Korkein oikeus KKO:2012:24

Laittoman maahantulon järjestäminen

A ja B olivat yrittäneet viedä laittomasti Suomeen tuodut ulkomaalaiset X:n ja Y:n edelleen Suomesta Ruotsiin. A ja B olivat olleet tietoisia siitä, että X ja Y olivat tulleet Suomeen laittomasti, mutta eivät olleet osallistuneet heidän Suomeen tuomisensa järjestämiseen.

Koska A:n ja B:n ei ollut selvitetty tienneen, että X:lle ja Y:lle olisi järjestetty laiton maahantulo Suomeen kauttakulkutarkoituksessa, heidän menettelynsä ei täyttänyt rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädetyn laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistöä.

RL 17 luku 8 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Vantaan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta laittoman maahantulon järjestämisestä, koska nämä olivat 17.10.2006 Turussa yhdessä yrittäneet järjestää laittomasti maahantuodut X:n ja Y:n edelleen Suomen kautta Ruotsiin, vaikka näillä ei ole ollut maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa (syytekohta 2).

Vastaukset

A ja B kiistivät syytteen. He eivät olleet olleet järjestämässä X:n ja Y:n tuloa Suomeen eikä laittomasti maahan tuotujen henkilöiden järjestäminen pois Suomesta täytä rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetyn laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistöä.

Käräjäoikeuden tuomio 25.9.2008

Käräjäoikeus totesi jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat olleet järjestämässä X:n ja Y:n tuloa Suomeen. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi näytetyksi, että A ja B olivat tienneet X:n ja Y:n tulleen Suomeen laittomasti tai että heidän oli rikoksentekohetkellä ainakin täytynyt pitää varteenotettavana vaihtoehtona sitä, että X:n ja Y:n Suomeen tuloon liittyy laittoman maahantulon järjestäminen. Johtopäätöksenään käräjäoikeus katsoi, että kun vastaajat olivat ryhtyneet järjestämään X:ää ja Y:tä edelleen Suomesta laittomasti Ruotsiin hyväksyen sen, että heidän toimintansa tällöin voi olla laittoman maahantulon järjestämisen jatkamista, he olivat yrittäneet tuoda X:n ja Y:n Suomen kautta muuhun maahan rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Käräjäoikeus luki A:n ja B:n syyksi laittoman maahantulon järjestämisen siten, että B oli yrittänyt järjestää Ruotsiin X:n ja Y:n ja A ainakin X:n.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n laittoman maahantulon järjestämisestä ja eräästä toisesta rikoksesta yhteiseen viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja B:n laittoman maahantulon järjestämisestä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jyrki Rinnemaa ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.10.2010

A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien, että syyte laittoman maahantulon järjestämisestä hylätään.

Hovioikeus totesi, että Vantaan käräjäoikeus oli jo 21.8.2008 tuominnut C:n laittoman maahantulon järjestämisestä sen vuoksi, että C oli 4.9.2006 Vantaalla yrittänyt tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan muun muassa X:n ja Y:n, joilla ei ollut maahantuloon oikeuttavia asiakirjoja (syytekohta 1).

C oli hakenut muutosta hovioikeudesta, joka oli pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion.

Hovioikeus katsoi, että rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan säännös ei lähtökohtaisesti tarkoita menettelyä, jossa Suomessa jo ennestään oleva ulkomaalainen henkilö vain autetaan tai järjestetään taikka yritetään auttaa tai järjestää Suomesta ulkomaille, esimerkiksi Ruotsiin. Toisaalta oli selvää, että säännöksen mukaan on tuomittava rangaistukseen myös henkilö, joka osana kokonaisuutta omalta osaltaan vain auttaa tai järjestää taikka yrittää auttaa tai järjestää laittomasti Suomeen tuodun henkilön ulkomaille.

