Korkein oikeus KKO:2012:54

Väärennysrikos Väärennys Väärennysaineiston hallussapito

A oli hankkinut laitteen, jonka avulla hän oli vaihtanut omistamaansa matkapuhelimeen sen yksilöivän IMEI-koodin ja yrittänyt sen jälkeen saada puhelimella yhteyttä verkkoon. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt väärennykseen tai väärennysaineiston hallussapitoon.

RL 33 luku 1 §
RL 33 luku 4 §
RL 33 luku 6 §

Asian käsittely alemmssa oikeuksissa

Syyttäjän vaatimukset Vantaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati Vantaan käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta kohdassa 2 nuorena henkilönä tehdystä kätkemisrikoksesta tai vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta sekä kohdassa 3 nuorena henkilönä tehdystä väärennyksestä tai vaihtoehtoisesti väärennysaineiston hallussapidosta. Lisäksi syyttäjä vaati takavarikoitujen rikoksentekovälineiden tuomitsemista valtiolle menetetyksi.

Väärennystä koskevan syytteen mukaan A oli hankkinut sellaisen välineen, jota voitiin perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikosten tekemiseen ja hankkimaansa välinettä käyttäen valmistanut väärän todistuskappaleen tai väärentänyt sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena. A oli hankkinut Flasher Box -laitteen, joka ohjelmistoineen mahdollisti GSM-puhelimen yksilöimistietona toimivan IMEI-koodin muuttamisen toiseksi ja sen käyttämisen oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena. Hankkimaansa laitetta käyttäen A oli muuttanut IMEI-koodin ainakin yhdestä GSM-puhelimesta.

Vaihtoehtoisen väärennysaineiston hallussapitoa koskevan syytteen mukaan A oli ilman hyväksyttävää syytä pitänyt hallussaan väärää tai väärennettyä todistuskappaletta eli GSM-puhelinta, johon oli mainituin tavoin vaihtanut IMEI-koodin, ja sellaista välinettä, jota voitiin perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikosten tekemiseen eli mainittua Flasher Box -laitetta ohjelmistoineen.

Käräjäoikeuden tuomio 30.8.2007

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet väärennyksestä ja väärennysaineiston hallussapidosta nuorena henkilönä, mutta tuomitsi A:n kohdassa 2 tarkoitetusta kätkemisrikkomuksesta nuorena henkilönä sakkorangaistukseen.

Väärennystä koskevan syytteen hylkäämistä käräjäoikeus perusteli sillä, että IMEI-koodi oli valmistajan kullekin puhelimelle rekisteröimä sarjanumero, joka käsitti yleensä 15 merkkiä ja oli sekä tarrana että myös teknisenä tallenteena jokaisessa GSM-puhelimessa. IMEI-koodi oli rikoslain 33 luvun 6 §:ssä tarkoitettu todistuskappale siinä missä mikä tahansa muu valmistajan tuotteelleen antama ainutlaatuinen valmistetunnus. Käräjäoikeus totesi IMEI-koodin rekisteröitymisen oikean sisältöisenä mahdollistavan kyseisen puhelinlaitteen käytön estämisen niin haluttaessa tilanteessa, jossa puhelinverkko tunnisti puhelinlaitteen koodin perusteella. Väärennetyn koodin avulla oli mahdollista saada joitakin puhelinverkossa tarjottavia palveluja. Koodi mahdollisti myös puhelimen paikantamisen ja eräät rikostutkinnan pakkokeinot.

Käräjäoikeus katsoi IMEI-koodin olevan todisteena väärä, jos se sellaisena käytettäessä oli omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä. Väärennetty IMEI-koodi oli kysymyksessä silloin, kun matkapuhelimen aitoon IMEI-koodiin puututtiin sitä muuntamalla esimerkiksi vaihtamalla puhelimen koodi toiseen puhelimeen kuulumattomaan tunnisteeseen.

