Korkein oikeus KKO:2014:55

Varkausrikos Varkaus Törkeä varkaus Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen Koventamisperusteet Rangaistuslajin valinta Ehdollinen rangaistus

A:n syyksi oli luettu kaksi törkeää varkautta, koska hän oli anastanut kaksi puoliperävaunua kuljettamalla ne hallussaan olleella vetoautolla paikkaan, jossa perävaunuihin oli tehty muutostöitä niiden alkuperän peittämiseksi. A:lle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta mitattaessa oli sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohdassa tarkoitettua koventamisperustetta rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden perusteella. Kysymys koventamisperusteen soveltamisen edellytyksistä sekä rangaistuksen mittaamisesta ja ehdollisuudesta.

RL 6 luku 5 § 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 27.2.2012

Syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen Helsingissä 15. – 18.9.2011 törkeään varkauteen (syytekohta 1) ja 16. – 18.9.2011 törkeään varkauteen (syytekohta 2).

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli eräältä henkilöltä saamansa toimeksiannon perusteella yhdessä kahden muun vastaajan kanssa anastanut 28 782 euron arvoisen Schmitz-merkkisen puoliperävaunun (syytekohta 1) ja 19 000 euron arvoisen Krone SDC 27 -merkkisen puoliperävaunun (syytekohta 2). A oli Vuosaaren satamassa kiinnittänyt perävaunut käytössään olleeseen ajoneuvoon ja kuljettanut ne Espooseen paikkaan, josta hän oli sopinut toimeksiantajan kanssa. Siellä perävaunuille oli tehty rakenteellisia, ulkonäöllisiä ja yksilöintitietoihin liittyviä muutoksia niiden todellisen alkuperän häivyttämiseksi ja peittämiseksi. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi osallistunut perävaunujen muutostöihin.

Käräjäoikeus katsoi kysymyksen olleen organisoidusta perävaunujen anastamisesta ja toimittamisesta ulkomaille. Kullakin vastaajalla oli ollut tässä toiminnassa oma tehtävänsä, joka oli ollut välttämätön edellytys rikossuunnitelman toteuttamiseksi. Kunkin vastaajan oli myös täytynyt tietää sekä oma että kanssavastaajien osuus rikossuunnitelman toteuttamisessa. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että rikoskumppanuuden objektiiviset ja subjektiiviset edellytykset täyttyivät kunkin vastaajan osalta ja että rikokset oli tehty yhdessä.

Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus otti rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohdan nojalla koventamisperusteena huomioon rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden. Tekojen kohteena olleen omaisuuden laadun vuoksi sen todellisen alkuperän muuttaminen ja häivyttäminen sekä ulkomaille siirtäminen oli vaatinut pitkäaikaista etukäteisvalmistelua, mihin oli liittynyt valmius väärien asiakirjojen käyttöön. Käsitystä rikosten erityisestä suunnitelmallisuudesta tukivat myös usean henkilön osallistuminen tekojen toteuttamiseen, anastuksen kohteeksi valikoituneista perävaunumalleista päättäminen etukäteen sekä muutostöihin tarvittavan paikan ja tarvikkeiden järjestäminen ennakkoon.

Käräjäoikeus otti lisäksi rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan nojalla rangaistuksen lieventämisperusteena huomioon sen, että A oli teon jälkeen toimillaan pyrkinyt poistamaan rikoksen vaikutuksia hankkimalla Venäjälle toimitetut perävaunut takaisin Suomeen ja ilmoittamalla tästä poliisille. Käräjäoikeus totesi, että ilman A:n apua perävaunut olisivat todennäköisesti jääneet löytymättä.

Koska kysymys oli arvokkaiden perävaunujen suunnitelmallisesta anastustoiminnasta, rikosten vakavuus ja niistä ilmenevä tekijän syyllisyys edellyttivät vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana, vaikka A:ta ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 1 vuoden 2 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Katja Öörni ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.11.2012

A valitti hovioikeuteen vaatien, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi tai että hänelle tuomitaan ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa yhdyskuntapalvelua.

