Korkein oikeus KKO:2013:73

Salakuljetus

A oli tuonut maahan Yhdysvalloista postilähetyksenä 23 kappaletta laserosoittimia esittämättä maahantuonnin yhteydessä osoittimien turvallisuusluokitusta koskevia asiakirjoja. Osoittimien mukana ei myöskään ollut tyyppitarkastustodistuksia. Laserlaitteiden maahantuojan velvollisuus teettää laitteille tyyppitarkastus ennen niiden luovuttamista markkinoille tai käyttöön ei merkinnyt sitä, että maahantuonti olisi ollut kiellettyä tai edellyttänyt viranomaisen lupaa tai tarkastusta salakuljetuksen tunnusmerkistössä tarkoitetuin tavoin. Syyte salakuljetuksesta hylättiin.

RL 46 luku 4 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 20.12.2011

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen salakuljetukseen, koska hän oli ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuonut Yhdysvalloista postitse Suomeen yhteensä 23 kappaletta laser- tai infrapunaosoittimia, joiden tuonti oli kiellettyä tai edellytti viranomaisen tarkastusta. A oli ostanut noin 9 000 USD:lla 17 kappaletta valtioneuvoston laserlaitteista ja niiden tarkastuksesta antaman asetuksen luokkaan 3B ja kuusi kappaletta luokkaan 1 kuuluvia laser- ja infrapunaosoittimia. A ei ollut maahantuonnin yhteydessä esittänyt vaadittavia asiakirjoja osoittimien turvallisuusluokituksesta, eikä niiden mukana ollut ollut vaadittavia tyyppitarkastustodistuksia. Luokkaan 3B kuuluvia laserosoittimia ei saa lainkaan tuoda maahan. A ei ollut saanut tilaamiaan laser- ja infrapunaosoittimia haltuunsa, koska lähetys oli pysäytetty postitullissa.

Käräjäoikeus katsoi, että maahantuojalla oli velvollisuus tuntea laitteiden tekniset ominaisuudet tuodessaan niitä markkinoille. A:n oli tullut olla selvillä tilaamiensa tuotteiden maahantuonnin edellytyksistä, eikä hän olisi saanut jättää niitä selvittämättä. A:n oli siten tullut tietää, että osalle tilatuista tuotteista oli pitänyt olla lupa, eikä luokkaan 3B kuuluvia laserosoittimia ollut edes voinut tuoda maahan.

Käräjäoikeus katsoi edelleen, että laserosoittimissa oli ollut suuri silmän vaurioitumisriski. Käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä menettämään valtiolle maahantuodut tuotteet.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sinikka Kannisto.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.6.2012

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä. Hovioikeus katsoi, että A oli tuonut Suomeen syytteessä mainituin tavoin 17 kappaletta luokkaan 3B kuuluvia laserosoittimia, joita ei saanut lainkaan tuoda maahan, sekä kuusi kappaletta luokkaan 1 kuuluvia laserosoittimia, joista ei ollut maahantuonnin yhteydessä vaadittavia tyyppitarkastustodistuksia. Hovioikeus katsoi asiassa olevan erityisesti kysymys siitä, voidaanko A:n katsoa väittämällään tavalla erehtyneen pitämään tekoaan sallittuna siten, ettei häntä voitaisi tuomita teostaan rangaistukseen. Hovioikeus totesi, että A oli tilannut suurehkon määrän armeijan käytössä olleita laserosoittimia yhteiseltä arvoltaan 9 000 USD. Ottaen huomioon laitteiden laatu ja arvo sekä se, että A olisi voinut helposti hankkia tiedon laserlaitteiden maahantuontia koskevista säännöksistä kysymällä niistä tulliviranomaisilta, kieltoerehdyssäännöksen soveltamiseen ei ollut aihetta. Hovioikeus hyväksyi muilta osin käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Vanamo, Jukka Ketola sekä Pertti Mäkilaurila.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati, että syyte hylätään tai rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja se lievennetään sakkorangaistukseksi

Syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Välitoimi

Syyttäjä ja A toimittivat Korkeimmalle oikeudelle pyydetyt lausumat syytteessä mainittujen laitteiden maahantuontikiellosta tai maahantuonnin edellytyksenä olevasta viranomaisen tarkastuksesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A on tilannut postitse Yhdysvalloista Suomeen 23 kappaletta ampuma-aseiden laser- ja infrapunatähtäimiä. A oli kertomansa mukaan tilannut tähtäimet muovikuula-aseilla käytäviä sotapelejä varten. Lasertähtäimistä 17 kappaletta on arvioitu teholtaan niin voimakkaiksi, että suora altistuminen laserlaitteen säteelle on vaarallista. Tähtäimistä kuusi kappaletta on arvioitu laadultaan sellaisiksi, ettei säteily aiheuta vaaraa kohtuullisesti ennakoitavissa käyttöolosuhteissa. A ei esittänyt maahantuonnin yhteydessä asiakirjoja lasertähtäinten turvallisuusluokituksesta, eikä niiden mukana ollut tyyppitarkastustodistuksia. Kysymyksessä olevia lasertähtäimiä ei ole tyyppitarkastettu Euroopan unionin jäsenvaltiossa, Turkissa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa EFTA-valtiossa.

2. Syyttäjä on katsonut, että syytteessä mainittuja 17 tehokasta lasertähtäintä ei olisi saanut lainkaan tuoda maahan, koska ne kuuluvat valtioneuvoston laserlaitteista ja niiden tarkastuksesta antaman asetuksen (291/2008) 3 §:n perusteella luokkaan 3B. Kuusi teholtaan heikompaa tähtäintä kuuluvat edellä mainitun asetuksen luokkaan 1, joiden osalta syyttäjä on katsonut, että maahantuonnin yhteydessä on esitettävä tyyppitarkastustodistus.

3. A on käräjä- ja hovioikeudessa tuomittu edellä mainitusta menettelystä rangaistukseen rikoslain 46 luvun 4 §:n salakuljetusta koskevan rangaistussäännöksen perusteella. Hovioikeus on katsonut, että A on ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuonut Suomeen tuotteita, joiden tuonti on ollut kiellettyä tai edellyttänyt viranomaisen tarkastusta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko kyseisten lasertähtäinten tuonti ollut rikoslain 46 luvun 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin kiellettyä tai edellyttänyt viranomaisen lupaa tai tarkastusta. Asiassa on selvää, että kyseiset lasertähtäimet eivät ole ampuma-aselain 3 §:ssä tarkoitettuja luvanvaraisia aseen osia eikä asia siten tule arvioitavaksi ampuma-aselain maahantuontia koskevien säännösten perusteella.

Salakuljetusrikoksen tunnusmerkistön soveltamisalasta

5. Rikoslain 46 luvun 4 §:n mukaan salakuljetuksesta tuomitaan rangaistukseen se, joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta tavaraa, jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta.

6. Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 66/1988 vp s. 172) on todettu, että tavaran tai tuonnin luvattomuus saa sisältönsä rikoslain ulkopuolisesta lainsäädännöstä: säädöksistä, joissa tavaran tuonnille tai viennille on asetettu kieltoja tai rajoituksia. Tuonnille tai viennille asetetut kiellot pohjautuvat yleensä tavaran vaarallisiin ominaisuuksiin. Rangaistussäännöksillä suojellaan tällöin ensisijaisesti sellaisia arvoja kuin terveyttä, ympäristöä tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Hallituksen esityksessä (s. 180) on edelleen katsottu, että tavaran tuontia ja vientiä koskevat rajoitukset voidaan jakaa muun muassa tavaran laatuvaatimuksiin perustuviin tosiasiallisiin rajoituksiin. Useimmat vienti- ja tuontirajoitukset merkitsevät käytännössä sitä, että viennin tai tuonnin edellytyksenä on tavaran laatutason toteaminen säännökset tai määräykset täyttäväksi. Yleensä tämä tapahtuu eri viranomaisten suorittamissa tarkastuksissa, jolloin hyväksymismerkintä merkitsee lupaa tuontiin tai vientiin. Kieltojen ja rajoitusten tavoitteena voi olla esimerkiksi terveydellisten vaarojen välttäminen, turvallisuus tai kuluttajansuoja. Salakuljetusta koskevan rangaistussäännöksen tarkoituksena olisi tehostaa näiden tavoitteiden saavuttamista. Hallituksen esityksessä on edelleen katsottu, että asianmukaisella luvalla tarkoitetaan viranomaisen antamaa lupaa. Muilla tuontia tai vientiä koskevilla säännöksillä puolestaan tarkoitetaan yleensä kaikkia tällaisia säännöksiä.

