Korkein oikeus KKO:2011:33

Velallisen rikos Velallisen epärehellisyys Törkeä velallisen epärehellisyys Rikokseen osallisuus Avunanto

A ja eräät muut osakeyhtiön osakkeenomistajat olivat sopineet osakeyhtiön osakepääoman korottamisesta. Sopimukseen perustuen A oli suorittanut yhtiön tilille 150 000 euroa ehdolla, että varat on välittömästi palautettava, jos muut sopimukseen osalliset eivät suorita osuuttaan viikon kuluessa. Muiden osakkaiden suoritusta koskeva ehto ei ollut täyttynyt, minkä jälkeen yhtiö haki yrityssaneerausta. Sittemmin yhtiö palautti A:lle tämän maksamat 150 000 euroa yrityssaneerausta käsittelevän käräjäoikeuden määräämän maksukiellon voimassa ollessa. Koska A:lle suoritettu maksu oli perustunut pätevään ja erääntyneeseen yhtiön velvoitteeseen, maksu ei ollut tapahtunut ilman rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettua hyväksyttävää syytä, vaikka maksu oli suoritettu maksukiellon aikana. (Ään.)

RL 39 luku 1 §
RL 39 luku 1 a §
RL 5 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaukset Turun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle ensisijaisesti rangaistusta törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Syytteen teonkuvauksen mukaan A ja B olivat yhdessä kahden muun vastaajan kanssa 27.1. – 11.2.2004 ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaneet tai muuten luovuttaneet FF Oy:n varoja 55 500 euroa, 13 908 euroa ja 150 000 euroa ja siten aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen tai oleellisesti pahentaneet yhtiön maksukyvyttömyyttä.

Yhtiön liiketoiminta oli alkanut vuonna 2003, ja ensimmäisen lentonsa yhtiö oli tehnyt 16.3.2003. Yhtiö oli 15.1.2004 hakenut yrityssaneeraukseen. Hakemus oli peruttu 11.2.2004, ja yhtiö oli 11.2.2004 asetettu konkurssiin. Pesäluettelon mukaan varojen ja velkojen erotus oli ollut noin 8 miljoonaa euroa. Yhtiö oli siis viimeistään vuoden 2003 lopussa ollut maksukyvytön. Edellytykset jatkaa lentotoimintaa olivat päättyneet 27.1.2004 ja samana päivänä yhtiö oli tehnyt viimeisen lentonsa. Yhtiön hallitukseen olivat kuuluneet tuolloin A hallituksen puheenjohtajana sekä kaksi muuta henkilöä.

Yhtiön toimitusjohtajan ja B:n suunnittelemana ja toteuttamana FF Oy:n pankkitililtä oli siirretty 285 533,50 euroa P Oy:n pankkitilille. FF Oy oli samana päivänä saanut suunnilleen samansuuruisen suorituksen arvonlisäveron palautuksina. Varojen siirto oli perusteeton eikä sille ollut liiketaloudellista perustetta. P Oy oli FF Oy:öön nähden ulkopuolinen taho, eikä FF Oy:llä ollut tilinkäyttöoikeutta P Oy:n tiliin. P Oy:n hallituksen varajäsen oli hyväksynyt liike-elämälle epätavanomaisen varojen siirron. Tämän lisäksi P Oy:n asioista oli tosiasiassa päättänyt B.

P Oy:n tililtä rahat oli siirretty FF Oy:n toimitusjohtajan ohjeiden mukaan seuraavasti:

(1) 55 000 euroa oli siirretty A Holdings LLC:lle laskun mukaisesti. Sopimus oli ollut tekaistu, ja tosiasiassa varat oli siirretty P Oy:n tililtä erään toisen yhtiön pankkitilille 27.1.2004 kahdessa erässä. A Holdings oli FF Oy:n toimitusjohtajan perustama yhtiö, ja varat vastaanottaneen yhtiön hallituksen jäsen oli P Oy:n hallituksen varajäsen. Suoritus oli perusteeton.

(2) A:lle oli palautettu hänen 9.1.2004 yhtiöön tekemän osakepääoman korotusmaksu 150 000 euroa. Osakepääoman takaisinmaksulta oli puuttunut hyväksyttävä syy.

(3) P Oy:lle oli maksettu 13 908 euroa. Maksulta oli puuttunut hyväksyttävä syy.

Rikoksella oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati B:lle rangaistusta avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen.

A ja B kiistivät syytteen ja vaativat sen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 5.12.2008

Käräjäoikeus totesi asiassa tulleen selvitetyksi, että rahavaroja oli siirretty syytteen teonkuvauksessa selostetulla tavalla. Yhtiö oli ollut maksukyvytön jo huhtikuusta 2003 alkaen. P Oy:öön tapahtuneen rahavarojen siirron jälkeen rahavarat eivät olleet olleet FF Oy:n määräämisvallassa. Rahavarojen siirto P Oy:lle ja sen jälkeen edelleen A:lle, A Holdingsille ja P Oy:lle itselleen oli ollut epätavanomainen ja vailla asianmukaisia ja hyväksyttävinä pidettäviä perusteita. A oli pääkäsittelyssä kertonut olleensa tietoinen toteutettavasta järjestelystä ja hän oli sen yhtiön hallituksen puheenjohtajana hyväksynyt. Uskottavana ei voitu pitää sitä, että A olisi ollut tietoinen vain itseään koskevan korotusmaksun palauttamisesta, vaan hänen oli täytynyt olla tietoinen myös muusta järjestelystä kokonaisuudessaan.

