitaan Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävänä olleesta syytekohdassa 1 tarkoitetusta törkeästä veropetoksesta ja hovioikeuden hänen syykseen lukemasta syytekohdassa 2 tarkoitetusta törkeästä veropetoksesta sekä hovioikeuden täytäntöönpantavaksi määräämästä aikaisemmasta ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteinen vankeusrangaistus. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena yhteisenä vankeusrangaistuksena on pidettävä kolme vuotta kuusi kuukautta vankeutta.

20. Tullihallituksen asiassa esittämä vahingonkorvausvaatimus ei ole ollut määrältään riidanalainen. A velvoitetaan korvaamaan syytekohdassa 1 tarkoitetulla rikoksella aiheutettu vahinko tullihallituksen vaatimuksen mukaisesti.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetaan syytekohdassa 1 tullirikkomuksen asemesta rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan ja 2 §:n nojalla 19.4.2005 – 27.3.2006 tehty törkeä veropetos. A:lle tuomitaan tästä rikoksesta sekä hovioikeuden hänen syykseen lukemasta törkeästä veropetoksesta ja hovioikeuden täytäntöönpantavaksi määräämästä ehdollisesta rangaistuksesta yhteinen 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus.

A velvoitetaan suorittamaan tullihallitukselle vahingonkorvauksena yhteensä 8 611 269,25 euroa ja korkoa Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Juha Häyhä (eri mieltä), Hannu Rajalahti ja Pekka Koponen. Esittelijä Kaarlo Hakamies.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Häyhä: Olen kappaleiden 1 – 8 osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Tämän jälkeen lausun seuraavaa:

Kun A on syytteessä törkeästä veropetoksesta, on asiassa keskeistä se, onko hän syytteessä kuvatulla tavalla aiheuttanut Suomessa kannettavan tullin ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen.

Katson kuten enemmistö, että tullivelka ja velvollisuus suorittaa arvonlisäveroa syntyvät silloin, kun tavaraa saatetaan pois tullivalvonnan alaisuudesta asianmukaista selvitystä antamatta. Syyttäjän ja tullihallituksen käsityksen mukaan myös veropetoksen tunnusmerkistön kannalta riittävää on, että tavaraerät on säännösten vastaisesti siirretty pois tullivalvonnan piiristä.

Syytteen teonkuvauksen mukaan A on veron välttämistarkoituksessa menetellyt toiminnassa noudatettavien säännösten vastaisesti siten, että hän on järjestelmällisesti poistanut tullivarastosta tullaamatonta tavaraa, lähinnä matkapuhelimia, esittämättä tavaralle uutta tulliselvitysmuotoa.

Velvollisuutta maksaa tuontitullia ja arvonlisäveroa ei ole siltä osin kuin tullivarastoidut tavarat on siirretty Euroopan unionin alueen ulkopuolelle. A:n kertoman mukaan syytteissä tarkoitetut tavarat on kuljetettu Venäjälle. Selvitystä, joka osoittaisi tavaroiden jääneen Euroopan unionin alueelle, ei asiassa ole esitetty. On näin ollen lähdettävä siitä, että tavarat on tullivarastosta viety A:n kertomin tavoin Venäjälle eikä tavaroista siten olisi ollut velvollisuutta maksaa tullia eikä arvonlisäveroa Suomeen. Laiminlyömällä asianmukaisen tulliselvityksen A on rikkonut velvollisuuksiaan tullivarastonpitäjänä, mutta mainituissa oloissa A:n laiminlyönti ei olisi voinut johtaa syytteessä tarkoitetun veron tai tullin välttymiseen.

Näillä perusteilla katson, ettei ole aihetta muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Äänestyksen lopputuloksen vuoksi velvollisena lausumaan A:lle tuomittavasta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.