Korkein oikeus KKO:2013:69

Kunnianloukkaus Törkeä kunnianloukkaus Yksityiselämän suoja Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Sananvapaus Vahingonkorvaus Korvattava vahinko Kärsimys

7 päivää -nimisessä lehdessä 16.6.2005 julkaistussa kirjoituksessa X:n oli mainittu pettävän silloista seurustelukumppaniaan erään toisen naisen Y:n kanssa, jonka nimeä lehtikirjoituksessa ei ollut kuitenkaan mainittu. Kirjoituksessa oli kuvailtu Y:n ihonväriä ja ilmoitettu tämän asuinpaikkana oleva kaupunki. Edelleen kirjoituksessa oli mainittu X:n ja Y:n väliseen kanssakäymiseen liittyviä tiettyjä yksityiskohtia. Kirjoituksessa olleet lausumat olivat osittain liioittelevia ja vihjailevia. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että väitteet tai vihjaukset eivät olleet rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla valheellisia eivätkä säännöksen 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla myöskään halventavia. Kirjoituksen laatinut toimittaja B ja vastaava toimittaja A eivät olleet syyllistyneet X:ään ja Y:hyn kohdistuneeseen törkeään kunnianloukkaukseen.

Kysymys myös siitä, oliko kirjoitus lehdessä julkaisemalla syyllistytty Y:n yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.

Edelleen kysymys kärsimyksen perusteella suoritettavan korvauksen tuomitsemisen edellytyksistä tämän kirjoituksen sekä kahden muun kirjoituksen osalta, joita koskevat rangaistusvaatimukset oli jätetty tutkimatta.

IhmisoikeusSop 8 artikla
IhmisoikeusSop 10 artikla
RL 24 luku 8 §
RL 24 luku 9 §
RL 24 luku 10 §
VahL 5 luku 6 § (412/1974)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 26.2.2008

Syyksilukeminen

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteen perusteella selvitetyksi, että A ja B, joista B oli Aller Media Oy -nimisen yhtiön kustantaman 7 päivää -nimisen lehden toimittaja ja A sen vastaava toimittaja, olivat oikeudettomasti esittäneet X:stä ja Y:stä valheellisen tiedon ja vihjauksen siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan loukatulle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, kun B oli laatinut sanotussa lehdessä 16.6.2005 julkaistun kirjoituksen ja A päättänyt kirjoituksen julkaisemisesta.

Kirjoituksessa oli esitetty valheellinen vihjaus, jonka mukaan X:llä ja Y:llä olisi ollut keskenään erityisen läheinen suhde ja että X olisi muutaman kuukauden ajan pettänyt silloista naisystäväänsä Y:n kanssa. Kirjoituksissa oli myös perättömästi väitetty, että X ja Y olisivat yökerhoissa avoimesti suudelleet toisiaan. Lukijan oli annettu vielä valheellisesti ymmärtää, että X ja Y olivat viettäneet yhteisiä hotelliöitä ollen sukupuolisessa kanssakäymisessä. Kirjoituksessa oli lisäksi annettu valheellinen kuva X:n alkoholinkäytöstä.

A:n ja B:n katsottiin syyllistyneen Y:hyn kohdistuneeseen törkeään kunnianloukkaukseen. Sen sijaan X:ään kohdistuneena tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Syyteoikeus tavallisen kunnianloukkauksen osalta oli vanhentunut.

Käräjäoikeuden perustelut

Ratkaisunsa perusteluissa käräjäoikeus totesi, että asiassa oli ensin ratkaistava, pitivätkö 7 päivää -lehdessä 16.6.2005 julkaistut tiedot paikkansa. Asianomistajien kertomusten perusteella asiassa oli tullut selvitetyksi, ettei näin ollut. Asianomistajat olivat heti 16.6.2005 jälkeen pyrkineet oikaisemaan tietoja 18.6.2005 ilmestyneen Iltalehden sivuilla.

Kunnianloukkausrikoksessa olennainen merkitys oli sillä, oliko esitetty lausunto ollut perätön vai totuudenmukainen. Sikäli kuin kysymys oli virheellisen tiedon julkaisemiseen perustuvasta korvausvelvollisuudesta, ei sananvapauden merkitystä tullut ylikorostaa.