Syyttäjä vaati vastavalituksessaan A:n tuomitsemista syytteen teonkuvausten mukaisista törkeistä varkauksista.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion syyksilukemisen osalta.

Rangaistuksen osalta hovioikeus totesi, että A:n anastusteot olivat kohdistuneet erittäin arvokkaisiin perävaunuihin ja että tekojen toteuttamistapa ilmensi käräjäoikeuden tuomion perusteluissa lausutuin tavoin toiminnan suunnitelmallisuutta. A oli kertonut ryhtyneensä anastamaan perävaunuja, koska hänelle oli luvattu niistä rahapalkkio, ja hän oli myöntänyt saaneensa teoista palkkioksi 2 000 euroa. Hovioikeus katsoi, että koventamisperusteen soveltaminen oli perusteltua. Hovioikeus piti oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetuista rikoksista 1 vuotta vankeutta, jota rikosten vakavuuden ja niistä ilmenevän A:n syyllisyyden vuoksi ei ollut syytä määrätä ehdolliseksi.

Hovioikeus alensi A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuodeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Jukka Ketola (eri mieltä) ja Heikki Rautiola.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Ketola totesi, että A oli tehnyt hänen syykseen luetut teot lyhyen harkinnan jälkeen lyhyen ajan sisällä saman toimeksiantajan erillisten pyyntöjen perusteella. Sen vuoksi koventamisperusteen soveltamiselle ei ollut perusteita. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista oli 1 vuosi vankeutta. A:ta ei ollut aikaisemmin rangaistu, eikä nyt kysymyksessä olevien tekojen vakavuus tai niistä ilmenevä A:n syyllisyys edellyttänyt hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen.

Näillä perusteilla eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen alensi A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen 1 vuodeksi vankeutta, määräsi sen ehdolliseksi 31.12.2014 päättyvin koeajoin ja tuomitsi hänelle ehdollisen vankeuden ohessa 90 päiväsakkoa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että rangaistuksen mittaamisessa ei sovelleta koventamisperustetta ja että rangaistusta sen vuoksi alennetaan sekä että rangaistus joka tapauksessa määrätään ehdolliseksi. Mikäli ehdollista vankeutta yksinään ei pidetä riittävänä seuraamuksena, sen ohessa tulee tuomita sakkoa.

Syyttäjä on vaatinut vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi syytekohdissa 1 ja 2 kaksi törkeää varkautta (tekoajat 15. – 18.9.2011 ja 16. – 18.9.2011). A:n on katsottu kummassakin syytekohdassa anastaneen toimeksiannosta puoliperävaunun kiinnittämällä sen Vuosaaren satamassa käytössään olleeseen vetoautoon ja toimittamalla sen Espooseen sovittuun paikkaan. Siellä perävaunuihin on tehty muutostöitä niiden alkuperän peittämiseksi, mutta A:n ei ole katsottu osallistuneen näiden muutostöiden tekemiseen. Käräjäoikeus on kuitenkin toisaalla katsonut, että myös A:n on täytynyt tietää sekä oma että kanssavastaajien osuus rikossuunnitelman toteuttamisessa ja että A on yhdessä rikoskumppaniensa kanssa osallistunut rikosten tekemiseen kokonaisuudessaan.

2. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus on soveltanut rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohdan koventamisperustetta rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden perusteella. Käräjäoikeuden mukaan rikosten toteuttaminen oli vaatinut erityistä suunnitelmallisuutta. Omaisuuden todellisen alkuperän muuttamiseen ja peittämiseen sekä omaisuuden ulkomaille siirtämiseen oli tarvittu pitkäaikaista etukäteisvalmistelua, mihin oli olennaisesti liittynyt valmius väärien asiakirjojen käyttöön. Rikollisen toiminnan suunnitelmallisuutta osoittivat myös usean henkilön osallistuminen tekojen toteuttamiseen, anastettujen perävaunujen malleista päättäminen etukäteen sekä muutostöihin tarvittavan paikan ja tarvikkeiden järjestäminen ennakolta.

3. Toisaalta käräjäoikeus on soveltanut rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaista rangaistuksen lieventämisperustetta, koska A oli pyrkinyt poistamaan rikostensa vaikutuksia hankkimalla perävaunut takaisin Suomeen ja ilmoittamalla tästä poliisille.

