Korkein oikeus KKO:2016:35

Salakuljetus Euroopan unionin oikeus Lääkedirektiivi Tulkintavaikutus

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta salakuljetuksesta, koska A oli lääkelain 19 §:ssä säädetyn kiellon vastaisesti tuonut postitse Suomeen verkkokaupasta tilaamiaan gammabutyrolaktonia (GBL), etylonia, etyylikatinonia, metyylietyylikatinonia (4-MEC), 3-metyylimetkatinonia (3-MMC), N-etyylibufedronia (NEB), N-metyyli-N-isopropyylitryptamiinia (MIPT), 3-metoksifensyklidinia (3-MeO-PCP), etyylifenidaattia ja metiopropamiinia (MPA), jotka oli luokiteltu Suomessa tekoaikana lääkkeiksi ja mainittu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen antamassa lääkeluettelopäätöksessä.

Unionin tuomioistuimen lääkkeen käsitteelle antamasta tulkinnasta katsottiin seuraavan, että kysymyksessä olevaan lääkedirektiiviin perustuvaa lääkelain 3 §:ää oli tulkittava unionin oikeuden mukaisesti. Tästä tulkinnasta seurasi, ettei kysymyksessä olevia aineita voitu pitää lääkelain 3 §:n tarkoittamina lääkkeinä. Kun alemman tasoinen lääkeluettelopäätös näin oli ristiriidassa lääkelain säännöksen kanssa, se jätettiin soveltamatta. Syyte salakuljetuksesta hylättiin.

RL 46 luku 4 §
LääkeL 3 §
LääkeL 19 §

Asian käsittely käräjäoikeudessa

Syyte ja Etelä-Savon käräjäoikeuden tuomio 25.9.2014 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Partanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin syyte salakuljetuksesta on hylätty ja A tuomitaan myös tästä rikoksesta rangaistukseen.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on riidatonta, että A on tilannut 7.8.2012 ja 26.8.2013 välisenä aikana ulkomaisista verkkokaupoista useilla eri kerroilla 19 litraa gammabutyrolaktonia (GBL eli niin sanottu lakka) ja noin 7 280 eurolla niin sanottuja muuntohuumeita eli etylonia, etyylikatinonia, metyylietyylikatinonia (4-MEC), 3-metyylimetkatinonia (3-MMC), N-etyylibufedronia (NEB), N-metyyli-N-isopropyylitryptamiinia (MIPT), 3-metoksifensyklidinia (3-MeO-PCP), etyylifenidaattia ja metiopropamiinia (MPA).

2. Mainitut aineet on luokiteltu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) Suomen säädöskokoelmassa julkaistavan lääkeluetteloa koskevan päätöksen (220/2013) liitteen 1 A mukaisiksi lääkkeiksi. Lääkelain 19 §:n 1 momentin mukaan lääkeaineiden maahantuonti ei ole sallittua.

3. Rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan se, joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan tavaraa, jonka tuonti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta, on tuomittava salakuljetuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

4. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta salakuljetuksesta sillä perusteella, että A oli tuontia koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuonut postitse maahan edellä mainittuja lääkeaineita.

5. Käräjäoikeus on tuomiossaan viitannut unionin tuomioistuimen 10.7.2014 antamaan tuomioon yhdistetyissä asioissa Markus D., C-358/13, ja G., C-181/14, EU:C:2014:2060. Kyseisen tuomion mukaan ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (lääkedirektiivi) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi lääkkeeksi ei voida katsoa sellaisia aineita, joiden vaikutukset rajoittuvat pelkästään elintoimintojen muuttamiseen ilman, että niistä voi aiheutua välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, joita käytetään ainoastaan humalatilan aikaansaamiseksi ja jotka näin ollen ovat ihmisten terveydelle haitallisia.

6. Käräjäoikeus on katsonut, että kysymyksessä olevien aineiden hyödylliset vaikutukset ihmiselle olivat jääneet esitetyn todistelun mukaan epäselviksi. Esitetystä näytöstä ilmeni, että aineita käytetään sellaisenaan vain ja ainoastaan päihtymistarkoituksessa. Käräjäoikeus on siten katsonut jääneen näyttämättä, että kysymyksessä olevat aineet olisivat lääkeaineita, vaikka ne kaikki oli luokiteltu lääkkeiksi Fimean luokittelupäätöksillä. Salakuljetuksen tunnusmerkistö ei tässä tapauksessa täyttynyt. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen.

