Korkein oikeus KKO:2017:50

Seksuaalirikos Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin Rangaistuksen määrääminen Rangaistuslajin valinta Rangaistuksen mittaaminen

A, B ja C olivat useita kertoja erikseen keskustelleet internetissä seksuaalisista asioista 14-15-vuotiaan lapsen kanssa. Kukin heistä oli erikseen kerran tavannut lapsen ja ollut hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä. Kutakin A:n, B:n ja C:n syyksi luettua lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä pidettiin myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. (Ään.)

B oli myös keskustellut seksuaalissävytteisesti internetissä kahden alle 16-vuotiaan lapsen kanssa ilman kuvayhteyttä. B:n viestit katsottiin seksuaalisesti olennaiseksi teoksi, ja menettelyn katsottiin täyttävän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.

B oli lisäksi internetissä käynyt 12-vuotiaan lapsen kanssa seksuaalissävytteistä keskustelua. B:n esittämät tapaamisehdotukset katsottiin sillä tavalla yksilöidyiksi ja konkreettisiksi, että hänen katsottiin syyllistyneen lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla A, B ja C tuomittiin yli 2 vuoden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin useista seksuaalirikoksista. A:n ja B:n rangaistusta lieventävänä seikkana otettiin huomioon asianomistajien kanssa tehdyt sovinnot vahingonkorvauksista. C:n rangaistusta lievensi tämän sairastuminen ja hoitoon hakeutuminen. (Ään.)

RL 20 luku 6 §
RL 20 luku 7 §
RL 20 luku 8 b §
RL 6 luku 3 §
RL 6 luku 4 §
RL 6 luku 6 § 3 kohta
RL 7 luku 5 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 17.1.2014

Käräjäoikeus tuomitsi

– A:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kymmenestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta yhteiseen 2 vuoden 9 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen,

– B:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, neljästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin ja huumausaineen käyttörikoksesta yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja

– C:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seitsemästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhteiseen 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeuden A:lle, B:lle ja C:lle syyksilukema menettely lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä koostui siitä, että vastaajat olivat internetin keskustelupalveluissa keskustelleet seksuaalisväritteisesti alle 16-vuotiaiden asianomistajatyttöjen kanssa. Vastaajat olivat keskusteluissaan tiedustelleet lasten seksuaalikokemuksista, ehdotelleet lapsille tapaamista tarkoituksin harjoittaa yhdessä monenlaista seksuaalista kanssakäymistä kuvaillen yksityiskohtaisesti näitä seksuaalitekoja, jossain kohdin pyytäneet lasta näyttäytymään ainakin osin alasti tai lähettämään tällaisia kuvia ja paikoin saaneet lapsen näin menettelemään.

Törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä (syytekohdat 14, 19 ja 26) käräjäoikeus luki kullekin vastaajalle menettelyn, jossa he olivat edellä kuvatuin tavoin keskustelleet 14 – 15-vuotiaan lapsen kanssa ja lisäksi kukin eri ajankohtana tavanneet tämän ja olleet tämän kanssa muun muassa muutamia kertoja yhdynnässä.

Käräjäoikeus otti rangaistuksen määräämisen pohjaksi A:lle, B:lle ja C:lle syyksi luetun törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. Rangaistuksen määräämisessä käräjäoikeus ei pitänyt A:n, B:n eikä C:n tekoja siinä määrin suunnitelmallisina, että heille tuomittuja rangaistuksia olisi tullut koventaa. A:n ja B:n rangaistuksia määrätessään käräjäoikeus katsoi, että A:n ja B:n tekemät sovinnot asianomistajien kanssa vahingonkorvausten maksamisesta ja näiden suorittaminen tuli ottaa huomioon jossain määrin rangaistusta alentavana seikkana. C:n rangaistusta määrätessään käräjäoikeus ei katsonut tekojen seurauksena tapahtuneen C:n psyykkisen sairastumisen olevan peruste lieventää rangaistusta. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että psyykkinen sairastuminen lieveilmiöineen voitiin ottaa jonkin verran huomioon rangaistusta alentavana.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Maritta Pakarinen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.10.2014

Syyttäjät valittivat hovioikeuteen ja vaativat muun muassa, että A:lle, B:lle ja C:lle tuomittuihin rangaistuksiin sovelletaan koventamisperustetta rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden vuoksi ja että rangaistuksia korotetaan A:n osalta vähintään 4 vuodeksi, B:n osalta vähintään 3 vuodeksi 8 kuukaudeksi ja C:n osalta vähintään 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi.

A, B ja C valittivat hovioikeuteen. Kukin heistä vaati useiden syytteiden hylkäämisen ohella muun muassa, että hänen katsotaan syyllistyneen syytekohdassa 14, 19 tai 26 törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön asemesta lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi. Lisäksi B vaati, että syytteet lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kohdissa 18 ja 21 ja lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin kohdassa 22 hylätään.

Hovioikeus muutti kaikkien vastaajien kohdalla syyksilukemista ja alensi ja lievensi vastaajien rangaistuksia tuomiten

– A:n kahdeksasta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta yhteiseen 1 vuoden 11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 50 päiväsakkoon,

– B:n kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin ja huumausaineen käyttörikoksesta yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 50 päiväsakkoon ja

– C:n seitsemästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 50 päiväsakkoon.

Kaikkien vastaajien osalta hovioikeus syytekohdissa 14, 19 ja 26 katsoi, ettei lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tullut pitää niin paheksuttavana, että rikos tulisi katsoa yhden ankaroittamisperusteen täyttymisestä eli sukupuoliyhteydestä huolimatta kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Hovioikeus katsoi kyseisen teon kuitenkin kunkin vastaajan osalta moitittavimmaksi ja arvioi sen mukaiseksi pohjarangaistukseksi kullekin 1 vuotta 2 kuukautta. Yhteinen rangaistus koostui tästä ja muista syyksiluetuista rikoksista tuomitusta seuraamuksesta.

Rangaistuksen määräämisessään hovioikeus katsoi, että syytekohdissa 14, 19 ja 26 toteutettu tapaaminen ja asianomistajaan kohdistettu seksuaaliteko osoittivat A:ssa, B:ssä ja C:ssä suurta syyllisyyttä. Muut syyksiluetut teot olivat käsittäneet pääosin seksuaalisväritteistä viestittelyä sellaisella internet-sivustolla, jolla seksuaalisväritteistä viestittelyä oli esiintynyt muutoinkin. A:n ja B:n kohdalla hovioikeus lievensi käräjäoikeuden tapaan rangaistusta asianomistajien kanssa tehtyjen sovintosopimusten perusteella. C:n kohdalla rangaistusta kohtuullistavana otettiin huomioon tämän sairastuminen ja tämän edelleen jatkuvat terapiakäynnit. Kokonaisuutena asiaan arvioituaan hovioikeus katsoi, etteivät tekojen vakavuus ja niistä ilmenevä A:n, B:n ja C:n syyllisyys edellyttäneet heidän tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Teemu Paasikoski, Elina Setälä ja Terhi Mattila.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjille myönnettiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti valituslupa rajoitettuna koskemaan yhtäältä kysymystä siitä, täyttääkö hovioikeuden kunkin vastaajan osalta erikseen asianomaisessa syytekohdassa eli syytekohdissa 14, 19 ja 26 lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä syyksi lukema menettely törkeän lapsen hyväksikäytön tunnusmerkistön, ja toisaalta koskemaan rangaistuksen määräämistä.

B:lle myönnettiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti valituslupa rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, täyttääkö B:n syyksi syytekohdissa 18 ja 21 luettu menettely lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön sekä täyttääkö B:n syyksi syytekohdassa 22 luettu menettely lapsen houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin tunnusmerkistön.

Muilta osin valitusluvan myöntäminen siirrettiin ratkaistavaksi valitusasian käsittelyn yhteydessä.

Syyttäjät vaativat valituksessaan, että

– A:n syyksi luetaan syytekohdassa 14 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja rangaistus korotetaan vähintään 3 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta,

– B:n syyksi luetaan syytekohdassa 26 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, rangaistus korotetaan vähintään 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta ja B tuomitaan menettämään sotilasarvonsa,

– C:n syyksi luetaan syytekohdassa 19 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, rangaistus korotetaan vähintään 3 vuodeksi vankeutta ja C tuomitaan menettämään sotilasarvonsa.

Vastauksissaan A, B ja C vaativat, että syyttäjien valitus hylätään.

Valituksessaan B vaati, että syytteet kohdissa 18, 21 ja 22 hylätään ja näihin liittyvä korvausvelvollisuus poistetaan ja että rangaistusta syyksilukemista vastaavasti alennetaan tai oheissakko poistetaan.

Valituslupahakemuksessaan B lisäksi pyysi, että hänelle myönnetään valituslupa päiväsakon rahamäärää koskevaan kysymykseen ja vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa lievennetään siten, että oheissakon rahamäärää alennetaan.

Vastauksissaan syyttäjät ja asianomistaja X vaativat, että B:n muutoksenhakemus hylätään.

Asianomistaja Y ei antanut vastausta.

Suullinen käsittely

Korkeimmassa oikeudessa toimitettiin suullinen käsittely.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupaa koskeva ratkaisu

Korkein oikeus ei myönnä B:lle valituslupaa enemmälti.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A, B ja C olivat kirjoitelleet seksuaalissävytteisiä viestejä internetin keskustelupalvelun tai -palvelujen välityksellä alle 16-vuotiaille tytöille. Lisäksi he olivat kukin tavanneet yhden näistä tytöistä ja olleet tämän kanssa sukupuoliyhteydessä.

2. Hovioikeudessa A:n syyksi on luettu kahdeksan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito, joista rikoksista hänet on tuomittu yhteiseen 1 vuoden 11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 50 päiväsakkoon. B:n syyksi on luettu kolme lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin ja huumausaineen käyttörikos, joista rikoksista hänet on tuomittu yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 50 päiväsakkoon. C:n syyksi on luettu seitsemän lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, joista rikoksista hänet on tuomittu yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 50 päiväsakkoon.

3. Korkeimmassa oikeudessa on B:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko hän syytekohdissa 18 ja 21 syyllistynyt lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin kirjoittaessaan lapselle internetin keskustelupalvelun kautta viestejä, ja siitä, onko hän syytekohdassa 22 syyllistynyt lapsen houkutteluun seksuaalisiin tarkoituksiin.

