Korkein oikeus KKO:2012:53

Avustuspetos Törkeä avustuspetos

A oli harjoittaessaan yleishyödyllistä asuntorakennustoimintaa antanut rahoitustuesta päättävälle viranomaiselle useiden kiinteistöyhtiöiden puolesta vääriä tietoja avustuksia haettaessa sekä jättänyt ilmoittamatta oikeita tietoja toteutuneista kustannuksista ja niitä vastaavasta rahoituksesta. Kysymys siitä, oliko menettelyä pidettävä avustuspetoksen tunnusmerkistössä tarkoitetuin tavoin olennaisena avustuksen saannin, määrän tai ehtojen kannalta.

RL 29 luku 5 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asianosaisten vaatimukset ja vastaukset Oulun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle, joka oli toiminut yleishyödyllistä rakennuttamista harjoittaneen X säätiön hallituksen puheenjohtajana ja rakennuskohteisiin perustettujen kiinteistöyhtiöiden edustajana, rangaistusta syytekohdissa 1 – 12 törkeistä avustuspetoksista ja lisäksi 18 törkeästä kavalluksesta, yhdestä törkeästä petoksesta, seitsemästä luottamusaseman väärinkäytöstä sekä yhdestä kavalluksesta.

Törkeitä avustuspetoksia koskevan syytteen mukaan A oli muun muassa antanut Valtion asuntorahastolle (nykyisin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, ARA), kiinteistöyhtiöiden puolesta hankinta-arvoon liittyviä vääriä tietoja avustusta haettaessa taikka jättänyt ilmoittamatta sellaisesta avustuksen määrään tai ehtoihin vaikuttavasta olennaisesta muutoksesta, joista on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan, ja siten hankkinut tai yrittänyt hankkia itselleen tai toiselle huomattavaa taloudellista hyötyä. Tekoja oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä.

Syytteissä oli muun ohella tarkemmin kyse seuraavista hankinta-arvoon liittyvistä tiedoista:
– Syytekohdissa 1 – 9 ja 11 – 12 kiinteistöyhtiöille oli hankittu koneita ja laitteita läpilaskuttamalla niitä Y Oy:n ja / tai Z Oy:n kautta, jolloin ARA:n hyväksymät hankintakustannukset muodostuivat todellisia hankintahintoja korkeammiksi (ns. omat hankinnat).
– Syytekohdissa 4 – 5, 7, 9 ja 11 – 12 kiinteistöyhtiöiden maksamia rakennustöiden suunnittelukuluja oli läpilaskutettu Y Oy:n kautta, jolloin ARA:n hyväksymät suunnittelukustannukset muodostuivat todellisia suunnittelukustannuksia korkeammiksi (ns. suunnittelukulut).
– Syytekohdissa 1, 3 – 5 ja 10 – 12 kiinteistöyhtiöt maksoivat rakennuttaja- tai hallinnointipalkkioita X säätiölle ja Y Oy:lle enemmän kuin mitä ARA oli hyväksynyt.
– Syytekohdissa 4 – 8 ja 10 – 12 kiinteistöyhtiöt olivat teettäneet rakennustöitä ilman ARA:n hyväksyntää (ns. lisärakentaminen).

Asianomistaja ARA, jonka syytteeseen syyttäjä yhtyi käräjäoikeudessa, vaati A:lle lisäksi rangaistusta törkeistä avustuspetoksista sillä perusteella, että A oli hakenut arava- tai korkotukilainaa asuntojen rakentamiseksi. Syytekohdissa 2 – 12 kiinteistöyhtiöiden rakentamiseen saatuja varoja oli niiden käyttötarkoituksen vastaisesti lainattu ilman korkoa edelleen A:lle itselleen, Y Oy:lle ja muille kiinteistöyhtiöille. Osapäätösten mukaan rakennushankkeen toteutuneet kustannukset ja niitä vastaava rahoitus oli tullut ilmoittaa ARA:lle. Tällä menettelyllä A oli antanut ARA:lle väärän tiedon seikasta, joka oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin tai jättänyt ilmoittamatta ARA:lle avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, josta myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten oli erityisesti velvoitettu ilmoittamaan. Menettelyllään A oli hankkinut tai yrittänyt hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä.

ARA vaati lisäksi, että A velvoitetaan korvaamaan vahingonkorvauksena yhteensä 3 575 342,63 euroa korkoineen. Kiinteistöyhtiöille ei olisi voitu lainkaan myöntää arava- tai korkotukilainaa, jos A:n antamat väärät tiedot tai hänen salaamansa tai ilmoittamatta jättämänsä seikat olisivat olleet ARA:n tiedossa. Vaatimuksen määrä perustui korkotukilainojen osalta kullekin kiinteistöyhtiölle maksetun korkotuen määrään. Aravalainan osalta korvausmäärän perusteena oli kiinteistöyhtiön alikorkona saama hyöty, kun valtion varainhankinnan kustannukset lainan pääomalle olivat olleet korkeammat kuin mitä aravalainan korko oli ollut.

A kiisti syytteet ja korvausvaatimukset. A katsoi muun ohella, että rakennuttamisessa oli menetelty säädösten, ARA:n päätösten ja vakiintuneen käytännön mukaisesti yhteistoiminnassa ARA:n edustajien kanssa. Omien hankintojen osalta sai olla tuottoa ja hankinnat olivat olleet kiinteistöyhtiöiden kannalta edullisia. Myös suunnittelukustannukset olivat olleet hyväksyttävällä tasolla. Rakennuttajapalkkion mahdollisista muutoksista osapäätösvaiheessa ei ollut ilmoitettu X säätiölle; tältä osin oli voinut syntyä myös virheitä, jotka oli oikaistu sitä mukaa kuin niitä oli havaittu. Yhtiöiden vuokrataso oli pysynyt kohtuullisena lisärakentamisesta huolimatta. Lisärakentamisella oli parannettu yhtiöiden asumismukavuutta ja ne olivat olleet yhtiöiden kannalta perusteltuja. Yhtiöt saavat omalla rahoituksellaan rakentaa muutakin kuin vain ARA:n hyväksymät työt. Varojen edelleenlainauksen osalta kyseessä oli ollut konsernin sisäinen lainaustoiminta, jolla oli saavutettu konsernin kannalta paras taloudellinen lopputulos. Lainat oli lopulta käytetty siihen tarkoitukseen, mihin ne oli myönnetty.

Käräjäoikeuden tuomio 31.10.2008

Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet ja vahingonkorvausvaatimukset näyttämättöminä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Martti Juntikka ja Irma Vähätalo sekä lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 30.6.2010

Syyttäjä ja ARA valittivat hovioikeuteen vaatien A:n tuomitsemista rangaistukseen muun ohella 12 törkeästä avustuspetoksesta sekä 18 törkeästä kavalluksesta käräjäoikeudessa esitettyjen syytteiden mukaisesti.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja tuomitsi A:n yhdestä törkeästä avustuspetoksesta (syytekohta 8) sekä 17 törkeästä kavalluksesta (syytekohdat 13 – 29) 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. ARA:n vahingonkorvausvaatimukset hylättiin kokonaisuudessaan.

Avustuspetosten osalta hovioikeus katsoi näytetyksi, että A oli omien hankintojen, suunnittelukulujen, rakentamispalkkion ja lisärakentamisen osalta antanut vääriä tietoja ARA:lle.

Omien hankintojen osalta hovioikeus lausui, että sallimalla rakennuttajan omat hankinnat oli pyritty alentamaan kohteen rakentamiskuluja, jolloin hyöty tuli kiinteistöyhtiöiden hyväksi. Y Oy ja Z Oy olivat lisänneet tavarantoimittajien laskuihin 31,4 – 77,1 prosentin katteen niin, että kiinteistöyhtiöiltä laskutettu hinta oli vastannut hankinta-arvoerittelyssä ARA:lle ilmoitettua summaa. Y Oy:n ja Z Oy:n kautta tapahtunut laskutus oli ollut perusteetonta, sillä kodinkoneita olivat toimittaneet pääsääntöisesti ne urakoitsijat, jotka toimivat muutoinkin urakoitsijoina rakennuskohteissa. Siten kyseessä eivät olleet lainkaan olleet rakennuttajan omat hankinnat. Laskutusjärjestelyllä taloudellinen hyöty oli jäänyt kiinteistöyhtiöiden ulkopuolisten, A:n etupiirissä olevien yhtiöiden hyväksi. Tältä osin oli annettu väärää tietoa hankinta-arvoerittelylomakkeella. Vaikka rakennuttaja olikin muodollisesti itse hankkinut kodinkoneet Y Oy:n ja Z Oy:n kautta ARA:lle ilmoitetulla hinnalla, tuo määrä oli maksettu kiinteistöosakeyhtiöiden varoista ja tieto hankinta-arvoerittelylomakkeella oli ollut sinänsä oikea, tämä tieto oli omiin hankintoihin liittyvät edellä mainitut seikat huomioon ottaen ollut asiayhteydessään harhaanjohtava. Kysymyksessä oli ollut laissa tarkoitettu väärä tieto. Se, että ARA oli osapäätöksessä katsonut ilmoitetut summat kohtuullisiksi, ei muuttanut sitä, että A oli antanut edellä mainituin tavoin väärän tiedon omista hankinnoista.

Suunnittelukulujen osalta hovioikeus katsoi, ettei niiden kierrättäminen Y Oy:n kautta ollut ollut perusteltua eikä A:n menettely ollut ollut ARA:n menettelytapaohjeiden mukaista. Y Oy ei ollut varsinaisesti suunnitellut kohteita, vaan A oli Y Oy:n palveluksessa ohjannut, valvonut ja yhteensovittanut suunnitelmia. Tästä aiheutuvat kulut maksetaan rakennuttajapalkkiossa. Y Oy:lle oli maksettu käytännössä rakennuttajapalkkion rakentamiseen kohdistuva korvausosuus kokonaisuudessaan sekä lisäksi ylimääräistä korvausta suunnittelukuluista. Kysymyksessä eivät olleet olleet todellisiin kuluihin perustuvat kustannukset, joten Y Oy ei olisi ollut oikeutettu saamaan niistä korvausta. Olemattomien kulujen ilmoittaminen suunnittelukuluina ARA:lle oli ollut väärän tiedon antamista hankinta-arvoerittelyvaiheessa sekä oikean tiedon ilmoittamatta jättämistä loppuhintailmoituksessa.

Rakennuttajapalkkioiden osalta hovioikeus lausui, että A oli maksanut eräille kiinteistöyhtiöille rakennuttajapalkkioita hankinta-arvoerittelylomakkeelle merkityn määrän mukaisesti, vaikka palkkioiden määriä oli alennettu osapäätöksissä. Kahden kiinteistöyhtiön osalta rakennuttajapalkkioita oli maksettu enemmän kuin hankinta-arvoerittelylomakkeelle oli merkitty ja osapäätöksessä oli hyväksytty. Hovioikeus katsoi näytetyksi, että A:lla oli ollut tiedossaan ARA:n hyväksymät rakennuttajapalkkioiden määrät neuvottelujen ja osapäätösten perusteella. Siitä huolimatta hän oli maksanut edellä mainituin tavoin rakennuttajapalkkiot hyväksyttyjä määriä suurempina. Jättäessään ilmoittamatta todellisuudessa maksetun rakennuttajapalkkion A oli antanut väärän tiedon loppuhintailmoituksissa.