Hovioikeus totesi, ettei A:ta ja B:tä ollut edes syytetty siitä, että nämä olisivat omalta osaltaan olleet järjestämässä X:n ja Y:n tuloa Suomeen, mutta katsoi selvitetyksi, että A ja B olivat vähintäänkin tienneet X:n ja Y:n tulleen Suomeen laittomasti. Edelleen hovioikeus katsoi A:n ja B:n näissä olosuhteissa hyväksyneen sen, että heidän toimintansa saattoi olla laittoman maahantulon järjestämistä. Lisäksi hovioikeus katsoi, että runsaan kuukauden pituinen aika X:n ja Y:n 4.9.2006 tapahtuneen maahan saapumisen ja 17.10.2006 tapahtuneen maastapoistumisyrityksen välillä ei vaikuttanut sen arviointiin, olivatko A ja B yrittäneet tuoda X:n ja Y:n Ruotsiin Suomen kautta. Laittomasti maahantuodut henkilöt saattoivat turvapaikkaa hakemaan ohjeistettuina oleskella Suomessa pitkiäkin aikoja ennen Suomesta pois kuljettamista.

Hovioikeus totesi laillisuusperiaatteen edellyttävän, että rikoksen tunnusmerkistöä tulkitaan suppeasti. Johtopäätöksenään hovioikeus lausui, että sen selostamat olosuhteet ja kokonaisuus sekä A:n ja B:n niitä koskeva tietoisuus huomioon ottaen laillisuusperiaatteen soveltaminen ei tässä tapauksessa kuitenkaan merkinnyt sitä, etteivätkö A ja B olisi syyllistyneet heidän syykseen luettuun laittoman maahantulon järjestämiseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ilkka Sinisalo, Risto Jalanko ja Paula Koski. Esittelijä Meeri Julmala (mietintö).

Viskaali Julmala totesi mietinnössään, että A:n ja B:n ei ollut edes väitetty osallistuneen X:n ja Y:n tuomiseen Suomeen tai toimineen yhteistyössä jonkin kolmannen tahon kanssa. A ja B ovat kuitenkin tienneet, että X ja Y ovat tulleet Suomeen ilman maahantuloon vaadittavia asiakirjoja, ja heistä B on yrittänyt järjestää X:n ja Y:n sekä A ainakin X:n laittomasti Ruotsiin. Kysymys on näin ollen vain siitä, onko yritys tuoda X ja Y Ruotsiin tapahtunut kysymyksessä olevassa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla Suomen kautta. Laittoman maahantulon järjestämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 34/2004 vp) ei ole määritelty, mitä termillä ”Suomen kautta” tarkoitetaan, eikä hallituksen esityksessä viitatuissa kansainvälisissä sopimuksissa ole määritelty, mitä kauttakululla tarkoitetaan. Näin ollen olisi laillisuusperiaatteen vastaista tuomita vastaajat laittoman maahantulon järjestämisestä. Esittelijä olisi hylännyt syytteen molempien vastaajien osalta.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, täyttääkö heidän syykseen luettu menettely rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetyn laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistön.

Valituksissaan A ja B vaativat laittoman maahantulon järjestämistä koskevan syytteen hylkäämistä.

Virallinen syyttäjä vaati antamassaan vastauksessa valitusten hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Syytteen mukaan A ja B ovat yhdessä yrittäneet järjestää laittomasti maahan tuodut X:n ja Y:n edelleen Suomen kautta Ruotsiin, vaikka näillä ei ole ollut maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa. Syytteessä ei ole väitetty, että A ja B olisivat olleet järjestämässä X:n ja Y:n tuomista Suomeen tai että he olisivat toimineet yhdessä niiden henkilöiden kanssa, jotka olivat laittomasti tuoneet X:n ja Y:n Suomeen. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko A ja B syytteessä kuvatulla menettelyllään syyllistyneet rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun ulkomaalaisen tuomiseen Suomen kautta Ruotsiin.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

2. Rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan laittoman maahantulon järjestämisenä rangaistavaa on tuoda tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalainen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa.