4. Syyttäjien valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kaikkien vastaajien osalta kysymys siitä, onko lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö syytekohdissa 14, 19 ja 26 arvioitava törkeäksi. Lisäksi kysymys on siitä, tuleeko vastaajien rangaistuksia korottaa.

Onko B syyllistynyt lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin syytekohdissa 18 ja 21

5. B on Korkeimmassa oikeudessa esittänyt, ettei lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö täyttynyt pelkästään sillä, että internetissä tai muutoin sähköisesti käydään kirjallista keskustelua ja lähetetään viestejä ilman kuvayhteyttä. Lisäksi B on katsonut, ettei hänen ja lasten välisessä viestinvaihdossa internetin keskustelupalvelussa ollut ollut kysymys seksuaalisesta teosta ja ettei hänen menettelynsä ollut ollut omiaan vahingoittamaan lasten kehitystä.

6. Syytekohdan 18 mukaan B on syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Asiassa on selvitetty, että B oli 21.2. – 26.6.2012 useina eri kertoina kirjoitellut reaaliaikaisesti internetin keskustelupalvelussa 13 – 14-vuotiaalle lapselle. B oli muun muassa kysynyt, miltä tuntuisi katsoa, kun siskoa pannaan ja paneeko lapsi itse. B oli kehunut lasta hyvännäköiseksi ja kertonut haluavansa suudella tätä ja tekevänsä tämän kanssa, mitä ikinä tämä haluaakaan. Edelleen B oli kysynyt lapsen aikaisemmasta seksikokemuksesta ja todennut, että hän saisi siemensyöksyn lapsen sisään, jos hän harrastaisi tämän kanssa seksiä. B oli ehdottanut lapselle tapaamista tämän asuinpaikkakunnalla tai sen lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa. B oli myös lisännyt lapsen sähköpostiosoitteen kontakteihinsa ja antanut lapselle oman sähköpostiosoitteensa. Yhteensä B oli lähettänyt lapselle noin 60 viestiä, joissa oli esiintynyt 26-vuotiaana. Viestejä B oli lähettänyt viitenä eri päivänä.

7. Syytekohdan 21 mukaan B on syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Asiassa on selvitetty, että B oli 15.4. – 14.5.2012 useina eri kertoina kirjoitellut reaaliaikaisesti internetin keskustelupalvelussa 15-vuotiaalle lapselle seksiin liittyvistä asioista. B oli muun muassa kysynyt lapselta, saisiko hän nuolemalla aiheuttaa tälle orgasmin, itsetyydyttikö lapsi parhaillaan ja kuinka monta kertaa päivässä lapsi oli itsetyydyttänyt. Edelleen B oli kertonut omasta itsetyydytyksestään, kehottanut lasta ajattelemaan B:tä alasti, ehdottanut, että he voisivat itsetyydyttää yhdessä ja että he lähtisivät yhdessä ajelulle. Oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee myös, että B oli syytekohdassa 21 tiedustellut lapsen seksuaalisista mieltymyksistä muun muassa seuraavasti: ”yk vai useampi orkku”, ”saisko nuolla sulle yhdet”, ”onko sulla leluja vai sormilla vaa” ja ”millon leikittäis kahdestaan ?”. Erillisiä viestittelykertoja oli ollut kahdeksan. Yhteensä B oli lähettänyt lapselle yli 100 viestiä.

8. Rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tuomittava muun muassa se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. Rikoslain 20 luvun 10 §:n 2 momentissa määritellään, että seksuaalisella teolla tarkoitetaan sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

9. Rikoslain 20 luvun 6 §:ää koskevien perustelujen mukaan seksuaalisen teon ei välttämättä tarvitse merkitä puuttumista toisen ruumiilliseen koskemattomuuteen, vaan muukin loukkaavuudeltaan vastaava tapa voi tulla kysymykseen (HE 6/1997 vp s. 181). Myös seksuaalisesti latautuneiden tapahtumien tai asioiden kertominen lapselle tai seksuaalisväritteisten viestien lähettäminen hänelle täyttää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön (HE 282/2010 vp s. 107).

10. Korkein oikeus toteaa, että tekijän ja teon kohteena olevan henkilön iällä ja keskinäisellä suhteella on vaikutusta siihen, millaista tekoa voidaan pitää seksuaalisesti olennaisena tai ylipäätään seksuaalisena (HE 6/1997 vp s. 189). Tässä tapauksessa keskustelukumppaneina ovat olleet 32-vuotias B ja toisella puolella 13 – 14-vuotias ja 15-vuotias lapsi. Osapuolet eivät ole tunteneet toisiaan ennen B:n yhteydenottoa. Keskustelu pikaviestein on käyty internetin sivustolla, jolla tyypillisesti keskustellaan hyvin vaihtelevista ja joskus myös sukupuolielämään liittyvistä asioista. B:n viestit ovat kummassakin tapauksessa sisältäneet suoria seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyviä ehdotuksia, intiimejä tiedusteluja ja suoria viittauksia seksuaalisiin tekoihin. B:n viestit ovat olleet kummankin lapsen näkökulmasta korostuneen henkilökohtaisia, sillä ne ovat sisältäneet kuvauksia seksuaalisista teoista, joita B tekisi lapselle tai joita hän haluaisi lapsen tekevän. B on jo keskustelun alkuvaiheessa ryhtynyt käsittelemään lasten seksuaalikokemuksia ja palannut tähän toistuvasti. B:n käynnistämät ja ohjaamat keskustelut ovat kauttaaltaan olleet seksuaalisesti latautuneita.

11. Korkein oikeus katsoo, että B:n viestien lähettäminen on selvästikin ollut seksuaalisesti olennainen teko. Keskustelusivuston luonne tai lasten oma käyttäytyminen eivät vaikuta sen arvioimiseen, onko B:n menettely täyttänyt seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Suorasukainen tapa, jolla B on seksuaaliasioita koskevia keskusteluja ohjannut, on korostanut viestien – osaksi pornografiseksikin katsottavaa – sisältöä. Korkein oikeus myös katsoo, että B:n on täytynyt viestiensä sisällön, sävyn ja henkilökohtaisuuden perusteella ymmärtää niiden mahdolliset haitalliset vaikutukset lapsiin. B:n teot ovat olleet omiaan vahingoittamaan kummankin lapsen kehitystä, ja hän on syyllistynyt syytekohdissa 18 ja 21 kuvattuihin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin.

Onko B syyllistynyt lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin syytekohdassa 22

12. Syytekohdassa 22 on B:n väitteiden johdosta kysymys siitä, onko B esittänyt sellaisen tapaamisehdotuksen, jota lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin koskevassa rikoslain 20 luvun 8 b §:n tunnusmerkistössä tarkoitetaan. B on katsonut, etteivät tapaamisehdotukset ole olleet riittävän konkreettisia rikosvastuun toteutumiseksi.

13. Syytteen mukaan B oli reaaliaikaisesti tietokoneen välityksellä internetin kahdessa eri keskustelupalvelussa useina eri kertoina kirjoitellut 12-vuotiaalle tytölle ja ehdottanut tälle tapaamisia. B oli muun muassa kehunut lapsen vartaloa sanoen ”mikä kroppa sulla”, ”oot kans niin söpö” ja ilmoittanut, että ”haluaisin sut”. B oli myös pyytänyt lapselta kuvia, joissa tämä esiintyi vähissä vaatteissa ja pyytänyt tätä avaamaan tietokonekamerayhteyden. Lapsi oli poistanut B:n useasti keskustelupalveluihin tallennetuista yhteystiedoistaan, mutta B oli toistuvasti ottanut uudestaan yhteyttä ja pyytänyt palauttamaan hänet lapsen kontakteihin. Asiassa on lisäksi selvitetty, että B oli 18.4. – 3.5.2012 lähettänyt lapselle kahdeksana eri päivänä ainakin 50 viestiä.

14. Kuudennella keskustelukerralla 30.4.2012 B oli kysynyt lapselta: ”eikö voitas nähdä?”. B oli lapsen kysyttyä sanonut itse asuvansa Helsingissä ja voivansa tulla lapsen kotipaikkakunnalle tätä tapaamaan, mikäli lapsi ei olisi tulossa Helsinkiin. Lapsen vastattua tapaamisen sopivan B oli ehdottanut, että hän voisi tulla ”vaikka viikonloppuna” ja pyytänyt lasta ehdottamaan jotakin paikkaa. Tapaamispaikasta keskusteltaessa B oli vielä kysynyt lapselta, missä tämä oli tavannut muita miehiä.

15. Rikoslain 20 luvun 8 b §:n mukaan muun muassa se, joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan muun muassa kohdistaa tähän lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai sen törkeää tekomuotoa tarkoittava rikos, on tuomittava lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin.

16. Säännöksen perustelujen mukaan lapsen houkuttelemisessa seksuaalisiin tarkoituksiin on kysymys rikoksesta, joka ajallisesti edeltää tunnusmerkistössä mainittujen seksuaali- ja muiden rikosten yrityksiä (HE 282/2010 vp s. 106 – 107). Tällaisesta houkuttelurikoksesta voisi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun vaaraa lapsen seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen toteutumisesta ei vielä olisi sen johdosta, ettei tekijällä ja lapsella olisi välitöntä tai saman tien toteuttavissa olevaa kuvayhteyttä toisiinsa. Menettely on edennyt rangaistavaksi jo silloin, kun tekijä on ehdottanut kanssakäymistä. Rikoksentekijän tarkoituksen tulisi ilmetä ulkoisista, objektiivisesti havaittavista seikoista. Rikoksentekijän tulisi siis ehdotusta tehdessään tai sen jälkeen toimia tavalla, joka osoittaisi hänen tarkoitustaan tehdä säännöksessä tarkoitettu rikos. Houkuttelurikokselle olisi tyypillistä, että rikoksentekijä esiintyy väärällä profiililla esimerkiksi todellista ikäänsä huomattavasti nuorempana.

17. Korkein oikeus katsoo, että säännöksessä tarkoitetun ehdotuksen tapaamisesta tai muusta kanssakäymisestä tulee olla luonteeltaan konkreettinen. Ehdotuksesta tai muutoin olosuhteista tulee käydä ilmi tapaamisen tai muun kanssakäymisen ajankohta ja paikka siten, ettei tapaamisen onnistuminen käytettävissä olevien tietojen perusteella ole epätodennäköistä tai ettei suunnitelman toteuttaminen ole ainakaan käytännössä mahdotonta.