Lisärakentamisen osalta hovioikeus katsoi, että X säätiön rakennusaikainen lisärakentaminen oli ollut pääosin rakennusteknistä ja asumisviihtyvyyden tason parantamiseen tähtäävää, jolloin parannukset olivat olleet sinänsä kiinteistöyhtiöiden kannalta hyviä. Koska ARA:lla oli kuitenkin viimesijainen oikeus määrittää hyväksytty rakentamisen taso, X säätiöllä ei ollut ollut oikeutta tehdä lisärakentamista vastoin ARA:n päätöstä ilman ARA:n hyväksyntää. Lisärakentamisen kulut eivät olleet jääneet X säätiön maksettaviksi vaan olivat siirtyneet menoina kiinteistöyhtiöiden kirjanpitoon ja siten perittäviksi asukkailta vuokrissa. ARA:lle tuli ilmoittaa vain rakentamisaikaiset kulut, kun taas asumisaikana kiinteistöyhtiöt voivat tehdä harkintansa mukaan lisä- ja muutostöitä siten, että vuokrakustannukset eivät muodostuneet kohtuuttomiksi. Hovioikeus katsoi, että A:n olisi tullut ilmoittaa rakennusaikaisista lisä- ja muutostöistä aiheutuneista kuluista ARA:lle syytekohdissa 4 – 8 ja 10 – 12 tarkoitettujen kiinteistöyhtiöiden osalta loppuhintailmoituksissa. Syytekohdassa 8 A oli lisäksi jättänyt ilmoittamatta ARA:lle kiinteistöyhtiön omalla rahoituksella rakennettavaksi aiotun lisärakentamisen, jonka ARA oli karsinut.

Arava- ja korkotukilainojen edelleenlainauksen osalta hovioikeus totesi, että syytteissä todetut rahansiirrot olivat A:n mukaan sinänsä riidattomia. Y Oy:lle ja A:lle maksetut määrät eivät kuitenkaan olleet lainaa vaan näiden saatavien maksua. Hovioikeus katsoi, että oli riidatonta, että kaikki ARA:n lainoittamat ja korkotukea saaneet kohteet oli rakennettu. Edelleen hovioikeus katsoi näytetyksi, että kiinteistöyhtiöiltä lainatut varat oli lähtökohtaisesti viimeistään asumisaikana maksettu takaisin ja arava- ja korkotukilainat oli siten lopullisesti käytetty rakennuskohteiden rakentamiseen. A:n menettely oli kuitenkin ollut selvästi ARA:n menettelytapaohjeiden vastaista. ARA:n 27.6.1995 päivätystä menettelytapaohjeesta ilmenee, että rakennusaikana varojen lyhytaikainenkin lainaaminen oli kielletty ja että varat oli pidettävä koko ajan lainan saaneen yhtiön tilillä ja että sieltä sai maksaa vain kohteen rakentamiseen liittyviä kuluja. A:n suorittama lainavarojen edelleenlainaus ja saatavien keskinäinen kuittaus olivat vaikeuttaneet huomattavasti rahavarojen käytön valvontaa ja selvittämistä. Lisäksi lainavarat olisi tullut palauttaa ylimääräisten korkokulujen välttämiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun lainan alkuperäisellä saajalla oli ilmennyt rahoituksen tarvetta. Hovioikeus katsoi edelleen, ettei lainsäädännöstä kuitenkaan nimenomaisesti ilmennyt lainauskieltoa. Laista ilmeni vain se, että varat myönnettiin tietyn kohteen rakentamiseen. Kun kohteisiin myönnetyt arava- ja korkotukilainat olivat lopulta palautuneet takaisin lainansaajalle ja tulleet käytetyiksi kohteiden rakentamiseen, varojen edelleenlainaamisen ei ollut näytetty olleen syytteessä väitetyllä tavalla lainavarojen käyttämistä muun kuin arava- ja korkotukilainan ehdoissa määrättyyn käyttötarkoitukseen. Siten hovioikeus katsoi, ettei A:n ollut näytetty lainaa hakiessaan antaneen väärää tietoa lainan käyttötarkoituksesta tai salanneen tällaista seikkaa. A:n ei myöskään ollut näytetty tältä osin jättäneen ilmoittamatta kohteen toteutuneita kustannuksia ja niitä vastaavaa rahoitusta.

Olennaisuusarvioinnin osalta hovioikeus lausui, että omien hankintojen, suunnittelukulujen ja kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenen lisärakentamisen osalta väärä tieto oli annettu jo tukea haettaessa. A ei myöskään loppuhintailmoituksessa ollut korjannut antamaansa tietoa. Rakennuttajapalkkioiden ja muiden kiinteistöyhtiöiden lisärakentamisen osalta väärä tieto oli annettu loppuhintailmoitusvaiheessa, kun A ei ollut osapäätöksessä edellytetyllä tavalla ilmoittanut todellisia toteutuneita kustannuksia ARA:lle. HO katsoi, että olennaisuusvaatimusta oli arvioitava tapahtuma-aikana alalla vakiintuneesti noudatetun käytännön mukaisesti. Todistajan mukaan olennaisena muutoksena oli pidetty arviolta 2 – 5 prosentin määräistä hankinta-arvon ylitystä. Hovioikeus katsoi edelleen, että X säätiön kohdalla poikkeamat hankinta-arvosta olivat olleet kunkin hankkeen kokonaiskustannukset huomioon ottaen vähäisiä eikä ylimääräisten kustannusten ollut näytetty vaikuttaneen vuokratason kohtuullisuuteen.

Omien hankintojen ja suunnittelukulujen osalta alun perin ilmoitettuja ja kiinteistöyhtiöiltä lopulta perittyjä osin liiallisia hintoja oli pidetty osapäätösvaiheessa kohtuullisina. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että vähäiset muutokset kulujen määrissä eivät ARA:n käytännön mukaisesti olleet vaikuttaneet tuen määrään, väärä tieto ei ollut hovioikeuden mukaan ollut laissa tarkoitetulla tavalla omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin. Rakennuttajapalkkion vähäiset ylitykset huomioon ottaen edellä lausuttu soveltui myös niihin.

Lisärakentamisen osalta hovioikeus katsoi, että aiheutuneet lisäkulut olivat johtuneet suurimmalta osin rakennusteknisistä lisä- ja muutostöistä, jotka olivat ilmenneet pääosin yllättäen rakennusaikana. Niiden määrä suhteessa kokonaisurakkaan oli lisäksi ollut pieni lukuun ottamatta lisä- ja muutostöitä kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenessa syytekohdassa 8. Todistajien kertomukset siitä, että lisärakentamiseen ei ollut käytännössä puututtu ja että lisärakentamisesta huolimatta kohteen rahoitusta ei olisi peruutettu, tukivat osaltaan käsitystä siitä, että lisärakentamisesta aiheutuneet ja ilmoittamatta jätetyt lisäkulut eivät olisi kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenta lukuun ottamatta olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan lainan saantiin, ehtoihin tai määrään. Sen sijaan kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenen osalta oli nimenomaisesti osoitettu, että lisärakentamisesta aiheutuneilla kuluilla olisi ollut tällainen olennainen vaikutus. A:n myöntämisenkin mukaan kohteen rakentamiskuluista oli ARA:n kehotuksesta jouduttu lainan saamiseksi karsimaan pois muun muassa autokatokset, lähiverkko ja parvekkeiden lasitus. Tästä huolimatta A oli päättänyt rakennuttaa ne ja jättänyt ilmoittamatta tästä ARA:lle, mikä lisäsi A:n menettelyn moitittavuutta tältä osin. Hovioikeus katsoi näin ollen, että A:n osapäätösvaiheessa hankinta-arvoerittelylomakkeessa antamien väärien tietojen ei ollut näytetty olleen luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat alan yleinen käytäntö huomioon ottaen olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin lukuun ottamatta kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenen lisärakentamisesta aiheutuneita lisäkuluja.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus hylkäsi törkeää avustuspetosta koskevat syytteet syytekohdissa 1 – 7 ja 9 – 12. Syytekohdan 8 osalta hovioikeus tuomitsi A:n, syytteen enemmälti hyläten, törkeästä avustuspetoksesta, koska A oli jättämällä ilmoittamatta kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenen osalta hyväksyttyyn hintaan nähden 717 302,41 markan hintaeron aiheuttaneet lisäkustannukset antanut avustuksesta päättävälle vääriä tietoja seikoista, jotka olivat omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin tai salannut sellaisen seikan taikka jättänyt ilmoittamatta sellaisesta avustuksen määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, josta oli erityisesti velvoitettu ilmoittamaan, ja siten hankkinut tai yrittänyt hankkia itselleen tai toiselle huomattavaa taloudellista hyötyä. Tekoa oli myös muutoin kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Rangaistuksen osalta hovioikeus lausui, että A:n syyksi luetut törkeät kavallukset oli tehty suunnitelmallisesti usean vuoden aikana. Törkeässä avustuspetoksessa oli kysymys siitä, että A oli jättänyt ilmoittamatta ARA:lle kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenen rakentamisaikaisen lisärakentamisen tilanteessa, jossa ARA oli nimenomaisesti tuen saamisen edellytyksenä karsinut pois kyseisen lisärakentamisen. A:n tekojen vahingollisuus, tekojen taustalla oleva huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu ja teoista ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista teoista oli 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta. A:ta ei ollut kuitenkaan aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Vaikka A:n syyksi olikin luettu yhteensä 18 törkeää rikosta, ehdollista vankeusrangaistusta oli pidettävä riittävänä seuraamuksena ottaen erityisesti huomioon myös asian käsittelyn kesto.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Erkki Nenonen (eri mieltä), Teija Unkila ja Liisa Rintala.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Nenonen katsoi omien hankintojen ja suunnittelukulujen osalta, että kyseiset kustannukset oli osapäätöksissä hyväksytty ja katsottu kohtuullisiksi. Koska kiinteistöyhtiöiden maksama hinta oli vastannut hankinta-arvoerittelyssä ilmoitettua hintaa, mitään muutosta ei ollut ollut ilmoitettavana loppuhinnaksi. Näin ollen A ei ollut syyllistynyt omien hankintojen ja suunnittelukulujen osalta avustuspetokseen.

Rakennuttajapalkkion osalta Nenonen katsoi, että palkkioiden laskutus oli tapahtunut kirjanpitäjän toimesta, joka oli ottanut niiden määrät hankinta-arvoerittelylomakkeilta. Oli mahdollista, että laskutus oli tapahtunut erheellisesti. Näyttämättä oli jäänyt, että erheellinen laskutus olisi huomattu niin, että se olisi voitu oikaista loppuhintailmoituksen yhteydessä. Se, että A:n olisi huolellisesti menetelläkseen tullut tarkistaa tai tarkistuttaa palkkioita koskevan laskutuksen oikeellisuus, ei täyttänyt avustuspetokselta edellytettyä tahallisuutta.

Lisärakentamisen osalta A oli voinut alan käytäntö huomioon ottaen perustellusti lähteä siitä, että lisärakentaminen omalla rahoituksella oli sallittua ilman ARA:lle tehtävää ilmoitusta ja ilman sen hyväksyntääkin, jos valtion tukeman lainoitusosan korottamista ei ollut haluttu hakea tai tuettua lisälainoitusta ei ollut ollut mahdollista saada ja jos lisärakentaminen ei johtanut vuokratason nousemiseen kohtuullista korkeammaksi. Valtion tukeman vuokra-asuntorakentamisen perimmäinen tarkoitus oli pitää vuokrataso kohtuullisena. Asiassa ei ollut näytetty, että X säätiön kohteissa vuokrataso olisi muodostunut kohtuulliseksi katsottavaa korkeammaksi. A:n ei ollut näytetty menetelleen vuokra-asuntorakentamisen tarkoituksen vastaisesti.