Käräjäoikeus totesi, ettei A:n menettely täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä, mikäli hänen tarkoituksenaan ei ollut käyttää muunneltua koodia sellaisessa yhteydessä ja sellaisella tavalla, jossa joku muu voisi erehtyä sen oikeellisuudesta. A:n koodiksi vaihtama 000-merkkisarja ei missään määrin muistuttanut oikeaa IMEI-koodia ja se tuskin oli sellainen, jonka puhelinverkko syytteessä tarkoitetulla tekopaikalla tunnistaisi. Kun A oli havainnut kerran yritettyään, ettei puhelin kelvannut verkkoon, hänen ei ollut näytetty muutoin käyttäneen tai yrittäneen käyttää luomaansa koodia harhauttavana todisteena. A:n edes mahdollinen yritys päästä verkkoon ei ollut edennyt edes väärennyksen yrityksen asteelle, sillä koodia ei ollut vaihdettu sellaiseksi, joka olisi aiheuttanut vaaran verkkoon pääsemisestä ja jonkun erehtymisestä sen aitouden suhteen tilanteessa, jossa IMEI-koodi olisi ollut oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena.

Väärennysaineiston hallussapitoa koskevan syytteen osalta käräjäoikeus totesi, että A ei ollut syyllistynyt puhelimensa IMEI-koodiin kohdistuneeseen väärennykseen, joten puhelimen, jonka IMEI-koodi oli muunnettu, hallussapitoa ei voitu myöskään pitää väärennysaineiston hallussapitona. Flasher Box -laitteen osalta käräjäoikeus totesi, että laitteella oli muitakin käyttöominaisuuksia kuin IMEI-koodin luominen, joka sekään ei ollut kaikissa olosuhteissa rikos, eikä näiden muiden ominaisuuksien ollut edes väitetty olevan sellaisia, joita voitiin käyttää väärennysrikosten tekemiseen. Käräjäoikeus otti huomioon A:n kertomuksen laitteen käyttötarkoituksesta ja katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi pitänyt hallussaan laitetta, jota voitiin perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikosten tekemiseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jyrki Rinnemaa ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.10.2008

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan syytteen mukaisesti kohdassa 3 ensisijaisesti väärennyksestä tai toissijaisesti väärennysaineiston hallussapidosta.

Hovioikeus katsoi, kuten käräjäoikeuskin, että matkapuhelimen IMEI-koodi voi olla rikoslain 33 luvun 1 ja 6 §:ssä tarkoitettu todistuskappale. A oli kertonut hovioikeudessa kiinnostuksestaan tietotekniikkaan ja aikomuksestaan alkaa harjoittaa matkapuhelinten huoltoon liittyvää yritystoimintaa. Hovioikeus ei pitänyt A:n kertomusta uskottavana, sillä hän ei ollut esittänyt mitään selvitystä yritysaikeistaan. Lisäksi A oli laittanut Flasher Box -laitteensa myyntiin internetiin ilmoituksin, että laitteella oli mahdollista tehdä puhelimelle lähestulkoon mitä tahansa eli laite avasi palveluntarjoajan lukituksen ja uudelleenrakensi tai vaihtoi IMEI-koodin.

Hovioikeus oli kuullut todistajana Nokia Oyj:n tuotteiden tietoturvallisuudesta vastaavaa henkilöä ja Nokia Oyj:n tutkimuskeskuksen johtavaa tutkijaa. Heidän kertomustensa perusteella hovioikeus katsoi selvitetyksi, ettei A:lla ollut ollut mitään hyväksyttävää syytä muuttaa matkapuhelimensa IMEI-koodia viideksitoista nollaksi. Hovioikeus totesi A:n väärentäneen koodin Flasher Box -laitteen avulla.

Esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus totesi, että myös täysin keksityllä IMEI-koodilla oli mahdollista saada yhteys verkkoon ja käyttää matkapuhelinta. Mahdollisuus käyttää verkkoa keksityllä koodilla riippui verkon ylläpitäjän käyttämästä tekniikasta ja suojaustoimista. A oli kokeillut matkapuhelimensa toimintaa ja saanut yhteyden verkkoon. Hovioikeus katsoi tämän perusteella A:lla olleen todellinen tarkoitus käyttää väärentämäänsä IMEI-koodia. A oli näin tehdessään harhauttanut verkon ylläpitäjää asettumalla hetkeksi verkkoyhteyteen matkapuhelimensa väärennetyllä IMEI-koodilla.

Hovioikeus piti olennaisena sitä, että puhelinverkon ylläpitäjällä oli ollut mahdollisuus luulla käytettyä todistuskappaletta eli IMEI-koodia oikeaksi ja näin erehtyä puhelimen tiedoista ja päästää A puhelinverkkoon.