A Holdingsille tehdyn suorituksen perustana oli ollut FF Oy:n toimitusjohtajan laatima tekaistu sopimus. A Holdings oli ollut toimitusjohtajan perustama yhtiö, jonka tämä oli luovuttanut edelleen. A Holdingsin olemassaolo itsenäisenä oikeushenkilönä oli jäänyt epäselväksi, eikä uskottavaa ollut varojen varaaminen ennakkomaksuksi ulkomaiselle rahoitusyhtiölle. Varojen siirto A Holdingsille oli ollut perusteeton.

P Oy:n rahojen siirrosta saama 13 908 euroa ei ollut missään suhteessa tehtyyn työhön nähden.

Vastaajat olivat siten ilman hyväksyttävää syytä luovuttaneet yhtiön varoja ja niiden määrä huomioon ottaen oleellisesti pahentaneet yhtiön maksukyvyttömyyttä. Rikoksella oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä, ja sitä oli kokonaisuutenakin arvostellen pidettävä törkeänä.

B oli toiminut FF Oy:n konsulttina ja vaikuttanut keskeisesti järjestelyn tekniseen toteutukseen. B:llä ei ollut kuitenkaan vastuullista asemaa yhtiössä, ja näin ollen B:n toimintaa oli arvioitava vaihtoehtoisen syytteen mukaisena avunantona.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä velallisen epärehellisyydestä 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja B:n avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen 9 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi heidät tuomittiin muiden vastaajien kanssa yhteisvastuulliseen korvausvelvollisuuteen konkurssipesälle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Eero Mattila ja Arto Toukosalo sekä lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 15.2.2010

A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja näyttöä ensin selostettuaan totesi johtopäätöksenään seuraavan.

Asiassa oli riidatonta, että FF Oy oli siirtänyt P Oy:n asiakasvaraintilille yhtiölle arvonlisäveron palautusmaksuna maksetut 285 533,50 euroa, josta varoja oli edelleen siirretty muun muassa A:lle, erään toisen yhtiön tilille ja P Oy:lle itselleen, syytteessä kuvatuin tavoin. Ratkaistavana oli näin ollen ensi sijassa kysymys siitä, olivatko luovutukset tapahtuneet rikoslain 39 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin ilman hyväksyttävää syytä ja olivatko luovutukset aiheuttaneet yhtiön maksukyvyttömyyden tai oleellisesti pahentaneet sitä.

I Luovutusten hyväksyttävyys

Yrityssaneerauslain mukaisen maksukiellon merkitys

FF Oy oli 15.1.2004 tehnyt hakemuksen yrityssaneerauksesta, ja Vantaan käräjäoikeus oli samana päivänä määrännyt yrityssaneerauksesta annetun lain (jäljempänä yrityssaneerauslaki) mukaisen väliaikaisen kiellon, jonka sisältönä oli päätöksen mukaan ollut yrityssaneerauslain 17 §:ssä, 19 §:ssä ja 21 §:ssä säädetyt maksu-, perintä ja täytäntöönpanokiellot.

Yrityssaneerauslain 17 §:n mukaan velallinen ei saa maksaa saneerausvelkaa eikä asettaa siitä vakuutta. Tuolloin voimassa olleen yrityssaneerauslain (47/1993) 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan saneerausvelalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista, mukaan luettuina vakuusvelat sekä velat, joiden peruste tai määrä on ehdollinen tai riitainen taikka muusta syystä epäselvä. Sen sijaan yrityssaneerauslain 32 §:n 1 momentin mukaan menettelyn alettua syntyvät velat on maksettava sitä mukaa kuin ne erääntyvät.

A:lle maksettu 150 000 euron suoritus oli perustunut 9.1.2004 laadittuun ehdolliseen sitoumukseen. Kun sitoumus oli laadittu jo ennen 15.1.2004, siihen perustuva velka oli siten joka tapauksessa maksukiellon alaista velkaa, eikä merkitystä ollut sillä, ettei velka ollut vielä tuohon ajankohtaan mennessä erääntynyt. Koska asiassa oli ratkaisevaa se, oliko FF Oy:n A Holdingsille ja P Oy:lle tekemillä suorituksilla liiketaloudellinen peruste, ei asiassa ollut merkitystä sillä, arvioitiinko mainitut suoritukset saneerausvelaksi tai muuksi velaksi.

Osakepääomasijoituksen palauttaminen A:lle

Osakeyhtiölain 11 luvun 3 §:n mukaan osakepääoman korottamisesta osakepääomasijoituksella päättää yhtiön hallitus. Saman luvun 4 §:n 4 momentin mukaan osakepääoma on korotettu, kun se on rekisteröity. Tämän jälkeen maksaja ei voi oikeustoimesta vapautuakseen vedota siihen, että oikeustoimeen liittyvää ehtoa ei ole täytetty.