Edelleenlainausten osalta Nenonen katsoi, että todistajien kertomuksista ilmeni, että kirjanpitoaineiston mukaan edelleenlainaukset oli käytetty vireillä olleiden X säätiö -konserniin kuuluneiden kiinteistöyhtiöiden rakennushankkeiden kustannuksiin ja että lopulta edelleenlainaukset oli maksettu sille kiinteistöyhtiölle takaisin, joka oli ne alun perin lainannut. Kiinteistöyhtiöt olivat kokonaisuutena ottaen olleet myös koko syytteissä tarkoitetun ajanjakson velkaa A:lle ja Y Oy:lle. Merkitystä ei ollut sillä, oliko kyseessä ollut varojen edelleenlainaus vai X säätiön, Y Oy:n tai A:n saatavan maksu, kun rahoitus joka tapauksessa oli ohjautunut edelleen konserniyhteisöön kuuluvan toisen kiinteistöyhtiön rakennushankkeen tilapäisen rahoitusvajeen kattamiseen. Hovioikeudenlaamanni Nenonen katsoi siten jääneen näyttämättä, että A olisi edelleenlainauksen osalta syyllistynyt avustuspetokseen.

Nenosen mukaan A:n menettelyn arviointi kokonaisuutenakaan ei antanut aihetta tehdä sellaista johtopäätöstä, että A olisi menetellyt avustuspetoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla. Näin ollen Nenonen ei olisi muuttanut käräjäoikeuden tuomiota avustuspetosten osalta. Nenonen olisi tuominnut A:n, siltä osin kun hän luki A:n syyksi törkeät kavallukset, 1 vuoden 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Valitusluparatkaisut

Syyttäjälle ja ARA:lle myönnettiin valituslupa siitä kysymyksestä, ovatko hovioikeuden syytekohdissa 1 – 12 vääriksi katsomat tiedot olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin taikka onko A jättänyt ilmoittamatta olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta loppuhintailmoituksissa.

Lisäksi ARA:lle myönnettiin valituslupa siitä kysymyksestä, onko A syyllistynyt väitettyihin törkeisiin avustuspetoksiin, kun syytekohdissa 2 – 12 mainittujen kiinteistöyhtiöiden varoja oli hovioikeuden tuomiossa todetuin tavoin lainattu edelleen toisille X säätiön omistamille kiinteistöyhtiöille, X säätiölle, A:lle ja Y Oy:lle.

A:lle myönnettiin valituslupa siitä kysymyksestä, ovatko syytekohdassa 8 hovioikeuden vääriksi katsomat tiedot olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin taikka onko A jättänyt ilmoittamatta olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta loppuhintailmoituksessa.

Vaatimukset

Syyttäjä ja ARA vaativat, että A tuomitaan rangaistukseen syytekohdissa 1 – 12 törkeistä avustuspetoksista siltä osin kuin HO on katsonut A:n antaneen vääriä tietoja tai jättäneen ilmoittamatta sellaisista muutoksista, joista myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan (omat hankinnat, suunnittelukulut, rakennuttajapalkkiot, lisärakentaminen), mutta hylännyt syytteet sillä perusteella, että väärät tai ilmoittamatta jätetyt tiedot eivät ole olleet avustuspetossäännöksessä tarkoitetulla tavalla olennaisia. Lisäksi syyttäjä ja ARA vaativat, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan ja se määrätään ehdottomaksi.

ARA vaati edelleen, että A:n syyksi luetaan törkeinä avustuspetoksina avustus- ja tukivarojen edelleenlainaus syytekohdissa 2 – 12 ARA:n esittämien teonkuvausten mukaisesti. Lisäksi ARA vaati edelleen, että A velvoitetaan suorittamaan ARA:lle vahingonkorvauksena yhteensä 3 575 342,63 euroa korkoineen.

A vaati, että syyte avustuspetoksesta syytekohdassa 8 hylätään.

Vastaukset

A vaati, että syyttäjän ja ARA:n rangaistus- ja vahingonkorvauskorvausvaatimukset sekä muut vaatimukset hylätään.

Syyttäjä vaati, että A:n vaatimus avustuspetoksen hylkäämisestä syytekohdassa 8 hylätään.

ARA vaati, että A:n vaatimukset hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

I Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Hovioikeus on katsonut, että A on toimiessaan valtion tukemassa vuokra-asuntorakentamisessa rakennuttajaksi hyväksytyn X säätiön edustajana ja useiden säätiön omistamien kiinteistöosakeyhtiöiden (jäljempänä myös kiinteistöyhtiöt) hallituksen puheenjohtajana valtion tukea haettaessa toisaalta antanut vääriä tietoja rakennettavien kohteiden arvioiduista kustannuksista ja toisaalta jättänyt antamatta toteutuneista kustannuksista tai niiden perusteista sellaisia tietoja, joita hän oli ollut velvollinen antamaan. A:han kohdistettu syyte törkeästä avustuspetoksesta on kuitenkin lukuun ottamatta eräässä kohteessa (syytekohta 8) tehtyä niin sanottua lisärakentamista koskevaa väärien tietojen antamista ja tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä hylätty sillä perusteella, että hovioikeus ei ole pitänyt tietoja avustuspetoksessa edellytetyllä tavalla olennaisina.

2. Korkeimmassa oikeudessa on asianosaisten muutoksenhakemusten ja myönnettyjen valituslupien johdosta kysymys siitä, ovatko A:n syytekohdissa 1 – 12 mainittujen rakennuskohteiden omista hankinnoista, suunnittelukuluista ja rakennuttajapalkkioista tukia haettaessa antamat, hovioikeuden vääriksi katsomat tiedot olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan kohteille myönnettyjen avustusten saantiin, määrään tai ehtoihin, sekä siitä, ovatko A:n hovioikeuden katsomalla tavalla loppuhintailmoituksissa ilmoittamatta jättämät omia hankintoja, suunnittelukuluja, rakennuttajapalkkioita ja lisärakentamista koskevat tiedot koskeneet avustuksen saantiin olennaisesti vaikuttavia olosuhteiden muutoksia. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (aikaisemmin Valtion asuntorahasto, jäljempänä ARA) muutoksenhakemuksen johdosta on lisäksi kysymys niin sanotusta edelleenlainauksesta eli siitä, onko A syyllistynyt törkeisiin avustuspetoksiin, kun syytekohdissa 2 – 12 mainittujen kiinteistöyhtiöiden varoja oli hovioikeuden tuomiossa todetuin tavoin lainattu edelleen X säätiön omistamille kiinteistöyhtiöille, X säätiölle, A:lle itselleen ja Y Oy:lle ilman, että lainauksista oli ilmoitettu ARA:lle. Mikäli tietoja voidaan pitää olennaisina, kysymys on vielä siitä, voidaanko menettelyjä pitää avustuspetossäännöksessä tarkoitetuin tavoin tahallisina ja onko A siten kerrotuilla menettelyillä syyllistynyt avustuspetoksiin.

II Sovellettava rikoslain säännös

3. Rikoslain 29 luvun 5 §:n mukaan avustuspetoksesta rangaistaan sitä, joka antaa avustuksesta päättävälle väärän tiedon seikasta, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, tai salaa sellaisen seikan tai joka jättää ilmoittamatta sellaisesta avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, josta myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan, ja siten hankkii tai yrittää hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä.

4. Avustuspetossäännöksen tarkoituksena on turvata erilaisten yhteiskuntapoliittisten päämäärien edistämiseksi luotujen tukijärjestelmien toimintaa väärinkäytöksiltä. Avustusten hakemiseen ja niiden käyttöön liittyvän ilmoittamisvelvollisuuden tai sen laiminlyönnin oikeudellista merkitystä arvioitaessa on sen vuoksi kiinnitettävä huomiota menettelyn vahingollisuuteen asianomaisen avustusjärjestelmän tavoitteiden kannalta. Tehtyjen ilmoitusten asianmukaisuutta arvioitaessa on lisäksi tarkasteltava sitä, millaisten tietojen antamista avustuksesta päättävä viranomainen on edellyttänyt. Tässä tapauksessa avustusjärjestelmän tavoitteet ja periaatteet samoin kuin vaadittavat ilmoitukset ilmenevät lähemmin sosiaalista asuntotuotantoa koskevista säännöksistä ja määräyksistä.

III Valtion tukeman vuokra-asuntorakentamisen tarkoitus, keskeiset ehdot ja valvonta

5. Aravalain 1 §:n 1 momentin (1189/1993) mukaan aravalainoja myönnetään muun muassa asuntojen uudisrakentamiseen ja perusparantamiseen. Syytteessä tarkoitettuna tekoaikana voimassa olleen vuokra-asuntojen korkotuesta annetun lain (867/1980, jäljempänä korkotukilaki) 1 §:n 1 momentin (1203/1993) mukaan valtion varoista voitiin maksaa korkohyvitystä muun muassa talletuspankin myöntämistä lainoista vuokra-asunnon hankkimista, rakentamista tai peruskorjausta varten. Vuokratalojen rakentamiseen tukea saavien piiri on rajattu kuntiin, seurakuntiin, vakuutusyhtiöihin ja asuntojen vuokraamista sosiaalisin perustein harjoittaviin niin sanottuihin yleishyödyllisiin yhteisöihin. Ne yleishyödylliset yhteisöt, jotka voivat toimia sanotunlaista tukea saavina rakennuttajina, nimeää ARA.

6. Aravalain säännösten mukaan aravalainoja myönnettiin asunto-olojen kehittämiseksi sosiaalisen tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisen tarpeen perusteella. Aravalain 15 ja 15 a §:n mukaan asuntotuotannon ja asuntojen vuokraamisen lähtökohtana tuli olla sosiaaliset perusteet. Myös korkotukilain mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä oli yhteiskunnallinen tarkoituksenmukaisuus. Molempien lakien mukaan rakentamisen oli perustuttava kilpailumenettelyyn, jollei asuntorahasto erityisestä syystä myöntänyt siitä poikkeusta. Omistajalle vuokrataloista tulevaa tuottoa oli rajoitettu aravakohteissa koko syytteessä tarkoitetun ajanjakson ja korkotukikohteissa 1.1.2000 lähtien. Rakennettavien asuntojen varustelutasoa koski sääntely, jonka mukaan asuntojen oli oltava asuttavuudeltaan tarkoituksenmukaisia sekä rakennus- ja asumiskustannuksiltaan kohtuullisia. Lainoitettujen kohteiden pysymistä vuokra-asuntokäytössä oli pyritty turvaamaan niiden omistuksen siirtymistä koskevilla rajoitussäännöksillä.

7. Korkotukilain 13 §:n mukaan valtion ja kunnan viranomaisten, muun muassa ARA:n, oli valvottava, että lainavarat käytettiin lainaa korkotukilainaksi hyväksyttäessä määrättyyn tarkoitukseen. Säännöksen mukaan korkotukilainan saaja oli velvollinen antamaan valvontaviranomaisille tietoja, jotka tarvittiin sen toteamiseksi, oliko korkotukilainaa käytetty hyväksyttyyn tarkoitukseen lain tai sen nojalla annettujen määräysten mukaisesti ja oliko lainaehtoja muutoinkin noudatettu.