16.6.2005 julkaistussa lehtijutussa mainittu ”pettäminen” vihjasi hotelliyön yhteydessä ilmaistuna vahvasti seksin harrastamiseen. Tällainen kuva kirjoituksessa oli haluttu myös antaa. Samoin termi ”salarakas” viittasi intiimiin suhteeseen. X ja Y olivat kertomansa mukaan olleet kerran yötä samassa hotellihuoneessa, mutta huoneessa oli ollut myös muita. ”Yhteisiä hotelliöitä” viittasi puolestaan useampaan kuin yhteen yöhön ja termi ”yhteisiä” kaksin olemiseen. Lehdessä julkaistut tiedot eivät pitäneet paikkaansa.

Kirjoituksessa oli myös todettu, että ”Känninen X kaulaili mustaa daamiaan koko ajan”. X oli itse kertonut, ettei ollut ollut tuona iltana humalassa. Näyttöä X:n päihtymykselle ei ollut esitetty. Näin ollen lausuma oli antanut valheellisen kuvan X:n alkoholin käytöstä.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että kysymys ei ollut sananvapauden ydinalueelle kuuluvasta poliittisesta tai yhteiskunnallisesta keskustelusta, yhteiskunnallisen epäkohdan paljastamisesta eikä vallankäytön turvaamisesta. Toimittaja B:n kertoman mukaan kirjoituksen tiedot olivat perustuneet vihjetietoihin ja X:n lähipiirin antamiin tietoihin. B oli pitänyt tietoja totuudenmukaisina, koska samansuuntaisia vihjeitä oli tullut useita. B ei ollut tarkastanut tietoja X:ltä eikä Y:ltä. Vihjetietojen totuudenmukaisuutta ei ollut voitu käräjäoikeudessa arvioida, koska B oli vedonnut lähdesuojaan.

A:lla ja B:llä oli ollut korostunut velvollisuus varmistua tietojen oikeellisuudesta, koska kysymys oli yksityiselämän ydinalueelle kuuluvasta tiedosta. Asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka mukaan A:lla ja B:llä olisi ollut riittävät perusteet pitää tietoja todenperäisinä. Käräjäoikeus katsoi, että X:stä ja Y:stä oli esitetty valheellinen tieto ja vihjaus.

Y:n tunnistettavuus

Y:tä oli kuvailtu 16.6.2005 ilmestyneessä lehdessä ilmaisuilla ”musta seinäjokelaiskaunotar” ja että X oli pettänyt naisystäväänsä ”mustan naisen kanssa”. Y oli kertonut, että hänen ystävänsä olivat tunnistaneet hänet heti lehtijutusta. Ulkopuolisen oli ollut myös helppo selvittää, kenestä oli kysymys.

Väitteiden loukkaavuus

Tiedon tai vihjauksen oli oltava omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Väitteet pettämisestä, yhdessä vietetyistä hotelliöistä sekä salarakas-termin käyttö vihjasivat vahvasti X:n ja Y:n intiimiin suhteeseen. Väitteet olivat valheellisia. Y oli 16.6.2005 julkaistun artikkelin perusteella joutunut halveksunnan kohteeksi.

X oli puolestaan julkisuuteen aktiivisesti hakeutuva henkilö. Hän oli myös kommentoinut yksityiselämäänsä varsin laajasti julkisuudessa. Tässä tapauksessa tiedot olivat kuitenkin olleet valheellisia eikä X itse ollut antanut niitä julkisuuteen. Tiedot koskivat yksityiselämän ydinaluetta. Valheellisen tiedon julkaiseminen oli ollut omiaan aiheuttamaan myös X:lle kärsimystä ja häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Kokonaisarvostelu

Käräjäoikeus totesi, että Y:hyn kohdistunut tieto oli julkaistu tiedotusvälineessä ja tekoa oli muutoinkin kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

X:n osalta käräjäoikeus sen sijaan totesi, että kunnianloukkausta ei voitu hänen kohdallaan pitää kokonaisuutena arvioiden törkeänä. Syyte oli annettu tiedoksi joulukuussa 2007, joten kunnianloukkausta koskeva syyte tuli hylätä vanhentuneena.

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevan syytteen osalta käräjäoikeus lausui, että sama tieto ei voi täyttää yhtä aikaa toisaalta kunnianloukkauksen ja toisaalta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevaa tunnusmerkistöä. Sen sijaan voidaan kumpaakin rangaistussäännöstä soveltaa, jos samassa julkaisussa on valheellisia ja paikkansa pitäviä tietoja.

Syyttäjä oli vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, koska 16.6.2005 julkaistussa lehdessä oli annettu ymmärtää X:n ja Y:n tuntevan toisensa ja kerrottu heidän olleen toistensa seurassa eräässä hotellissa.