18. B on yksilöinyt tapaamisajankohdan seuraavaksi viikonlopuksi ja tapaamispaikaksi lapsen asuinpaikkakunnan tai Helsingin. Asiassa ei ole selvitystä siitä, onko B ollut tietoinen lapsen asuinpaikkakunnasta tai onko lapsi ollut tietoinen B:n tarkemmasta asuinpaikasta Helsingissä. Ottaen kuitenkin huomioon, että B:llä ja lapsella oli ollut ainakin toistensa keskustelupalveluun liittyvät yhteystiedot, jotka ovat mahdollistaneet suunnitellun tapaamisen tarkempien yksityiskohtien myöhemmän sopimisen, Korkein oikeus katsoo, että henkilökohtaisesti tapahtuvaksi suunnitellun tapaamisen yksityiskohdat oli määritelty tunnusmerkistön täyttymisen kannalta riittävän konkreettisesti.

19. Siltä osin kuin kysymys on B:n ehdotuksesta keskustella lapsen kanssa verkkokamerayhteyden välityksellä, Korkein oikeus katsoo, että asiassa on jäänyt epäselväksi, oliko lapsella ylipäätään ollut käytettävissään verkkokamerayhteyteen vaadittavat välineet. Todistustaakka tästä seikasta on syyttäjällä. Näin ollen edellä kuvattua vaaraa lapsen seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen toteutumisesta ei ole osoitettu. Tältä osin syyte on hylättävä.

20. Arvioidessaan B:n menettelyn tarkoitusta Korkein oikeus kiinnittää huomiota siihen, että 32-vuotias B on viestinnässään esiintynyt 21-vuotiaana ja käyttänyt nimimerkkiä. B ja 12-vuotias lapsi eivät olleet tunteneet toisiaan entuudestaan. Tapaamista oli ehdotettu jo kuudennella keskustelukerralla vain runsas viikko ensimmäisen kontaktin jälkeen. B on kehunut lapsen ulkonäköä ja pyytänyt tältä kuvia, joissa tämä esiintyy vähäpukeisena. Yllä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että B:n tarkoituksena on ollut kohdistaa lapseen tekoja, jotka täyttäisivät lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Puolustautuessaan syytettä vastaan B ei ole esittänyt uskottavaa vaihtoehtoa, jonka pohjalta hänen menettelynsä tarkoitusperiä olisi perusteltua arvioida toisin. Näin ollen B on asiassa syyllistynyt syytteen mukaisesti lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin.

Törkeysarvostelu (syytekohdat 14, 19 ja 26)

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

21. A, B ja C olivat kukin eri aikoina saaneet internetin keskustelupalstan kautta yhteyden samaan alle 16-vuotiaaseen tyttöön ja olleet tämän kanssa sukupuoliyhteydessä ensimmäisellä henkilökohtaisella tapaamiskerrallaan. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, etteivät vastaajien tekemät lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt olleet ankaroittamisperusteen täyttymisestä huolimatta olleet kokonaisuutena arvostellen törkeitä. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeinä.

22. Rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä muun muassa silloin, jos tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

23. Korkein oikeus toteaa, että pelkästään rikoksen törkeän tekomuodon jonkin ankaroittamisperusteen täyttyminen ei riitä rikoksen katsomiseen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Joissakin tapauksissa ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin korostunut, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikoksen myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Arviointi perustuu tällöin kunkin ankaroittamisperusteen tai -perusteiden ilmenemismuotoon. Rikoksen katsominen törkeäksi ei siis aina edellytä ankaroittamisperusteeseen liittymättömiä teon törkeyttä osoittavia seikkoja (KKO 2013:57 kohta 6).

24. Myös kokonaisarvostelun painoarvo rikoksen törkeyden arvioinnissa voi vaihdella. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:102 (kohta 13) katsonut, että kokonaisarvostelulla on seksuaalirikoksissa painava merkitys, koska vakavuudeltaan hyvinkin erilaiset teot voivat täyttää kyseisen tunnusmerkistön mukaiset ankaroittamisperusteet. Rikoslain 20 luvun 7 §:n perustelujen mukaan sukupuoliyhteyden sisältävä hyväksikäyttörikos katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi (HE 282/2010 vp s. 1, 15 ja 105). Myös lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 43/2010 vp s. 8) todetaan samansuuntaisesti, että tekotapaa, johon sisältyy sukupuoliyhteys, on perusteltua jo lähtökohtaisesti arvioida ankarammin kuin muita seksuaalisen hyväksikäytön muotoja, koska sukupuoliyhteys on omiaan vahingoittamaan lasta enemmän kuin muut tekotavat.

25. Lakia säädettäessä on siis lähdetty siitä, että sukupuoliyhteys tekotapana on omiaan vahingoittamaan lasta siinä määrin, että näin pitkälle vietynä hyväksikäyttöä on lähtökohtaisesti pidettävä törkeänä. Tällainen arvio ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksessa perusteltu. Niin kuin säännöksen perusteluissa (HE 282/2010 vp s. 105) on todettu, törkeyden kokonaisarvostelu edellyttää myös sukupuoliyhteytenä toteutetun teon kyseessä ollen muiden tapauskohtaisten tekoon, tekijään ja teon kohteeseen liittyvien seikkojen huomioon ottamista. Tällaisia kokonaisarvosteluun vaikuttavia seikkoja voivat olla esimerkiksi tekijän ja lapsen välinen suhde, heidän ikäeronsa sekä lapsen ikä ja kehitystaso. Säännöksen perustelujen mukaan teko voitaisiin esimerkiksi katsoa törkeän tekomuodon sijasta perusmuotoiseksi hyväksikäytöksi, jos tekijän ja lapsen välillä on seurustelusuhde. Toisaalta tekijän ja lapsen läheinen suhde voi vaikuttaa toiseenkin suuntaan esimerkiksi heidän välisensä luottamussuhteen väärinkäyttämisen kautta.

26. Korkein oikeus katsoo, että sukupuoliyhteyteen edenneen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeyden kokonaisarvioinnissa on edellä todetut esityölausumatkin huomioon ottaen perusteltua kiinnittää huomiota erityisesti siihen, kuinka vahingollinen teko on lapselle ollut. Tähän arviointiin vaikuttaa keskeisesti se, liittyykö tekoon sukupuoliyhteyden toteuttamistapa ja muut seikat huomioon ottaen teon moitittavuutta lisääviä tai vähentäviä piirteitä.

27. Myös lapsen iällä sekä asianosaisten välisellä ikäerolla tekoaikana on tässä suhteessa oma merkityksensä niin, että teon tapahtuminen lähellä suojaikärajaa yhdistettynä asianosaisten vähäiseen ikäeroon voi puhua kokonaisarvioinnissa teon törkeyttä vastaan.

28. Huomioon on otettava myös se, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja sen törkeän tekomuodon kriminalisointien tarkoituksena on turvata kaikkia suojaikärajaa nuorempia lapsia ja näiden kehitystä yhtäläisesti. Pelkästään se seikka, että lapsi on teon tapahtuessa iältään lähellä 16 vuoden suojaikärajaa, ei siten ainakaan sellaisenaan merkitse sitä, että tekoa ei olisi perusteltua pitää törkeänä, jos teko on toteuttamistapansa ja muut tekoon liittyneet olosuhteet huomioon ottaen omiaan vakavasti vahingoittamaan lasta.

29. Korkein oikeus toteaa, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeysarvostelussa lapsen antama suostumus seksuaalisiin tekoihin taikka edes aloitteellisuus ja aktiivisuus eivät ole lieventäviä seikkoja. Lapsen mahdollisella aikaisemmalla seksuaalisella kokemuksella tai tämän muilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei myöskään lähtökohtaisesti ole lieventävää vaikutusta törkeyden kokonaisarvostelussa. Kokonaistörkeyttä poissulkevaa tai edes sitä vähentävää vaikutusta ei ole silläkään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön liittymättömällä seikalla, ettei yhdyntään lapsen kanssa liity raiskauksen tunnusmerkistöön kuuluvia elementtejä, kuten pakottamista tai väkivaltaa, tai sillä, että yhdyntä on ollut suojattu. Sen sijaan lapsen painostaminen tai taivuttelu sukupuoliyhteyteen ja yhdynnän suojaamattomuus voivat ankaroittaa arviointia.

A:n menettelyn törkeyden arviointi

30. Syytekohdassa 14 A on lähettänyt 14 – 15-vuotiaalle lapselle yhteensä ainakin 460 pääosin seksuaalissävytteistä viestiä internetin keskustelupalvelun kautta. Viesteissään A on muun muassa kertonut harrastaneensa seksiä äitinsä ja tätinsä kanssa sekä tarvitsevansa uuden panolelun. A on ehdottanut lapselle ryhmäseksiä ja puhunut tämän parittamisesta. A on ehdotuksensa mukaisesti tullut autollaan tapaamaan lasta, ja he ovat ajaneet syrjäiseen paikkaan metsätielle. Siellä he ovat autossa olleet kahdesti emätin- ja kerran oraaliyhdynnässä.

31. Oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee myös, että A on jatkanut yllä kuvailtua viestittelyään lapsen kanssa vielä sukupuoliyhteyden tapahtumisen jälkeisinä kuukausina. A on tällöin esiintynyt ensin itsensä ikäisenä, keksityn nimisenä miehenä ja sitten myös 13-vuotiaana tyttönä. Hän on kuvaillut seksuaalisia tekoja puhuen muun muassa ”panosta”, sukupuoliyhteyden harjoittamisesta auton takapenkillä, ”persepanosta” ja lapsen aikaisemmista seksuaalikokemuksista.

32. A, joka itse on tekoaikana ollut 23-vuotias, on ajanut noin 150 kilometrin matkan tapaamaan tuolloin 14 vuoden 11 kuukauden ikäistä lasta. Yhdynnät ovat tapahtuneet heti ensimmäisellä tapaamiskerralla autossa, kahden vuorokauden kuluttua ensikontakteista keskustelupalvelussa. Yhdynnät ovat olleet suojattuja. Lapsi on ollut itse aktiivinen sekä viestittelyssä että sukupuoliyhteyden aloittamisessa. Yhdynnöissä ei ole käytetty fyysistä pakottamista tai väkivaltaa.