8. Aravajärjestelmän kannalta käytännössä tärkeän yleishyödyllisyyttä kuvastavan periaatteen sisälsi aravavuokra-asuntojen ja aravavuokratalojen käytöstä annetun lain 7 §. Sen mukaan vuokralaisilta sai periä asuinhuoneistosta vuokraa enintään määrän, joka tarvittiin muiden tuottojen ohella aravavuokra-asuntojen sekä niihin liittyvien tilojen rahoituksen ja hyvän kiinteistönpidon mukaisiin menoihin. Säännöksestä ilmenevä omakustannusperiaate oli tarkoitettu varmistamaan, että sosiaalinen rahoitustuki koitui tarkoitetun kohderyhmän hyväksi ja ettei esimerkiksi rakennettavan vuokratalon vuokralaisten maksettavaksi voitu sälyttää muita kuin todellisia ja hyväksyttäviä rakennus-, rahoitus- ja kiinteistönhoitokustannuksia.

9. Korkein oikeus toteaa kerrottujen säännösten osoittavan, että valtion tukemassa vuokra-asuntojen rakentamisessa on keskeisenä tavoitteena tuottaa asumiskustannuksiltaan kohtuullisia vuokra-asuntoja, joissa valtion myöntämien aravalainojen ja pitkäaikaisen korkotuen tuoma etu kanavoituu siihen oikeutetuille asukkaille edullisina vuokrina. Tavoitteen saavuttamiseksi rakennuttajat on velvoitettu pitämään rakennuttamisen ja rakentamisen kustannukset mahdollisimman edullisina edellyttämällä rakentamisen kilpailuttamista ja omakustannusperusteisia hankintoja sekä rajoittamalla rakennuttamisesta maksettavia kuluja ja palkkioita sekä siitä saatavia tuottoja.

10. Avustusten myöntämisen ja käytön valvonta on perustunut ensisijaisesti siihen, että valtion tukemaa lainaa tai korkotukea haettaessa ARA:lle ilmoitettiin suunnitteilla olevan rakennuskohteen hankinta-arvo paitsi kokonaiskustannuksena, myös siten, että hankinta-arvolomakkeella olivat eriteltyinä omien hankintojen osuus ja yleiskustannukset, joihin kuuluivat suunnittelukulut sekä muun muassa rakennuttamis- ja rahoituskulut. Kohteen valmistumisen jälkeen oli niin sanotussa loppuhintailmoitusmenettelyssä ilmoitettava toteutunut hankinta-arvo. Sen sijaan toteutuneita kustannuseriä, kuten yksittäisiä hankintoja, ei syytteessä kerrottuna aikana valvottu tositepohjaisesti. Se, että ARA on nimennyt tietyn yhteisön yleishyödylliseksi rakennuttajaksi, onkin merkinnyt tälle yhteisölle paitsi kohdassa 5 kerrotuin tavoin mahdollisuutta saada valtion rahoitustukea vuokratalojen rakentamiseen, myös eräänlaista luottamusasemaa suhteessa ARA:an.

11. Rakennustöitä ei ollut voinut aloittaa ennen kuin ARA oli tehnyt niin sanotun osapäätöksen, jolla se hyväksyi kohteen rakennussuunnitelman ja hankinta-arvon joko hakemuksen mukaisina tai muutettuina. Osapäätöksessä hakija velvoitettiin hankkeen valmistuttua ilmoittamaan hankkeen toteutuneet kustannukset ja niitä vastaava rahoitus (loppuhintailmoitus). Niiden hankkeiden osalta, joista on tehty osapäätös 18.9.2000 jälkeen, lopulliset kustannukset on tullut ilmoittaa ARA:lle, jos ne poikkesivat ARA:n hyväksymistä alkuperäisistä kustannuksista.

IV A:n omista hankinnoista, suunnittelukuluista ja rakennuttajapalkkioista antamat virheelliset tiedot

IV.1. Hovioikeuden virheellisiksi katsomat tiedot

12. Omien hankintojen osalta A:n olisi hovioikeuden mukaan tullut ilmoittaa kiinteistöyhtiöille hankittujen kodinkoneiden hankinta-arvona hinta, johon ei sisältynyt Y Oy:n tai Z Oy:n koneiden välittämisestä perimää kustannusta. Koneiden hankkiminen näiden yhtiöiden kautta ei ollut ollut taloudellisesti perusteltua, koska koneet olisi voitu hankkia edullisemmin välikäsiä käyttämättä. Vaikka Y Oy:n ja Z Oy:n kautta hankitut kodinkoneet oli muodollisesti hankittu ARA:lle lainaa haettaessa hankinta-arvolomakkeella ilmoitetulla hinnalla, ilmoitettu hintatieto oli ollut asiayhteydessään harhaanjohtava ja siten avustuspetoksessa tarkoitetulla tavalla väärä tieto. Hovioikeus on katsonut A:n antaneen avustuksesta päättäneelle ARA:lle vääriä tietoja ilmoittaessaan hankinta-arvoerittelyyn omien hankintojen hinnan suuremmaksi kuin todellinen hankintahinta ilman sanottua läpilaskutusta olisi ollut. Hovioikeuden mukaan A:n omistama Y Oy oli myynyt ostamiaan kodinkoneita syytekohdissa 4, 8 ja 11 – 12 mainituille kiinteistöyhtiöille 31,4 – 50,56 prosenttia korkeammilla hinnoilla kuin millä se oli itse hankkinut kodinkoneet. Vastaavasti Z Oy, jonka toimintaan A:lla oli ollut läheinen yhteys ja joka ei ole ollut kodinkonealalla toimiva yritys, oli myynyt ostamiaan kodinkoneita syytekohdissa 1 – 9 mainituille kiinteistöyhtiöille 32,5 -77,1 prosenttia korkeammilla hinnoilla kuin millä se oli itse hankkinut kodinkoneet.

13. Suunnittelukulujen osalta A:n olisi hovioikeuden mukaan tullut ilmoittaa todelliset suunnittelukulut eikä sisällyttää niihin Y Oy:lle suunnittelusta maksettuja kustannuksia, koska yhtiö ei ollut todellisuudessa suunnitellut kohteita. Se, että A oli Y Oy:n palveluksessa toimien ohjannut, valvonut ja yhteensovittanut suunnitelmia, ei ollut suunnitteluna korvattavaa työtä. Y Oy:llä ei ollut edes ollut erityistä henkilökuntaa suunnittelua varten. A:n yhtiölle tekemä työ kuului rakennuttajapalkkiona korvattavaan työhön, josta oli maksettu erikseen. Kysymyksessä eivät olleet olleet todellisiin kuluihin perustuvat kustannukset, joten Y Oy ei olisi ollut oikeutettu saamaan niistä erillistä suunnittelukulujen korvausta. Suunnittelukulujen kierrättäminen Y Oy:n kautta ei ollut ollut perusteltua eikä ARA:n menettelytapaohjeiden mukaista. Kyseisten olemattomien kulujen ilmoittaminen ARA:lle suunnittelukuluina syytekohdissa 4 – 5, 7, 9 ja 11 -12 tarkoitettujen kiinteistöyhtiöiden hankinta-arvoerittelylomakkeissa oli hovioikeuden mukaan ollut väärän tiedon antamista hankinta-arvoerittelyvaiheessa sekä oikean tiedon ilmoittamatta jättämistä loppuhintailmoituksessa.

14. Rakennuttajapalkkioiden osalta hovioikeus on katsonut A:n antaneen vääriä tietoja jättämällä loppuhintailmoituksessa ilmoittamatta todellisuudessa maksetun rakennuttajapalkkion, vaikka palkkiota oli syytekohdissa 1, 3 – 5 ja 10 – 12 tarkoitettujen kiinteistöyhtiöiden osalta maksettu enemmän kuin osapäätöksessä oli hyväksytty. Syytekohdissa 1 ja 3 tarkoitettujen kiinteistöyhtiöiden osalta A oli antanut loppuhintailmoitukset, joissa hän oli todennut kustannusten pysyneen samana kuin osapäätöksissä, vaikka palkkiota oli maksettu osapäätöksessä ilmoitettua enemmän. Muissa puheena olevissa syytekohdissa A oli jättänyt loppuhintailmoitukset kokonaan antamatta.

IV.2. Korkeimman oikeuden arviointi virheellisten tietojen olennaisuudesta

15. Niin kuin edeltä kohdista 5 – 9 ilmenee, valtion tukeman vuokra-asuntorakentamisen tavoitteena on määrätyn laatutason täyttävien, vuokralaisille mahdollisimman edullisten asuntojen tuottaminen. Järjestelmään ei kuulu se, että rakennuttaja tavoittelee säännöksissä määrätyn tuoton ylittävää liiketaloudellista voittoa tai ylimääräistä henkilökohtaista etua. Myös kustannussäästöt on ilmoitettava ARA:lle, joka voi harkintansa mukaan päättää niiden ohjaamisesta esimerkiksi tulevien vuokralaisten hyödyksi.

16. Vuokra-asuntojen rakentamisen tukijärjestelmä on edellä kohdissa 10 – 11 todetulla tavalla perustunut olennaisten ja oikeiden kulukohteita koskevien tietojen antamiseen etukäteen ja toteutuneista kuluista ilmoittamiseen jälkikäteen joko säännönmukaisesti tai 18.9.2000 jälkeen aloitetuissa kohteissa ainakin kustannusmuutosten johdosta. Tietojen antamisvelvollisuutta arvioitaessa on lähdettävä siitä, että annetut tiedot antavat päätöksentekijälle todellisen mahdollisuuden harkita avustuksen hyväksyttävyyttä. Tätä velvollisuutta A ei ole täyttänyt.

17. A on edellä 12 – 13 kohdissa kerrotulla säännösten ja osapäätösten vastaisella menettelyllään hankkinut joko Y Oy:lle tai Z Oy:lle laitonta hyötyä yhteensä runsaan 2,6 miljoonan markan eli runsaan 400 000 euron arvosta. Vaikka hyöty on kertynyt noin kuuden vuoden aikana useista rakennuskohteista ja niiden osalta erilaisista eristä, yhdessäkin yhtiössä yksittäisen säännösten vastaisen menettelytavan tuottama hyöty on ollut kymmeniä tuhansia euroja.

18. A:n antamat edellä mainitut väärät tiedot ja hänen laiminlyöntinsä antaa tietoja kustannusten muutoksista ovat mahdollistaneet useita vuosia jatkuneen avustusten saannin yleishyödyllisen rakennuttajan luottamusasemaa väärinkäyttäen. A:n käyttämien menettelytapojen saattaminen avustuksen myöntävän viranomaisen tietoon olisi ARA:n mukaan johtanut X säätiölle myönnettyjen avustusten maksatuksen välittömään keskeytykseen ja takaisinperintään sekä säätiön uusien hakemusten hylkäämiseen.

19. A:n kerrottu menettely on ollut selvästi vuokra-asuntotuotannon tukijärjestelmän perusperiaatteiden vastaista ja hän on hankkinut sillä itselleen tai lähipiirilleen merkittäviä laittomia taloudellisia etuja. Toisin kuin hovioikeus, Korkein oikeus katsoo, ettei A:n menettelyn moitittavuutta vähennä se, että ylimääräiset edut on hankittu huomattavia pääomia vaativan rakennustoiminnan yhteydessä tai että niiden vaikutus vuokratasoon on ilmeisesti yleensä ollut verraten vähäinen.

20. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n edellä kerrotut omista hankinnoista, suunnittelukuluista ja rakennuttajapalkkioista antamat väärät tiedot ovat olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin. Hänen edellä kerrotulla tavalla suunnittelukuluista ja rakennuttajapalkkioista antamatta jättämänsä tiedot, joista oli myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten erityisesti velvoitettu ilmoittamaan, olisivat olennaisesti vaikuttaneet avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin.

V Lisärakentaminen ilman ARA:n hyväksyntää

21. Hovioikeus on katsonut, että A:n olisi tullut ilmoittaa rakentamisaikana kiinteistöyhtiöissä tehdyistä lisä- ja muutostöistä sekä niiden kuluista syytekohdissa 4 – 8 ja 10 – 12 tarkoitettujen kiinteistöyhtiöiden loppuhintailmoituksissa. Hovioikeuden mukaan tietojen ei kuitenkaan ollut näytetty olleen luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat alan yleinen käytäntö huomioon ottaen olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin lukuun ottamatta syytekohdassa 8 tarkoitettua kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenen lisärakentamisesta aiheutuneita lisäkuluja.

22. Korkein oikeus toteaa, että lisärakentamisessa oli ollut kyse sellaisista rakennusteknisistä muutostöistä ja varustelutason parannuksista, jotka samalla kohottivat tai auttoivat ylläpitämään rakennusten arvoa. Lisärakentaminen on näin ollen palvellut ensisijaisesti kohteiden asukkaita, mutta hyödyttänyt myös X säätiötä rakennuskohteiden omistajana lisäämällä rakennusten arvoa. Muutokset ja parannukset ovat myös olleet omiaan lisäämään asuntojen houkuttelevuutta vuokrakohteina. Asiassa ei sen sijaan ole ilmennyt, että A, hänen läheisensä, Y Oy tai Z Oy olisivat saaneet ilman ARA:n hyväksyntää tapahtuneesta lisärakentamisesta taloudellista hyötyä.

23. Arvioitaessa kuinka olennaista muutosta lisärakentaminen merkitsee suhteessa tukea haettaessa ilmoitettuihin suunnitelmiin, voidaan kiinnittää huomiota myös ARA:n 27.3.1995 ja sen jälkeen antamiin menettelytapaohjeisiin. Niiden mukaan arava- tai korkotukilainojen määriä muutetaan kustannusten kohoamisen vuoksi niissä tapauksissa, joissa kustannusten kasvu on ollut olennaisen suurta. Olennaisena muutoksena uudisrakennuskohteiden osalta on menettelytapaohjeissa pidetty vähintään 300 000 markan tai 2,5 prosentin muutosta rakennuskustannuksiin ja perusparannuskohteiden osalta vähintään 300 000 markan tai 5 prosentin muutosta.

24. Lisärakentamisen suhteellinen osuus on ollut syytekohdissa 4 – 6 ja 10 – 11 pienimmillään noin 0,05 prosenttia ja enimmillään noin 1,7 prosenttia osapäätöksessä hyväksytystä hankinta-arvosta. Näissä kohteissa lisärakentamisen määrä on ollut myös huomattavasti alle 300 000 markkaa. Kiinteistöosakeyhtiö Rajakotkassa (syytekohta 12), joka on ollut perusparannuskohde, lisärakentamisen osuus on ollut alle 368 000 markkaa eli noin 2,9 prosenttia hankinta-arvosta. Kiinteistöosakeyhtiö Linnakotkassa (syytekohta 7), joka on ollut uudisrakennuskohde, lisärakentamisessa on ollut kysymys noin 445 000 markan kustannuksista, mikä on ollut noin 1,7 prosenttia hankinta-arvosta. Kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenessa (syytekohta 8) kysymys on ollut noin 717 000 markan lisäkustannuksista ja lisärakentamisen osuus on ollut 5,8 prosenttia hankinta-arvosta.

25. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevilla rakentamiskustannuksia rajoittavilla määräyksillä pyritään turvaamaan valtion asuntotukivarojen riittävyyttä ja tuen ohjautumista tasapuolisesti eri tuensaajille sekä rakennettavien kohteiden hintatason kohtuullisuutta ja siten vuokrien edullisuutta. Näiden tavoitteiden kannalta on välttämätöntä, että tuki käytetään siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty. Valtion avustusvarojen riittävyyden ja vuokratason edullisuuden kannalta tärkeää on myös rakentamisen laadun pysyminen tuetulle rakentamiselle säädetyissä rajoissa, joskaan vähäiset poikkeamat eivät ole tältä kannalta yhtä haitallisia kuin varojen käyttäminen kokonaan väärään tarkoitukseen. Lisärakentamista ja sen merkitystä arvioitaessa on myös otettava huomioon, että erilaisten lisä- ja muutostöiden tarve ja tekeminen on rakentamistoiminnalle tyypillistä ja että tarve saattaa ilmetä vasta rakennusvaiheessa.

26. Korkein oikeus toteaa, että avustuspetoksen tunnusmerkistön täyttyminen lisä- ja muutostöiden aiheuttamien kustannus- ja laatumuutosten ilmoittamatta jättämisen perusteella edellyttää, että näillä tiedoilla olisi ollut olennaista merkitystä avustuksen saannin, määrän tai ehtojen kannalta. Korkein oikeus katsoo, ettei pelkästään se, että tietojen antamisessa ei ole noudatettu kohdassa 23 mainittuja ARA:n menettelytapaohjeita, vielä sellaisenaan osoita, että antamatta jääneillä tiedoilla olisi tosiasiassa ollut tällainen merkitys. Syytekohdissa 4 – 6 ja 10 – 11 tapahtunutta poikkeamaa kustannuksista ei ole pidettävä edes menettelytapaohjeiden perusteella olennaisena. Syytekohdissa 7 ja 12 menettelytapaohjeissa määritellyistä kustannusten raja-arvoista vain toinen on ylitetty. Korkein oikeus päätyy siihen, että A ei ole rikkonut ilmoittamisvelvollisuuttaan avustuspetossäännöksessä tarkoitetulla tavalla olennaisesti jättämällä syytekohdissa 4 – 7 ja 10 – 12 kerrotulla tavalla ilmoittamatta lisärakentamisesta.

27. Kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenessa (syytekohta 8) lisärakentamisen osuus on ollut yli kaksinkertainen menettelytapaohjeessa todettuihin suhteelliseen kustannusosuuteen ja rahamäärään nähden. A:n antamatta jättämien tietojen merkitystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että lisäkustannukset ovat johtuneet sellaisista rakennustöistä, jotka ARA oli osapäätösvaiheessa nimenomaisesti karsinut. Korkein oikeus katsoo, että A on tältä osin jättänyt ilmoittamatta avustuksen saantiin tai määrään olennaisesti vaikuttaneista olosuhteiden muutoksista, joista hänen olisi loppuhintailmoituksessa tullut ilmoittaa.

VI Varojen edelleenlainaus

VI.1. ARA:n rangaistusvaatimus ja sen rikosoikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

28. Vaatimuksen mukaan varojen edelleenlainauksessa on kysymys siitä, että A on lainannut ilman korkoa kiinteistöyhtiöiden arava- ja korkotukilainavaroja toisille kiinteistöyhtiöille, A:lle itselleen, Y Oy:lle sekä X säätiölle. Tästä on asiassa esitetyn selvityksen mukaan seurannut, että osa kiinteistöyhtiöistä on joutunut hankkimaan korvaavaa, korollista rahoitusta muun muassa A:lta itseltään tai eräiltä hänen läheisiltään, Y Oy:ltä tai X säätiöltä, jotka puolestaan ovat saaneet korkotuottoja kiinteistöyhtiöiden kustannuksella. Kiinteistöyhtiöt ovat nimittäin maksaneet A:lle, eräille hänen läheisilleen sekä Y Oy:lle lainoistaan 8 prosentin korkoa huolimatta siitä, että kiinteistöyhtiöillä oli samanaikaisesti korottomia saatavia A:lta ja Y Oy:ltä.

29. ARA:n mukaan rakennushankkeiden toteutuneet kustannukset ja niitä vastaava rahoitus olisi tullut ilmoittaa ARA:lle viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kohteen valmistumisesta. ARA on katsonut A:n laiminlyöneen tämän velvollisuutensa jättämällä ilmoittamatta varojen edelleenlainauksesta. Näin menettelemällä A on antanut väärän tiedon tai jättänyt ilmoittamatta avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, josta myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan. ARA:n mukaan A on menettelyllään hankkinut tai yrittänyt hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä ja myös tällä menettelyllään syyllistynyt törkeisiin avustuspetoksiin.

30. A on kiistänyt syytteen ja katsonut varojen edelleenlainaukselle olleen jäljempänä selostettavista syistä hyväksyttävät perusteet.

31. Korkein oikeus toteaa, että tiettyyn hankkeeseen myönnettyjen avustusvarojen käyttäminen muuhun tarkoitukseen voisi tulla arvioitavaksi rikoslain 29 luvun 7 §:ssä tarkoitettuna avustuksen väärinkäyttönä. Menettely voi täyttää myös avustuspetoksen tunnusmerkistön ainakin silloin, kun avustuksen saajalle on jo avustusta myönnettäessä asetettu velvollisuus ilmoittaa myös jälkikäteen varojen toteutunut käyttö, ja hän on laiminlyönyt ilmoittaa sellaisista muutoksista avustusvarojen käytössä, joilla olisi ollut olennainen vaikutus avustuksen myöntämiseen, määrään tai ehtoihin.

VI.2. Varojen käytön tarkoitussidonnaisuus ja käyttöä koskeva ilmoittamisvelvollisuus

32. Korkein oikeus toteaa, että arava-asetuksen (1587/1993) 11 §:n 1 momentin ja 14 §:n mukaan valtiokonttori suorittaa aravalainan lainasaajan tilille vaiheittain rakennustyön etenemisen mukaan. Lisäksi ARA:n aravalainojen maksuliikenteen järjestämisestä 27.6.1995 antaman menettelytapaohjeen mukaan aravalainavarat on pidettävä lainansaajan tilillä, jolta saadaan suorittaa ainoastaan hankkeeseen liittyvät maksut ja muut nostot. Edes lyhytaikaiset lainat aravalainavaroista eivät ole menettelytapaohjeen mukaan sallittuja. Myös korkotukilaina myönnetään tietyn rakennuskohteen rakentamista varten, vaikka saatujen varojen lainaamisesta edelleen ei olekaan säännöksiä tai menettelytapaohjeita. Korkotukilainan maksatusta on kuitenkin ohjattu siten, että korkotukilaina saadaan maksaa lainansaajalle rakentamistyön valmiusastetta vastaavina erinä tai yhtenä eränä rakennuksen valmistuttua. Korkotukilain 13 §:n (1203/1993) mukaan ARA:n on osaltaan ollut valvottava, että lainavarat käytetään siihen tarkoitukseen, johon ne on korkotukilainaksi hyväksyttäessä osoitettu.

33. Korkein oikeus katsoo, että niin aravalainat kuin korkotukilainatkin on tarkoitettu käytettäväksi sen rakennuskohteen toteuttamiseen, johon laina tai korkotuki on myönnetty. Tukivarat on pidettävä erillään muista varoista, mikä on jo varojen käytön valvonnan kannalta välttämätöntä. Valtion myöntämän aravalainan lainaaminen edelleen on selvästi ollut säännösten vastaista. Myös korkotuetun lainan käyttäminen muuhun kuin tuettuun kohteeseen on ollut selvästi järjestelmän tarkoituksen vastaista.

