Korkein oikeus KKO:2014:6

Pahoinpitely Törkeä pahoinpitely Tahallisuus Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen

A oli asuintalonsa porraskäytävässä ottanut painimalla yhteen B:n kanssa ja paennut sen jälkeen asuntoonsa. B oli tämän jälkeen hakannut tai potkinut A:n asunnon ovea, jolloin A oli suuttunut ja hakenut puukon sekä avannut asunnon oven. A ja B olivat heti sen jälkeen käyneet toisiinsa käsiksi ja yhteenotto oli jatkunut painimalla puukon ollessa A:n kädessä. Yhteenotossa B:lle oli aiheutunut puukosta viiltohaava kaulaan. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin tahallaan tehneen B:lle ruumiillista väkivaltaa ja aiheuttaneen hänelle kerrotun vamman. Pahoinpitelyä ei kuitenkaan katsottu törkeäksi.

Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta.

RL 21 luku 5 § 1 mom
RL 21 luku 6 § 1 mom
RL 3 luku 6 §
RL 6 luku 3 § 1 mom
RL 6 luku 4 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä. Syytteen mukaan A oli 16.11.2010 tahallaan tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa kerrostalon rappukäytävässä. A oli hänen ja B:n aikaisemman painitilanteen jälkeen päässyt asuntoonsa ja B:n koputettua oveen tullut puukon kanssa lukitusta huoneistosta rappukäytävään painimaan B:n kanssa. A oli tuolloin puukottanut B:tä kaulaan. Teon seurauksena B:n kaulaan oli tullut kuusi senttimetriä pitkä ja puoli senttimetriä syvä viiltohaava. Teko oli tehty teräaseella ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeuden tuomio 21.2.2011

Käräjäoikeus totesi, ettei B muistanut tapahtumista mitään. Lääkärinlausunnon esitiedoista saatavaa selvitystä ei myöskään voitu pitää luotettavana selvityksenä tapahtumien kulusta. A:n kertomus oli ainoa varsinainen näyttö tapahtumista, eikä sitä ollut syytä epäillä.

A:n kertomuksesta oli ilmennyt, ettei hänellä ollut ollut vahingoittamistarkoitusta. Hän oli kuitenkin mennyt ovelle puukko kädessään, vaikka hänellä oli oven ollessa suljettuna ollut mahdollisuus toimia toisin. Tätä A:n menettelyä oli pidettävä huolimattomuutena. A oli aiheuttanut B:lle syytteessä kuvatun vamman kaulaan. Ottaen huomioon tekoväline ja vamman ilmenemiskohta vammaa ei voitu pitää vähäisenä. A oli menettelyllään syyllistynyt vammantuottamukseen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n vammantuottamuksesta sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tiina Vahtolammi ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 28.12.2011

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan syytteen mukaisesti törkeästä pahoinpitelystä.

Hovioikeus katsoi A:n kertomuksella selvitetyksi, että hän oli hetkeä aikaisemmin päässyt omaan asuntoonsa pakoon painitilanteesta B:n kanssa. Vaikka hänellä oli tilanteessa oven ollessa suljettuna ollut myös mahdollisuus toimia toisin, hän oli B:n pyrittyä asuntoon hakenut suutuksissa käteensä puukon ja avannut oven. Tässä tilanteessa A:n oli täytynyt mieltää, että oven avaaminen tuli johtamaan uuteen yhteenottoon uhkaavasti käyttäytyvän ja A:n väkivaltaiseksi tietämän B:n kanssa ja että hän tuli siinä yhteydessä vahingoittamaan B:tä puukolla. A oli siten painitilanteessa tahallaan tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa lyömällä tätä puukolla kaulaan. A oli syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn syytteessä kerrotulla tavalla.

Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä 1 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Raimo Kyllästinen ja Ahti Ikola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan, syyte törkeästä pahoinpitelystä hylätään ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan tai että hänen syykseen luetaan enintään pahoinpitely taikka hätävarjelun liioitteluna tehty törkeä pahoinpitely tai pahoinpitely. A vaati vielä, että rangaistusta joka tapauksessa lievennetään.

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko A menettelyllään hänen ja B:n välisessä yhteenotossa syyllistynyt pahoinpitelyyn tai hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn ja onko teko ollut törkeä. Toiseksi kysymys on A:lle tuomittavasta rangaistuksesta.

A:n menettelyä koskeva näyttö

2. Asiassa esitetty näyttö on perustunut A:n ja B:n kertomuksiin sekä B:n ruumiinvammasta esitettyihin lääkärinlausuntoon ja valokuvaan. Aiheutunut vamma on riidaton: tapahtumien aikana B:lle on tullut kaulalle kuusi senttimetriä pitkä ja viisi millimetriä syvä viiltohaava. Sekä A että B ovat olleet tapahtuma-ajankohtana päihtyneitä, minkä vuoksi heidän muistikuvansa tapahtumista ovat olleet hataria. B on kuitenkin kertonut painineensa A:n kanssa porraskäytävässä, käyttäytyneensä uhkaavasti ja olevansa päihtyneenä aggressiivinen. A on puolestaan kertonut, että hän oli ensimmäisen yhteenoton jälkeen päässyt asuntoonsa ja lukinnut sen oven. B oli hakannut tai potkinut ovea, mistä A oli suuttunut. A oli hakenut puukon ja se kädessään avannut oven, minkä jälkeen oli alkanut uusi painiminen.

3. Hovioikeus on lausunut perusteluissaan A:n myös kertoneen, että oven avaamisen jälkeen hän ja B olivat molemmat hyökänneet toistensa kimppuun ja alkaneet painia. A on valituksessaan Korkeimmassa oikeudessa todennut tältä osin, ettei kyse ollut siitä, että osapuolet olisivat jotenkin tarkoituksellisesti hyökänneet toistensa kimppuun. A oli johdonmukaisesti kertonut, että paini oli alkanut tämän jälkeen.

4. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi tarkoituksellisesti lyönyt B:tä puukolla kaulaan. Lääkärinlausuntoon on tosin kirjattu, että B:tä olisi isketty jonkinlaisella keittiöveitsellä vasemmalle kaulan seutuun. Kun tiedossa ei ole, keneltä tieto iskusta on peräisin, kirjausta ei voida pitää luotettavana osoituksena vamman aiheutumistavasta.

5. Asiassa on joka tapauksessa selvitetty, että ensimmäisen yhteenoton jälkeen A on paennut asuntoonsa. Kun B on hakannut tai potkinut asunnon ovea, A on suuttunut ja hakenut puukon. A on avannut oven puukko kädessään, ja heti sen jälkeen molemmat ovat porraskäytävässä käyneet toisiinsa käsiksi ja ryhtyneet painimaan siten, että A:lla on ollut edelleen puukko kädessään. Tämän yhteenoton aikana B:lle on aiheutunut syytteessä tarkoitettu edellä mainittu viiltohaava kaulaan.

Tahallisuuden arviointi

6. Pahoinpitelyyn syyllistyy rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan muun muassa se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa, taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt sen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

7. A:n ja B:n välinen ensimmäinen yhteenotto on päättynyt, kun A on mennyt asuntoonsa. Jälkimmäinen yhteenotto on alkanut siitä, kun B on käyttäytynyt uhkaavasti A:n asunnon lukitun oven takana. Tällöin A on B:n käyttäytymisestä suuttuneena hakenut puukon ja avannut asunnon oven. Aikaisemman yhteenoton perusteella A:n on täytynyt käsittää, että oven avaamisesta ja hänen saapumisestaan porraskäytävään seuraa uusi yhteenotto B:n kanssa. Vaikka A on saattanut aluksi pitää puukkoa hallussaan käräjäoikeudessa kertomallaan tavalla pelottelutarkoituksessa, hän ei ole kuitenkaan luopunut puukosta yhteenoton alkaessa eikä sen aikana. B:lle aiheutuneen vamman laatu viittaa siihen, että A on osallistunut yhteenottoon pitämällä tarkoituksellisesti puukkoa tukevalla otteella kädessään. Näissä olosuhteissa A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että yhteenottotilanteessa puukko hänen menettelynsä seurauksena osuu B:hen ja että B:lle aiheutuu puukosta ruumiinvamma. A on siten tahallaan tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa ja aiheuttanut hänelle edellä kerrotun vamman.