7. Asiassa on syyttäjän muutoksenhakemuksen johdosta kysymys siitä, onko kysymyksessä olevien, tekoaikana Suomessa lääkkeiksi luokiteltujen aineiden maahantuonti salakuljetuksena rangaistavaa.

Lääkkeiden luokittelua koskeva kansallinen ja EU-oikeudellinen sääntely

8. Lääkelain 3 §:n 1 momentin mukaan lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä. Pykälän 2 momentin mukaan lääkkeeksi katsotaan myös sisäisesti tai ulkoisesti käytettävä aine tai aineiden yhdistelmä, jota voidaan käyttää ihmisen tai eläimen elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla taikka terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi.

9. Lääkkeiden myyntiin hyväksymistä ja lääketurvaa koskevaa sääntelyä on yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Lääkedirektiivi 2001/83/EY ja sen muutosdirektiivi 2004/27/EY on saatettu Suomessa voimaan muun muassa lääkelain säännöksiä muuttamalla.

10. Lääkedirektiivin voimassa olevan 1 artiklan 2 kohdan mukaan lääkkeellä tarkoitetaan a) aineita tai aineiden yhdistelmiä, jotka on tarkoitettu ihmisen sairauden hoitoon tai ehkäisyyn tai b) aineita tai aineiden yhdistelmiä, joita voidaan käyttää ihmisiin tai antaa ihmisille joko elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla taikka sairauden syyn selvittämiseksi. Lääkelain 3 §:ssä säädetty lääkkeen määritelmä vastaa direktiivin määritelmää.

11. Lääkelain 83 §:n mukaan Fimean on joka kolmas vuosi tai tarvittaessa useammin vahvistettava lääkeluettelo, joka on laadittava huomioon ottaen lääkelain 3 ja 5 §:n säännökset. Lääkelain 6 §:ssä säädetyn toimivaltansa nojalla Fimea luokittelee lisäksi hallintopäätöksillään tiettyjä aineita tai valmisteita lääkkeiksi.

12. A on tilannut GBL:ää useilla eri kerroilla 7.8.2012 ja 22.2.2013 välisenä aikana. GBL on mainittu tuolloin eli 1.1.2010 – 31.3.2013 voimassa olleen lääkeluettelopäätöksen (1095/2009) liitteessä 1, joka sisältää päätöksen 1 §:n 1 momentin mukaan luettelon Suomessa lääkkeellisessä käytössä olevista aineista.

13. A on 23.9.2012 ja 26.8.2013 välisenä aikana tilannut syytteen teonkuvauksessa mainittuja aineita, joista Tulli on takavarikoinut 9,8 grammaa 4-MEC:iä 23.2.2013 ja 25,4 grammaa 3-MMC:tä 15.4.2013. Epäselväksi on jäänyt, mitä ainetta kullakin kerralla on tilattu. Edellä kohdassa 1 mainituista aineista vain 3-MMC ja MIPT on mainittu 1.1.2010 – 31.3.2013 voimassa olleen lääkeluettelopäätöksen (1095/2009) liitteessä 1 A (ei-lääkkeellisessä käytössä olevat aineet, jotka vaikutuksen perusteella ovat rinnastettavia lääkemääräyksellä toimitettaviin lääkkeisiin). Lisäksi asiassa esitetyn selvityksen mukaan Fimea oli erillisillä luokittelupäätöksillään luokitellut lääkkeiksi 4-MEC:in ja metiopropamiinin. Kaikki aineet on kuitenkin mainittu 1.4.2013 – 2.3.2015 voimassa olleen lääkeluettelopäätöksen (220/2013) liitteessä 1 A. Kyseisen lääkeluettelopäätöksen 1 §:n 4 momentin mukaan liitteen 1 A aineet eivät ole lääkkeellisessä käytössä olevia aineita. Suurin osa niistä on terveydelle vaarallisia päihteinä käytettäviä aineita. Kaikki liitteen 1 A aineet rinnastetaan aina vaikutuksen perusteella ainoastaan lääkemääräyksellä toimitettaviin aineisiin.