34. Kohteen valmistuttua on tullut ilmoittaa myös toteutuneesta rahoituksesta osapäätöksessä edellytetyin tavoin. ARA:lle korkotukilaissa asetettu valvontavelvollisuus huomioon ottaenkin ilmoittamisvelvollisuuden piiriin ovat kuuluneet kaikki rahoituksen kannalta merkittävät tuettujen varojen käyttöä koskevat tiedot. Varsinkin tieto lainavarojen käytöstä muuhun kuin rakennuskohteen rahoitukseen on ollut tällainen tieto, vaikka käyttö olisi ollut lyhytaikaista.

VI.3. Edelleenlainausta koskevien tietojen olennaisuudesta avustuspetossäännöksen kannalta

35. Arvioitaessa sitä, onko edelleenlainausta koskevan ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti ollut avustuspetossäännöksessä edellytetyllä tavalla olennaista, voidaan kiinnittää huomiota siihen, kuinka merkittävää lainaaminen on ollut määrältään, mitä taloudellisia vaikutuksia sillä on ollut ja onko siihen liittynyt avustusten oikean käytön ja sen valvonnan kannalta ongelmallisia tai torjuttavia piirteitä.

36. Edelleenlainausta koskevien tietojen olennaisuutta avustuspetoksen tunnusmerkistön kannalta ei sen sijaan voida arvioida yksin sillä perusteella, kuinka suuresta määrästä avustettavan toiminnan kokonaiskustannuksiin nähden edelleenlainauksissa on ollut kysymys. Tällainen arviointiperuste mahdollistaisi huomattavankin henkilökohtaisen hyödyn hankkimisen avustuksia väärinkäyttämällä tapauksissa, joissa on kysymys kokonaiskustannuksiltaan merkittävistä hankkeista.

VI.4. A:n esittämät perustelut edelleenlainaukselle

37. A on selittänyt, että hän ja hänen lähipiirinsä olivat joutuneet rahoittamaan joitakin kiinteistöyhtiöitä tilanteissa, joissa yhtiöillä tilapäisesti ei ollut ollut omia varoja. Toisaalta joidenkin yhtiöiden varoja oli vastaavasti ollut lainattuina hänelle ja hänen lähipiirilleen. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, ettei lain ja avustusta koskevien ehtojen mukaan toimittaessa synny tilannetta, jossa yhtiö joutuu lainaamaan varojaan ulkopuolisille. Asiassa on lisäksi selvitetty, että A on maksanut kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenesta 9.11.1998 nostetuilla kahden miljoonan markan aravalainavaroilla kauppahintaa ostamistaan osakehuoneistoista. Tällainen menettely ei ole ollut perusteltavissa A:n väittämillä syillä.

38. A on kiistänyt, että kiinteistöosakeyhtiö Linnakotkan 30.7.1999 hänelle suorittama 560 000 markkaa olisi lainaa, ja selittänyt, että kyseessä oli ollut rakennuttajapalkkio. Asiassa esitetystä todistelusta ilmenee, että A on 30.7.1999 nostanut kiinteistöyhtiön puolesta 560 000 markan suuruisella, itselleen osoitetulla shekillä korkotukilainaa. Y Oy on puolestaan 6.8.1999 maksanut kiinteistöosakeyhtiö Linnakotkalle 560 000 markkaa, joka on tuolloin kirjattu kiinteistöyhtiön kirjanpitoon velaksi Y Oy:lle. Kiinteistöyhtiön tilinpäätöksen yhteydessä tapahtumat on kirjattu siten, että Y Oy oli 6.8.1999 maksanut kiinteistöyhtiölle tältä ottamansa 560 000 markan lainan. Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty sellaista todistelua, joka antaisi aiheen arvioida tilannetta muutoin kuin että kiinteistöosakeyhtiö Linnakotka on lainannut A:lle 560 000 markkaa ainakin 30.7. ja 6.8.1999 välisenä aikana.

39. Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vaikka A:lle itselleen ja Y Oy:lle annetut lainat ovat olleet osin lyhytaikaisia, lainoissa ei ole ollut kyse ainakaan kiinteistöyhtiöitä hyödyttäneestä keskinäisestä lainaustoiminnasta korkokulujen säästämiseksi eikä rahoitusvajeen kattamiseksi annettujen lainojen takaisinmaksusta. Kysymys ei ole ollut 560 000 markan osalta myöskään Y Oy:n rakennuttajapalkkiosta. Kysymyksessä on ollut varojen ohjaaminen valtion tukeman sosiaalisen asuntotuotannon kannalta vieraisiin tarkoituksiin.

40. Myös varojen lainaamista X säätiölle A on perustellut sillä, että kysymys on ollut konsernin sisäisestä lainaustoiminnasta korkokulujen säästämiseksi ja rahoitusvajeen kattamiseksi. Tältä osin kysymys on siitä, että kiinteistöosakeyhtiö Sellukotka on kolmella 24.7.1997 – 3.12.1997 tehdyllä suorituksella lainannut säätiölle yhteensä 6 140 000 markkaa. Kiinteistöosakeyhtiö Sellukotka on korkotukikohde, johon X säätiön on tullut osapäätöksen 9.1.1997 mukaan sijoittaa 10 prosenttia rakennuskustannuksista eli 2 149 008 markkaa muun rahoituksen ollessa korkotukilainaa. Kirjallisista todisteista kuitenkin ilmenee, ettei X säätiö ole itse rahoittanut kohdetta korkotukilainahakemuksessa ja hakemusta koskevissa päätöksissä tarkoitetulla tavalla, vaan kiinteistöyhtiö on päinvastoin rahoittanut ilman korkoa X säätiötä. Rahoitustarpeensa kattamiseksi kiinteistöosakeyhtiö Sellukotka on ollut samanaikaisesti velkaantunut ainakin A:lle itselleen sekä hänen läheisilleen, Y Oy:lle ja muille kiinteistöyhtiöille. Korkein oikeus katsoo, ettei tällainen menettely ole ollut ainakaan avustuksia saaneiden kiinteistöyhtiöiden edun mukaista.

VI.5. Edelleenlainauksen laajuus ja merkitys

41. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan edelleenlainaus on ollut niin laajaa, ettei jälkikäteen ole voitu seikkaperäisestä selvittelystä huolimatta yksityiskohtaisesti selvittää, mitä varoja kulloinkin on ollut lainattuna ja mille taholle. Kirjallisista todisteista ilmenee kuitenkin, että A:lle on ollut samanaikaisesti lainattuna noin 3 miljoonaa markkaa ja Y Oy:lle 1 352 000 markkaa. Kiinteistöyhtiöille korkokuluja aiheuttanutta korvaavaa rahoitusta ovat vuosina 1996 – 2000 antaneet X säätiön ohella muun muassa A, hänelle läheiset henkilöt sekä Y Oy. Enimmillään A on rahoittanut kiinteistöyhtiöitä noin 2,5 miljoonalla markalla, A:lle läheiset henkilöt noin 1,3 miljoonalla markalla sekä Y Oy yhtiöiltä olevien myyntisaamisten lisäksi enimmillään lähes 3 miljoonalla markalla.

42. Asiassa on riidatonta, että kiinteistöyhtiöiden lainaamat varat ovat lopulta palautuneet yhtiöille muun muassa siten, että kiinteistöyhtiöiden ja toisaalta X säätiön, A:n ja Y Oy:n saamisia ja velkoja on kuitattu joulukuussa 2001 eli sen jälkeen, kun ARA oli aloittanut X säätiöön ja sen omistamiin yhtiöihin liittyvät tarkastustoimet. Näillä jälkikäteen tehdyillä kuittauksilla ei ole kuitenkaan merkitystä arvioitaessa avustuspetoksen tunnusmerkistön täyttymistä.

43. Korkein oikeus toteaa kirjallisina todisteina olevista taulukoista ilmenevän, että useissa ARA:n rangaistusvaatimuksessa mainituissa tapauksissa korotta lainatut varat on maksettu täysimääräisesti takaisin ennen kuin varoja lainaksi antanut kiinteistöyhtiö on nostanut seuraavan korollisen erän valtion tukemista lainoista. Siten asiassa ei ole näiltä osin ilmennyt, että yhtiöt olisivat joutuneet hankkimaan lainattujen varojen tilalle muuta korvaavaa rahoitusta. Korkein oikeus katsoo, ettei pelkästään tällaisen, sinänsä kielletyn varojen lainaamisen kiinteistöyhtiöiden kesken ole osoitettu merkinneen sellaista rahoitusta koskevaa olosuhteiden muutosta, joka olisi tosiasiassa olennaisesti vaikuttanut avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin. Näiden varojen edelleenlainausten ilmoittamatta jättämisten osalta A ei ole siten laiminlyönyt avustuspetossäännöksessä tarkoitetulla tavalla olennaisesti ilmoitusvelvollisuuttaan.

44. Kirjallisista todisteista ilmenee edelleen, että eräissä tapauksissa kiinteistöyhtiöt eivät olleet saaneet korotta lainaamiaan varoja takaisin ennen kuin joutuivat nostamaan seuraavan korollisen valtion lainaerän tai hankkimaan muuta korollista lainaa. Näissä tapauksissa menettelyllä on aiheutettu tarpeettomia merkityksellisiä korkokustannuksia varoja lainanneille kiinteistöyhtiöille. Korkein oikeus katsoo, että tällaisissa tapauksissa on ollut kysymys sellaisesta rahoitusta koskevasta olosuhteiden muutoksesta, joka olisi olennaisesti vaikuttanut avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin.

VI.6. Korkeimman oikeuden johtopäätös

45. Korkein oikeus toteaa, että varojen edelleenlainauksessa on ollut kysymys laajamittaisesta järjestelystä, jossa on selvästi poikettu valtion tukemien vuokra-asuntojen säännösten mukaisesta rahoittamistavasta ja olennaisesti vaikeutettu tukivarojen käytön valvontaa. Niiltä osin kuin menettelystä on aiheutunut kustannuksia kiinteistöyhtiöille, kysymys on edellä todetuin tavoin ollut sellaisesta rahoitusta koskevasta olosuhteiden muutoksesta, joka olisi olennaisesti vaikuttanut avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin ja josta A on ollut erityisesti velvollinen ilmoittamaan. A on tällä menettelyllään hankkinut tai ainakin yrittänyt hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä. A:n menettely on siten näiltä osin täyttänyt avustuspetoksen tunnusmerkistön.

46. Sen sijaan Korkein oikeus katsoo kohdassa 43 mainituin perustein, että A ei ole syyllistynyt avustuspetokseen jättämällä ilmoittamatta kiinteistöosakeyhtiö Kaijonkotkan korkotukilainavaroista kiinteistöosakeyhtiö Syynikotkalle 13.8.1996 lainatusta 180 000 markasta sekä kiinteistöosakeyhtiö Puukotkalle 13.8.1996 lainatusta 150 000 markasta ja 20.11.1996 lainatusta 310 000 markasta (syytekohta 2), kiinteistöosakeyhtiö Linnakotkan korkotukilainavaroista kiinteistöosakeyhtiö Rajahaukalle 5.1.2000 lainatusta 660 000 markasta ja kiinteistöosakeyhtiö Jäälinkotkalle samana päivänä lainatusta 650 000 markasta (syytekohta 7), kiinteistöosakeyhtiö Jäälinkotkan korkotukilainavaroista kiinteistöosakeyhtiö Rajahaukalle 12.5.2000 lainatusta 100 000 markasta ja 20.11.2000 kiinteistöosakeyhtiö Rajakotkalle lainatusta 400 000 markasta ja kiinteistöosakeyhtiö Linnakotkalle lainatusta 50 000 markasta (syytekohta 9) sekä kiinteistöosakeyhtiö Rajahaukan korkotukilainavaroista kiinteistöosakeyhtiö Linnakotkalle 12.1.2000 lainatusta 330 000 markasta (syytekohta 11).