Hovioikeus totesi, että IMEI-koodin tarkoitus oli yksilöidä matkapuhelin. A oli tiennyt IMEI-koodin tarkoituksen. Hänellä ei ollut ollut hyväksyttävää syytä muuttaa koodia eikä käyttää muutettua koodia. Hän oli tästä huolimatta väärentänyt koodin ja käyttänyt sitä verkkoon päästäkseen. Hän oli siinä myös hetkeksi onnistunut. Väärennyksen tunnusmerkistö oli täyttynyt.

Hovioikeus tuomitsi A:n kohdassa 3 nuorena henkilönä tehdystä väärennyksestä ja hänen syykseen kohdassa 2 luetusta rikoksesta yhteisen sakkorangaistuksen. Lisäksi hovioikeus tuomitsi Flasher Box -laitteiston rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Pertti Lattunen ja Pirjo Aaltonen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

Valituksessaan A vaati, että syyte nuorena henkilönä tehdystä väärennyksestä (syytekohta 3) hylätään ja että hänet vapautetaan tältä osin tuomitusta sakkorangaistuksesta sekä menettämisseuraamuksesta.

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

1. Syyttäjä on Vantaan käräjäoikeudessa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen syytekohdassa 3 nuorena henkilönä väärennyksestä seuraavilla perusteilla: A oli hankkinut sellaisen välineen, jota voitiin perustellusti epäillä käytettävän väärennysrikoksen tekemiseen, ja valmistanut hankkimaansa välinettä käyttäen väärän todistuskappaleen tai väärentänyt sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena. Kyseinen väline, Flasher Box -laite ohjelmistoineen mahdollisti GSM-puhelimen yksilöimistietona toimivan IMEI-koodin muuttamisen toiseksi ja koodin käyttämisen oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena. A oli hankkimaansa laitetta käyttäen muuttanut IMEI-koodin ainakin yhdestä GSM-puhelimesta.

2. Syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen syytekohdassa 3 vaihtoehtoisesti väärennysaineiston hallussapidosta sillä perusteella, että tämä oli ilman hyväksyttävää syytä pitänyt hallussaan väärää tai väärennettyä todistuskappaletta eli GSM-puhelinta, johon hän oli mainituin tavoin vaihtanut IMEI-koodin, ja sellaista välinettä, jota voitiin perustellusti epäillä käytettävän väärennysrikosten tekemiseen eli mainittua Flasher Box -laitetta ohjelmistoineen.

3. Käräjäoikeus, joka on tuominnut A:n syytekohdassa 2 nuorena henkilönä tehdystä kätkemisrikkomuksesta 20 päiväsakon sakkorangaistukseen, on hylännyt syytekohdassa 3 molemmat syytteet.

4. Hovioikeus on syyttäjän valituksen johdosta katsonut A:n syyllistyneen syytekohdassa 3 ensisijaisen syytteen mukaiseen väärennykseen ja tuominnut hänet nuorena henkilönä tehdystä väärennyksestä ja käräjäoikeuden hänen syykseen lukemasta kätkemisrikkomuksesta yhteiseen 60 päiväsakon sakkorangaistukseen. Lisäksi A on tuomittu menettämään valtiolle rikoksentekovälineinä Flasher Box -laite ohjelmineen ja oheislaitteineen.

Syytteen kiistämisen keskeiset perusteet

5. A on asiassa kertonut hankkineensa postimyynnistä ulkomailta kyseisen Flasher Box -laitteen. A on tunnustanut, että hän oli laitteen avulla muuttanut omistamansa GSM-puhe¬limen IMEI-koodin 000-numerosarjaksi eli viideksitoista nollaksi. Käynnistettyään sen jälkeen puhelimen hän oli saanut sen yhdistymään verkkoon, mutta vain hetkeksi, sillä yhteys oli verkkopalkkien näkyville tulon jälkeen välittömästi katkennut. Tämän jälkeen A oli heti palauttanut alkuperäisen IMEI-koodin puhelimeensa. A:n tarkoituksena oli ollut vain kokeilla, pystyisikö Flasher Box -laitteella vaihtamaan IMEI-koodin ja pääsisikö mainitun kaltaisella koodilla verkkoon. Hän ei ollut oman puhelimensa koodin vaihtamisella harhauttanut eikä hänellä ollut ollut tarkoitustakaan harhauttaa ketään. Hänellä ei myöskään ollut ollut hallussaan pääasiallisesti väärennysrikoksen tekemiseen tarkoitettua laitetta eikä muutoinkaan väärennysaineistoa.