33. A:n teko täyttää rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan sukupuoliyhteyttä koskevan ankaroittamisperusteen. Arvioidessaan kokonaisuutena A:n tekoa Korkein oikeus kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että A on lähettänyt lapselle useita seksuaalisväritteisiä, sisällöltään varsin karkeitakin viestejä ja ehdotuksia. Kysymys ei ole ollut miltään osin aidosta seurustelu- tai siihen rinnastettavasta suhteesta vaan pelkästä hyväksikäyttösuhteesta. A on käyttänyt lasta, kuten hän omin sanoin on kuvannut, esineenä, ”panoleluna”. Kasvokkain tapahtunut, suoraviivaisesti sukupuoliyhteyteen tähdännyt kanssakäyminen on pitänyt sisällään vain siirtymisen syrjäiseen paikkaan, kolme sukupuolielimellä toteutettua sukupuoliyhteyttä emättimeen ja suuhun sekä lapsen viemisen takaisin tien varteen. Tekoon ei ole liittynyt mitään sen moitittavuutta lieventäviä seikkoja. Ottaen huomioon A:n toiminnan päämäärätietoisuuden ja esineellisen suhtautumisen häntä noin 8 vuotta nuorempaan lapseen Korkein oikeus katsoo olevan selvää, että A:n teko on ollut omiaan vakavasti vahingoittamaan asianomistajaa ja sitä on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. A on siten syyllistynyt syytekohdassa 14 törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

B:n menettelyn törkeyden arviointi

34. Syytekohdassa 26 B on lähettänyt 15-vuotiaalle lapselle ainakin kahtena eri päivänä pääosin seksuaalisväritteisiä viestejä internetin keskustelupalvelujen kautta. B on tehnyt lapselle seksuaalisia ehdotuksia. B on myöhemmin vienyt lapsen asunnolleen ja ollut tämän kanssa suojaamattomissa emätin-, anaali- ja oraaliyhdynnöissä sekä nuollut lapsen sukupuolielintä ja saanut lisäksi lapsen virtsaamaan B:n suuhun.

35. Oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että B on lähettänyt asianomistajalle ainakin 60 viestiä. Viestit ovat sisältäneet seksuaalisten tekojen kuvailuja ja yhteisen seksin harrastamisen suunnittelemista: ”hihih ;D ooks ollu silleen että eka joku on tullu sisään ja sitte perään toinen ;D tai silleen kahden kans ;D”, ”Ootko pissaleikkejä ollu? ;)”. Yhdyntöjä varten B on ehdottanut tapaamista ja noutanut lapsen tämän asuinpaikasta. Yhdynnöissä ei ole käytetty fyysistä pakottamista tai väkivaltaa. Sukupuoliyhteydet ovat tapahtuneet B:n asunnolla lähes heti osapuolten sinne saavuttua. Tekoaikana B on ollut 32-vuotias ja asianomistaja 15 vuoden 9 kuukauden ikäinen.

36. B:n teko täyttää rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan sukupuoliyhteyttä koskevan ankaroittamisperusteen. Arvioidessaan kokonaisuutena B:n tekoa Korkein oikeus kiinnittää huomiota siihen, että asianomistajaa 16 vuotta vanhempi B on ensin lähettänyt tälle useita hyvin seksuaalisväritteisiä viestejä. Sen jälkeen B on lapsen tavatessaan ollut tämän kanssa sukupuolielimellään sukupuoliyhteydessä monimuotoisesti sekä saanut tämän virtsaamaan suuhunsa. Kysymys ei ole ollut miltään osin aidosta seurustelu- tai siihen rinnastettavasta suhteesta vaan pelkästä hyväksikäyttösuhteesta. B:n kanssakäyminen lapsen kanssa on sekä internetissä että kasvotusten ollut päämäärätietoisesti sukupuoliyhteyteen tähtäävää ja lasta esineellistävää ja se on rajautunut seksuaalisiin tekoihin. B:n lapseen kohdistama seksuaalinen hyväksikäyttö on selvästi ollut laadultaan sellaista, että se on ollut omiaan vakavasti vahingoittamaan lasta. Tätä arviota ei muuta se, että asianomistaja on ollut lähellä suojaikärajaa teon tapahtuessa. Tekoa on siten pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. B on syyllistynyt syytekohdassa 26 törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

C:n menettelyn törkeyden arviointi

37. Syytekohdassa 19 C on lähettänyt 15-vuotiaalle lapselle useina eri päivinä viestejä internetin keskustelupalvelujen kautta ja kerran soittanut äänipuhelun lapselle. Viestit ja puhelu olivat koskeneet seksuaalisia asioita. C oli kysellyt lapsen seksuaalisista kokemuksista ja esimerkiksi siitä, pitääkö tämä ryhmäseksistä ja montako seksikumppania tällä oli ollut. Sovitun tapaamisen yhteydessä C on ollut lapsen kanssa kahdesti emätinyhdynnässä, joista yhdynnöistä toinen on ollut suojaamaton. Lisäksi tapaamisessa on ollut molemminpuolista oraaliseksiä, halaamista, suutelua ja muuta koskettelua. Seksuaaliset teot ovat tapahtuneet C:n käytössä olleella asunnolla pian sen jälkeen, kun osapuolet ovat sinne saapuneet. Yhdynnöissä ei ole käytetty fyysistä pakottamista tai väkivaltaa.

38. Oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee lisäksi, että C on viestittänyt asianomistajalle ainakin runsaan kuukauden ajanjaksolla, viestejä on ollut ainakin 20, ja viestit ovat sisältäneet seksuaalisten tekojen kuvailuja ja vihjailuja, kuten: ”Se on jo aika monta ku vaik otat joka reikää ni pari jää ulkopuolelle :P”. C on esiintynyt keskustelupalveluissa nimimerkillä mutta omana itsenään. C on tekoaikana ollut 43-vuotias ja asianomistaja 15 vuoden 10 kuukauden ikäinen.

39. C:n teko täyttää rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan sukupuoliyhteyttä koskevan ankaroittamisperusteen. Arvioidessaan kokonaisuutena C:n tekoa Korkein oikeus kiinnittää huomiota siihen, että asianomistajaa 27 vuotta vanhemman C:n viestit lapselle ovat olleet hyvin seksuaalisväritteisiä, minkä lisäksi hän on soittanut lapselle seksuaaliasioita sisältäneen puhelun. Fyysiset seksuaaliset teot ovat käsittäneet kaksi sukupuolielimellä tehtyä yhdyntää, suuseksiä ja muita vähäisempiä tekoja. Kysymys ei ole ollut miltään osin aidosta seurustelu- tai siihen rinnastettavasta suhteesta vaan pelkästä hyväksikäyttösuhteesta. C:n kanssakäyminen lapsen kanssa sekä internetissä että kasvotusten on ollut esineellistävää ja rajautunut seksuaalisiin tekoihin. C:n asianomistajaan kohdistama seksuaalinen hyväksikäyttö on selvästi ollut laadultaan sellaista, että se on ollut omiaan vakavasti vahingoittamaan asianomistajaa. Tätä arviota ei muuta se, että asianomistaja on ollut varsin lähellä suojaikärajaa teon tapahtuessa. C:n tekoa on siten pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. C on syyllistynyt syytekohdassa 19 törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Rangaistuksen määrääminen

Rikosten rangaistusarvo ja yhteisen rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

40. Rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta, teon vaikuttimia sekä rikoksesta ilmenevää muuta tekijän syyllisyyttä arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä paitsi teosta aiheutuneisiin seurauksiin, myös siihen vahinkoon ja vaaraan, joita teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan. Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (esim. KKO 2014:91, kohta 8 ja KKO 2015:12, kohta 9).

41. Kun useista rikoksista mitataan yhteinen rangaistus, lähtökohdaksi on rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus. Yhteinen rangaistus on mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

42. Rangaistukseksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on nykyisessä rikoslain 20 luvun 6 §:ssä säädetty vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädetään rangaistukseksi vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta. Lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin rangaistaan rikoslain 20 luvun 8 b §:n ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta rikoslain 17 luvun 19 §:n nojalla sakolla tai enintään yhdellä vuodella vankeutta sekä huumausaineen käyttörikoksesta rikoslain 50 luvun 2 a §:n nojalla sakolla ja enintään kuudella kuukautta vankeutta.

43. Vuoden 2011 lainmuutoksessa (540/2011) lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta korotettiin merkittävästi, koska tarkoituksena oli korostaa lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten paheksuttavuutta ja vahingollisuutta. Tämä liittyi lisääntyneeseen tietoon tällaisen rikollisuuden vahingollisuudesta, minkä vuoksi riittävää rangaistustasoa pidettiin yhtenä keinona suojelutavoitteen saavuttamiseksi (HE 282/2010 vp s. 14 ja 104 sekä LaVM 43/2010 vp s. 4).

44. Rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään, että lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistaan teko, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa lapsen kehitykselle. Säännöksessä siis edellytetään, että teko on luonteeltaan sellainen, joka tyypillisesti aiheuttaa tunnusmerkistössä kuvatun seurauksen. Lakivaliokunnan mukaan yleistäen voidaan todeta, että lapseen kohdistuva seksuaalinen teko aina vahingoittaa lasta (LaVM 3/1998 vp s. 23).

45. Korkein oikeus toteaa, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja etenkin törkeän tekomuodon rangaistusasteikko on laaja, mikä kuvastaa sitä, että teot saattavat tunnusmerkistön sisälläkin poiketa moittivuudeltaan huomattavasti toisistaan. Oikeuskäytännössä fyysisenä kajoamisena tapahtunutta lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä on arvioitu ratkaisussa KKO 2011:102, jossa osapuolet olivat lähisukulaisia. Mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kiinnitettävä erityistä huomiota ensinnäkin siihen, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta. Mitä läheisempi ja luottamuksellisempi suhde on kysymyksessä, sitä vahingollisempi seksuaalinen hyväksikäyttö lapselle on. Toiseksi teon vahingollisuuteen vaikuttaa hyväksikäyttöteon laatu eli se, onko kysymys lapsen alistamisesta seksuaalisen teon tai aineiston katselemiselle taikka seksuaalisille puheille, lapsen sukuelimen tai muiden alueiden seksuaalisesta koskettelusta vai alistamisesta sukupuoliyhteyteen. Kolmanneksi on perusteltua antaa merkitystä hyväksikäyttötekojen ja -kertojen lukumäärälle sekä sille, miten pitkälle ajanjaksolle ne ajoittuvat (kohta 20).