4. Käräjäoikeus on ottanut huomioon rikosten erityistä suunnitelmallisuutta osoittavat seikat ja katsonut rikosten vakavuuden ja niistä ilmenevän tekijän syyllisyyden edellyttävän vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana, vaikka A:ta ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 1 vuoden 2 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen.

5. Hovioikeus on katsonut, että A:n anastusteot olivat kohdistuneet erittäin arvokkaisiin rekan perävaunuihin ja tekojen toteuttamistapa ilmensi käräjäoikeuden lausumin tavoin toiminnan suunnitelmallisuutta. A oli hovioikeudessa kertonut ryhtyneensä anastamaan perävaunuja, koska hänelle oli luvattu niistä rahapalkkio. A oli myöntänyt saaneensa teoista palkkioksi 2 000 euroa. Hovioikeuden mukaan koventamisperusteen soveltaminen A:n rangaistusta mitattaessa oli perusteltua. Hovioikeus on katsonut, että oikeudenmukainen rangaistusseuraamus A:n syyksi luetuista rikoksista oli 1 vuosi vankeutta, ja on sen vuoksi alentanut rangaistusta.

6. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko rangaistusta mitattaessa sovellettava koventamisperustetta rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden perusteella. Kysymys on edelleen siitä, onko rangaistusta alennettava sekä rangaistuslajin valinnasta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä.

Rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus koventamisperusteena

7. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohdan mukaan rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus on rangaistuksen koventamisperuste.

8. Lainkohdan esitöiden mukaan suunnitelmallisuuden koventavaa vaikutusta rangaistukseen voidaan perustella syyllisyysperustein, koska suunnitelmallisuus on osoitus rikollisen tahdon intensiteetistä. Koventamisperusteen soveltamiseksi ei riitä lyhyt täytäntöönpanohetkinen harkinta, vaan rikoksen tekemisen ja siihen tähtäävän pitempiaikaisen toiminnan pitää olla suunniteltua. Suunnitelmallisuus voi vaihdella kumppaneiden osuuden ja toiminnan mukaan. Kunkin tekijän rangaistusta mitattaessa tutkitaan, kuinka hän on omissa toimissaan osoittanut suunnitelmallisuutta (HE 44/2002 vp s. 191).

9. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1978 II 104 katsonut, ettei ryöstön tekemisestä sopiminen rikoskumppanin kanssa ollut koventamisperusteen edellyttämää suunnitelmallisuutta, kun rikosta ei ollut valmisteltu eikä suoritettu tuolloin sovellettavaksi tulleessa koventamisperustetta koskevassa lainkohdassa edellytetyin tavoin harkitusti. Ratkaisussa KKO 2006:58 tekijän toiminnan on katsottu olleen koventamisperusteen soveltamisen edellyttämällä tavalla suunnitelmallista, kun hän oli hankkimiensa kuriirien välityksellä ja tuonnin rahoittaen liiketoiminnanomaisesti järjestänyt Subutex-tablettien maahantuonnin Ranskasta Suomeen antaen kuriireille myyjän yhteystiedot ja muut ohjeet.

Koventamisperusteen soveltaminen tässä asiassa

10. Alemmissa oikeuksissa A:n on katsottu syyllistyneen yhdessä kahden muun tekijän kanssa törkeisiin varkauksiin, joita kokonaisuutena arvioiden voidaan pitää hyvin suunnitelmallisina. Rikokset ovat vaatineet etukäteen määrätietoisia valmistelutoimia. Anastettujen perävaunujen malleista on päätetty etukäteen ja niiden alkuperä on pyritty peittämään tekemällä niihin rakenteellisia, ulkonäöllisiä ja yksilöintitietoihin liittyviä muutoksia ennakolta varatussa paikassa. Rikoksiin osallistuneiden tehtäväjako on ollut eriytynyttä.