Julkaistut tiedot, sellaisina kuin ne oli syytteessä kuvattu, eivät olleet luonteeltaan objektiivisesti arvioiden omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa loukatulle. Syyte yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuli hylätä.

Vahingonkorvaus

Käräjäoikeus tutki vahingonkorvausvaatimuksen kaikkien lehtikirjoitusten osalta eli myös niiltä osin, kun kysymys oli 23.6.2005 ja 7.7.2005 julkaistuista lehtikirjoituksista, joita koskien syyte oli asianomistajan syyteoikeuden menettämisen johdosta jätetty tutkimatta sekä niiltä osin kuin syyte oli X:n osalta hylätty vanhentuneena.

Käräjäoikeus totesi, että 16.6.2005 julkaistu artikkeli oli ollut ensimmäinen, jossa X:n oli väitetty pettäneen naisystäväänsä. Seuraavana päivänä kilpaileva lehti kirjoitti samasta aiheesta julkaisten myös Y:n nimen ja kuvan. X ja Y oikaisivat tietoja Iltalehdessä 18.6.2005. Valheellisia tietoja X:n ja Y:n suhteesta oli kuitenkin toistettu 7 päivää -lehdessä edelleen 23.6.2005 ja 7.7.2005. Y:n kuva oli julkaistu 23.6.2005 ilmestyneessä artikkelissa. Viimeksi mainittua kirjoitusta ei ollut laatinut B, vaan eräs toinen toimittaja.

7.7.2005 julkaistu artikkeli ei ollut Y:n haastatteluun perustuva, vaikka näin oli annettu ymmärtää.

Käräjäoikeus katsoi, että X ja Y olivat oikeutettuja korvaukseen kärsimyksestä ja arvioi Y:n osalta kohtuulliseksi korvaukseksi 4 000 euroa ja X:n osalta 1 000 euroa.

Lopputulos

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n törkeästä Y:hyn kohdistuneesta kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen. Lisäksi A, B ja Aller Media Oy velvoitettiin suorittamaan X:lle ja Y:lle korvausta kärsimyksestä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jenni Ojanperä ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 11.11.2009

Vaatimukset

Kaikki asianosaiset valittivat hovioikeuteen.

Syyttäjä vaati, että syyte törkeästä kunnianloukkauksesta hyväksytään myös X:n osalta ja että vastaajat tuomitaan rangaistukseen syytteen mukaisesti myös kahdesta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.

X ja Y vaativat, että A ja B tuomitaan rangaistukseen syytteen mukaisesti kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta ja kahdesta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä.

A, B ja Aller Media Oy vaativat, että syytteet ja korvausvaatimukset hylätään.

Syyksilukeminen

Hovioikeus hyväksyi Y:tä koskevilta osin käräjäoikeuden tuomion perustelut ja syyksi lukemisen.

X:n osalta hovioikeus totesi, että häneen kohdistunut kunnianloukkaus oli tehty laajalevikkisessä lehdessä. X oli mainittu nimeltä ja myös hänen kuvansa oli julkaistu. Hovioikeus katsoi, että kunnianloukkaus oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Vahingonkorvaus

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että X:llä ja Y:llä oli oikeus korvaukseen kärsimyksestä myös niiden artikkeleiden osalta, joiden osalta syyteoikeus oli vanhentunut.

Hovioikeus arvioi käräjäoikeuden kärsimyksestä tuomitsemat korvaukset liian alhaisiksi ja korotti korvauksen Y:lle 6 000 euroksi ja X:lle 2 000 euroksi.

Lopputulos

Hovioikeus tuomitsi A:n ja B:n kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta ja korotti sakkorangaistusta. X:lle ja Y:lle kärsimyksestä tuomittavia korvauksia korotettiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Markus Nikolainen ja Eija Multimäki (eri mieltä).

Eri mieltä ollut määräaikainen hovioikeudenneuvos Multimäki totesi, ettei käräjäoikeuden tuomiota ollut syytä muuttaa X:ään kohdistuneen teon osalta eikä asiassa ollut syytä näin ollen korottaa A:lle ja B:lle tuomittuja rangaistuksia.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle, B:lle ja Aller Media Oy:lle myönnettiin valituslupa.

A, B ja Aller Media Oy esittivät yhteisessä valituksessaan seuraavat vaatimukset. A ja B vaativat, että syytteet hylätään ja että heidät vapautetaan korvausvelvollisuudesta tai korvausvelvollisuutta olennaisesti alennetaan. Aller Media Oy vaati, että sen korvausvelvollisuus poistetaan tai korvausvelvollisuutta olennaisesti alennetaan.