46. Ratkaisu KKO 2013:26 koski lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, jossa 63-vuotias mies oli saanut 12 – 14-vuotiaat pojat katsomaan itsetyydytystään. Ratkaisussa todettiin muun muassa, että lievimmin rangaistavina on oikeuskäytännössä pidetty kertaluonteisia tekoja, joihin ei ole liittynyt lapsen koskettelua (kohta 9). Lievimmin rangaistaviksi voidaan yleensä katsoa sanalliselle tasolle jäävät teot. Sanallista tekoa moitittavampi on jo lapsen houkutteleminen katselemaan itsetyydytystä, koska tällöin rikoksentekijä saattaa lapsen suoraan oman fyysisen tekonsa kohteeksi (kohta 20).

47. Korkein oikeus toteaa, että edellä lausutulla tavalla fyysinen kajoaminen lapseen, tämän houkuttelu katselemaan paikan päällä tapahtuvaa seksuaalitekoa ja sanalliset teot voidaan yleensä erottaa vahingollisuudeltaan toisistaan. Rikoksen tekeminen etäyhteydessä ei kuitenkaan suoraan merkitse rikoksen vähäisyyttä. Internetissä lapseen voidaan yhtäältä kohdistaa seksuaalisia ehdotuksia ja kuvailuja ja toisaalta lapsi voidaan saada itse aktiivisesti osallistumaan seksuaaliseen viestittelyyn, paljastuksiin ja kuvitelmiin. Intiimin kuvamateriaalin toimittaminen on omiaan lisäämään hyväksikäytön vahingollisuutta etenkin, kun vaarana on tällaisen materiaalin levittäminen internetissä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi siten myös internetissä olla monimuotoista ja moitittavuudeltaan eritasoista. Rangaistusta mitattaessa on kuhunkin uhriin kohdistuvan teon osalta erikseen arvioitava, kuinka moitittavasta teosta on kysymys, vaikka lopulta rikoksista määrätäänkin yhteinen rangaistus.

48. Rangaistuksen mittaamisharkinnassa keskeisessä asemassa ovat mittaamista ohjaavat ja muut Korkeimman oikeuden ratkaisut. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta lainkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena (KKO 2011:102, kohta 19). Se, että hyvin erilaiset rikokset voivat täyttää saman tunnusmerkistön, on otettava huomioon arvioitaessa yksittäistapauksessa rangaistuksen mittaamisharkinnassa tilastollisten selvitysten merkitystä (KKO 2014:91, kohta 9). Korkeimman oikeuden aikaisemmat ratkaisut koskevat rikoksia, jotka on tehty ennen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rangaistusasteikon ankaroittamista ja jotka myös ovat olleet hyvin erilaisia tekoja kuin mitkä nyt ovat arvioitavina. Tilastotietojen mukaan lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä määrättyjen ehdollisten vankeusrangaistusten mediaani on 1.6.2011 tapahtuneen lainmuutoksen jälkeen ollut 7 kuukautta vankeutta, kun taas törkeässä tekomuodossa mediaanirangaistus on vuosittain vaihdellut vajaasta puolestatoista vuodesta runsaaseen kahteen ja puoleen vuoteen vankeutta (Suomen virallinen tilasto: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset).

Korkeimman oikeuden arviointi

A

49. A:n syyksi on luettu edellä perustelujen kohdissa 30 – 32 selostettu törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (syytteen kohta 14), jota on pidettävä A:n teoista moitittavimpana. Korkein oikeus arvioi, että yksin tästä teosta A:lle olisi mitattava 2 vuotta 3 kuukautta vankeutta.

50. Lisäksi A:n syyksi on syytekohdissa 4, 5, 8, 10, 11, 12 ja 17 luettu seitsemän lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Vielä A:n syyksi on syytekohdassa 13 luettu sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapito, kun hän on pitänyt oikeudettomasti hallussaan tietokoneensa kovalevyllä 29:ää kuvatallennetta muun muassa miehen sukupuolielimestä koskettamassa lapsen sukupuolielintä sekä alastomista, sidotuista tai pakotetuista lapsista. A:n teot ajoittuvat yhden vuoden kahden kuukauden ajanjaksolle siten, että syytekohtien 4 ja 5 lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt on tehty ennen 1.6.2011 voimaan tullutta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä koskenutta lainmuutosta. Näihin kahteen tekoon sovelletaan siten rangaistusasteikkoa 14 päivää – 4 vuotta vankeutta. Muihin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin A on syyllistynyt voimassa olevan lain aikana, joten niihin sovelletaan rangaistusasteikkoa neljä kuukautta – neljä vuotta vankeutta.

51. Perusmuotoisista hyväksikäyttörikoksista moitittavimpana on pidettävä voimassa olevan lain aikana tehtyä syytekohdan 12 tekoa, jossa A:n syyksi on luettu se, että hän on lähettänyt 14-vuotiaalle lapselle 32 pääosin seksuaalisviritteistä viestiä internetin keskustelupalvelun kautta. A on viesteissään esittänyt lapselle ehdotuksia tapaamisesta ja seksin harrastamisesta sekä saanut tämän näyttämään hänelle rintansa internetissä toimivan videopalvelun välityksellä. Oikeudenkäyntiaineiston perusteella viestittelystä ilmenee lisäksi, että viestejä on lähetetty ainakin kahdeksana eri päivänä. Viesteissään A on esittänyt esimerkiksi seuraavaa: ”vieläks haluut munaa?” ”mist tykkäät?” ”anaalist?:DD” ”panisin;)”. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi syytekohdassa 12 luetusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä erikseen tuomittuna olisi 7 kuukautta vankeutta.

52. Vähiten moitittavana seksuaalisista hyväksikäytöistä on pidettävä syytekohdassa 5 kuvattua aikaisemman lain aikana tehtyä tekoa, jossa A on lähettänyt 14-vuotiaalle lapselle yhteensä ainakin 23 viestiä internetin keskustelupalvelun kautta. A on viesteissään ehdottanut seksin harrastamista ja esittänyt muita seksuaalissävytteisiä kommentteja. Oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että A on lähettänyt viestejä ainakin kahtena eri päivänä. Viesteissä on puhuttu panemisesta, ja ne ovat olleet pääosin seksuaalisväritteistä, mitä kuvaa seuraava esimerkki: ”ps. kyl noilla tisseillä saa niin paljon kullia kun haluaa;D”.

53. A:n perusmuotoiset hyväksikäyttöteot ovat kohdistuneet kaikkiaan seitsemään eri tyttöön, jotka ovat olleet iältään 13 – 15-vuotiaita. Useimmissa syytekohdissa A on esittänyt lapsille tapaamispyyntöjä ja suoria seksin harrastamisehdotuksia. A on viestittelyllään pyrkinyt saattamaan lapset osallisiksi yksityiskohtaiseen seksuaaliseen keskusteluun. Osaa lapsista A on lisäksi erehdyttänyt esiintymällä internetin keskustelupalvelussa muun muassa 13-vuotiaana tyttönä ja tällöin yrittämällä saada lasta puhumaan seksuaaliasioista.

54. Korkein oikeus toteaa, että perusmuotoiset hyväksikäyttöteot ovat olleet keskenään samanaikaisia ja sisällöltään samankaltaisia, mikä vähentää niiden yhteistä rangaistusta korottavaa vaikutusta. Vaikutusta toisaalta vahvistaa se, että A:n menettely on osittain ollut myös petollista ja sitä on leimannut määrätietoinen pyrkimys seksuaalisiin tekoihin. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetut seitsemän lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (syytekohdat 4, 5, 8, 10, 11, 12 ja 17) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito (syytekohta 13) korottavat hänelle tuomittavaa rangaistusta yhteensä seitsemällä kuukaudella.

55. Kysymys on vielä siitä, tuleeko A:n rangaistusta lieventää tai alentaa. A on tehnyt yhtä, syytekohdan 29 törkeän seksuaalisen hyväksikäytön, asianomistajaa lukuun ottamatta kaikkien asianomistajana olevien lasten kanssa sovinnon vahingonkorvauksista. A on myös maksanut asianomistajille nämä, pääomaltaan yhteensä noin 20 000 euron korvaukset. Hovioikeus on tuomiossaan lieventänyt A:n rangaistusta korvausten maksamisen vuoksi. Syyttäjät ovat Korkeimmassa oikeudessa vastustaneet lieventämistä.

56. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaisia rangaistuksen lieventämisperusteita ovat tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto ja tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 198 ja 199) mukaan käytännössä tekijä voi poistaa rikoksen vaikutukset tai ainakin hyvittää aiheuttamansa vahingot suoraan vahingonkorvauksin. Lievennykseen riittää pelkkä pyrkimys, joskin onnistuessaan toimet rikoksen vaikutusten poistamiseksi tuovat usein vielä suuremman lievennyksen. Korvaamisen vapaaehtoisuuteen ja oma-aloitteisuuteen voidaan kiinnittää huomiota, vaikka näitä ei siis edellytetä (KKO 2011:93 kohta 22 ja 23). Korkein oikeus on oikeuskäytännössään katsonut, että lapsen seksuaalisella hyväksikäyttörikoksella loukatun toipumisen kannalta voidaan pitää ilmeisen myönteisenä sitä, että tekijä ottaa vastuun teoistaan esimerkiksi myöntämällä asianomistajan esittämät vahingonkorvausvaatimukset ja maksamalla korvaukset (KKO 2011:102 kohta 31).

57. Korkein oikeus toteaa, että A on sopinut vahingonkorvauksista ja maksanut korvaukset ennen oikeudenkäynnin alkamista käräjäoikeudessa sen jälkeen, kun hän on tullut haastetuksi vastaamaan rikosasiassa. Korkein oikeus katsoo, että sovintojen tekeminen ja vahingonkorvausten maksaminen on tapahtunut vapaaehtoisesti. A on kuitenkin voinut ennakoida, että oikeudenkäynnissä tullaan esittämään korvausvaatimuksia, mikä alentaa korvaamisen oma-aloitteisuuden astetta. Ratkaisun KKO 2011:93 (kohta 23) mukaisesti se, missä vaiheessa ja kuinka oma-aloitteisesti korvauksia on maksettu, voidaan ottaa huomioon lievennyksen suuruutta harkittaessa. Korkein oikeus katsoo, että rangaistuksen lieventämiselle on rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaiset perusteet, ja harkitsee oikeaksi alentaa A:lle tuomittavaa rangaistusta vahingonkorvauksia koskeneiden sovintojen perusteella kahdella kuukaudella.