FF Oy:n hallitus ei ollut tehnyt päätöstä osakepääoman korottamisesta, eikä korottamista ollut rekisteröity. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, ettei A:n yhtiöön tekemää sijoitusta voitu tässä tapauksessa pitää osakepääoman korotuksena. Koska nyt kyseessä olevan kaltaisen ehdollisen osakepääomasijoitusta koskevan sopimuksen solmimiselle ei muuallakaan laissa ollut säädetty nimenomaista estettä, oli sopimusta sen vuoksi pidettävä FF Oy:n, A:n ja muiden sopimuksen osapuolten välillä pätevänä.

A:n sinänsä siviilioikeudellisesti pätevään sitoumukseen perustuvaa 150 000 euron saatavaa oli kuitenkin koskenut yrityssaneerauslain mukainen väliaikainen maksukielto. Näin ollen A:n FF Oy:lle maksamat 150 000 euroa olivat tulleet yhtiön hallintaan niin, ettei A voinut sitä saada takaisin muutoin kuin yrityssaneerausmenettelyssä taikka konkurssimenettelyssä määrätyin edellytyksin. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, ettei FF Oy:llä ollut ollut perustetta sanotun maksun tekemiseen A:lle ja suoritus oli siten tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä.

A Holdings LLC:lle maksettu 55 500 euron suoritus

A Holdingsille maksettu ja erään toisen yhtiön tilille päätynyt suoritus on FF Oy:n toimitusjohtajan myöntämin tavoin perustunut tekaistuun sopimukseen, eikä todellista velkasuhdetta FF Oy:n ja A Holdingsin taikka FF Oy:n ja tuon toisen yhtiön välillä ollut ollut olemassa. Luovutus oli näin ollen tapahtunut ilman liiketaloudellista tai muutakaan perustetta ja siten ilman hyväksyttävää syytä.

P Oy:lle maksuliikennepalveluista maksettu 13 908 euroa

P Oy:lle maksettu palkkio oli perustunut suulliseen sopimukseen, jossa B oli toiminut välittäjänä ja jonka tarkempi sisältö oli jäänyt epäselväksi. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei palkkio ollut missään normaalissa suhteessa suoritettuihin toimenpiteisiin nähden, eikä sellaisen maksamiseen ollut ollut FF Oy:n kannalta liiketaloudellista perustetta. Ottaen lisäksi huomioon yhtiötä koskenut väliaikainen maksukielto, luovutus oli tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä.

II Maksukyvyttömyyden aiheuttaminen tai olennainen pahentaminen

Yhtiön kokonaisvarallisuusasema ja todistaja L:n hovioikeudessa antama kertomus huomioon ottaen vastaajien menettely ei ollut aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyttä.

Maksukyvyttömyyden olennaisen pahentamisen osalta asiaa oli sen sijaan arvioitava Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1998:110 ilmenevän oikeusohjeen ja yleisesti myös oikeuskirjallisuudessa hyväksytyn mukaisesti siten, missä määrin omaisuuden luovutus heikentää velallisen kykyä maksaa velkojaan ottaen huomioon velallisen varat sekä ansio- ja luotonsaantimahdollisuudet eikä niinkään sen perusteella, mikä luovutuksen arvo on suhteessa velallisen varojen ja velkojen erotukseen eli velallisen ylivelkaisuuteen. Näin ollen vertailu tulee tehdä luovutetun määrän ja vapaasti velanmaksuun käytettävissä olevien varojen välillä.

Kun yhtiön oma pääoma oli ollut negatiivinen ja yhtiö oli ollut maksukyvytön jo heinäkuusta 2003, oli ilman hyväksyttävää syytä luovutettujen varojen määrää 219 408 euroa pidettävä huomattavana ja luovutusten vaikutusta FF Oy:n maksukyvyttömyyden pahentumiseen siten olennaisena. Edellä mainittuja varojen luovutuksia oli arvioitava yhtenä kokonaisuutena.

III Vastaajien osallisuus ja tahallisuus

A oli tunnustanut tienneensä FF Oy:lle tulleesta arvonlisäveropalautuksesta, yhtiötä koskevasta suoraveloitussopimuksesta, itseään koskevasta palautuksesta ja sen palautusjärjestelyistä. A oli toiminut yhtiön hallituksen puheenjohtajana, ja FF Oy oli ollut tuolloin yrityssaneerauslain mukaisessa väliaikaisessa maksukiellossa. Näiden seikkojen vuoksi oli epäuskottavaa, ettei hän olisi tiennyt muiden arvonlisäveron palautusvarojen käyttötavasta tai ollut siitä päättämässä.

Järjestely oli toteutettu B:n, yhtiön toimitusjohtajan ja P Oy:n hallituksen varajäsenen yhdessä suunnittelemana. Tätä osoittivat asianosaisten hovioikeudessa antamat kertomukset sekä erityisesti se, että FF Oy:ltä perusteetta nostetut varat olivat tulleet vastaajien itsensä sekä heidän läheisyhtiöidensä hyväksi.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A oli siten syyllistynyt velallisen epärehellisyysrikokseen ja B avunantoon tuohon rikokseen.