VII Tahallisuus

47. A on vedonnut myös siihen, ettei hän ollut tietoisesti laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuuttaan hankintojen järjestämisestä taikka suunnittelukulujen tai rakennuttaja- ja hallintopalkkioiden maksatuksesta ja ettei hän tukea hakiessaan ollut voinut tietää tulevia lainauksia eikä ylipäätään ymmärtää sitä, että konsernin sisäinen varojen lainaus olisi kiellettyä tai edellyttäisi menettelystä ilmoittamista.

48. Korkein oikeus toteaa, että avustuspetoksen rangaistavuus edellyttää tekijän tahallisuutta, jonka on katettava tietoisuus ilmoittamisvelvollisuuden rikkomisesta. Näin ollen teon rangaistavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, mitä tietoja avustusmenettelystä ja avustustoiminnan tarkoituksesta avustuksenhakijan käytettävissä on ollut hänen antaessaan avustuksen saamiseen liittyviä tietoja avustuksen myöntäjälle tai laiminlyödessään ilmoitusvelvollisuutensa.

49. Korkein oikeus toteaa, että rakennushankkeita koskevissa osapäätöksissä on nimenomaisesti kehotettu ilmoittamaan toteutuneet kustannukset ja niitä vastaava rahoitus ARA:lle. Näin ollen A on ollut tietoinen näiden erien merkityksestä avustuksesta päättävän viranomaisen toiminnan kannalta. A:n tahallisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että vuokratalon rakennuttamista koskevan tuen hakijalta voidaan edellyttää yleensäkin rakentamista koskevien tukijärjestelmien tuntemusta. A:n onkin yleishyödyllistä rakennustoimintaa pitkään harjoittaneena ja rakennuttaja-aseman saaneen X säätiön keskeisenä toimijana täytynyt olla tietoinen edellä kohdissa 5 – 11 kerrotuista valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon olennaisista perusteista ja toiminnassa edellytetyistä ilmoittamisvelvoitteista.

50. Hankintojen ja suunnittelukulujen kerrottu läpilaskutus ja osapäätösten vastaiset rakentamispalkkioiden nostamiset sekä varojen kohdassa 45 kerrottu lainaus osoittavat, että A on pääosin selvästi suunnitelmallisesti hankkinut perusteetonta taloudellista hyötyä itselleen, läheisilleen sekä Y Oy:lle ja Z Oy:lle. Menettely on ilmeisessä ristiriidassa valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon keskeisten säännösten ja periaatteiden, kuten rakennushankkeiden kilpailuttamista ja omistajalle sallitun tuoton nostamista sekä vuokrien määräytymistä koskevien säännösten samoin kuin niiden taustalla olevan valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon yleishyödyllisyyttä ja sosiaalisia tavoitteita koskevien periaatteiden kanssa. Korkein oikeus katsoo, että A:n on täytynyt ymmärtää, että hän olisi ollut velvollinen antamaan ARA:lle edellä kohdissa 20 ja 45 tarkoitetut tiedot. Lisäksi A on toteuttanut lisärakentamisena syytekohdassa 8 tarkoitetut ARA:n osapäätösvaiheessa nimenomaisesti poistamat rakennustyöt, kuten parvekkeiden lasituksen sekä lähiverkon ja autokatoksen rakentamisen. Tämä osoittaa A:n tietoista toimintaa vastoin ARA:n määräyksiä myös syytekohdassa 8 tarkoitetun lisärakentamisen osalta.

VIII Syyksilukeminen

51. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on toimiessaan kiinteistöosakeyhtiöiden Syynikotkan, Kaijonkotkan, Puukotkan, Herukkakotkan, Sellukotkan, Peltokotkan, Linnakotkan, Rajajoutsenen, Jäälinkotkan, Hulikakun, Rajahaukan ja Rajakotkan rakennuttamisessa rakennuttajan X säätiön edustajana, jonka tehtäviin on kuulunut antaa ARA:lle kohteiden rakennuttamiseen ja rakentamisen rahoitukseen liittyvät tiedot, antanut ARA:lle vääriä tietoja, jotka ovat olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, tai salannut sellaisen seikan tai jättänyt ilmoittamatta avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, joista on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan, seuraavasti:

a) ilmoittamalla rakennuttajan omiin hankintoihin kuuluvien koneiden ja laitteiden hankintakustannukseksi todellista korkeamman hinnan, joka on perustunut A:n omistamalle Y Oy:lle tai hänen intressipiiriinsä muuten kuuluvalle Z Oy:lle perusteettomasti maksettuihin kustannuksiin, syytekohdittain seuraavat määrät:

SyytekohtaYhtiöOmien hankintojen ylihinta (markkaa)
1Koy Syynikotka71 271,00
2Koy Kaijonkotka85 525,00
3Koy Puukotka58 798,10
4Koy Herukkakotka64 096,16
5Koy Sellukotka120 153,24
6Koy Peltokotka59 026,80
7Koy Linnakotka169 845,55
8Koy Rajajoutsen66 320,97
9Koy Jäälinkotka83 126,60
11Koy Rajahaukka102 073,60
12Koy Rajakotka50 027,90

eli yhteensä 930 264,92 markkaa,

b) ilmoittamalla hankinta-arvoerittelyssä suunnittelukustannuksina tai jättämällä loppuhintailmoituksessa oikaisematta Y Oy:lle aiheettomasti maksettuja suunnittelukorvauksia syytekohdittain seuraavat määrät:

SyytekohtaYhtiöSuunnittelukulujen ylihinta (markkaa)
4Koy Herukkakotka88 973,31
5Koy Sellukotka193 999,18
7Koy Linnakotka277 452,54
9Koy Jäälinkotka134 784,00
11Koy Rajahaukka100 467,30
12Koy Rajakotka90 777,68

eli yhteensä 886 454,01 markkaa,

c) jättämällä loppuhintailmoituksessa ilmoittamatta tosiasiallisesti maksettuja rakennuttaja- tai hallintopalkkioita syytekohdittain seuraavat määrät:

SyytekohtaYhtiöLiikaa maksetut rakennuttajapalkkiot (markkaa)
1Koy Syynikotka58 674,00
3Koy Puukotka87 650,00
4Koy Herukkakotka45 235,00
5Koy Sellukotka170 095,00
10Koy Hulikakku170 000,00
11Koy Rajahaukka198 736,00
12Koy Rajakotka54 380,00

eli yhteensä 784 770,00 markkaa,

d) jättämällä loppuhintailmoituksessa ilmoittamatta kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenelle ilman ARA:n hyväksyntää teetetyistä yhteensä 717 302,41 markan määräisistä lisä- tai muutostöitä (syytekohta 8) ja

e) jättämällä ilmoittamatta aravalainana myönnetyn tai korkotuetun rahoituksen käyttämisestä sen käyttötarkoituksen vastaisesti eli varojen edelleen lainaamisesta muuhun kuin tuetun kohteen rakentamiseen syytekohdittain seuraavasti:

Syytekohta 2:
kiinteistöosakeyhtiö Kaijonkotkan korkotukilainavaroista Y Oy:lle 26.6.1996 lainatusta 152 000 markasta ja 25.7.1996 lainatusta 1 200 000 markasta,

Syytekohta 3:
kiinteistöosakeyhtiö Puukotkan korkotukilainavaroista kiinteistöosakeyhtiö Sellukotkalle 24.2.1997 lainatusta 500 000 markasta, 4.3.1997 lainatusta 200 000 markasta ja 13.3.1997 lainatusta 500 000 markasta sekä kiinteistöosakeyhtiö Syynikotkalle 27.2.1997 lainatusta 80 000 markasta,

Syytekohta 4:
kiinteistöosakeyhtiö Herukkakotkan korkotukilainavaroista kiinteistöosakeyhtiö Sellukotkalle 24.10.1997 lainatusta 950 000 markasta, 10.11.1997 lainatusta 290 000 markasta, 14.11.1997 lainatusta 225 000 markasta, 19.11.1997 lainatusta 1 060 000 markasta, 15.12.1997 lainatusta 811 000 markasta, 18.12.1997 lainatusta 80 000 markasta ja 31.12.1997 lainatusta 500 000 markasta sekä kiinteistöosakeyhtiö Peltokotkalle 15.12.1997 lainatusta 200 000 markasta,

Syytekohta 5:
kiinteistöosakeyhtiö Sellukotkan korkotukilainavaroista X säätiölle 24.7.1997 lainatusta 200 000 markasta, 15.8.1997 lainatusta 800 000 markasta ja 3.12.1997 lainatusta 5 140 000 markasta,

Syytekohta 6:
kiinteistöosakeyhtiö Peltokotkan korkotukilainavaroista 9.1.1998 kiinteistöosakeyhtiö Herukkakotkalle lainatusta 120 000 markasta ja kiinteistöosakeyhtiö Sellukotkalle lainatusta 1 482 000 markasta, sekä kiinteistöosakeyhtiö Herukkakotkalle 16.2.1998 lainatusta 780 000 markasta ja 17.2.1998 lainatusta 120 000 markasta, kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenelle 23.2.1998 lainatusta 551 000 markasta, 27.3.1998 lainatusta 200 000 markasta, 2.4.1998 lainatusta 100 000 markasta ja 3.4.1998 lainatusta 580 000 markasta sekä kiinteistöosakeyhtiö Hulikakulle 3.4.1998 lainatusta 420 000 markasta ja 30.4.1998 lainatusta 200 000 markasta sekä kiinteistöosakeyhtiö Rajahaukalle 3.2.2000 lainatusta 101 000 markasta,

Syytekohta 7:
kiinteistöosakeyhtiö Linnakotkan korkotukilainavaroista A:lle 30.7.1999 lainatusta 560 000 markasta ja kiinteistöosakeyhtiö Rajahaukalle 22.12.1999 lainatusta 100 000 markasta,

Syytekohta 8:
kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenen aravalainavaroista A:lle 12.10.1998 lainatusta 1 000 000 markasta, 9.11.1998 lainatusta 2 000 000 markasta ja 23.12.1998 lainatusta 30 000 markasta,

Syytekohta 9:
kiinteistöosakeyhtiö Jäälinkotkan korkotukilainavaroista kiinteistöosakeyhtiö Tenaakkelille 9.5.2000 lainatusta 700 000 markasta,

Syytekohta 10:
kiinteistöosakeyhtiö Hulikakun aravalainavaroista Y Oy:lle 7.7.1998 lainatusta 74 000 markasta, 26.8.1998 lainatusta 262 878 markasta ja 11.1.1999 lainatusta 115 000 markasta, A:lle 9.9.1998 lainatusta 300 000 markasta sekä kiinteistöosakeyhtiö Rajajoutsenelle 10.9.1998 lainatusta 330 000 markasta ja 15.9.1998 lainatusta 620 000 markasta.