11. A:n osuus rikosten toteuttamisessa on kuitenkin rajoittunut vain osaan rikollisesta toiminnasta. A on kahden eri toimeksiannon perusteella peräkkäisinä päivinä kiinnittänyt syytteessä tarkoitetut puoliperävaunut käytössään olleeseen vetoautoon Vuosaaren satamassa ja kuljettanut ne Espooseen paikkaan, jossa A:n rikoskumppanit ovat suorittaneet muutostyöt. A:lle on joitakin päiviä ennen ensimmäistä varkautta osoitettu anastettava perävaunu, ja hän on ryhtynyt rikoksiin hänelle luvatun palkkion vuoksi. A:n toiminta on perustunut toimeksiantajan ohjeisiin eikä se ole edellyttänyt häneltä itseltään merkittäviä valmistelutoimia tai erityistä suunnittelua.

12. Suunnitelmallisuuden rangaistusta koventava merkitys perustuu siihen, että se osoittaa tekijässä suurempaa rikollista tahtoa ja siten syyllisyyttä kuin suunnittelematon rikos. Kahden tai useamman tehdessä rikoksen yhdessä suunnitelmallisuus voi vaihdella heidän osuutensa ja toimintansa mukaan ja sen vaikutusta rangaistuksen mittaamisessa on arvioitava tekijäkohtaisesti, kuten edellä kohdassa 8 selostetuista esitöistä ilmenee.

13. Koventamisperustetta soveltaessaan alemmat oikeudet ovat kiinnittäneet huomiota sen rikoskokonaisuuden suunnitelmallisuuteen, johon A on yhtenä tekijänä osallistunut, arvioimatta A:n oman toiminnan suunnitelmallisuutta. Alemmat oikeudet ovat soveltaneet rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohdan säännöstä sinänsä lain sanamuodon mukaisesti mutta vastoin esitöistäkin selvästi ilmenevää säännöksen tarkoitusta. Korkein oikeus katsoo, että vaikka A on tekijänä osallistunut hyvin suunnitelmallisiin rikoksiin, hänen toimintansa ei ole ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla suunnitelmallista. A:lle tuomittavaa rangaistusta mitattaessa ei siten voida soveltaa koventamisperustetta.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

14. Alempien oikeuksien tuomioiden perusteluista ei ilmene, miten yhtäältä koventamisperusteen ja toisaalta lieventämisperusteen soveltaminen on vaikuttanut A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen.

15. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

16. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

17. Rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan törkeästä varkaudesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

18. Törkeän varkauden osalta ei ole Korkeimman oikeuden rangaistuskäytäntöä, josta voisi saada johtoa rangaistuksen mittaamiseen tässä asiassa. Esimerkiksi vuosien 2011 ja 2012 rangaistuskäytäntöselvitysten mukaan törkeän varkauden keskirangaistus yksittäisenä rikoksena oli 6 – 9 kuukautta vankeutta (Rikollisuustilanne 2011, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 262, 2012, s. 379 ja Rikollisuustilanne 2012, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 264, 2013, s. 363). Huomioon ottaen A:n syyksi luettujen rikosten epätyypillinen luonne ja niiden erityiset olosuhteet sekä sovellettu lieventämisperuste rangaistuskäytäntöä kuvaavilla tilastollisilla selvityksillä ei voida katsoa olevan sanottavaa merkitystä rangaistuksen mittaamisessa tässä asiassa.

19. Varkausrikokset voivat poiketa toisistaan muun muassa kohteen, tekotavan ja teko-olosuhteiden perusteella. Mittaamisharkintaan voivat sen vuoksi vaikuttaa monenlaiset seikat. Anastetun omaisuuden arvolla ja rikoksella aiheutetulla vahingolla on usein keskeinen merkitys rikoksen vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa. Varkausrikoksen suunnitelmallisuudella voi puolestaan olla keskeinen merkitys arvioitaessa tekijän syyllisyyttä myös niissä tapauksissa, joissa sitä ei sovelleta koventamisperusteena. Rikoksen tekeminen palkkiota vastaan osoittaa yleensä varsin suurta syyllisyyttä.