Mistä asiassa on kysymys

6. Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, täyttyvätkö rikoslain 33 luvun 1 §:ssä säännellyn väärennysrikoksen tunnusmerkistötekijät. Mikäli näin ei ole, asiassa on otettava kantaa syyttäjän vaihtoehtoisen syytteen mukaisen, luvun 4 §:ssä säädetyn väärennysaineiston hallussapidon tunnusmerkistön täyttymiseen.

Sovellettavat lainkohdat ja ratkaisun lähtökohdat

Väärennys

7. Rikoslain 33 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan väärennyksestä tuomitaan se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena.

8. Sanotun luvun 6 §:n 1 momentin mukaan todistuskappaleena pidetään asiakirjaa ja sen näköisjäljennöstä, merkkiä, leimaa, rekisterikilpeä, ääni- ja kuvatallennetta, piirturin, laskimen tai muun vastaavan teknisen laitteen tuottamaa tallennetta sekä automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvaa tallennetta, jos sitä voidaan käyttää oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena oikeuksista ja velvoitteista tai tosiasioista. Todistuskappale on pykälän 2 momentin mukaan väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä, ja 3 momentin mukaan väärennetty, jos sen sisältöä on oikeudettomasti muutettu jonkin todistelun kannalta merkityksellisen tiedon osalta.

9. Rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojata asiakirjojen ja muiden edellä mainittujen todistuskappaleiden ulkonaista luotettavuutta eli oikeudellista aitoutta. Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä väärän tai väärennetyn todistuskappaleen käyttämistä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa, vaan teon rangaistavuus alkaa jo aikomuksesta saattaa todistuskappale käytettäväksi harhauttavana todisteena. Todisteena käyttämisellä tarkoitetaan todistuskappaleen käyttämistä nimenomaan jonkin oikeudellisesti merkityksellisen seikan selvittämistarkoituksessa. Teolla tulee tähdätä siihen, että todistuskappaleen vastaanottaja juuri sen aitoutta koskevan erehdyksen harhauttamana saataisiin tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Mainitut periaatteet on esitetty väärennysrikosta koskevissa esitöissä (HE 66/1988 vp s. 112, LaVM 6/1990 vp s. 13) ja ne on omaksuttu myös oikeuskäytännössä (esimerkiksi KKO 2006:63, 2004:51 ja 2003:58).

10. Rangaistussäännöksen soveltamisen ulkopuolelle on haluttu sulkea niin sanotut harmittomat väärennykset. Tämän vuoksi vaaditaan, että todistuskappaleen tulee olla tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan harhauttavana todisteena (HE 66/1988 vp s. 112).

Väärennysaineiston hallussapito

11. Väärennysaineiston hallussapidosta tuomitaan rikoslain 33 luvun 4 §:n mukaan se, joka ilman hyväksyttävää syytä (1 kohta) vastaanottaa, hankkii, kuljettaa tai pitää hallussaan väärän tai väärennetyn todistuskappaleen tai (2 kohta) valmistaa, vastaanottaa, hankkii, myy, luovuttaa tai pitää hallussaan sellaisen välineen tai tarvikkeen, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikoksen tekemiseen.

12. Hallussapidon rangaistavuuden taustalla on pyrkimys puuttua väärillä ja väärennetyillä todistuskappaleilla käytävään laittomaan kauppaan jo ennen kuin niitä käytetään harhauttavina todisteina ulkopuolisten erehdyttämiseksi. Lain esitöiden mukaan ei kuitenkaan ole tarpeen näyttää toteen sitä, että hallussapitäjän aikomuksena on saattaa väärä taikka väärennetty todistuskappale harhauttavana todisteena käytettäväksi. Säännöksessä tarkoitetun välineen tai tarvikkeen ei tarvitsisi olla väärennysrikoksen tekemistä varten nimenomaisesti hankittu tai valmistettu, kunhan voidaan perustellusti epäillä, että välinettä tai tarviketta pääasiallisesti käytetään väärennysrikoksen tekemiseen (HE 66/1988 vp s. 116).