7. Salakuljetusta koskevan rangaistussäännöksen voimaantulon eli 1.1.1991 jälkeen Suomi on liittynyt Euroopan talousalueeseen ja sittemmin Euroopan unioniin. Tämä seikka on merkinnyt muutoksia muun muassa tavaroiden tuonti- ja vientimenettelyihin sekä kuluttajansuoja- ja tuoteturvallisuusjärjestelmien toimintaan. Lähtökohtana on, että Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden välillä tavarat voivat liikkua vapaasti.

8. Tavaroiden loppukäyttäjien, kuten kuluttajien, turvallisuutta pyritään tarvittaessa ylläpitämään erilaisin merkinnöin siitä, että tuotteet täyttävät tietyt laatuvaatimukset. Näiden laatuvaatimusten täyttymistä valvotaan tavallisesti edellyttämällä tuotteelta asianmukaista tyyppitarkastusta. Tyyppitarkastuksen toimittamisvelvollisuus on asetettu yleensä tuotteen valmistajalle tai maahantuojalle, ja tarkastuksen tekee tehtävään hyväksytty laitos. Tuotteiden turvallisuuteen liittyvien velvoitteiden valvontatehtävät tavaran maahantuonnin yhteydessä kuuluvat muun muassa tulliviranomaisille. Tällaisen tyyppitarkastusmenettelyn piiriin kuuluvat muun muassa lelujen turvallisuudesta annetussa laissa tarkoitetut lelut.

9. Ihmisten terveyttä ja omaisuutta pyritään suojelemaan myös erilaisilla maahantuontirajoituksilla, joilla voidaan esimerkiksi kieltää tietynlaisen tuotteen maahantuonti kokonaan, asettaa maahantuonti luvanvaraiseksi tai määrätä, että maahantuonnissa on noudatettava tiettyjä menettelytapoja, jotta se olisi sallittua. Esimerkiksi kasvinterveyden suojelemisesta annetulla lailla (702/2003) pyritään torjumaan kasvitauteja, ja kasvien maahantuonti Suomeen edellyttää kasvipassia tai EU:n ulkopuolelta tuotaessa kasvien kansainvälistä terveystodistusta sekä ennakkoilmoitusta elintarviketurvallisuudesta vastaaville viranomaisille. Tietyille kasvierille on tehtävä lisäksi kasvinterveydellinen rajatarkastus. Kasvierä voidaan luovuttaa tullimenettelyyn vasta sen jälkeen, kun tuontikelpoisuus on todettu (Maa- ja metsätalousministeriön asetus kasvinterveyden suojelemisesta 17/08, 42 §). Vastaavankaltaisia säännöksiä, joissa tuotteen maahantuonti edellyttää viranomaisen ennalta tai viimeistään tullausmenettelyn aikana myöntämää lupaa tai tarkastusta, on Suomen lainsäädännössä varsin paljon.

Korkeimman oikeuden arviointi A:n menettelyn rangaistavuudesta

10. Valtioneuvoston asetus laserlaitteista ja niiden tarkastuksesta on annettu eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1016/2004) ja työturvallisuuslain (738/2002) nojalla. Ensin mainitun lain mukaan asetuksella voidaan muun muassa antaa tarkemmat säännökset teknisiltä laitteilta edellytettävistä terveys- ja turvallisuusvaatimuksista (4 § 2 momentti) sekä laitteista, joille on tehtävä tyyppitarkastus tai muu vaatimuksenmukaisuuden varmentaminen (5 § 2 momentti). Työturvallisuuslain mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä koneiden, työvälineiden ja muiden laitteiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja huollosta (41 § 3 momentti).

11. Eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain tarkoituksena on lain 1 §:n mukaan varmistaa, että tekninen laite on vaatimusten mukainen eikä aiheuta valmistajan tarkoittamassa käytössä tapaturman vaaraa eikä terveyden haittaa. Lain tarkoituksena on myös varmistaa, että asianmukaisesti suunniteltu, valmistettu ja varustettu tekninen laite voidaan esteettä luovuttaa markkinoille tai käyttöön. Samoin lain soveltamisala on 2 §:ssä säännelty siten, että lakia sovelletaan valmistajaan, maahantuojaan, myyjään ja muuhun henkilöön, joka luovuttaa olennaisessa määrin työssä käytettäväksi tarkoitetun teknisen laitteen Suomessa markkinoille tai käyttöön. Laissa asetetut velvollisuudet kuuluvat laitteen valmistajan ohella henkilölle, joka luovuttaa teknisen laitteen omissa nimissään ensimmäistä kertaa markkinoille tai käyttöön Euroopan talousalueella (7 §). Siten lailla tai sen nojalla annetuilla säännöksillä ei ole nimenomaisesti kielletty tiettyjä vaatimuksia täyttämättömien laitteiden maahantuontia, vaan laitteiden luovuttaminen markkinoille tai käyttöön.