Hätävarjelun liioittelu

8. Rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet. Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

9. A on ensimmäisen yhteenoton jälkeen ollut asunnossaan. Asunnon ovi on ollut lukossa, ja B on ollut oven ulkopuolella porraskäytävässä. Ottaen huomioon, mitä edellä kohdassa 5 on kerrottu tapahtumien kulusta, ei B:n uhkaavasta käytöksestä huolimatta asiassa esitetty selvitys osoita, että käsillä olisi ollut sellainen A:han kohdistunut aloitettu tai välittömästi uhkaava oikeudeton hyökkäys, jonka johdosta A:lla olisi ollut aihetta puolustautua rikoslain 4 luvun 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Kun A on avannut oven kohdatakseen uudelleen B:n, hän ei ole toiminut puolustautumistarkoituksessa. Hänen menettelyssään ei siten ole ollut kysymys hätävarjelusta tai sen liioittelusta.

Törkeä pahoinpitely vai pahoinpitely

10. Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan pahoinpitelyä on pidettävä törkeänä muun muassa, jos pahoinpitelyssä käytetään teräasetta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

11. A on pahoinpitelyssä käyttänyt teräasetta, jolla hän on aiheuttanut B:lle vamman kaulaan. Teräaseella kyseiselle alueelle aiheutetut vammat ovat usein hengenvaarallisia. On sattumanvaraista, kuinka vakaviin seurauksiin teräaseella kaulaan kohdistunut pahoinpitely lopulta johtaa. Teräaseen osumakohta ja vamman sijainti kaulalla puoltavat teon katsomista myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi.

12. A:n ei kuitenkaan ole näytetty tähdänneen puukkoa B:n kaulaan. B:lle aiheutunut vamma on ollut melko pinnallinen viiltohaava. Kyse on lisäksi ollut molemminpuolisesta yhteenotosta, jota on edeltänyt B:n oma aggressiivinen käyttäytyminen. Nämä seikat puoltavat sitä, ettei tekoa ole kokonaisuutena arvostellen katsottava törkeäksi.

13. Korkein oikeus katsoo kohdissa 11 ja 12 mainittuja seikkoja punnittuaan, että viimeksi mainitut seikat ovat teon kokonaisarvostelussa painavampia, eikä teko siten ole ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. A:n syyksi luetaan näin ollen pahoinpitely.

Rangaistuksen mittaaminen ja rangaistuslajin valinta

14. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen mittaamisen yleisperiaate ilmaistaan saman luvun 4 §:ssä. Sen mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, tekijän vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa huomioon otetaan paitsi toteutuneet seuraukset, myös se vahinko ja vaara, joiden teosta ennalta arvioiden olisi saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan (HE 44/2002 vp s. 187).