Korkeimman oikeuden kannanotto

13. Asiassa esitystä oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että IMEI-koodi (International Mobile Equipment Identity) on matkapuhelinvalmistajan kullekin GSM-puhelimelle rekisteröimä yksilöllinen laitetunnus. Koodin avulla selviää muun ohella se, milloin puhelin on valmistettu ja mikä ohjelmaversio on puhelimeen sen valmistusvaiheessa asennettu. Koodi noudattaa kansainvälistä standardia ja se on yksikäsitteinen koko maailmassa. Koodi käsittää tietyssä kaavassa yleensä 15 merkkiä käsittävän numerosarjan. IMEI-koodi on tavallisesti sijoitettu teknisenä tallenteena puhelimeen ja lisäksi se voi olla tarrana puhelimen yhdessä tai useammassa komponentissa taikka erillisenä tarrana puhelimen mukana.

14. IMEI-koodi yksilöi verkossa olevan GSM-puhelinlaitteen. Koodin avulla voidaan esimerkiksi paikantaa kadonnut GSM-puhelin tai jäljittää varastettu laite ja tarvittaessa lukita se oikeudettoman verkkokäytön estämiseksi. Koodi mahdollistaa hätäpuhelujen paikantamisen ja lisäksi laitevalmistajat voivat hyväksyä sen takuutodistukseksi.

15. Kullakin puhelimella on vain yksi IMEI-koodi, eikä sitä ole tarkoitettu muutettavaksi. Teknisesti on mahdollista toimia verkossa puhelimella, jonka IMEI-koodi on muutettu, mutta tilanne on toinen, jos IMEI-koodiksi muutetaan mahdoton numerosarja. Tällöin puhelimella saattaa saada yhteyden verkkoon, mutta verkkoyhteys voi katketa, sillä IMEI-koodi havaitaan vasta siinä vaiheessa, kun verkkoyhteys on jo syntynyt. Verkon tekniikasta ja operaattorista riippuu, katkaistaanko verkkoyhteys vääränlaisen IMEI-koodin johdosta.

16. Kuten edellä lausutusta ilmenee, voidaan IMEI-koodia yksiselitteisenä puhelimen laitetunnuksena käyttää todisteena oikeudellisesti merkityksellisissä yhteyksissä oikeuksista ja tosiasioista. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että IMEI-koodia on pidettävä sellaisena todistuskappaleena, joka voi olla väärennysrikoksen kohteena.

17. A oli kertomansa mukaan kokeilumielessä muuntanut Flasher Box -laitteen avulla oman puhelimensa IMEI-koodin 000-muotoiseksi eli viidentoista nollan numerosarjaksi ja saanut sen avulla hetkeksi yhteyden verkkoon. Verkkoyhteys oli ennen katkeamistaan käsittänyt vain verkkopalkkien näkyville tulon. Toisaalta A:lla on kertomansa mukaan ollut oikeus verkon käyttöön verkko-operaattorin kanssa tekemänsä liittymäsopimuksen perusteella. A:lla on ollut puhelimessaan niin kutsuttu SIM-kortti (Subscriber Identity Module), jonka avulla yksilöidään laskut GSM-puheluista ja muusta sopimusperusteisesta verkkoyhteyteen liittyvästä viestiliikenteestä.

18. Korkein oikeus toteaa ensiksikin, että A:n henkilöllisyys on verkkopalvelujen käyttöoikeuden osalta ollut palvelun ylläpitäjän tunnistettavissa hänen puhelimessaan olevan SIM-kortin perusteella. IMEI-koodilla ei ole merkitystä verkkopalvelun käyttöä koskevan sopimussuhteen kannalta. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa numerosarjaltaan mahdottoman IMEI-koodin avulla aikaansaadulla hetkellisellä verkkoyhteydellä on täytynyt olla vain vähäinen merkitys verkko-operaattorin näkökulmasta. Normaali verkkokäyttö oli A:lta epäonnistunut väärän IMEI-koodin vuoksi. GSM-puhelimen verkossa tunnistamisen ja puhelinlaitteen paikantamisen kannalta teko on jäänyt merkityksettömäksi. Koodin vaihtaminen mainitun kaltaiseksi mahdottomaksi koodiksi on merkinnyt vain sitä, ettei A:n puhelinlaite ollut ollut hetkellisesti tunnistettavissa ja paikannettavissa laitteen alkuperäisen IMEI-koodin avulla. A oli kuitenkin verkkoyhteyden katkettua heti palauttanut puhelimeensa sen oikean koodin.