IV Tekojen törkeysarvostelu

Yhtiöstä perusteetta luovutettujen varojen määrä huomioon ottaen teolla oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja se oli suunnitelmallisesti toteutettuna myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

V Lopputulos

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta A:n ja B:n osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Vihervaara, Arto Suomi ja Matti Jalava.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte törkeästä velallisen epärehellisyydestä hylätään ja A vapautetaan korvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti A vaati, että hänen syykseen luetaan törkeän velallisen epärehellisyyden asemesta velallisen epärehellisyys ja hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai rangaistus lievennetään sakoksi.

B vaati valituksessaan, että syyte hylätään ja että B vapautetaan konkurssipesälle tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Syyttäjä ja FF Oy:n konkurssipesä vaativat vastauksissaan valitusten hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. FF Oy on 15.1.2004 jättänyt yrityssaneerausta koskevan hakemuksen Vantaan käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus on samana päivänä antanut yrityssaneerauslain 17, 19 ja 21 §:ssä tarkoitetut maksu-, perintä- ja täytäntöönpanokiellot väliaikaisina.

2. FF Oy:n tilille on 27.1.2004 tilitetty arvonlisäveron palautuksena 285 516,68 euroa. Varat on samana päivänä siirretty P Oy:n tilille, jolta on edelleen samana päivänä tehty muun muassa seuraavat kolme varojen siirtoa: A:lle on palautettu tämän FF Oy:n tilille 9.1.2004 osakepääoman korottamista silmällä pitäen tallettama 150 000 euroa, A Holdingsille on siirretty 55 500 euroa ja P Oy:lle on korvaukseksi maksuliikennepalveluista siirretty 13 908 euroa.

3. Hovioikeus on virallisen syyttäjän syytteen mukaisesti katsonut, että edellä mainitut varojen siirrot olivat tapahtuneet ilman hyväksyttävää syytä ja että A oli FF Oy:n hallituksen puheenjohtajana syyllistynyt varojen siirtojen yhteydessä törkeään velallisen epärehellisyyteen ja B yhtiön konsulttina avunantoon törkeään velallisen epärehellisyyteen.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko A ja B syyllistyneet hovioikeuden heidän syykseen lukemiin rikoksiin. A:n ja B:n muutoksenhakemusten pohjalta on kysymys erityisesti siitä, onko 150 000 euron palautus A:lle tapahtunut velallisen epärehellisyyttä koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä ja onko tätä arvioitaessa merkitystä sillä, että varojen palautus on tapahtunut yrityssaneerauslain mukaisen väliaikaisen maksukiellon aikana. Lisäksi kysymys on siitä, onko A:n ja B:n syyksi mahdollisesti luettavilla varojen siirroilla oleellisesti pahennettu FF Oy:n maksukyvyttömyyttä, heidän tahallisuudestaan, tekojen törkeysarvioinnista ja tuomittavista rangaistuksista.

Velallisen epärehellisyys ja luovutuksen tapahtuminen ilman hyväksyttävää syytä

5. Rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan velallinen, joka ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

6. Niin kuin velallisen epärehellisyyssäännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp s. 161) on todettu, omaisuuden ilman hyväksyttävää syytä tapahtuneella lahjoittamisella tai muunlaisella luovuttamisella tarkoitetaan velallisen varallisuusasemaa huonontavia oikeustoimia. Tämän mukaisesti rangaistavuuden ulkopuolelle jäävät sellaiset teot, joita voidaan pitää hyväksyttävinä myös velallisen jouduttua taloudelliseen kriisitilanteeseen.

7. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 1998:82 ja KKO 2000:74 katsonut, että yhtiön varojen käyttäminen todellisten velkojen maksamiseen ei heikennä velallisen varallisuusasemaa siten kuin velallisen epärehellisyyttä koskevassa rangaistusäännöksessä edellytetään, eikä tällöin kysymys ole rangaistavasta velallisen epärehellisyydestä. Ratkaisussa KKO 2009:70 on varallisuusaseman huonontamista arvioitaessa noudatettu samaa tulkintalinjaa (KKO 2009:70, kohta 15).

8. Ratkaisuissa KKO 2005:68 ja 2005:119 on puolestaan korostettu sitä, että varojen luovutuksen hyväksyttävyyden arvioinnissa on olennaista velkojien näkökulma ja että syyn hyväksyttävyyttä on siten arvioitava objektiivisin perustein. Tämän vuoksi on katsottu (KKO 2005:68 kohta 4), että luovuttamisen hyväksyttävyydellä tarkoitetaan ensisijassa sitä, että luovuttaminen on toimeenpantu oikeudellisesti pätevillä perusteilla ja myös oikeudellisesti päteviä muotoja noudattaen. Ratkaisussa KKO 2005:119 (kohta 11) on edellytetty varojen luovutuksen perusteena olevan syyn hyväksyttävyyttä arvioitavan myös siltä pohjalta, onko varojen luovuttamiseen velallisen toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perusteltu syy.