12. Puheena olevan laserlaitteita ja niiden tarkastusta koskevan asetuksen 4 §:n 1 momentissa velvollisuus tehdä turvallisuusluokkiin 2 – 4 kuuluville laserlaitteille tyyppitarkastus on asetettu edellytykseksi sille, että laite saadaan asettaa myytäväksi, luovuttaa toiselle tai ottaa käyttöön. Laserosoittimeksi voidaan asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan hyväksyä momentissa mainittua poikkeusta lukuun ottamatta vain turvallisuusluokan 2 tai sitä alemman luokan laite.

13. Eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annettu laki koskee sen 2 §:n 1 momentin mukaan vain olennaisessa määrin työssä käytettäväksi tarkoitettuja laitteita. Työturvallisuuslakia sovelletaan lain 2 §:n mukaan työsopimuksen perusteella tai virkasuhteessa tehtävään työhön, muttei tavanomaiseen harrastustoimintaan. Vastaavasti kysymyksessä olevan asetuksen 2 §:n 3 momentin mukaan kuluttajien käyttöön tarkoitetuista laitteista ja lelujen turvallisuudesta säädetään erikseen. Toisaalta asetuksen 6 §:n 2 momentissa säädetään kuitenkin nimenomaisesti, että laserpelissä ja muussa siihen verrattavassa harrastetuotteessa, joka ei ole neuvoston direktiivissä 88/378/ETY tarkoitettu lelu, saa olla enintään turvallisuusluokkaan 2 kuuluva laserlaite.

14. Korkein oikeus toteaa, että A:n maahantuomien ilmeisesti luokkaan 3B kuuluvien laserosoittimien käyttö voi vaarantaa terveyttä. Salakuljetuksen rangaistavuudella pyritään edellä todetuin tavoin muun ohella juuri terveyden suojelemiseen. Syytteen tueksi esitetyt asetuksen säännökset tai ne lainsäännökset, joiden nojalla asetus on annettu, eivät kuitenkaan osoita tyyppitarkastamattoman laserlaitteen taikka asetuksessa säädettyä korkeampaan turvallisuusluokkaan kuuluvan laserosoittimen maahantuonnin olevan kiellettyä. Tähän arvioon ei vaikuta se, ettei mainittuun turvallisuusluokkaan 3B kuuluvia laserlaitteita saa tyyppitarkastuksen jälkeenkään laserosoittimina saattaa myyntiin, luovuttaa toiselle taikka ottaa käyttöön.

15. Johtopäätöksenä Korkein oikeus katsoo kyseisten teknisten laitteiden vaatimuksenmukaisuutta ja työturvallisuutta koskevien säännösten tavoitteena olevan, että markkinoilla olevat ja työtehtävissä käytettävät tekniset laitteet täyttävät tietyt turvallisuusvaatimukset. Niillä ei ensisijaisesti säädellä tavaran maahantuontia, vaan kaikkien markkinoilla olevien, lakien soveltamisalojen piiriin kuuluvien tuotteiden turvallisuutta. Edellä mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetussa asetuksessa ei kielletä luokkaan 3B kuuluvien laserlaitteiden maahantuontia, toisin kuin käräjä- ja hovioikeus ovat katsoneet. Ilmeisesti luokkaan 1 kuuluvien laitteiden osalta syytteen teonkuvauksessa on puolestaan vedottu ainoastaan siihen, ettei maahantuonnin yhteydessä esitetty asiakirjoja turvallisuusluokituksesta ja tyyppitarkastuksesta. Rangaistussäännöksen soveltaminen edellyttää kuitenkin, että maahantuonti tapahtuu vastoin tuontia koskevaa kieltoa tai ilman tuonnin edellytykseksi asetettua lupaa tai tarkastusta. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n menettelyssä ole kyse salakuljetuksena rangaistavasta teosta. Syyttäjä ei ole myöskään vedonnut sellaisiin seikkoihin, joiden nojalla teko tulisi arvioitavaksi jonkin muun rangaistussäännöksen perusteella. Syyte tulee näin ollen hylättäväksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja menettämisseuraamuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Pekka Koponen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Kaarlo Hakamies.