B

58. B:n syyksi on luettu edellä kohdissa 34 ja 35 kuvattu törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (syytteen kohta 26), jota on pidettävä hänelle syyksi luetuista teoista moitittavimpana. Korkein oikeus arvioi, että yksin tästä teosta olisi mitattava 2 vuotta 2 kuukautta vankeutta. Tämän lisäksi B on syyllistynyt edellä kohdissa 6, 7 ja 13 kuvattuihin kahteen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja 12-vuotiaan lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin (syytteen kohdat 18, 21 ja 22). B:n syyksi on vielä luettu huumausaineen käyttörikos (syytteen kohta 27).

59. B:n syyksi luetut lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt on tehty hieman yli neljän kuukauden ajanjaksona nykyisen rikoslain 20 luvun 6 §:n voimassa ollessa. Yksittäin tuomittuna teoista tulisi siten mitata vähintään neljän kuukauden mittainen vankeusrangaistus. Teot ovat kohdistuneet kahteen eri lapseen, jotka ovat olleet iältään 13 – 15-vuotiaita. B on lähettämissään yli 160 viestissä esittänyt tapaamisehdotuksia, minkä lisäksi hän on yrittänyt jatkaa viestittelyä lasten kanssa sen jälkeen, kun nämä ovat irtautuneet yhteydenpidosta. Viesteissään lapsille B on esittänyt suorasukaisia ehdotuksia seksuaalisesta kanssakäymisestä. Kielenkäyttö on kuitenkin osin ollut vähemmän karkeaa tai seksuaalisesti latautunutta kuin A:n syyksi luetuissa teoissa.

60. B on esiintynyt itseään nuorempana ja tietoisesti ja toistuvasti hakeutunut keskustelemaan seksin harrastamisesta lasten kanssa ja ehdottanut sitä näille. B:n menettelyä on leimannut määrätietoisuus, kun hän on sinnikkäästi pyrkinyt pääsemään kontaktiin lasten kanssa. Korkein oikeus katsoo, että B:n syyksi luetut kaksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, lapsen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin ja huumausaineen käyttörikos korottavat B:lle tuomittavaa rangaistusta yhteensä kolmella kuukaudella.

61. Kysymys on vielä siitä, tuleeko B:n rangaistusta lieventää tai alentaa rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan perusteella. B on tehnyt kaikkien asianomistajana olevien lasten kanssa sovinnon vahingonkorvauksista ja maksanut heille pääomaltaan noin 15 000 euron määräiset korvaukset. Hovioikeus on sovinnon perusteella lieventänyt B:n rangaistusta, mitä syyttäjät ovat Korkeimmassa oikeudessa vastustaneet.

62. Vastaavilla perusteilla kuin mitä edellä kohdissa 56 ja 57 on A:n osalta esitetty, myös B:n rangaistusta on vahingonkorvauksia koskeneiden sovintojen perusteella alennettava. Siihen nähden, että B on sopinut korvauksista kaikkien asianomistajien ja siten myös törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön asianomistajan kanssa, Korkein oikeus harkitsee oikeaksi alentaa B:n rangaistusta tällä perusteella kolmella kuukaudella.

C

63. C:n syyksi luetuista teoista moitittavin on perustelujen kohdissa 37 ja 38 kuvattu törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (syytteen kohta 19). Korkein oikeus arvioi, että yksin tästä teosta C:lle olisi mitattava 1 vuosi 11 kuukautta vankeutta. Tämän lisäksi C on syyllistynyt kuuteen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön (syytteen kohdat 20, 25, 28, 29, 31 ja 34), joiden keskinäisen moitittavuuden välillä ei ole merkittäviä eroja. Kaikki teot on tehty nykyisen rikoslain 20 luvun 6 §:n voimassa ollessa.

64. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista syytekohdista kohdassa 25 uhri on ollut 12-vuotias ja siis selvästi nuorempi kuin muissa C:n teoissa. C on syyksi lukemisen mukaan useina kertoina kirjoittanut lapselle seksuaalissävytteisiä asioita internetin keskustelupalvelun kautta. C on kehunut lasta kauniiksi ja kysynyt tältä, oliko tämä ollut sukupuoliyhdynnässä, oliko tämä poikaseuraa vailla ja oliko tällä kiima päällä. Vielä C oli ehdottanut lapselle tapaamista ja yrittänyt saada tämän antamaan pikaviestiohjelman osoitteensa.

65. Syytekohdassa 31 C on lähettänyt 15-vuotiaalle lapselle ainakin yli 60 pääosin seksuaalisviritteistä viestiä internetin keskustelupalvelun kautta. C on nimittänyt lasta seksikkääksi pörröpääksi, kysynyt lapselta, panettaako, lupautunut hieromaan lasta ja ehdottanut, että hän voisi työntää sormiaan lapsen emättimeen.

66. Käräjäoikeuden tuomion johtopäätösjaksosta ja oikeudenkäyntiaineistoon sisältyvistä C:n ja asianomistajien välistä viestitystä koskevista raporteista ilmenee syytteen teonkuvauksia täsmentäviä tietoja. C on oikeudenkäyntiaineistosta ilmenevin tavoin lähettänyt syytekohtien 20, 25, 28, 29, 31 ja 34 kuudelle asianomistajalle kullekin ainakin 50 ja enimmillään yli 300 viestiä. Viestejä oli lähetetty ainakin neljänä ja enimmillään 26 päivänä. Viesteistä suuri osa oli ollut seksuaalisävytteisiä.

67. C:n teot on tehty kahdeksan kuukauden aikana nykyisen rikoslain 20 luvun 6 §:n voimassa ollessa. C:n teot ovat kohdistuneet lapsiin, jotka ovat olleet iältään 12 – 15-vuotiaita. C on viesteissään esittänyt tapaamisehdotuksia ja kuvaillut yksityiskohtaisesti niitä seksuaalisia tekoja, joita hän haluaisi lapselle tehdä. C:n viestittely on ollut paikoin hyvinkin intensiivistä ja hänen kuvaileva kielenkäyttönsä seksuaalisesti voimakkaan latautunutta ja lasta osallistavaa. C on johdatellut määrätietoisesti keskustelun kunkin lapsen kanssa seksuaaliasioihin. Korkein oikeus katsoo, että kuuden lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tulee korottaa C:n yhteistä rangaistusta yhteensä seitsemällä kuukaudella.

68. Hovioikeus on tuomiossaan ottanut rangaistusta lieventävänä lisäksi huomioon C:n sairastumisen ja hänen terapiakäyntinsä. Syyttäjät eivät ole valituksessaan, jossa on muuten vaadittu C:n rangaistuksen korottamista, vastustaneet lieventämistä C:n vaatimalla perusteella. Rikoksesta tekijälle johtunut tai tuomiosta hänelle aiheutunut muu seuraus voi olla rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan nojalla peruste kohtuullistaa rangaistusta. Korkein oikeus katsoo, että C:n rangaistusta on hänen vetoamallaan perusteella lievennettävä kahdella kuukaudella.

69. C on lisäksi vedonnut rangaistusta lieventävänä seikkana asian saamaan suureen julkisuuteen ja hänelle siitä seuranneisiin vaikeuksiin. Korkein oikeus toteaa, ettei julkisuutta voida pitää tämänkaltaisen rikoksen yhteydessä sellaisena poikkeuksellisena ja ennakoimattomana seurauksena, joka olisi otettava rikoslain 6 luvun 7 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä huomioon.

Rangaistuksen mittaamisen lopputulos, rangaistuslaji ja sotilasarvon menettäminen

70. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena seuraamuksena A:lle on pidettävä yhteistä 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistusta, B:lle yhteistä 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistusta ja C:lle yhteistä 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistusta. Rangaistusta mitattaessa Korkein oikeus on arvioinut erikseen kunkin tekijän jokaisen yksittäisen teon ja ottanut arvioinnissa huomioon muun muassa asianomistajan iän, tekijöiden tekemät ehdotukset, viestien karkeuden ja henkilökohtaisuuden sekä mahdollisen kuvayhteyden.

71. B on sotilasarvoltaan ylikersantti ja C alikersantti. B:n ja C:n tullessa tuomituksi vähintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen Korkein oikeus tuomitsee rikoslain 2 luvun 14 a §:n nojalla heidät menettämään sotilasarvonsa. Rikosten laatu huomioon ottaen seuraamusta ei ole pidettävä kohtuuttomana.

72. Syyttäjät ovat Korkeimmassa oikeudessa vaatineet, että C, B ja A on määrättävä Korkeimman oikeuden tuomiolla vangittavaksi. Korkein oikeus katsoo, ettei vangitsemiseen ole aihetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:n syyksi luetaan syytekohdassa 14 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sijasta törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1.8.2011 – 20.2.2012. A tuomitaan tästä ja hovioikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

B:n syyksi luetaan syytekohdassa 26 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sijasta törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 25.4. – 31.5.2012. B tuomitaan tästä ja hovioikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi B tuomitaan menettämään sotilasarvonsa.

C:n syyksi luetaan syytekohdassa 19 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sijasta törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 15.3. – 12.6.2012. C tuomitaan tästä ja hovioikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi C tuomitaan menettämään sotilasarvonsa.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Soile Poutiainen (eri mieltä), Marjut Jokela (eri mieltä), Jukka Sippo ja Jarmo Littunen (eri mieltä). Esittelijä Teemu Vanhanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Vanhanen: Mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen perustelujen kohtien 1 – 48 ja 71 – 72 osalta. Sen sijaan siltä osin kuin kysymys oli rangaistuksen mittaamisesta ja sen osatekijöistä esittelijä ehdotti, että Korkein oikeus lausuisi lopputuloksenaan ja muutoin kohtien 49 – 70 perusteluihin kirjatun lisäksi seuraavaa:

Pohjarangaistuksesta

Rikosasian vastaajia ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Heidän kunkin syykseen luettu törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikoksena hyvin vakava.

Korkein oikeus katsonee, että

– A:n kohdalla teoista moitittavin on syytekohdan 14 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, josta hänelle tulisi yksin tuomittuna mitata 2 vuotta 5 kuukautta vankeutta;

– B:n moitittavin teko on syytekohdan 26 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, josta hänelle tulisi yksin tuomittuna mitata 2 vuotta 5 kuukautta vankeutta;

– C:n moitittavin teko syytekohdan 19 törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, josta hänelle tulisi yksin tuomittuna mitata 2 vuotta 3 kuukautta vankeutta.