9. Mainituissa tapauksissa varojen nosto osakeyhtiöstä oli ensin merkitty yhtiön kirjanpitoon joko osakaslainaksi tai lainaksi yhtiöltä osakkeenomistajalle, mutta sittemmin vastaajat olivat vedonneet siihen, että kysymys oli palkan maksamisesta yhtiön hyväksi tehdystä työstä. Luovutuksia ei kuitenkaan ollut merkitty yhtiöiden kirjanpitoon palkanmaksuksi, eikä varojen luovutuksissa ollut noudatettu palkanmaksua koskevia säännöksiä. Yhtiöillä ei myöskään ollut ollut voitonjakokelpoisia varoja, eivätkä ne olleet päättäneet voitonjaosta. Näistä syistä katsottiin, ettei varojen luovuttamiselle ollut ollut hyväksyttävää syytä, vaan kysymys oli ollut yhtiön varojen laittomasta jakamisesta.

10. Edellä selostetun Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan todellisen velan suorittaminen velallisen taloudellisen kriisin aikana ei siis ole velallisen epärehellisyytenä arvioitava teko, koska tällainen menettely ei huononna velallisen varallisuusasemaa rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla. Toisaalta hyväksyttävän syyn arvioinnissa on merkitystä annettu myös sille, onko varojen luovuttamisessa noudatettu asiaa koskevia säännöksiä. Näin ollen asiassa on arvioitava ensiksi, onko syytteessä tarkoitetuissa luovutuksissa ollut kysymys todellisten velkojen maksamisesta, ja sikäli kuin näin on, onko velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa merkitystä sillä, että luovutukset ovat tapahtuneet yrityssaneerauslain mukaisen maksukiellon aikana.

Suoritukset A Holdingsille ja P Oy:lle

11. FF Oy:n silloinen toimitusjohtaja on antanut 27.1.2004 päivätyn ohjeen P Oy:lle siitä, mitä maksuja arvonlisäveron palautusvaroilla suoritetaan. Näiden ohjeiden mukaan A Holdingsille on suoritettu 19.1.2004 päivättyyn laskuun perustuen 55 500 euroa. Hovioikeus on päätynyt arviossaan siihen, että suoritus oli perustunut tekaistuun sopimukseen eikä todelliseen velkasuhteeseen ja että myös P Oy:lle maksuliikennepalveluista suoritettu 13 908 euroa oli tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä. Korkein oikeus hyväksyy nämä hovioikeuden arviot ja katsoo hovioikeuden tavoin, ettei syytteessä tarkoitetuille suorituksille A Holdingsille ja P Oy:lle ole ollut hyväksyttävää syytä.

Suoritus A:lle

12. FF Oy ja A sekä kaksi muuta osakkeenomistajaa ovat allekirjoittaneet 9.1.2004 päivätyn ehdollisen sitoumuksen osakepääoman korottamiseen. Sitoumuksen mukaan A oli sitoutunut korottamaan osakepääomaa 150 000 eurolla ja siirtämään rahat yhtiön tilille 9.1.2004. Sopimuksen mukaan ”mikäli muut osakkaat eivät maksa viikon sisään yhtiöön omaa korotustaan, en minäkään ole korotusta velvollinen suorittamaan ja maksamani varat on palautettava minulle korotta ensitilassa”.

13. Esitetyn selvityksen mukaan A on 9.1.2004 tallettanut 150 000 euroa FF Oy:n tilille. Tämän jälkeen 15.1.2004 yhtiölle on määrätty yrityssaneerauslain mukainen maksukielto. A:lle on maksukiellon vastaisesti 27.1.2004 palautettu 150 000 euroa FF Oy:n samana päivänä arvonlisäveron palautuksina saamista varoista.

14. Korkein oikeus toteaa, että kohdassa 12 mainitulla yhtiön ja sen osakkaiden sopimuksella on tavoiteltu osakepääoman korottamista. Sopimuksen laatimishetkellä voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1978) 4 luvun 7 §:n 3 momentin ja 2 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla osakepääoman korottamiseen liittyviin ehtoihin on ollut mahdollista vedota siihen saakka, kunnes osakepääoman korottaminen on rekisteröity. FF Oy:ssä ei ollut tehty mitään osakeyhtiölain mukaisia päätöksiä osakepääoman korottamisesta, eivätkä korotukset myöskään olleet toteutuneet.

15. Yhtiön ja sen osakkaiden välinen sopimus on ollut hovioikeuden toteamin tavoin pätevä. Koska kaksi muuta osakkeenomistajaa ei ollut maksanut yhtiölle omaa korotustaan sopimuksen edellyttämällä tavalla, sopimuksen mukainen ehto A:n maksamien rahojen palautukselle on täyttynyt. Rahavarojen takaisinmaksu A:lle on siten perustunut maksuperusteen raukeamiseen, josta on seurannut lain ja sopimuksen mukaan välitön suorituksen palautusvelvollisuus. Näin ollen tämän suorituksen osalta arvioitavaksi jää, onko velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistössä tarkoitetun suorituksen syyn hyväksyttävyyden arvioinnissa merkitystä sillä, että suoritus on tapahtunut yrityssaneerauslain mukaisen maksukiellon aikana.