15. Pahoinpitelyn rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

16. Korkein oikeus toteaa aikaisemman käytäntönsä osalta, että jossakin määrin vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan tähän tapaukseen verrattavana voidaan pitää pahoinpitelyä koskevaa ennakkopäätöstä KKO 2010:36. Siinä oli kysymys tilanteesta, jossa vastaaja oli lyönyt asianomistajaa metallirunkoisella tuolilla päälaelle aiheuttaen V:n muotoisen haavan, joka oli jouduttu ompelemaan. Korkein oikeus totesi, että lyönti, joka oli tehty painavalla tuolilla ja kohdistettu päähän, olisi voinut aiheuttaa uhrille pysyvän päänsisäisen vamman ja oli siten luonteeltaan aiheutunutta seuraamusta merkittävästi vaarallisempi. Pahoinpitelystä tuomittavan rangaistuksen tuli siten olla tavanomaista ankarampi. Korkein oikeus otti rangaistusta mitatessaan huomioon koventamisperusteena aikaisemman rikollisuuden ja piti oikeudenmukaisena rangaistuksena 10 kuukautta vankeutta.

17. Rangaistuskäytäntöä kuvaavien tilastojen perusteella on todettavissa, että viime vuosina pahoinpitelystä on tuomittu noin yhdessä kolmasosassa tapauksista vankeutta. Vankeuden keskipituus on ollut noin kolme ja puoli kuukautta vankeutta (Rikollisuustilanne 2011 ja 2012, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 192, 2012 ja 264, 2013). Veistä käyttämällä tehdyt pahoinpitelyt luetaan usein syyksi törkeinä pahoinpitelyinä. Törkeiden pahoinpitelyiden rangaistustaso on jo rangaistusasteikon vuoksi selvästi korkeampi kuin pahoinpitelyissä (keskipituus noin 1 vuosi 8 kuukautta).

18. A on käyttänyt pahoinpitelyssä teräasetta ja aiheuttanut sillä vamman B:n kaulaan. Jo teräaseen käyttämisen vuoksi A:n syyksi luettua tekoa on pidettävä huomattavasti vakavampana rikoksena kuin tavanomaista pahoinpitelyä, jossa yleensä ei ole käytetty asetta tai jossa käytetty ase ei ole ollut niin vaarallinen kuin teräase. Rangaistus tulee sen vuoksi mitata selvästi ankarammaksi kuin edellä mainittu keskipituinen rangaistus, jonka voidaan katsoa osoittavan tavanomaisesta pahoinpitelystä tuomittavan vankeusrangaistuksen tasoa. A:n teon seuraukset olisivat voineet olla nyt aiheutettua vammaa huomattavasti vaarallisemmat. Mainituilla perusteilla tekoa voidaan pitää vahingollisuuden ja vaarallisuuden kannalta jonkin verran moitittavampana kuin ratkaisussa KKO 2010:36 kysymyksessä ollutta tekoa.

19. Pahoinpitelyn pääasiallisena vaikuttimena on ilmeisesti ollut A:n suuttuminen edeltäneisiin tapahtumiin, erityisesti B:n aggressiiviseen käyttäytymiseen. A:n teossa ei ilmene suunnitelmallisuutta. Nämä seikat vähentävät jonkin verran rikoksen moitittavuutta.

20. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus päätyy siihen, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta teosta on 9 kuukautta vankeutta.

21. A on aikaisemmin vuosina 2003 ja 2007 tuomittu ehdollisiin vankeusrangaistuksiin pahoinpitelystä ja törkeästä pahoinpitelystä. Hänet on lisäksi vuonna 2007 tuomittu eräistä liikennerikoksista kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka sijasta on määrätty yhdyskuntapalvelua 90 tuntia. Yhdyskuntapalvelun suorittamatta jäänyt osa 30 tuntia on sittemmin muunnettu takaisin vankeudeksi. A on edelleen 1.9.2008 tuomittu yhden vuoden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen muun ohella pahoinpitelystä.

22. Kun otetaan huomioon A:n syyksi luetun rikoksen laatu ja hänen aikaisempi rikollisuutensa, hänelle tuomittua rangaistusta ei ole perusteltua määrätä ehdolliseksi.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman törkeän pahoinpitelyn asemesta rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla pahoinpitelystä (tekoaika 16.11.2010) 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Ari Kantor ja Jarmo Littunen. Esittelijä Heli Sankari.