Yhteisen rangaistuksen mittaamisen periaatteista

Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla rikoksista on mittava yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Säännöksessä mainitut kriteerit eli rikosten lukumäärä, vakavuus eli törkeys ja rikosten keskinäinen yhteys tulevat yleensä arvioitaviksi samanaikaisina vaihtelevina yhdistelminä. Rangaistuksen koventamisperusteena voi olla se, että rikoksia on suuri lukumäärä, vaikka rikokset olisivatkin vähäisiä, tai se, että rikosten keskinäisen yhteyden perusteella rikollinen toiminta osoittaa suunnitelmallisuutta. Yhtenäisrangaistusjärjestelmään siirtymisen tavoitteena on ollut, että yhteistä rangaistusta mitattaessa on pyrittävä aikaisempaa enemmän kokonaisrangaistukseen, joka olisi oikeudenmukaisessa ja kohtuullisessa suhteessa tuomittavina olevien rikosten kokonaisuuteen (HE 40/1990 vp s. 31 – 32).

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:93 (kohta 11) todennut, että samalla kerralla tuomittavina olevien rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa joissakin tilanteissa yhteistä rangaistusta lieventävästi ja joskus taas sitä koventavasti. Rangaistusta tavanomaisesta määrästä korottavaa vaikutusta rikosten keskinäisellä yhteydellä on katsottu olevan muun muassa silloin, kun lyhyenäkin ajanjaksona tehdyt rikokset ovat liittyneet rikossuunnitelmaan (KKO 2014:60, KKO 2014:85 ja KKO 2015:12).

Ratkaisussa KKO 2014:60 tekijä oli kahtena eri päivänä kolmen viikon sisällä syyllistynyt ensin törkeään pahoinpitelyyn ja sen jälkeen törkeään pahoinpitelyyn, pahoinpitelyyn ja sen yritykseen sekä laittomaan uhkaukseen. Ratkaisussa katsottiin rikosten keskinäisellä yhteydellä olevan yhteistä rangaistusta korottava vaikutus. Rangaistuslisää perusteltiin (kohta 19) sillä, että väkivaltateot ja uhkailut olivat kohdistuneet uhreihin, jotka olivat yrittäneet päästä eroon tekijästä ja tämän seurueesta. Ratkaisussa KKO 2014:85 (kohdat 17 ja 20) kahden peräkkäisen päivän aikana toteutetut yhden tekijän osalta kaksi raiskausrikosta ja kaksi vapaudenriistoa sekä toisen tekijän osalta avunanto raiskaukseen ja kaksi vapaudenriistoa olivat rikosten keskinäisen yhteyden johdosta rangaistuksia korottava seikka. Ratkaisussa KKO 2015:12 (kohta 29) törkeällä kotirauhan rikkomisella katsottiin olevan vahva keskinäinen yhteys tapon yritykseen saman lyhytkestoisen tapahtuman ja tekokokonaisuuden osana, mistä syystä rangaistusta oli korotettava.

Rikosten keskinäisellä yhteydellä on saattanut olla rangaistusta lieventävää vaikutusta muun muassa silloin, kun yhden rikoksen on katsottu mahdollistaneen muiden rikosten tekemisen, rikokset muutoin ovat olleet osa laajempaa toimintakokonaisuutta tai kun rikoksilla loukatut oikeushyvät ovat olleet päällekkäisiä. Myös jos rikokset on tehty samalla teolla tai tällaisia samantyyppisiä rikoksia on tehty toistuvasti lyhyen ajan sisällä osoittaen niiden perustuvan samaan rikoksentekopäätökseen, rikosten keskinäisen yhteyden on arvioitu voivan vähentää rangaistusta (KKO 2013:92 kohta 31 ja KKO 2011:93 kohta 14).

Vastaajien syyksiluettujen muiden rikosten rangaistusta lisäävästä vaikutuksesta

A on syytekohdan 14 törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ohella syyllistynyt seitsemään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja yhteen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapitoon. A:n menettely näyttäytyy suunnitelmallisena. Hän on nimenomaisesti tehnyt internetissä verkkohakuja etsien enintään 12 – 14-vuotiaita tyttöjä ja poikia keskustelufoorumilta. Kaikista hänen keskustelupalvelussa lähettämistään yli 3 000 viestistä lähes viidennes on osoitettu alle 16-vuotiaalle lapselle. A:n yhteydenpidot kuhunkin lapseen ovat yhtä tapausta lukuun ottamatta jakautuneet useammalle päivälle. A:n viestien lähettely yhteensä kahdeksalle eri lapselle on jatkunut yli vuoden ajan. Yhteydenotto uuteen lapseen on säännönmukaisesti pitänyt sisällään manipulatiivisen johdattelun keskustelemaan seksuaaliasioista ja sitten ehdotuksen tapaamisesta. Paikoin viestittely on ollut sinnikästä ja valeprofiilien käytön osalta petollistakin. Tällainen vaiheittainen menettely ei ole selitettävissä yksin pakonomaisella internetin käytöllä tai uteliaisuudella siitä, miten keskustelukumppani yllättäviin ärsykkeisiin reagoi. Viimeksi mainittua johtopäätöstä tukee sekin, että A on lisäksi pitänyt hallussaan lapsipornografisia kuvia ja yhdessä tapauksessa saanut lapsen näyttämään rintansa videopalvelun välityksellä.

B on syytekohdan 26 törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ohella syyllistynyt kahteen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, yhteen lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin ja yhteen huumausaineen käyttörikokseen. B:n menettelyssä on jossain määrin suunnitelmallisia piirteitä. Vaikka B:n kaikista lähes 22 000 keskusteluviestistä vain noin 4 prosenttia on osoitettu alle 16-vuotiaille lapsille, B on sinnikkäästi yrittänyt ylläpitää seksuaalista keskustelua lasten kanssa ja yrittänyt tavoittaa näitä senkin jälkeen, kun lapset ovat jo irtautuneet yhteydenpidosta. B:n jokaiselle neljälle lapselle lähettämät viestit ovat jakautuneet useammalle päivälle ja pitäneet sisällään ehdotuksen tai useita sellaisia tapaamisesta seksin harjoittamiseksi yhdessä. Pääosa B:n viestittelystä on kylläkin tapahtunut melko lyhyen ajanjakson sisällä. Viestittelyä ei kuitenkaan voida pitää sattumanvaraisena päähänpistona tai yhden päätöksentekohetken tuotteena, vaan enemmänkin projekteja muistuttavina hankkeina, joissa tavoitteena on ollut altistaa lapsi seksuaalikuvauksille ja herättää tämän mielenkiinto yhteisestä tapaamisesta.

C on syytekohdan 19 törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ohella syyllistynyt kuuteen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. C:n menettelyssä on suunnitelmallisia piirteitä. C on lähettänyt keskustelupalvelussa yhteensä yli 8 500 viestiä, josta määrästä yli 2 500 eli lähes kolmannes on osoitettu alle 16-vuotiaille lapsille. C:n yhteydenpito lapsiin seksuaalisviritteisiä viestejä lähettämällä on kestänyt yhteensä kahdeksan kuukautta. Tänä aikana C on ollut lähes koko ajan aktiivinen lähettäen usein samalle lapselle lähes perättäisinä päivinä seksuaalisia viestejään ja ehdotuksiaan yhteisestä tapaamisesta. Viesteissä C on tyypillisesti aloittanut kehumalla lapsen profiili- tai muuta kuvaa keskustelupalvelussa ja tämän jälkeen hiljalleen edennyt tunnustelemaan lapsen reagointia esille tuomiinsa seksuaaliasioihin ja lopulta kuvannut yksityiskohtaisesti niitä seksuaalitekoja, joita hän haluaisi tai myöhemmässä tapaamisessa tulisi lapselle tekemään. C:n toiminnasta ja sen motiivista ei voida tehdä muuta johtopäätöstä kuin se, että C on tietoisesti yhä uudelleen toiminut nimenomaan omien seksuaalisten halujensa tyydyttämiseksi.

Korkein oikeus katsonee, että A:n, B:n ja C:n syyksiluetut seksuaalirikokset ovat sellaisessa rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa keskinäisessä yhteydessä toisiinsa, että vastaajien rangaistuksia tulee tämän johdosta ankaroittaa.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti yhteisen rangaistuksen mittaamisessa katsottu, että moitittavimman teon rangaistusarvo asetetaan rangaistuksen mittaamisen pohjaksi ja sen jälkeen muiden tekojen yksittäisistä rangaistusarvoista moitittavuusjärjestyksessä lisätään pohjarangaistukseen kunkin yksittäisen rangaistusarvon osa, esimerkiksi rikosten lukumäärää noudattavan vähenevän murto-osan mukaisesti (esim. R¹ + 1/3 x R²+ 1/4 x R­…). Tässä kohden kuitenkin vastaajille syyksiluettujen seksuaalirikosten keskinäisen yhteyden vuoksi muista seksuaalirikoksista kuin moitittavimmasta teosta kullekin vastaajalle mitattavat rangaistuslisät vaikuttavat kunkin vastaajan yhteiseen rangaistukseen tavanomaista tuntuvammin. Vaikutus on suurin A:n kohdalla ja vähäisin B:n osalta, C:n rangaistuslisän vaikutuksen sijoittuessa edellä mainittujen välille.

A:n muut kahdeksan seksuaalirikosta korottavat syytekohdan 14 rikoksesta mitattua pohjarangaistusta yhteensä 10 kuukaudella. B:n muut kolme seksuaalirikosta ja huumausaineen käyttörikos korottavat syytekohdan 26 rikoksesta mitattua pohjarangaistusta yhteensä 5 kuukaudella. C:n muut kuusi seksuaalirikosta korottavat syytekohdan 19 rikoksesta mitattua pohjarangaistusta yhteensä 8 kuukaudella.

Rangaistuksen lieventämisperusteista

Korkein oikeus katsonee, että niin A:n kuin B:nkin yhteistä rangaistusta lievennetään rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan nojalla asianomistajien kanssa tehtyjen sovintojen ja maksettujen vahingonkorvausten johdosta kolmella kuukaudella.

C:n rangaistusta on, hovioikeuden katsomin tavoin, lievennettävä sairastumisen ja terapiaan hakeutumisen johdosta. Lievennyksen määrää ei ole hovioikeudessa julkilausuttu. Terapia on toteutettu avohoidossa siten, että se on alkanut pian C:n esitutkintakuulustelujen jälkeen ja päättynyt hovioikeuden pääkäsittelyn ajankohtaan. Korkein oikeus katsonee, että yhden kuukauden vähennys C:n yhteisestä rangaistuksesta on riittävä. Asian saamalla julkisuudella ei ole tässä asiassa rangaistusta alentavaa vaikutusta.