14. Edellä mainitun lääkeluettelopäätöksen (1095/2009) 1 §:n 2 momentissa kuitenkin todetaan, että lääkeluettelo ei ole tyhjentävä. Lääkkeitä ovat tässä päätöksessä mainittujen lisäksi Fimean hallintopäätöksillään lääkeaineeksi luokittelemat aineet sekä aineet ja rohdokset, jotka täyttävät lääkelain 3 §:n lääkkeen määritelmän. Korkein oikeus katsoo tämän vuoksi, että A:n tilaamien aineiden lääkeluonnetta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, onko aineet niitä tilattaessa luokiteltu lääkkeiksi voimassa olleessa lääkeluettelossa.

15. Kuten huumausainelain ja rikoslain muuttamista vuonna 2014 koskevasta hallituksen esityksestä (HE 327/2014 vp s. 4 ja 6) käy ilmi, kysymyksessä olevien aineiden kaltaisten niin sanottujen muuntohuumeiden luokittelu lääkkeiksi perustui näkemykseen siitä, että vaikka niillä ei ollut varsinaista lääkkeellistä käyttöä, aineet täyttivät vaikutuksensa perusteella lääkelain 3 §:n 2 momentin lääkkeen määritelmän. Aineiden lääkkeiksi luokittelulla pyrittiin osaltaan nopeasti rajoittamaan näiden terveydelle haitallisten aineiden maahantuontia ja levittämistä.

16. Unionin tuomioistuin on edellä mainitussa, 10.7.2014 antamassaan tuomiossa katsonut, että lääkedirektiivin 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan piiriin eivät kuulu aineet, joista aiheutuvat vaikutukset rajoittuvat pelkästään elintoimintojen muuttamiseen ilman, että niistä voi aiheutua välittömiä tai välillisiä hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, joita käytetään ainoastaan humalatilan aikaansaamiseksi ja jotka näin ollen ovat ihmisten terveydelle haitallisia. Tuomion kohdassa 29 on todettu, että vaikka direktiivin lääkkeen määritelmän kaksi säännöstä (mainitun 2 kohdan a ja b alakohdat) on erotettu sanalla ”tai”, niitä ei voida pitää toisistaan riippumattomina ja niitä on tarkasteltava yhdessä. Niiden eri osia ei voida lukea keskenään ristiriitaisella tavalla. Tuomion kohdassa 37 todetuin tavoin direktiivin ilmaisua ”muuttaa” on tulkittava siten, että se kattaa aineet, joilla voidaan aikaansaada vaikutus, joka on ihmisen elimistön toiminnalle ja täten ihmisten terveydelle hyödyllinen.

17. Unionin tuomioistuin on todennut, ettei tällaista lääkkeen käsitteen tulkintaa voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että kyseessä olevien aineiden myynti välttyy kaikilta rikosoikeudellisilta toimenpiteiltä. Pyrkimyksellä säätää rangaistavaksi kyseessä olevan kaltaisten haitallisten aineiden markkinoille saattaminen ei voida vaikuttaa direktiivissä esitetyn lääkkeen käsitteen määrittelemiseen eikä näiden aineiden mahdolliseen luokitteluun lääkkeeksi tämän määritelmän perusteella (tuomion kohdat 48 ja 49).

18. Unionin tuomioistuimen ratkaisun antamisen jälkeen lääkeluettelon liitteessä 1 A olevat muuntohuumeet on siirretty lääkelain soveltamisalalta huumausaineiden sääntelyn piiriin 20.12.2014 voimaan tulleilla huumausainelain muuttamisesta annetulla lailla 1127/2014 ja rikoslain 44 luvun muuttamisesta annetulla lailla 1128/2014.