Yrityssaneerauksen mukaisen maksukiellon merkitys

16. Käräjäoikeus on yrityssaneerauslain 22 §:n nojalla 15.1.2004 määrännyt yrityssaneerauslain 17 §:n, 19 §:n ja 21 §:n mukaiset maksu- ynnä muut kiellot väliaikaisina. Kiellot ovat merkinneet muun muassa sitä, että FF Oy ei ole saanut maksaa saneerausvelkaa eikä asettaa siitä vakuutta. Yrityssaneerauslain mukaisen maksukiellon tavoitteena on ylläpitää velallisyrityksen saneerausmenettelyn aikaista maksukykyä ja rahoitusta sekä osaltaan edistää myös velkojien tasapuolista kohtelua. Kiellon vastaisen maksun seurauksena on maksun palautusvelvollisuus lain 17 §:n 2 momentin nojalla.

17. Yhtiön A:lle suorittama maksu on sinänsä ollut yrityssaneerauslain nojalla määrätyn maksukiellon vastainen, ja hän onkin joutunut palauttamaan sen yhtiön konkurssipesälle yrityssaneerauslain perusteella. Arvioitaessa sitä, onko velallisen suorituksen syy rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävä, keskeistä on kuitenkin se, onko suoritukselle ollut yhtiön toimintaan liittynyt todellinen ja oikeudellisesti perusteltu syy. Tätä arviota ei voida perustaa pelkästään siihen, miten maksua on maksukyvyttömyysoikeudelliselta kannalta arvioitava. Rikoslain 39 luvun 1 §:n tai yrityssaneerauslain valmisteluasiakirjoista ei saa tukea tällaiselle tulkinnalle eikä rikoslain säännöstä alun perin säädettäessä tällaista suorituksen hyväksyttävyyden estettä ole edes voitu ottaa huomioon. Tällainen tulkinta merkitsisikin rikosoikeudellisen vastuun yllättävää ulottamista suorituksen maksukyvyttömyyslainsäädännön vastaisuuteen sellaisenaan. Sen sijaan arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, onko maksulle ollut esitettävissä yhtiön kannalta asianmukainen liiketaloudellinen peruste. Yrityssaneerauslain mukainen maksukielto ei myöskään sillä tavalla vaikuta säännöksen soveltamisessa huomioon otettaviin liiketaloudellisiin perusteisiin, että maksukiellon vastaisuus sellaisenaan osoittaisi, ettei suoritus ole hyväksyttävä.

18. Niin kuin kohdassa 15 on todettu, FF Oy:n suoritus A:lle on perustunut pätevään ja erääntyneeseen yhtiön velvoitteeseen. Suoritukseen on siten ollut yhtiön kannalta hyväksyttävä syy, eikä se ole huonontanut yhtiön varallisuusasemaa rikoslain 39 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tähän arvioon ei vaikuta se, että suoritus on tapahtunut yrityssaneerauslain nojalla yhtiölle määrätyn maksukiellon vastaisesti.

19. A ei siten ole syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen eikä B avunantoon velallisen epärehellisyyteen siltä osin kuin heille on vaadittu rangaistusta A:lle maksetun 150 000 euron suorituksen perusteella.

Maksukyvyttömyyden oleellinen pahentaminen

20. Velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistö edellyttää ilman hyväksyttävää syytä tapahtuvan varojen luovuttamisen lisäksi sitä, että menettely aiheuttaa velallisen maksukyvyttömäksi tulemisen tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttä. FF Oy on tullut maksukyvyttömäksi ennen tilisiirtoja 27.1.2004, joten arvioitavaksi tulee, onko yhtiön maksukyvyttömyys A Holdingsille ja P Oy:lle tehtyjen yhteensä 69 408 euron varojen siirron seurauksena oleellisesti pahentunut.

21. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1998:110 todennut, että oleellisuusarviointi koskee lähinnä sitä, missä määrin omaisuuden luovutus vastikkeettomuutensa tai muun vahingollisuutensa vuoksi heikentää velallisen kykyä maksaa velkojaan – ottaen huomioon hänen varansa sekä ansio- ja luotonsaantimahdollisuutensa – eikä niinkään sitä, mikä luovutuksen vastikkeettoman osuuden arvo on suhteessa velallisen velkojen ja varojen erotukseen eli tämän ylivelkaisuuteen.

22. FF Oy:n varat ovat olleet konkurssiin asettamishetkellä 11.2.2004 yhteensä 1 809 726,72 euroa ja velkojen määrä on ollut puolestaan 9 844 132,03 euroa. Ilman hyväksyttävää syytä luovutettujen varojen määrä ei siten ole ollut erityisen suuri verrattuna yhtiön varoihin ja velkoihin. Luovutuksen kohteena on kuitenkin ollut huomattava määrä välittömästi velkojen maksuun käytettävissä olleita rahavaroja. Kysymyksessä oleva summa 69 408 euroa ylittää selvästi määrän, joka talousrikoksissa yleensä johtaa rikoksen syyksilukemiseen törkeänä tekomuotona. Korkein oikeus katsoo, että varojen kokonaismäärään nähden yhtiön maksukyky on oleellisesti pahentunut luovutuksen johdosta.

A:n ja B:n menettelyn arviointi

23. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen velallisen epärehellisyyteen ja B:n avunantoon velallisen epärehellisyyteen. Rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä. Yhdessä tekeminen merkitsee vaatimusta yhteisymmärryksestä. Lisäksi edellytetään jonkinlaista osallistumista itse rikoksen toteuttamiseen.

