Korkein oikeus KKO:2015:71

Rangaistuksen määrääminen Rangaistuslajin valinta Valvontarangaistus Pakottaminen Vahingonteko

Hovioikeus tuomitsi A:n pakottamisesta ja vahingonteosta 4 kuukauden 15 päivän ehdottomaan vankeuteen. A oli useita kertoja puhelimitse väkivallalla uhkaamalla saanut X:n luovuttamaan itselleen 1 500 euroa. Lisäksi A oli heittänyt kiven ikkunalasien läpi asuntoon, jossa X oleskeli. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei syyksi luettujen rikosten laatu estänyt valvontarangaistuksen tuomitsemista. Kysymys myös valvontarangaistuksen tuomitsemisen muista edellytyksistä.

RL 6 luku 11 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 21.8.2012

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 11. ja 16.9.2011 välisenä aikana yrittänyt väkivallalla uhkaamalla pakottaa tai uhkauksella pakottanut X:n luopumaan taloudellisesta edusta, johon A:lla ei ollut laillista oikeutta. A oli puhelimen välityksellä useita kertoja vaatinut X:ltä 1 500 euroa rahaa ja uhannut X:ää pahoinpitelyllä ja tappamisella, jollei tämä maksaisi rahasummaa. X oli maksanut 1 500 euroa A:lle, koska oli pelännyt oman ja tyttöystävänsä henkilökohtaisen turvallisuuden ja omaisuuden olevan vaarassa.

Lisäksi A oli 17.9.2011 oikeudettomasti vahingoittanut Y Oy:n omaisuutta heittämällä X:n avopuolison hallitseman asunnon parvekkeen ja makuuhuoneen ikkunalasien lävitse kiven.

A:lle tuomittavaa rangaistusta harkitessaan käräjäoikeus katsoi A:n aikaisemman rikollisuuden edellyttävän hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Aikaisemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset muodostivat esteen yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Käräjäoikeus tuomitsi A:n pakottamisesta ja vahingonteosta yhteiseen 4 kuukauden 15 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riikka Meroma.

Turun hovioikeuden tuomio 5.6.2013

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syytteet hylätään tai että rangaistus lievennetään sakoksi tai vankeusrangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi tai että hänet tuomitaan ehdottoman vankeuden sijasta yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion syyksilukemisen osalta.

Rangaistuksen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut koskien ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Lisäksi hovioikeus katsoi, että A:lle aikaisemmin tuomitut vankeusrangaistukset ja yhdyskuntapalvelu muodostivat esteen yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle. Valvontarangaistuksen osalta hovioikeus totesi, että A:n syyksi luettu pakottaminen oli laadultaan sellainen rikos, ettei hänelle voitu tuomita valvontarangaistusta. Valvontarangaistus ei soveltunut seuraamukseksi esimerkiksi sellaisten rikosten kohdalla, joissa rikoksen tekemisen jatkaminen kotoa tai asuinpaikasta käsin olisi helppoa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota rangaistuksen osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Elina Paasivirta ja Juho Angervo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänet tuomitaan vankeusrangaistuksen sijasta valvontarangaistukseen.

Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Välitoimi

Korkein oikeus pyysi Rikosseuraamuslaitosta selvittämään valvontarangaistuksen tuomitsemisen kannalta merkitykselliset muutoksenhakijan henkilökohtaiset olosuhteet ja edellytykset sekä laatimaan ehdotuksen toimeenpanosuunnitelmaksi. Rikosseuraamuslaitos toimitti selvityksensä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on tuominnut A:n yhteiseen 4 kuukauden 15 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen 11. – 16.9.2011 tehdystä pakottamisesta ja 17.9.2011 tehdystä vahingonteosta. A oli puhelimen välityksellä useita kertoja väkivallalla uhkaamalla saanut X:n luovuttamaan itselleen 1 500 euroa. Lisäksi A oli heittänyt kiven X:n avopuolison hallitseman huoneiston ikkunalasien läpi.