Unionin oikeuden tulkintavaikutus ja etusijaperiaate

19. Unionin tuomioistuin on useissa ratkaisuissaan todennut, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus tulkita kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivillä tarkoitettu tulos saavutetaan (esimerkiksi KKO 2005:145 kohta 19 ja siinä olevat viittaukset). Tulkintavaikutuksen kannalta merkityksellinen unionin oikeus ei kuitenkaan rajoitu vain direktiiveihin, vaan unionin oikeuden mukaisessa tulkinnassa on otettava huomioon unionin oikeus kokonaisuudessaan ja siten myös esimerkiksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö (esimerkiksi tuomiot Da Costa en Schaake, 28/62, EU:C:1963:6, ja Mary Murphy, 157/86, EU:C:1988:62, kohta 11).

20. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kehittynyt periaate unionin oikeuden ensisijaisuudesta, jonka mukaan unionin oikeuden ja kansallisen oikeuden ristiriitatilanteessa etusija on annettava unionin oikeudelle. Jos ristiriitaa ei voida poistaa kansallista oikeutta unionin oikeuden mukaisesti tulkitsemalla, kansallinen säännös on jätettävä soveltamatta (esimerkiksi tuomio Costa v. Enel 6/64, EU:C:1964:66 ja tuomio Mary Murphy 157/86, EU:C:1988:62, kohta 11).

21. Korkein oikeus katsoo, että nyt käsiteltävässä asiassa velvollisuus unionin oikeuden mukaiseen tulkintaan merkitsee sitä, että lääkedirektiivin voimaan saattamiseksi säädettyä lääkelain 3 §:ää tulee tulkita siten kuin unionin tuomioistuin on 10.7.2014 antamassaan tuomiossa tulkinnut direktiivin 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa. Vaikka lääkelain sanamuoto mahdollistaisi toisenlaisenkin tulkinnan, lääkkeenä ei voida enää pitää sellaisia lääkelain 3 §:n 2 momentin määritelmän täyttäviä aineita, jotka ainoastaan muuttavat ihmisen elintoimintoja ilman, että niistä voi aiheutua hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle.

22. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimivalta tietyn tuotteen määrittelemiseksi lääkkeeksi kuuluu kansallisille viranomaisille (esimerkiksi tuomio Upjohn v. Farzoo, C-112/89, EU:C:1991:147, kohta 23, ja tuomio Hecht-Pharma, C-140/07, EU:C:2009:5, kohta 32). Koska kansallinen viranomainen on velvollinen tulkitsemaan lääkedirektiiviin perustuvaa kansallista lääkelainsäädäntöä ja sen sisältämää lääkkeen määritelmää siten kuin unionin tuomioistuin on direktiiviä tulkinnut, nyt kysymyksessä olevien aineiden lääkeluonnetta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa Fimean unionin tuomioistuimen 10.7.2014 antamaa tuomiota edeltäneelle luokittelukäytännölle.

23. Lääkeluettelopäätöksen (220/2013) liitteessä 1 A lääkkeeksi ei ole luokiteltu tiettyjä aineryhmiä, vaan vaikutuksensa perusteella erilaisia reseptilääkkeisiin rinnastettavia aineita, jotka eivät ole olleet lääkkeellisessä käytössä. Lääkeluettelopäätöksen 1 §:n 4 momentissakin todetuin tavoin suurin osa liitteessä mainituista aineista on kuitenkin ollut terveydelle vaarallisia päihteinä käytettäviä aineita. Edellä kohdassa 12 todetulla tavalla GBL on mainittu lääkeluettelopäätöksen (1095/2009) liitteessä 1, joka on sisältänyt luettelon Suomessa lääkkeellisessä käytössä olevista aineista. Mistään ei kuitenkaan ilmene, että GBL olisi tosiasiassa ollut lääkkeellisessä käytössä, ja lääkeluettelopäätöksessä (220/2013) aine mainitaankin liitteessä 1 A.