Virallinen syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Syyttäjä vaati A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen toissijaisesti rikoslain 24 luvun 8 §:n nojalla Y:hyn kohdistuneesta yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, jos syyte kunnianloukkauksesta hylätään hänen osaltaan.

X ja Y vaativat vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Syyttäjän syytteen perusteella A ja B on tuomittu hovioikeudessa sakkorangaistuksiin X:ään ja Y:hyn kohdistuneista kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta. B oli 7 päivää -lehden toimittajana laatinut lehdessä 16.6.2005 julkaistun kirjoituksen ja A vastaavana toimittajana hyväksynyt sen julkaistavaksi, vaikka kirjoituksessa oli esitetty valheellinen vihjaus, jonka mukaan X:llä ja Y:llä olisi ollut keskenään erityisen läheinen suhde ja että X olisi Y:n kanssa muutaman kuukauden ajan pettänyt silloista naisystäväänsä. Hovioikeuden tuomion mukaan kirjoituksessa oli edelleen perättömästi väitetty, että X ja Y olisivat avoimesti suudelleet toisiaan yökerhoissa. Lukijoiden oli annettu ymmärtää, että X ja Y olivat viettäneet yhteisiä hotelliöitä ja olleet sukupuolisessa kanssakäymisessä. Kirjoituksessa oli vielä annettu valheellinen kuva X:n alkoholinkäytöstä.

2. Hovioikeus on myös katsonut X:n ja Y:n olevan oikeutettuja vahingonkorvaukseen kärsimyksestä. Kohtuulliseksi korvaukseksi kärsimyksestä on X:n osalta arvioitu 2 000 euroa ja Y:n osalta 6 000 euroa. Korvaukset kärsimyksestä on tuomittu yhtäältä edellä mainitun 16.6.2005 julkaistun lehtikirjoituksen ja toisaalta samassa 7 päivää -lehdessä 23.6.2005 ja 7.7.2005 julkaistujen kahden muun kirjoituksen perusteella. Viimeksi mainittujen kahden kirjoituksen osalta syyte oli jätetty tutkimatta, koska asianomistajien syyttämispyyntö oli tehty myöhässä.

3. Korkeimmassa oikeudessa on A:han, B:hen ja Aller Media Oy:n valituksen johdosta kysymys ensinnä siitä, ovatko A ja B 16.6.2005 ilmestyneen lehtikirjoituksen laatimisella ja julkaisemisella syyllistyneet kahteen törkeään kunnianloukkaukseen. Jos A:n ja B:n menettelyn ei katsottaisi tulevan rangaistavaksi törkeänä kunnianloukkauksena, kysymys on syyttäjän esittämän vaihtoehtoisen syytteen johdosta siitä, ovatko A ja B syyllistyneet Y:hyn kohdistuneeseen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Lisäksi kysymys on siitä, onko lehtikirjoituksilla 16.6.2005, 23.6.2005 ja 7.7.2005 loukattu X:n ja Y:n yksityiselämää tai kunniaa rangaistavaksi säädetyllä teolla siten, että asiassa on perusteet korvauksen tuomitsemiselle kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n (412/1974) nojalla.

Kunnianloukkausta koskeva sääntely

4. Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Vastaavasti on jokaisella Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen (ihmisoikeussopimus) 10 artiklan 1 kappaleen perusteella sananvapaus.

5. Yksityiselämää suojataan perustuslain 10 §:ssä, jonka 1 momentin nojalla jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (ihmisoikeustuomioistuin) ratkaisukäytännössä 8 artiklan 1 kappaleen on katsottu antavan suojaa myös henkilön maineelle ja kunnialle (Ks. esimerkiksi ratkaisu Cumpana ja Mazare v. Romania 17.12.2004, kohta 91).

6. Sananvapauden suojaaminen toisaalta ja kunnian suojaaminen toisaalta voivat ristiriitatilanteissa vaatia niiden välisen kohtuullisen tasapainon määrittelemistä. Sananvapauden käyttöä voidaan rajoittaa vain lailla ja rangaistaviksi onkin yleensä säädetty muun muassa sellaiset lausumat, jotka loukkaavat toisen mainetta ja kunniaa. Toisaalta kunnianloukkausta koskevien rangaistussäännösten tulkinnassa täytyy ottaa huomioon myös sananvapauden suoja, kuten esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2009:3 kohdassa 5 on todettu.