2. Asiassa on valituksen perusteella kysymys valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytyksistä ja erityisesti siitä, estävätkö A:n syyksi luetut rikokset laatunsa vuoksi hänen tuomitsemisensa ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta valvontarangaistukseen.

Valvontarangaistuksen edellytykset ja esteet

3. Rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään on 1.11.2011 alkaen lisätty uusi rangaistuslaji, valvontarangaistus, joka ankaruudeltaan asettuu yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden välille. Valvontarangaistuksen tuomitseminen on ensisijainen vaihtoehto silloin, kun edellytykset sille täyttyvät eikä sen määräämiselle ole estettä.

4. Rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen, jos 1) rikoksentekijää ei voida 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun esteen vuoksi tai mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetun edellytyksen puuttumisen vuoksi tuomita yhdyskuntapalveluun ja jos 2) valvontarangaistuksen tuomitsemiselle ei ole katsottava olevan aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista tai ehdottomista vankeusrangaistuksista eikä kysymyksessä olevan rikoksen laadusta aiheutuvaa estettä.

Rangaistuslajin arviointi tässä tapauksessa

5. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden A:lle tuomitseman ehdottoman vankeusrangaistuksen pituus mahdollistaa hänen tuomitsemisensa vankeuden sijasta valvontarangaistukseen. Hovioikeuden mainitsemin tavoin A:lle aikaisemmin tuomitut rangaistukset muodostavat esteen yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle.

6. A on ennen nyt kysymyksessä olevien rikosten tekemistä tuomittu 29.9.2007 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta 50 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon, 6.4.2008 tehdystä varkauden yrityksestä 25 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistukseen, 11.10.2008 tehdyistä törkeästä varkaudesta ja muista omaisuusrikoksista 197 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistukseen ja 20.6.2010 tehdystä pahoinpitelystä 60 päiväksi ehdottomaan vankeuteen.

7. A on siten ennen nyt kysymyksessä olevia rikoksia tuomittu myös lyhyehköön ehdottomaan vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä. Rangaistus on tuomittu ajankohtana, jolloin valvontarangaistus ei vielä ole ollut käytettävissä seuraamusvaihtoehtona. Nyt kysymyksessä olevat rikokset on tehty yli vuoden kuluttua sen jälkeen, kun A oli syyllistynyt pahoinpitelyyn ja noin puoli vuotta sen jälkeen, kun tuosta rikoksesta oli tuomittu ehdoton vankeusrangaistus. Korkein oikeus katsoo, ettei ehdoton vankeusrangaistus tässä tapauksessa ole esteenä valvontarangaistuksen tuomitsemiselle.

8. Myös tuomittavana olevan rikoksen laatu voi rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan joissakin tilanteissa muodostaa esteen valvontarangaistuksen määräämiselle. Lain esitöiden mukaan rikoksen laatu lähtökohtaisesti estäisi valvontarangaistuksen tuomitsemisen esimerkiksi pahoinpitelystä tai seksuaalirikoksesta, jossa rikos on kohdistunut samassa asunnossa asuvaan asuinkumppaniin tai muihin läheisiin. Toisena valvontarangaistuksen poissulkevana esimerkkinä mainitaan rikokset, joiden tekemisen jatkaminen kotoa tai asuinpaikasta käsin olisi helppoa. Tällaisia rikoksia olisivat huumausainerikokset ja tietyt tieto- ja viestintärikokset. Valvontarangaistuksen tuomitsemista ei tällaisissa tapauksissa voida pitää perusteltuna, kun valvontarangaistuksen tärkeänä osana olisi asunnossa pysymiseen liittyvä velvollisuus. Lisäksi törkeät henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset jäävät jo lähtökohtaisesti vähimmäisrangaistuksensa ankaruuden vuoksi valvontarangaistuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Joissakin tilanteissa, esimerkiksi rikoksen toistuvuuden vuoksi, valvontarangaistuksen tuomitsemiseen myös muista henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista saattaa olla säännöksessä tarkoitettu este (HE 17/2010 vp s. 31).

9. Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi luettu pakottaminen on kohdistunut hänen tuttavaansa X:ään, joka ei kuitenkaan asu tai ole asunut hänen kanssaan samassa asunnossa. Rikoksen kohteena ei siten ole ollut samassa taloudessa asuva kumppani tai muu läheinen. A on toteuttanut pakottamisen esittämällä X:lle puhelimen välityksellä sanallisia uhkauksia toistuvasti noin viikon aikana. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, onko A soittanut uhkauksia sisältäneet puhelunsa kotoa vai jostain muualta. Uhkaa on tehostanut A:n syyksi erikseen luettu vahingonteko, kun hän oli heittänyt kiven ikkunalasien läpi asuntoon, jossa X oli oleskellut. Vaikka sanotunlaisten puheluiden soittaminen on sinänsä helppoa kotona oleskelun aikana, pakottaminen rikoslajina ei ole rinnastettavissa sen kaltaisiin rikoslain 38 luvussa mainittuihin tieto- ja viestintärikoksiin, joiden toteuttamisessa tyypillisesti käytetään asunnossa olevia tietoteknisiä välineitä tai laitteita.

10. Kokonaisarvionaan A:n syyksi luetuista rikoksista Korkein oikeus toteaa, että vaikka pakottaminen on toteutettu esittämällä X:lle tämän henkeen ja terveyteen kohdistuneita uhkauksia, pakottamista tai A:n syyksi myös luettua vahingontekoa ei ole pidettävä niin vakavina rikoksina, että ne laatunsa vuoksi estäisivät valvontarangaistuksen tuomitsemisen.

Muut valvontarangaistuksen edellytykset

11. Rikoslain 6 luvun 11 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan valvontarangaistuksen tuomitseminen edellyttää myös, että sitä on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisten valmiuksien ylläpitämiseksi tai edistämiseksi. Säännöksen 2 momentin mukaan lisäksi edellytetään, että rikoksentekijä on antanut suostumuksensa rangaistuksen tuomitsemiseen valvontarangaistuksena ja että hänen kanssaan samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat vakaasta tahdostaan suostuneet valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon kyseisessä asunnossa. Edellytyksenä on vielä, että rikoksentekijälle voidaan määrätä velvollisuus pysyä asunnossaan ja osallistua hänelle määrättyyn toimintaan ja että rikoksentekijän voidaan olettaa suoriutuvan valvontarangaistuksesta.

12. Rikosseuraamuslaitoksen valvontarangaistusselvityksen mukaan A työskentelee isänsä yrityksessä saaden toimeentulonsa palkastaan ja asuu selvityksen tekohetkellä raskaana olleen avovaimonsa kanssa. Selvityksen mukaan A:n elämäntilanne on vakaa ja siten kunnossa, että hän kykenee suoriutumaan valvontarangaistuksesta, mikä seuraamus arvion mukaan tukee A:n ja hänen perheensä sosiaalista selviytymistä. A ja hänen avovaimonsa ovat antaneet suostumuksensa valvontarangaistuksen suorittamiselle heidän yhteisessä kodissaan.

13. Mainitun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon, että A on kyennyt suorittamaan loppuun myös hänelle aikaisemmin tuomitut yhdyskuntapalvelurangaistukset, Korkein oikeus katsoo, että muutkin valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytykset täyttyvät.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

14. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että kaikki valvontarangaistuksen edellytykset täyttyvät. Valvontarangaistuksen tuomitsemiselle ei myöskään ole esteitä. A tulee siten tuomita hovioikeuden tuomitseman ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan 4 kuukauden 15 päivän yhteisen ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela, Ari Kantor ja Jarmo Littunen. Esittelijä Teemu Vanhanen.