24. Siltä osin kuin sovellettaviksi tuleviin lääkeluetteloihin on sisältynyt aineita, joilla ei voida osoittaa olevan hyödyllisiä vaikutuksia ihmisen terveydelle ja jotka ovat terveydelle haitallisia, Korkein oikeus katsoo lääkeluettelopäätösten olevan ristiriidassa paitsi unionin oikeuden myös lääkelain 3 §:n säännöksen kanssa, kun tätä lainkohtaa tulkitaan unionin oikeuden edellyttämällä tavalla. Perustuslain 107 §:n mukaan asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännöstä ei saa soveltaa tuomioistuimessa, jos se on ristiriidassa lain kanssa. Tästä oikeussäännösten hierarkiaa määrittävästä perustuslain säännöksestä seuraa, että lakia alemmanasteinen lääkeluettelopäätös on jätettävä soveltamatta siltä osin kuin se on ristiriidassa lääkelain 3 §:n kanssa.

25. Ratkaisu siitä, voidaanko lääkeluettelopäätöksissä tekoaikana mainittuja aineita pitää edelleen lääkkeinä, on tehtävä tapauskohtaisesti kyseisten aineiden laadusta esitetyn selvityksen perusteella.

Aineiden maahantuonnin rangaistavuus

26. Syyttäjän rangaistusvaatimus asiassa on perustunut siihen, että A:n tilaamat aineet olivat olleet lääkeaineita.

27. Edellä todetuin tavoin unionin oikeuden lääkelain 3 §:n sisältöä määrittävästä tulkintavaikutuksesta ja siitä, että lakia alemman tasoinen säännös tulee jättää soveltamatta sen ollessa ristiriidassa lain kanssa, seuraa, että arvio kyseisten aineiden lääkeluonteesta on tehtävä unionin tuomioistuimen tuomiossa 10.7.2014 määritellyn lääkeluokittelun perusteella riippumatta siitä, oliko kyseiset aineet tekoaikana luokiteltu Fimean toimesta lääkkeiksi.

28. Syyttäjä on kirjallisina todisteina vedonnut muun ohella Fimean 15.10.2014 antamaan lausuntoon sekä GBL:ää ja etyylifenidaattia koskeviin artikkeleihin.

29. Fimean lausunnosta ilmenee ensinnäkin, että yksikään lääkevalmistaja ei ole hakenut syytteen teonkuvauksessa mainittuja aineita sisältäviä valmisteita markkinoille lääkinnälliseen käyttöön eikä niille ole siten esitetty lääkevalmisteilta edellytettäviä teho- ja turvallisuustutkimuksia.

30. GBL:n voimakkaista farmakologisista ja toksikologisista vaikutuksista suurimman osan aiheuttaa sen aineenvaihduntatuote gammahydroksibutyraatti (GHB eli niin sanottu gamma). GBL voidaan kemiallisesti muuttaa GHB:ksi pelkkää hanavettä liuokseen lisäämällä. GHB on lääkeaine samoin kuin sen natriumsuola, joka on vaikuttavana lääkeaineena Suomessakin markkinoilla olevassa lääkevalmisteessa. GHB luokitellaan toisaalta myös huumausaineeksi.

31. Syyttäjän kirjallisena todisteena esittämästä Maailman terveysjärjestön huumausainekomitean raportista kesäkuulta 2014 ilmenee, että GBL:n vaikutukset ovat samankaltaiset kuin GHB:n. Raportissa todetaan, ettei GBL:llä ole lääkinnällistä käyttöä ja että sitä käytetään teollisuudessa liuottimena esimerkiksi maaleissa ja kynsilakanpoistoaineissa.

32. Fimean lausunnosta ilmenee edelleen, että etyloni, etyylikatinoni, 4-MEC, 3-MMC ja NEB kuuluvat katinonien aineryhmään ja niillä on keskushermostoa stimuloivia vaikutuksia, kuten kokaiinilla ja amfetamiinin kaltaisilla aineilla. Katinoniryhmän aineita on tai on ollut lääkekäytössä ja joitakin ryhmän uusimpia aineita tutkitaan mahdollista tulevaa lääkekäyttöä varten.

33. MIPT kuuluu esimerkiksi LSD:n tavoin tryptamiinien aineryhmään, joista useilla on hallusinogeenisiä keskushermostovaikutuksia. Fimean mukaan tämänkaltaisia, voimakkaita haittavaikutuksia omaavia aineita ei ole helppo rinnastaa lääkekäytössä oleviin aineisiin, vaikka tryptamiineja muistuttavia aineita onkin käytetty lääkinnällisesti.