19. Sen perusteella, mitä edellä on esitetty, Korkein oikeus katsoo, ettei A ole käyttänyt puhelimeensa väärentämäänsä IMEI-koodia harhauttavana todisteena. Asiassa ei ole edes väitetty, että A:lla olisi ollut aikomus lisäksi jollakin muulla tavalla käyttää sanottua väärennettyä IMEI-koodia harhauttavana todisteena oikeudellisesti merkityksellisessä yhteydessä. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että A ei ole syyllistynyt siihen väärennysrikokseen, josta syyttäjä on hänelle vaatinut rangaistusta.

20. Siltä osin kuin väärennysaineiston hallussapitoa koskevassa syytteessä on kysymys siitä, että A oli ilman hyväksyttävää syytä pitänyt hallussaan GSM-puhelinta, johon hän oli vaihtanut IMEI-koodin, Korkein oikeus viittaa edellä olevaan toteamukseensa, ettei A ole käyttänyt väärentämäänsä koodia harhauttavana todisteena. Puhelin on ollut mainituin tavoin käsiteltynä A:n hallussa vain hetken. On pidettävä varsin epätodennäköisenä, että väärennetyllä koodilla varustettua puhelinta olisi ollut tarkoitus käyttää harhauttavana todisteena. Tämän vuoksi asiassa ei ole perusteita katsoa, että A olisi syyllistynyt rikoslain 33 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun väärennysaineiston hallussapitoon.

21. A on pitänyt hallussaan Flasher Box -laitetta tarvikkeineen ja ohjelmistoineen. Asiassa riidattomana pidettävän selvityksen mukaan kyseisellä laitekokonaisuudella voidaan esimerkiksi päivittää useiden puhelinmallien ohjelmistotietoja. Siten laitteen hallussapito ei vielä sellaisenaan osoita kyseessä olevan väärennysaineiston hallussapito. Korkein oikeus katsoo, että myös sinänsä lailliseen toimintaan pääasiallisesti käytettävän välineen tai tarvikkeen hallussapito voi kuitenkin täyttää väärennysaineiston hallussapidon tunnusmerkistön. Tällöin on kuitenkin tapauksen muiden olosuhteiden vuoksi voitava perustellusti epäillä, että välinettä tai tarviketta pääasiallisesti käytetään väärennysrikosten tekemiseen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella tällainen perusteltu epäily syntyisi, eikä siten voida katsoa, että Flasher Box -laitetta ohjelmistoineen käytettäisiin pääasiassa väärennysrikosten tekemiseen. Tämän vuoksi A:n ei voida katsoa syyllistyneen myöskään rikoslain 33 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun rikokseen.

Menettämisseuraamus

21. Väärennystä ja väärennysaineiston hallussapitoa koskevan syytteen tultua hylätyksi A:han rikoslain 10 luvun 4 §:n perusteella kohdistettu menettämisseuraamusvaatimus on perusteeton.

Rangaistuksen mittaamisesta

22. A:n viaksi jää käräjäoikeuden hänen syykseen lukema nuorena henkilönä tehty kätkemisrikkomus. Korkein oikeus pitää oikeasuhtaisena rangaistuksena teosta käräjäoikeuden tuomitsemaa 20 päiväsakon sakkorangaistusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:ta vastaan ajettu syyte nuorena henkilönä tehdystä väärennyksestä ja vaihtoehtoinen syyte väärennysaineiston hallussapidosta (syytekohta 3, tekoaika 1.12.2005 – 23.8.2006) hylätään.

A tuomitaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukemasta nuorena henkilönä tehdystä kätkemisrikkomuksesta (syytekohta 2, tekoaika 20.3. – 31.3.2006) 20 päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 6 euron päiväsakon rahamäärän mukaan 120 euroa.

Menettämisseuraamusta koskeva vaatimus hylätään ja A vapautetaan hovioikeuden tuomitsemasta menettämisseuraamuksesta. Takavarikot 6840/R/6802/06/KEY/1 ja 6840/R/16606/06/TVP/1 kumotaan sekä Flasher box -laite, tietokoneohjelma ja tietokonetarvikkeet määrätään palautettavaksi A:lle.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kari Kitunen, Juha Häyhä, Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kaarlo Hakamies.