24. A on ollut FF Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Hän on ollut tietoinen arvonlisäveron palautuksina yhtiölle tulleiden varojen kierrättämisestä toisen yhtiön kautta. Järjestelyt on A:n tieten tehty sen vuoksi, ettei varoja käytettäisi yhtiön suoraveloitussopimusten mukaisiin maksuihin ja että yhtiön johto voisi päättää siitä, miten varat käytetään ja mitä laskuja maksetaan. Nämä järjestelyt yhtiön edustajana hyväksyessään myös A on tekijänä vastuussa niistä suorituksista, jotka on tehty A Holdingsille ja P Oy:lle.

25. B on toiminut yhtiön toiminnan loppuvaiheessa konsulttina ilman muodollista asemaa yhtiössä. Hän on tässä asemassaan suunnitellut arvonlisäveron palautuksen ohjaamisen P Oy:n tilille. Myös B:n menettely on siten ollut tahallista, ja hän on menettelyllään syyllistynyt avunantoon.

Syyksilukeminen

26. A:n syyksi luetaan se, että hän on yhdessä erään toisen henkilön kanssa ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut yhtiön varoja 69 408 euroa ja siten oleellisesti pahentanut yhtiön maksukyvyttömyyttä. Huomioon ottaen luovutettujen varojen määrä rikoksella on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja velallisen epärehellisyys on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tällä menettelyllä A on syyllistynyt törkeään velallisen epärehellisyyteen.

27. B:n syyksi luetaan se, että hän on yhdessä erään toisen henkilön kanssa suunnitellut ja toteuttanut FF Oy:n tilille arvonlisäveron palautuksena tulleiden varojen siirtämisen P Oy:n tilille. B on siten auttanut tekijöitä törkeän velallisen epärehellisyyden tekemisessä siltä osin kuin yhtiön varoja on luovutettu ilman hyväksyttävää syytä 69 408 euroa.

Rangaistukset

28. Rikoslain 39 luvun 1 a §:n mukaan törkeästä velallisen epärehellisyydestä tuomitaan vähintään neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeusrangaistus.

29. Huomioon ottaen rikoksen kohteena olleiden varojen määrä ja velallisen epärehellisyysrikosten rangaistuskäytäntö sekä muut rangaistuksen mittaamisessa huomioon otettavat periaatteet Korkein oikeus harkitsee oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi A:lle viisi kuukautta vankeutta.

30. Avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen tuomitaan vähintään 14 päivän ja enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus. B:n rooli maksujärjestelyn suunnittelussa ja ideoinnissa on ollut keskeinen. Tähän nähden B:lle tuomittavan rangaistuksen ei tule olla merkittävästi alhaisempi kuin A:n. Korkein oikeus harkitsee oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi B:lle neljän kuukauden vankeusrangaistuksen.

31. Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

32. A:ta ei ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, eivätkä hänen syykseen nyt luetun rikoksen laatu ja teosta ilmenevä A:n syyllisyys edellytä vankeuden määräämistä ehdottomaksi. Näin ollen A:n vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi.

33. B on tuomittu Helsingin hovioikeuden tuomiolla 8.2.2002 kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja Turun hovioikeuden tuomiolla 20.6.2002 kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. B on vapautunut vankilasta 21.5.2003 suoritettuaan näillä kahdella tuomiolla tuomitut ehdottomat vankeudet. B:n rikokseton jakso on kestänyt 27.1.2004 saakka, jolloin hän syyllistyi nyt kysymyksessä olevaan tekoon. B:n aikaisemman rikollisuuden johdosta edellytyksiä ehdollisen vankeuden määräämiseen ei ole.

34. B on pyytänyt, että ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta hänet tuomittaisiin yhdyskuntapalveluun. B:lle tuomittava vankeusrangaistus on alle kahdeksan kuukautta, ja hän soveltuu sekä on antanut suostumuksensa yhdyskuntapalveluun. Rikoslain 6 luvun 11 §:n 2 momentin mukaiset edellytykset yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle ovat siten olemassa, jollei lainkohdan 1 momentissa tarkoitettujen aikaisempien rangaistusten tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.

35. B on 2000-luvulla tuomittu talousrikoksista edellä mainituilla Helsingin hovioikeuden tuomiolla 8.2.2002 kuuden kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja Turun hovioikeuden tuomiolla 20.6.2002 kuuden kuukauden ehdottomaan vankeuteen. B on päässyt ehdonalaiseen vapauteen 21.5.2003. Tämän jälkeen Helsingin hovioikeus on 15.9.2005 tuominnut B:lle yhdyskuntapalvelua vuosina 1996 – 1997 tehdyistä rikoksista. Huomioon ottaen, että vankilasta 21.5.2003 tapahtuneen vapautumisen jälkeen aikaa nyt kysymyksessä olevan rikoksen tekemiseen on kulunut noin kahdeksan kuukautta, B:lle tuomitut aikaisemmat ehdottomat vankeudet ja yksi aikaisempi yhdyskuntapalvelurangaistus muodostavat esteen yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle.