34. 3-MeO-PCP on alun perin lääkekäytössä olleen fensyklidiinin johdannainen. Fensyklidiiniä on käytetty lääkkeenä sen kipua lievittävän ja anesteettisen vaikutuksen vuoksi, mutta aine on poistettu lääkekäytöstä sen epäsuotuisten haittavaikutusten vuoksi. Aine luokitellaan huumausaineeksi.

35. Etyylifenidaatti on lääkinnällisessä käytössä olevan metyylifenidaatin johdannainen. Metyylifenidaattia, joka luokitellaan myös huumausaineeksi, käytetään Suomessakin aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön hoidossa. Etyylifenidaatista itsestään ei ole julkaistu varsinaisia teho- tai turvallisuustutkimuksia.

36. MPA on kemialliselta rakenteeltaan metamfetamiinin analogi. Tunnetuista haittavaikutuksistaan ja runsaista haitoistaan huolimatta huumausaineeksikin luokiteltu metamfetamiini on joissakin maissa yhä lääkinnällisessä käytössä samoin indikaatioin kuin amfetamiini.

37. Kysymyksessä olevia aineita ei mainita enää päätöksessä lääkeluettelosta (207/2015) eikä myöskään voimassa olevassa vastaavassa pätöksessä (201/2016). GBL, etyloni, etyylikatinoni, 4-MEC, 3-MMC, NEB ja MIPT luokitellaan nykyisin kuluttajamarkkinoilta kielletyiksi psykoaktiivisiksi aineiksi (esimerkiksi kuluttajamarkkinoilta kielletyistä psykoaktiivisista aineista annettu valtioneuvoston asetus 1130/2014 myöhempine muutoksineen). 3-MeO-PCP, etyylifenidaatti ja MPA luokitellaan nykyisin huumausaineiksi (esimerkiksi huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista annettu valtioneuvoston asetus 61/2015 myöhempine muutoksineen, liite IV).

38. Esitetystä selvityksestä ilmenee, että kysymyksessä olevia aineita käytetään yleisesti päihteinä ja ne ovat terveydelle vaarallisia. Aineita ei enää luokitella Suomessa lääkkeiksi. Muiden aineiden kuin GBL:n osalta Korkein oikeus toteaa, ettei esitetystä selvityksestä riittävällä varmuudella ilmene, että näillä aineilla voisi olla hyödyllisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle, vaikka aineita läheisesti muistuttavia aineita jossain määrin käytetään tai on käytetty lääkinnällisessä tarkoituksessa. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, kuten käräjäoikeus, että kysymyksessä olevia aineita ei voida pitää lääkkeinä.

39. Unionin tuomioistuimen ratkaisu ei anna vastausta siihen, voidaanko aine, jolla ei itsessään ole suoranaista lääkkeellistä vaikutustapaa, mutta jonka aineenvaihduntatuotetta käytetään ainakin sen suolamuodossa sairauksien hoidossa, luokitella lääkkeeksi. Ottaen huomioon GBL:n varsinainen käyttötarkoitus teollisuuden liuottimena sekä se, että aine on 20.12.2014 voimaan tulleiden huumausainelain säännösten myötä poistettu lääkelainsäädännön piiristä ja luokitellaan nykyisin kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi, Korkein oikeus katsoo, ettei GBL:ääkään voida pitää lääkkeenä, vaikka sen aineenvaihduntatuotetta GHB:tä käytetäänkin lääkinnällisessä tarkoituksessa.

40. Korkein oikeus toteaa vielä, että koska kysymyksessä olevien aineiden ei voida katsoa täyttävän lääkelain 3 §:n 1 ja 2 momentin mukaista lääkkeen määritelmää, pykälän 3 momentti, joka koskee siinä mainituin tavoin epäselviä tapauksia, ei tule sovellettavaksi.

41. Rangaistusvaatimus on perustunut edellä kohdassa 4 kerrotuin tavoin ainoastaan siihen, että A on lääkelain 19 §:n vastaisesti tuonut maahan lääkeaineita. Näin ollen salakuljetuksen tunnusmerkistö ei täyty.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Juha Häyhä, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Mika Huovila. Esittelijä Heli Melander.