3. Säännös laittoman maahantulon järjestämisestä Suomeen tarkoituksin järjestää edelleen kauttakulku kolmanteen maahan lisättiin rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momenttiin lailla 650/2004. Muutoksen taustalla oli Euroopan unionin neuvoston direktiivi 2002/90/EY. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a-alakohdassa jäsenvaltiot on velvoitettu ottamaan käyttöön asianmukaiset seuraamukset henkilölle, joka tarkoituksellisesti auttaa henkilöä, joka ei ole jonkin jäsenvaltion kansalainen, saapumaan jäsenvaltion alueelle tai kulkemaan sen alueen kautta kyseisessä jäsenvaltiossa ulkomaalaisten maahantulosta tai kauttakulusta annetun lainsäädännön vastaisesti. Lainmuutokseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan oli tulkinnanvaraista, koskiko tuolloin voimassa olleessa laissa ilmaistu tekotapa ”tuo Suomeen” myös direktiivissä tarkoitettuja tilanteita, joissa henkilö tulee Suomeen vain kauttakulkua varten eikä jäädäkseen tänne pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi (HE 34/2004 vp s. 73 – 74).

4. Edellä olevan johdosta on perusteltua tulkita 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tunnusmerkin ulkomaalaisen tuomisesta Suomen kautta muuhun maahan edellyttävän, että jo henkilöä Suomeen tuotaessa on ollut tarkoituksena käyttää Suomea ainoastaan kauttakulkumaana johonkin muuhun maahan. Näin ollen sellaisessa tapauksessa, jossa laittoman maahantulon järjestämisessä on kysymys ulkomaalaisen tuomisesta Suomen kautta muuhun maahan, tekijältä vaadittava tahallisuus edellyttää tietoisuutta siitä, että Suomesta edelleen muuhun maahan kuljetettavalle ulkomaalaiselle on järjestetty laiton maahantulo Suomeen kauttakulkutarkoituksessa. Osallistuminen laittomasti maassa oleskelevan henkilön järjestämiseen maasta edelleen toiseen maahan, ei sellaisenaan ole laittoman maahantulon järjestämisenä rangaistavaa. Näin ei ole siinäkään tapauksessa, että ulkomaalaista maahan tuotaessa on syyllistytty laittoman maahantulon järjestämiseen, jos edelleen siirtymiseen osallinen tekijä ei ole ollut tietoinen kysymyksessä olevan kauttakulun järjestäminen.

Johtopäätökset

5. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että A ja B ovat tienneet X:n ja Y:n tulleen Suomeen laittomasti. Selvittämättä on sen sijaan jäänyt, että A:lla tai B:llä olisi ollut mitään yhteyttä X:n ja Y:n laittoman maahantulon järjestämiseen tai että asiassa olisi kysymys toiminnasta, jossa he ovat mukana tietoisina menettelynsä liittymisestä laittoman kauttakulun järjestämiseen ulkomaalaisille. Asiassa ei siten ole esitetty selvitystä siitä, että A ja B olisivat tienneet, että X ja Y on tuotu Suomeen laittomasti tarkoituksin kulkea Suomen kautta muuhun maahan.

6. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ja B eivät ole menettelyllään syyllistyneet rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa rangaistavaksi säädettyyn laittoman maahantulon järjestämiseen, minkä vuoksi syyte on tältä osin hylättävä.

Rangaistuksen määrääminen A:lle

7. Alemmat oikeudet ovat tuominneet A:n laittoman maahantulon järjestämisestä ja varkaudesta (syytekohta 3) yhteiseen viiden kuukauden vankeusrangaistukseen. Oikeudenmukainen rangaistus A:n viaksi jäävästä varkaudesta on 30 päiväsakon sakkorangaistus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan syytekohtaa 2 koskevilta osin ja A:han ja B:hen kohdistettu syyte laittoman maahantulon järjestämisestä hylätään.

B vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen syytekohdassa 3 lukemasta varkaudesta 30 päiväsakon sakkorangaistukseen. Muilta osin A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kristina Oinonen.