7. Kunnianloukkaus on säädetty rangaistavaksi rikoslain 24 luvun 9 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi se, joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Säännöksen 2 momentin mukaan ei 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Törkeästä kunnianloukkauksesta on rikoslain 24 luvun 10 §:n 1 kohdan mukaan kysymys, jos kunnianloukkauksessa rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville, ja jos kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

8. Edellä selostetussa rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa on kysymys valheellisesta tiedosta tai vihjauksesta. Saman momentin 2 kohdassa on kysymys puolestaan muunlaisesta halventavasta lausumasta, joka voi olla yhtäältä tosiseikkoihin perustuva lausuma tai sitten arvostelma, jollaisen osalta ei ole mielekästä puhua lausuman totuudellisuudesta.

9. Edellä mainittua jaottelua vastaa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä jako yhtäältä tosiasiatoteamuksiin ja toisaalta arvoarvostelmiin. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston edellä kohdassa 5 jo mainitussa ratkaisussa Cumpana ja Mazare v. Romania 17.12.2004 on todettu, että tosiasioiden olemassaolo voidaan näyttää, mutta arvoarvostelmien totuudenmukaisuus ei ole näytettävissä (kohta 98). Vaikka kysymys olisi arvoarvostelmista, menettely voi olla kunnianloukkauksena rangaistavaa, jos ilmaisut ovat tarpeettoman loukkaavia. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa Tammer v. Viro 6.2.2001 on todettu, että lehtiartikkelissa käytetyt alkuperäiskielen sanat merkitsivät loukkaavaan kieliasuun puettuja arvoarvostelmia, joihin turvautuminen ei ollut ollut välttämätöntä negatiivisen mielipiteen ilmaisun kannalta. Kritiikki olisi voitu muotoilla turvautumatta niin loukkaaviin ilmaisuihin (Tammer v. Viro 6.2.2001, kohdat 65 – 67).

10. Toisaalta ihmisoikeustuomioistuin on antanut ratkaisukäytännössään merkitystä sille, käsitteleekö kirjoitus jotain yleisesti mielenkiintoista ja merkityksellistä asiaa (ks. Selistö v. Suomi 16.11.2004, kohta 51) vai onko kysymys ainoastaan hyökkäyksestä yksittäisen henkilön kunniaa tai mainetta vastaan taikka kenties tietyn lukijakunnan uteliaisuuden tyydyttämisestä (Standard Verlags GmbH v. Itävalta 4.6.2009, kohta 52).

11. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on yksityiselämän suojaa koskevan ratkaisukäytäntönsä yhteydessä asettanut suojan tarpeen kannalta eri asemaan tiedot, jotka henkilö oli itse aiemmin julkistanut ja tiedot, joita henkilö ei ollut julkistanut (MGN Limited v. Yhdistynyt Kuningaskunta 18.1.2011, kohta 147). Yksityiselämän suojan tarvetta vähentää se, että henkilö on itse paljastanut henkilöään koskevia seikkoja julkisuudessa tai yksityiselämää koskevat tiedot olivat muutoin tulleet yleisön saataville (Hachette Filipacchi Associés v. Ranska 23.7.2009, kohta 53 ja Reinboth v. Suomi 25.1.2011, kohta 87). Vastaavin tavoin on Korkein oikeus katsonut, ettei yksityiselämän suojan turvaamiseksi ole tarvetta rajoittaa asianomaista henkilöä koskevien jo aikaisemmin yleiseen tietoisuuteen tulleiden asioiden toistamista tiedotusvälineissä (KKO 2011:72, kohta 36).

16.6.2005 julkaistun lehtikirjoituksen arviointi

12. Nyt kysymyksessä olevan, 7 päivää -lehdessä 16.6.2005 julkaistun kirjoituksen otsikko kuuluu seuraavasti:

”Yhteisiä hotelliöitä Seinäjoella – X petti H:ta mustan naisen kanssa!”

Kirjoituksessa käsitellään X:n suhdetta kahteen naiseen ja todetaan X:n pettävän naisystäväänsä. X:n kerrotaan jatkavan pettäjän tietään ja pitävän salasuhdetta mustaihoiseen seinäjokelaisnaiseen. X:n ja tumman kaunottaren mainitaan suudelleen täysin avoimesti seinäjokelaisessa yökerhossa, ottaneen hotellihuoneen Seinäjoen ykköshotellista ja vaihtaneen hillittömiä kielikoukkuja seinäjokelaisessa yökerhossa.

13. Kirjoituksessa ei ole mainittu nimeltä, kuka X:n seurassa ollut tumma nainen oli ollut. Naisesta on käytetty erilaisia ihonväriin, asuinpaikkaan ja sukupuoleen liittyviä ilmaisuja.