Tuomiolauselma

A

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan rikoslain 39 luvun 1 a §:n nojalla alemmissa oikeuksissa hänen syykseen luetun rikoksen asemesta hänen viakseen jäävästä törkeästä velallisen epärehellisyydestä (tekoaika 27.1. – 11.2.2004) viiden (5) kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika on alkanut 5.12.2008 ja päättynyt 5.12.2010.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

B

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B tuomitaan rikoslain 5 luvun 6 §:n ja 39 luvun 1 a §:n nojalla alemmissa oikeuksissa hänen syykseen luetun rikoksen asemesta hänen viakseen jäävästä avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen (tekoaika 27.1. – 11.2.2004) neljän (4) kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Pasi Aarnio (eri mieltä), Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Pekka Koponen (eri mieltä). Esittelijä Timo Ojala.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Koponen: Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdissa 17 – 19 yrityssaneerauslain mukaisen maksukiellon merkityksestä lausutun asemesta lausun seuraavaa:

A:n osakepääoman maksuksi tarkoittama 150 000 euron suoritus on maksettu yhtiön pankkitilille eikä sitä ole pidetty erillään yhtiön muista varoista, vaan se on sekoittunut näihin varoihin. Osakepääoman maksuksi tarkoitetut varat on myös tosiasiallisesti käytetty yhtiön menoihin. Takaisinmaksu A:lle on tapahtunut yhtiön tilille myöhemmin veronpalautuksena tulleista muista varoista. Näin ollen kysymyksessä olevaa 150 000 euron suoritusta yhtiöstä A:lle on arvioitava samalla tavoin kuin minkä tahansa muun saneerausvelan asemassa olevan todellisen velan maksamista maksukiellon aikana.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää velallisen varallisuusaseman todellista huonontumista. Tämä seikka on keskeinen kriteeri erotettaessa velallisen epärehellisyys velallisen petoksesta, joka puolestaan tarkoittaa velallisen varallisuusaseman näennäistä huonontamista. Samalla sanotun edellytyksen on katsottu merkitsevän sitä, että todellisen velan maksaminen ei täytä velallisen epärehellisyyttä. Velallisen epärehellisyyden ei ole katsottu täyttyvän silloinkaan, kun velallisyhtiön likvidien rahavarojen käyttäminen pitempiaikaisten velkojen maksamiseen vaikuttaa välittömästi velallisen maksukykyyn (KKO 2000:74).

Velallisen epärehellisyyttä koskeva rangaistussäännös edellyttää maksukyvyttömyyden aiheuttamista tai pahentamista säännöksessä kuvatuin tekotavoin. Maksukyvyttömyyden aiheuttaa tyypillisesti luovutus, josta velallinen ei saa täyttä vastiketta. Tunnusmerkistö ei kuitenkaan sisällä sellaista nimenomaista vaatimusta velallisen varallisuusaseman todellisesta huonontumisesta, jonka nojalla todellisen velan maksaminen ei voisi täyttää tunnusmerkistöä. Siten edellä mainitusta pääsäännöstä voidaan oikeuskäytännössä poiketa erityisten olosuhteiden sitä edellyttäessä. Oikeuskäytännössä onkin Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 2005:68 ja 2005:119 poikettu varallisuusaseman todellista huonontumista koskevasta vaatimuksesta. Noissa asioissa oli riidatonta, että vastaajat olivat tehneet velallisyhtiöiden hyväksi työtä niin, että tämä työpanos vastasi yhtiöistä nostettuja varoja. Vastaajien menettelyjen katsottiin täyttävän velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön siitä huolimatta, että velallisyhtiöiden varallisuusasema ei syyksi luettujen tekojen vuoksi ollut huonontunut.

Mainituissa ratkaisuissa 2005:68 ja 2005:119 merkitystä on annettu sille, että varojen nostot velallisena olleista osakeyhtiöistä tapahtuivat osakeyhtiölain vastaisena laittomana voitonjakona. Myöskään kirjanpitolain ja verolainsäädännön velvoitteita ei ollut noudatettu. Ratkaisuissa kysymyksessä olleet tilanteet poikkeavat siten käsiteltävänä olevasta asiasta. Keskeistä ratkaisuissa on joka tapauksessa ollut se, oliko varojen luovuttaminen yhtiöistä tapahtunut oikeudellisesti pätevillä perusteilla ja myös oikeudellisesti päteviä muotoja sekä asiaa koskevia säännöksiä noudattaen.

Tässä asiassa syytteessä tarkoitettujen varojen luottaminen on tapahtunut yrityssaneerauslain nojalla määrätyn väliaikaisen maksukiellon aikana eli lainvastaisesti. Luovutus on lisäksi ollut velkojien taloudellisten oikeuksien kannalta vahingollinen. Tämän vuoksi FF Oy:n varojen luovutuksen on katsottava tapahtuneen ilman hyväksyttävää syytä myös P Oy:n tilille ja edelleen A:lle siirretyn 150 000 euron suorituksen osalta. Näin ollen katson, ettei hovioikeuden tuomiota ole syytä muuttaa tältä osin.

Muilta osin, ja äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan A:lle ja B:lle tuomittavista rangaistuksista, olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Aarnio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Koponen.