Syytekohta 11:
kiinteistöosakeyhtiö Rajahaukan korkotukilainavaroista 24.1.2000 kiinteistöosakeyhtiö Linnakotkalle lainatusta 100 000 markasta ja kiinteistöosakeyhtiö Jäälinkotkalle lainatusta 50 000 markasta, kiinteistöosakeyhtiö Tenaakkelille 9.5.2000 lainatusta 2 600 000 markasta, jota yhtiö on 29.5.2000 lyhentänyt 2 000 000 markalla, sekä 30.5.2000 kiinteistöosakeyhtiö Kaijonkotkalle edelleen lainatusta 200 000 markasta, kiinteistöosakeyhtiö Syynikotkalle lainatusta 100 000 markasta, kiinteistöosakeyhtiö Puukotkalle lainatusta 90 000 markasta ja kiinteistöosakeyhtiö Sellukotkalle lainatusta 500 000 markasta sekä kiinteistöosakeyhtiö Puukotkalle 30.11.2000 lainatusta 150 000 markasta sekä

Syytekohta 12:
kiinteistöosakeyhtiö Rajakotkan korkotukilainavaroista kiinteistöosakeyhtiö Hulikakulle 24.11.2000 lainatusta 250 000 markasta, kiinteistöosakeyhtiö Syynikotkalle 30.11.2000 lainatusta 100 000 markasta, kiinteistöosakeyhtiö Herukkakotkalle 1.12.2000 lainatusta 50 000 markasta ja kiinteistöosakeyhtiö Rajahaukalle 28.12.2000 lainatusta 600 000 markasta.

52. Omia hankintoja, suunnittelukuluja sekä ja rakennuttaja- ja hallintopalkkioita koskevalla menettelyllään A on hankkinut itselleen tai toiselle Korkeimman oikeuden arvion mukaan ainakin 400 000 euron hyödyn. Syytekohdassa 8 tarkoitetussa lisärakentamisessa laiminlyönti on tehty tarkoituksin hankkia hyötyä X säätiölle, joka on lisärakentamisen vuoksi saanut tukea tasovaatimukset ylittävän vuokra-asuntokohteen rakentamiseen, mistä aiheutuvan taloudellisen hyödyn arvo ei ole määriteltävissä. Myös varojen edelleenlainauksella A on hankkinut tai ainakin yrittänyt hankkia taloudellista hyötyä, jonka määrä on jäänyt tarkemmin selvittämättä.

53. Kerrotulla menettelyllään A on syyllistynyt syytekohdissa 1 – 12 avustuspetoksiin, joita on hankitun hyödyn määrä ja A:n toiminnan suunnitelmallisuus huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeinä.

54. Syytekohdissa 2 (kiinteistöosakeyhtiö Kaijonkotka) ja 3 (kiinteistöosakeyhtiö Puukotka) rikosten tekoaikojen päättymisajankohtana on pidettävä sitä ajankohtaa, jolloin näiden kiinteistöyhtiöiden lopulliset hankinta-arvot on vahvistettu.

IX Rangaistuksen mittaaminen

55. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Useasta rikoksesta yhteistä rangaistusta mitattaessa on rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan lähtökohdaksi otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

56. Rikoslain avustuspetosta koskevilla säännöksillä pyritään suojaamaan vastikkeettomasti jaettavien julkisten varojen ohjautumista avustuksen myöntäjän määrittelemillä edellytyksillä tiettyyn, avustuksen myöntäjän tärkeänä pitämien yhteiskunnallisten tai muiden tavoitteiden saavuttamista edistävään tarkoitukseen. A:n menettely, jolla hän on hankkinut rakentamiseen tarkoitettuja varoja itselleen ja lähipiirilleen omia hankintoja ja suunnittelukuluja perusteettomasti Y Oy:n ja Z Oy:n kautta laskuttamalla on ollut ilmeisessä ristiriidassa valtion tukeman sosiaalisen asuntotuotantojärjestelmän säädöksistä ilmenevien tavoitteiden ja perusperiaatteiden kanssa. Rakennuttajapalkkioiden maksattamisella suurempina kuin osapäätöksillä oli hyväksytty X säätiö on saanut sellaista taloudellista hyötyä, jota rakennuttajapalkkion määrää rajoittavilla normeilla on nimenomaisesti pyritty estämään. Erityisesti nämä menettelytavat osoittavat A:ssa tietoista pyrkimystä hyötyä valtion tuesta selvästi moitittavalla tavalla.

57. A:n syyksi on luettu hovioikeudessa 17 törkeää kavallusta ja yksi törkeä avustuspetos, joista hänelle on määrätty yhteinen yhden vuoden kuuden kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus. Korkeimmassa oikeudessa häneen syykseen luetaan lisäksi 11 törkeää avustuspetosta. Syyksiluettujen rikosten lukumäärä on suuri, mutta lukumäärän merkitystä arvioitaessa on toisaalta otettava huomioon, että vaikka sanotut rikokset katsotaan kutakin yhtiötä koskevilta osin erillisiksi rikoksiksi, kysymys on tosiasiassa yhtäjaksoisesta menettelystä. A on ensiksikin rakentamisen rahoitusta haettaessa toistuvasti annettujen väärien ilmoitusten avulla ohjannut omaan käyttöönsä varoja, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi asuntojen rakentamiseen, sekä rakentamisen aikana ja rahoituksen käytön ilmoitusvelvollisuutta täyttäessään edellä kerrotuilla tavoilla toiminut sosiaalista asuntotuotantorakentamista koskevien säädösten vastaisesti syyllistyen siten törkeisiin avustuspetoksiin. Toiseksi A on rakentamisvaiheen jälkeen useissa X säätiön omistamissa kiinteistöyhtiöissä käyttänyt omiin tarkoituksiinsa kiinteistöyhtiöiden varoja, mikä menettely on luettu hänen syykseen törkeinä kavalluksina.

58. A on törkeillä avustuspetoksilla hankkinut itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä yhteensä ainakin 400 000 euroa. Tämän lisäksi hän on hovioikeuden hänen syykseen lukemalla menettelyllä kavaltanut kiinteistöyhtiöiden varoja yhteensä yli miljoona markkaa eli runsaat 180 000 euroa. Hyödyn hankkiminen on ollut mahdollista, koska A on X säätiön yleishyödyllisenä yhteisönä saaman aseman turvin saanut haltuunsa huomattavan määrän valtion tukemaa rahoitusta, jota hän sen käyttötarkoituksen vastaisesti on osaksi käyttänyt edun hankkimiseen itselleen ja lähipiirilleen. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus syyksi luetuista rikoksista on tavoiteltu ja saatu hyöty, rikosten tekotapa ja niistä ilmenevä syyllisyys huomioon ottaen kolme vuotta kuusi kuukautta vankeutta.

59. A on vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi. A on ilmoittanut, että hän oli tullut tietoiseksi häneen kohdistuneista rikosepäilyistä siinä yhteydessä, kun ARA oli tehnyt rikosilmoituksen epäillyistä avustuspetoksista joulukuussa 2001, ja katsonut, että oikeudenkäynnin kokonaiskestoa oli arvioitava mainitusta ajankohdasta lähtien. Syyttäjä on hyväksynyt A:n näkemyksen.

60. A:n syyksi luettujen rikosten tutkinta on lukuisia osatekoja käsittäneiden kavallusrikosten johdosta edellyttänyt 17 kiinteistöyhtiön kirjanpitoaineiston yksityiskohtaista tarkastusta useiden vuosien ajalta. Rikostutkinta on siten ollut poikkeuksellisen työläs. Toisaalta tutkinta on lukuisten muiden rikoksesta epäiltyjen ja eräiden A:ta koskeneiden rikosepäilyjen osalta johtanut syyttämättäjättämispäätöksiin. Vaikka asian syyteharkinnassa tai tuomioistuinkäsittelyssä ei asian laatu ja laajuus huomioon ottaen ole ilmennyt selvästi osoitettavaa viivästymistä, asian käsittelyaika kokonaisuudessaan on kuitenkin ollut niin pitkä, että Korkein oikeus katsoo olevan perusteita hyvitykselle oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta. Sen vuoksi Korkein oikeus tuomitsee A:n kolmen vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen asemesta kahden vuoden kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen.

X Vahingonkorvausvelvollisuus

61. ARA on katsonut, ettei kiinteistöyhtiöille olisi voitu lainkaan myöntää arava- tai korkotukilainaa, jos A:n antamat väärät tiedot tai hänen salaamansa tai ilmoittamatta jättämänsä seikat olisivat olleet ARA:n tiedossa. ARA on tähän vedoten vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan kiinteistöyhtiöille maksettujen korkotukien määrät ja aravalainojen tavanomaista alhaisemman koron tuottaman hyödyn kokonaisuudessaan. A ei ole kiistänyt ARA:n laskelmia, mutta on katsonut, etteivät ne osoittaneet aiheutunutta vahinkoa.

62. Alemmat oikeudet ovat hylätessään avustuspetoksia koskevat syytteet samalla hylänneet ARA:n rikosperusteiset vahingonkorvausvaatimukset ottamatta kantaa vahingonkorvauksen määräämisen kannalta merkityksellisiin kysymyksiin. Myös asianosaisten oikeudenkäynnissä esittämissä lausumissa pääpaino on ollut rikosoikeudellisissa kysymyksissä ja vahingonkorvauksen määrään liittyvät kysymykset ovat jääneet puutteellisesti käsitellyiksi. A:lta vaaditun vahingonkorvauksen määrä on huomattava, yhteensä yli 3,5 miljoonaa euroa. Korkein oikeus katsoo, että A:n rikosoikeudellisen vastuun tullessa vasta nyt annettavalla tuomiolla vahvistetuksi tuohon vastuuseen nojautuvien vahingonkorvauskysymysten käsittelyä on perusteltua jatkaa erottamalla ne oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 3 §:n mukaisesti rikosasian käsittelystä. Oikeusastejärjestyksen turvaamiseksi vahingonkorvauskysymyksen käsittelyä on perusteltua jatkaa Oulun käräjäoikeudessa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Syyksilukeminen

A:n syyksi luetaan Korkeimmassa oikeudessa seuraavat rikokset:
1) Törkeä avustuspetos 16.11.1995 – 1.4.1997
2) Törkeä avustuspetos 19.4.1995 – 2.1.1997
3) Törkeä avustuspetos 27.10.1995 – 1.4.1997
4) Törkeä avustuspetos 20.12.1996 – 11.8.1998
5) Törkeä avustuspetos 26.7.1996 – 18.8.1998
6) Törkeä avustuspetos 31.7.1997 – 3.2.2000
7) Törkeä avustuspetos 18.11.1997 – 22.9.2000
8) Törkeä avustuspetos 4.6.1997 – 17.12.1999. Syyksilukemista on muutettu.
9) Törkeä avustuspetos 19.11.1998 – 1.12.2000
10) Törkeä avustuspetos 27.1.1998 – 10.4.2001
11) Törkeä avustuspetos 20.11.1998 – 1.10.2001
12) Törkeä avustuspetos 20.11.1998 – 5.12.2001

Rangaistusseuraamukset

A tuomitaan hänen syykseen Korkeimmassa oikeudessa luetuista rikoksista sekä hovioikeuden hänen syykseen lukemista 17:stä törkeästä kavalluksesta (syytekohdat 13 – 29) yhteiseen 2 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Lainkohdat (syyksiluetut rikokset 1 – 12)

Rikoslaki 29 luku 6 §

A:n sotilasarvo (alikersantti) määrätään menetetyksi.

Korvausvelvollisuus

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen syytekohdissa 1 – 5, 7 ja 9 – 12 esittämät vahingonkorvausvaatimukset erotetaan käsiteltäväksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 3 §:n nojalla riita-asiain käsittelyjärjestyksessä. Asia palautetaan näiltä osin käsiteltäväksi Oulun käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan viipymättä ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio ja Jukka Sippo. Esittelijä Kaarlo Hakamies.