14. X on kommentoinut kyseistä 7 päivää -lehden kirjoitusta Iltalehdessä kahta päivää myöhemmin eli 18.6.2005. Tällöin myös Y on mainittu nimeltä ja Iltalehdessä on ollut X:n ja Y:n valokuvat. X on todennut, että hän ja Y olivat ystäviä. He olivat viettäneet öitä yhteisessä hotellihuoneessa, mutta X:n mukaan mitään seksuaalista kanssakäymistä heillä ei ollut ollut. Myös Y on kyseisessä Iltalehden kirjoituksessa osaltaan vahvistanut ystävyyssuhteensa X:ään.

15. Asiassa on riidatonta, että X ja Y ovat olleet ystäviä ja että he ovat 7 päivää -lehdessä 16.6.2005 julkaistun kirjoituksen mukaisesti juhlineet yökerhossa ja yöpyneet samassa hotellihuoneessa. Näiden tosiseikkojen pohjalta lehden kirjoituksessa on vihjattu, että heillä olisi keskenään erityisen läheinen suhde, että X olisi pettänyt silloista naisystäväänsä Y:n kanssa ja annettu ymmärtää, että suhteeseen liittyy sukupuolista kanssakäymistä, vaikka tätä ei kirjoituksessa nimenomaisesti väitetä.

16. Kirjoituksessa käytettyjen ilmaisujen ja riidattomana pidettävän asiayhteyden avulla lukijalle voi näiltä osin syntyä mielikuva, jonka mukaan X:n ja Y:n väliseen suhteeseen liittyy sukupuolista kanssakäymistä. Tältä osin vihjausta voidaan pitää mainittuihin riidattomina pidettäviin seikkoihin ja kirjoituksessa käytettyihin ilmaisuihin perustuvana, suhteen luonnetta koskevana päätelmänä. Samalta pohjalta on arvioitava kirjoituksen mainintoja, joissa suhdetta luonnehditaan erityisen läheiseksi ja katsotaan X:n pettäneen silloista naisystäväänsä Y:n kanssa. Mainitunlaisilta mielikuvan tasolla olevilta päätelmiltä ja arvoarvostelmilta ei kuitenkaan ole mielekästä edellyttää totuusarvoa, vaikka juuri tällaisten mielikuvien synnyttämistä kirjoituksella on saatettu tavoitella. Tältä osin kysymys ei ole sellaisista valheellisista tiedoista tai vihjauksista, joita rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan.

17. Mainitussa lehtikirjoituksessa on lisäksi väitetty, että X ja Y olisivat yökerhossa suudelleet ja vaihtaneet kielikoukkuja sekä että X olisi esiintynyt päihtyneenä. Nämä alempien oikeusasteiden tuomioissa syyksilukemisen perusteena mainitut seikat ovat sellaisia tosiasiaväitteitä, joiden todenperäisyydestä on mahdollista esittää selvitystä. X ja Y ovat kiistäneet tietojen todenperäisyyden eivätkä vastaajat ole kyenneet todistamaan, että kirjoitus tältä osin perustuisi tosiasioihin. Kysymys on siten sellaisista valheellisista tiedoista tai vihjauksista, joita rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan.

18. Kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellisessä kappaleessa mainittujen väitteiden osalta edellyttää vielä sitä, että tietojen tai vihjausten tulee olla omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä X:lle ja Y:lle taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa.

19. Kuten edellä on todettu, asiassa on riidatonta, että X ja Y ovat olleet yhdessä yökerhossa ja yöpyneet samassa hotellihuoneessa. Näihin riidattomina pidettäviin seikkoihin nähden ei sinänsä todistamattomiksi jäävien suutelemista ja kielikoukkuja koskevien väitteiden voida katsoa olleen omiaan aiheuttamaan heille vahinkoa tai kärsimystä eikä heihin kohdistuvaa halveksuntaa. Mitä tulee X:n alkoholinkäyttöä koskevaan väitteeseen oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvien lehtiartikkeleiden mukaan X:n alkoholinkäyttöä on ennen kyseistä kirjoitusta käsitelty julkisuudessa ja hän on myöntänyt alkoholin kuuluvan vapaa-aikaansa normaalin suomalaisen miehen tavoin. Huolimatta siitä, että X:n alkoholinkäytöstään käyttämä ilmaisu on väljä ja että X:n päihtymyksen aste on jäänyt asiassa tarkemmin selvittämättä Korkein oikeus katsoo, että kirjoitus ei ole tältäkään osin omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

20. Edelleen Korkein oikeus toteaa, että kyseiset 7 päivää -lehden ilmaisut ovat kohdistuneet lähinnä X:ään, joka on kirjoituksessa mainittu nimeltä. Käytetyt ilmaisut eivät ole sillä tavoin voimakkaita tai asiayhteyteen nähden perusteettoman vahvasti muotoiltuja, että niiden voitaisiin katsoa rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventavan X:ää tai Y:tä.

21. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ja B eivät ole syyllistyneet hovioikeuden heidän syykseen lukemaan kahteen törkeään kunnianloukkaukseen.

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

22. Rikoslain 24 luvun 8 §:n mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi se, joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Säännöksen 2 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

23. Nyt kysymyksessä olevat, 7 päivää -lehdessä 16.6.2005 esitetyt tiedot ja vihjaukset koskevat yksityiselämän piiriin kuuluvia tietoja. Kirjoitus ei millään tavalla liity merkittävään yhteiskunnalliseen keskusteluun eikä X:n harjoittamaan elinkeinotoimintaan. Kysymys on ollut ainoastaan tietyn lukijakunnan uteliaisuuden tyydyttämisestä, mitä ilmaisua ihmisoikeustuomioistuin on käyttänyt ratkaisuissaan (ks. esim. edellä kohdassa 9 viitattua Standard Verlags GmbH v. Itävalta -ratkaisun kohtaa). Tältä kannalta katsoen yksityiselämän piiriin kuuluvien tietojen julkaisemiseen ei ole ollut erityisiä perusteita.

24. Y:tä ei ole nimeltä mainittu 16.6.2005 julkaistussa kirjoituksessa eikä hänen kuvaansa ole julkaistu sen yhteydessä. Kuitenkin Y:n ovat voineet kirjoituksen perusteella tunnistaa ainakin ne 7 päivää -lehden lukijat, jotka ovat muutoinkin tienneet Y:n ja X:n välisestä ystävyyssuhteesta. Sitä vastoin Y:tä ei todennäköisesti ole ollut mahdollista tunnistaa pelkästään kirjoituksessa annettujen tietojen perusteella eikä tietoja yhdistää Y:hyn, jollei häntä ole jo aikaisemmin tuntenut.

25. Kuten edellä kohdassa 14 on todettu, Y on hyvin pian 7 päivää -lehdessä julkaistun kirjoituksen jälkeen, 18.6.2005 tullut oma-aloitteisesti X:n rinnalla julkisuuteen Iltalehdessä julkaistussa artikkelissa. Y on antanut artikkelissa lausuntoja suhteestaan X:ään ja artikkelin yhteydessä on julkaistu Y:tä esittävä valokuva.

26. Korkein oikeus toteaa, että rangaistukseen tuomitseminen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä edellyttää, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Se seikka, että Y on vain kaksi päivää 7 päivää -lehdessä julkaistun kirjoituksen jälkeen käsitellyt toisessa laajalevikkisessä julkaisussa suhdettaan X:ään oma-aloitteisesti ja oman nimensä ja kuvansa julkaistavaksi antaen osoittaa, etteivät 7 päivää -lehdessä julkaistut tiedot ole olleet omiaan aiheuttamaan Y:lle vahinkoa tai kärsimystä. A ja B eivät ole syyllistyneet rikoslain 24 luvun 8 §:n mukaiseen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen.

Vahingonkorvausvaatimukset

27. Ne 7 päivää -lehden kirjoitukset, joiden perusteella korvausta kärsimyksestä on vaadittu, on julkaistu 16.6.2005, 23.6.2005 ja 7.7.2005. Kärsimyksen perusteella suoritettavaa korvausta koskeviin vaatimuksiin tulee näin ollen sovellettavaksi kirjoitusten julkaisemishetkellä voimassa ollut vahingonkorvauslain 5 luvun 6 § (412/1974). Sen mukaan henkilövahinkoa koskevia vahingonkorvauslain säännöksiä on sovellettava myös sen kärsimyksen korvaamiseen, jonka on aiheuttanut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut taikka muu sen kaltainen rikos. Oikeuskäytännössä yksityiselämän suojan loukkaamista on pidetty vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä (412/1974) mainittujen rikosten kaltaisena rikoksena, jonka perusteella kärsimyskorvausta on voitu suorittaa (KKO 1997:80, KKO 1997:81, KKO 2001:96 ja KKO 2005:82).