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

20. A:n syyksi luettujen rikosten kohteena on ollut erittäin arvokas omaisuus, ensimmäisessä syytekohdassa 28 782 euron arvoinen puoliperävaunu ja toisessa syytekohdassa 19 000 euron arvoinen puoliperävaunu. A on tekijäkumppanina osallistunut rikoksiin, jotka ovat olleet suunnitelmallisia sekä vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan tavanomaisia törkeitä varkauksia vakavampia. Vaikka A:n toiminta ei ole ollut erityisen suunnitelmallista, se on edellyttänyt satunnaista tekoa enemmän harkintaa. A:n osuus rikosten toteuttamisessa on ollut ratkaiseva, ja hän on ryhtynyt niihin hänelle luvatun palkkion vuoksi. A:n syyksi luetut törkeät varkaudet ovat siten olleet hyvin vahingollisia ja vaarallisia sekä osoittaneet hänessä varsin suurta syyllisyyttä.

21. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on perusteltua ottaa syytekohdassa 1 A:n syyksi luettu törkeä varkaus anastetun omaisuuden arvon perusteella. A:n syyksi luetuilla rikoksilla on ollut keskinäistä yhteyttä, koska ne ovat edellä kuvatuin tavoin liittyneet samaan rikoskokonaisuuteen. Toisaalta A:n osuudet rikosten toteuttamisessa ovat olleet toisistaan erillisiä tekoja, jotka ovat perustuneet kahteen eri toimeksiantoon. Korkein oikeus katsoo, että rikosten keskinäisellä yhteydellä on tässä tapauksessa vain suhteellisen vähäinen rangaistusta alentava vaikutus.

22. Mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A tulisi tuomita rikoksista ilman lieventämisperusteen soveltamista 1 vuoden 4 – 5 kuukauden pituiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen.

23. Rangaistuksen mittaamisessa on sovellettu myös rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaista rangaistuksen lieventämisperustetta, koska A oli omilla toimillaan pyrkinyt poistamaan rikostensa vaikutuksia. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A on hankkinut anastamansa perävaunut takaisin Suomeen ja ilmoittanut tästä poliisille. Perävaunut olisivat todennäköisesti jääneet löytymättä ilman A:n antamaa apua. Korkein oikeus yhtyy näkemykseen, että asiassa on sovellettava sanottua lieventämisperustetta. Alemmat oikeudet eivät ole kuitenkaan perustelleet, miten lieventämisperusteen soveltaminen on vaikuttanut A:n rangaistuksen pituuteen. Korkein oikeus katsoo, että lieventämisperusteen yhteistä vankeusrangaistusta alentavan vaikutuksen on oltava varsin tuntuva, ainakin neljä kuukautta.

24. Huomioon ottaen rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus, A:n niistä ilmenevä syyllisyys sekä mainittu rangaistuksen lieventämisperuste Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden A:lle tuomitsemaa 1 vuoden vankeusrangaistusta ole syytä alentaa, vaikka rangaistuksen mittaamisessa ei sovelleta koventamisperustetta.

Lajivalinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä

25. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa saman luvun 10 §:n 1 momentin nojalla. Päätettäessä rangaistuksen lajista tulee rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lisäksi noudattaa rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia perusteita.

26. A:n syyksi luetut teot ovat lajissaan vakavia ja ne osoittavat A:ssa suurta syyllisyyttä, kuten edeltä ilmenee. Toisaalta A:ta ei ole ennen nyt kysymyksessä olevia tekoja tuomittu vankeusrangaistukseen. Asiassa sovelletun lieventämisperusteen pitää vaikuttaa merkittävästi myös rangaistuslajin valinnassa. Edellä selostettuja seikkoja kokonaisuutena harkittuaan Korkein oikeus katsoo, että tekojen vakavuus ja niistä ilmenevä A:n syyllisyys eivät edellytä hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen. Ehdollista vankeutta yksinään on kuitenkin pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksista, minkä vuoksi A:lle on sen ohessa tuomittava sakkoa. Korkein oikeus katsoo oikeudenmukaiseksi sakkorangaistukseksi 60 päiväsakkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu 1 vuoden vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. Koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä ja päättyy 31.12.2015.

Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella A tuomitaan 60:een 8 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 480 euroa.

Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Hannu Rajalahti, Tuula Pynnä, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Kaisa Klinga.