28. Valituksessa on ensinnäkin väitetty, että korvausvaatimusta ei voitaisi perustaa 23.6.2005 ja 7.7.2005 julkaistuihin kirjoituksiin, koska syyte oli näiltä osin jätetty tutkimatta asianomistajan syyteoikeuden menettämisen johdosta. Korkein oikeus toteaa, että kärsimyksestä suoritettavan korvauksen edellytyksenä on, että kärsimys on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Korvauksen tuomitseminen ei edellytä, että loukkaaja tosiasiallisesti tuomitaan rikoksesta rangaistukseen. Merkitystä ei ole myöskään syyteoikeuden vanhentumisella (KKO 1997:80, KKO 1997:81 ja KKO 2005:55). Korvausvaatimuksen tutkimiseen kaikkien kirjoitusten osalta ei ole estettä.

29. Kuten edellä on todettu, 16.6.2005 julkaistun 7 päivää -lehden kirjoituksen laatimisessa tai julkaisemisessa ei ole syyllistytty kunnianloukkaukseen eikä rangaistavaksi säädettyyn yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. A, B ja Aller Media Oy eivät ole velvollisia suorittamaan tältä osin korvausta kärsimyksestä.

30. Edellä kohdassa 11 mainituissa oikeustapauksissa esitettyjen näkökohtien mukaan tarvetta yksityisyyden suojan turvaamiseksi ei yleensä ole silloin, kun kysymyksessä ovat asianomaista henkilöä koskevat, jo aiemmin julkisuuteen tulleet tiedot. Oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomiota myös asianomaisen henkilön omaan aktiivisuuteen yksityiselämää koskevien tietojen tarjoilemisessa julkisuuteen. Korkein oikeus katsoo, että tältä pohjalta voidaan arvioida X:n ja Y:n oikeutta vahingonkorvaukseen siltä osin, kuin korvausvaatimusten perusteena on se, että 23.6.2005 ja 7.7.2005 julkaistuissa kirjoituksissa olisi loukattu X:n ja Y:n yksityisyyttä tai kunniaa rangaistavaksi säädetyillä teoilla.

31. Kuten edellä kohdissa 14 ja 25 on todettu, X ja Y ovat jo 18.6.2005 julkaistussa Iltalehden numerossa omilla nimillään esiintyen itse kertoneet suhteensa laadusta ja yhdessä vietetystä hotelliyöstä. Y:stä on myös tuossa yhteydessä julkaistu valokuva. Tähän nähden ei mainitun kirjoituksen jälkeen 23.6.2005 ja 7.7.2005 ilmestyneissä kirjoituksissa ole tuotu julkisuuteen mitään sellaista, mikä olisi omiaan aiheuttamaan X:lle ja Y:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa. Korvausvelvollisuuden syntymisen kannalta merkitystä ei ole sillä, ettei 7.7.2005 julkaistuun kirjoitukseen ollut saatu suostumusta. Korvattavaa kärsimystä ei näin ollen ole voinut syntyä eikä edellytyksiä vahingonkorvauksen tuomitsemiselle ole.

Lopputulos syytteen ja vahingonkorvausten osalta

32. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että A ja B eivät ole syytekohdan 1 osalta syyllistyneet rangaistavaan menettelyyn ja syyte tulee hylätä.

33. Edelleen 7 päivää -lehden kirjoituksilla 16.6.2005, 23.6.2005 ja 7.7.2005 X:lle ja Y:lle ei ole aiheutettu kärsimystä sellaisella rikoksella, jonka perusteella voitaisiin tuomita korvausta kärsimyksestä. A, B ja Aller Media Oy tulee vapauttaa vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Tuomiolauselma

A

Syyte kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta (tekoaika 16.6.2005) sekä vaihtoehtoinen syyte yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä hylätään ja A vapautetaan tuomitusta sakkorangaistuksesta.

B

Syyte kahdesta törkeästä kunnianloukkauksesta (tekoaika 16.6.2005) sekä vaihtoehtoinen syyte yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä hylätään ja B vapautetaan tuomitusta sakkorangaistuksesta.

Yhteiset lausunnot

X:n ja Y:n korvausvaatimukset kärsimyksestä hylätään ja A, B sekä Aller Media Oy (entinen Aller Julkaisut Oy) vapautetaan heidän maksettavakseen kärsimyksen perusteella tuomitusta korvauksesta Y:n osalta kaikkiaan 6 000 euroa ja X:n osalta kaikkiaan 2 000 euroa, molemmat määrät korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Timo Ojala.