Yhteisestä rangaistuksesta

Korkein oikeus katsonee, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus syyksiluetuista rikoksista on A:n osalta 3 vuotta vankeutta, B:n osalta 2 vuotta 7 kuukautta vankeutta ja C:n osalta 2 vuotta 10 kuukautta vankeutta. Vankeusrangaistukset on niiden pituus huomioon ottaen tuomittava ehdottomina.

Oikeusneuvos Littunen: Olen enemmistön kanssa eri mieltä siitä, mikä merkitys kokonaisarvostelussa tulee antaa sille, miten lähellä lapsen ikä on 16 vuoden suojaikärajaa.

Rikoslakiin on sen laillisuusperiaatteen vaatimusten vuoksi ja käytännön syistä otettu ikärajoja, jotka ovat lähtökohtaisesti ehdottomia. Ikärajat voivat koskea rikosoikeudellista vastuuta toisaalta tekijän, toisaalta uhrin iän perusteella. Se seikka, että ihmisen vastuukyky ei iän karttumisen myötä muutu hetkessä vaan liukuvasti, on otettu ehdottomiin ikärajoihin pohjautuvassa tekijää koskevassa sääntelyssä eri tavoin huomioon. Rangaistusjärjestelmä on rakennettu tekijän iän mukaan portaittain ankaroituvaksi. Vastuu alkaa 15 vuoden alarajalla ja jatkuu 18 vuoden ikään ulottuvan kevennetyn seuraamuskokonaisuuden ja alle 21-vuotiaita koskevien erityissäännösten kautta 21 vuotta täyttäneiden lähtökohtaisesti täysimääräiseen vastuuseen. Periaatetta vastuuperusteiden liukuvuudesta on noudatettu myös silloin, kun laissa on muodollisesti ehdottomia aikarajoja. Tätä ajattelua edustaa se oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa omaksuttu ohje, että syytteeseenpanon vanhentumisen läheisyys voidaan ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä (KKO 2014:87, kohdat 20-22; Tapani-Tolvanen: Rikosoikeus, 2016, s. 127). Pyrkimys loiventaa ehdottomien aikarajojen aiheuttamia hyppäysvaikutuksia ilmenee useiden rangaistuksen määräämistäkin koskevien säännösten yhteydessä, esimerkiksi seuraamusluonteisessa tuomitsematta jättämisessä tekijän iän perusteella (Lappi-Seppälä: Rangaistuksen määräämisestä I, s. 288 – 289, 484, 633 – 634). Ikää tai aikaa koskevien säännösten hyppäyksellisten vaikutusten loiventamista voidaankin pitää yleisenä rikosoikeudellisena periaatteena.

Seksuaalirikoksia koskevassa lainsäädännössä edellä kuvattu loiventamisajatus näkyy suoraan eräissä tunnusmerkistöissä, joita on porrastettu uhrin iän mukaan. Esimerkiksi kuusitoista vuotta täyttäneitäkin lapsia suojataan erityissäännösten perusteella joiltakin teoilta, kuten törkeältä paritukselta (rikoslain 20 luvun 9 a §) ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä tekijän asemaa hyväksi käyttäen (20 luvun 5 §). Nyt kysymyksessä oleva törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa säännöksessä, jossa sukupuoliyhteyteen on kytketty erityinen 16 vuoden suojaikäraja, on erikseen säädetty myös 18 vuoden suojaiästä.

Törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa säännöksessä kokonaisharkintalauseke antaa osaltaan mahdollisuuden itsessään ehdottoman ikärajasäännöksen asteikolliseen soveltamiseen. Tässä asiassa on ratkaistavana, mikä merkitys säännökseen sisältyvälle kokonaisharkintalausekkeelle on asiassa annettava.

Enemmistö on kohdissa 24 ja 25 nostanut esiin säännöksen esitöiden maininnat siitä, että sukupuoliyhteyden sisältävä hyväksikäyttö katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi. Totean, että viitatuilla esityölausumilla ei ole otettu kantaa siihen, miten säännöstä tulisi yksittäistapauksissa soveltaa. Niillä perustellaan nimenomaan ja vain sitä, että sukupuoliyhteys on ehdotettu säädettäväksi ankaroittamisperusteeksi. Viitatussa lakivaliokunnan mietinnössäkään ei lausuta mitään siitä, että kokonaisarviointi tulisi sukupuoliyhteyden vuoksi tehdä jollakin tapaa toisin kuin muita ankaroittamisperusteita sovellettaessa (LaVM 43/2010 s. 12 ja 13).

Viitatun hallituksen esityksen yleisperusteluissa kyllä puhutaan enemmistön kohdassa 24 viittaamalla tavalla sukupuoliyhteyden sisältävän teon vahingollisuudesta verrattuna tekoon, jossa on ainoastaan koskettelua tai jossa fyysistä kontaktia tekijän ja uhrin välillä ei ole ollenkaan. Esitystä koskevassa mietinnössään lakivaliokunta puolestaan toteaa, että tekotapaa, johon sisältyy sukupuoliyhteys lapsen kanssa, on perusteltua jo lähtökohtaisesti arvioida ankarammin kuin muita seksuaalisen hyväksikäytön muotoja, koska sukupuoliyhteys on omiaan vahingoittamaan lasta enemmän kuin muut tekotavat. Sukupuoliyhteyden sisältävän teon vahingollisuutta käsitellään kuitenkin verrattaessa sukupuoliyhteyden sisältävää tekoa perustunnusmerkistön täyttävään tekoon, mutta ei kokonaisarvioinnin näkökulmasta.

Edellä olevilla perusteilla katson, että lainsäätäjä ei ole halunnut antaa sukupuoliyhteydelle törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ankaroittamisperusteena mitään erityistä, muista ankaroittamisperusteista poikkeavaa painoarvoa. Näin ollen perustetta tulee soveltaa kokonaisarvioinnissa vastaavalla tavalla kuin rikoslain muidenkin säännösten ankaroittamisperusteita.

Uhrin ikä ja sukupuoliyhteys muodostavat tässä asiassa sen ankaroittamisperusteen, joka voi johtaa törkeätä tekomuotoa koskevan säännöksen soveltamiseen. Tunnusmerkistön valinta pelkistyykin tekojen kokonaisarvostelua koskevaan punninta-asetelmaan, jossa vastakkain ovat toisaalta tuomion kohdissa 33, 36 ja 39 kuvatut tekojen moitittavuutta lisäävät piirteet ja toisaalta uhrin iän vaikutus.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan perustunnusmerkistön soveltamisessa uhrin iän merkitykseen on nimenomaisesti otettu kantaa rikoslajia koskevan alkuperäisen säännöksen perusteluissa. Niiden mukaan tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on suuri merkitys niin teko-olosuhteilla kuin osapuolten iällä ja heidän keskinäisellä suhteellaan (HE 6/1997 vp s. 181). Voimassa olevan törkeää tekomuotoa koskevan säännöksen perusteluissa vastaava ilmaistaan nimenomaan törkeysasteen valinnan yhteydessä hieman pehmeämmin toteamalla, että nämä seikat voivat vaikuttaa siihen, millaista tekoa voidaan pitää seksuaalisesti olennaisena tai ylipäätään seksuaalisena (HE 282/2010 vp s. 105). Vaikka kumpikaan perustelulausuma ei koske nimenomaan nyt ratkaistavana olevaa kysymystä suojaiän ylärajan läheisyyden merkityksestä, yhdessä edellä ikärajojen vaikutuksen loiventamispyrkimyksestä lausutun kanssa ne tukevat iälle annettavaa vahvaa merkitystä myös nyt tehtävässä kokonaisarvostelussa. Tätä tulkintaa tukee myös se, mitä ankaroittamisperusteen ilmenemisen vahingollisuuden tai vaarallisuuden asteen merkityksestä on lausuttu kohdassa 23 viitatussa ratkaisussa KKO 2013:57. Kun vahingollisuuden ja vaarallisuuden aste voi vaikuttaa kokonaisarvioinnissa ankaroittavaan suuntaan, on perusteltua katsoa, että se voi vaikuttaa myös lieventävään suuntaan. Seksuaalirikoksia koskevissa säännöksissä vahingollisuus ja vaarallisuus on edellä kuvatulla tavalla keskeisesti kytketty juuri uhrin ikään.

Kaikkien vastaajien teoille on yhteistä runsas seksuaalisväritteinen viestittely uhrina olleen lapsen kanssa, päämäärätietoinen pyrkiminen sukupuoliyhteyteen tämän kanssa ja lapsen esineellinen kohteleminen puhtaasti tekijöiden omien tarpeiden tyydyttäjänä. Nämä moitittavat seikat vaikuttavat kaikissa tapauksissa kokonaisarvostelussa ankaroittavaan suuntaan. Itse sukupuoliyhteyksissä on ollut vastaajien rikosten välillä eroja, mutta katson, että erot eivät ole kokonaisarvostelun kannalta ratkaisevia.

Kun A on ollut asianomistajan kanssa sukupuoliyhteydessä, asianomistaja on ollut vuoden ja lähes kuukauden suojaiän ylärajaa nuorempi. Katson, että tässä tapauksessa suojaiän saavuttaminen ei ole ollut niin lähellä, että sillä olisi ratkaiseva merkitys kokonaisarvioinnissa. Olen tämän vuoksi enemmistön kanssa samaa mieltä A:n teon törkeysarvioinnista.

Sen sijaan sekä C:n että B:n tekojen aikaan uhri on ollut jo lähellä laissa säädetyn ikärajan saavuttamista. Kun C on ollut uhrin kanssa sukupuoliyhteydessä, uhri on ollut kahden kuukauden ja kymmenen päivän päässä suojaiän päättymisestä, minkä jälkeen tekoa ei olisi millään edellytyksillä voitu pitää sovellettavan lainkohdan mukaan törkeänä. B:n ja uhrin sukupuoliyhteyden tarkka ajankohta ei ole selvillä, mutta syytteen teonkuvauksen mukaan uhrin ikä on ollut enimmillään kolmen kuukauden ja kolmen viikon ja vähimmillään kahden kuukauden ja kolmen viikon päässä suojaiän päättymisestä. Näissä tapauksissa katson suojaiän päättymisen läheisyyden niin painavaksi arviointiperusteeksi, että hyväksyn hovioikeuden ratkaisun tuomita C ja B lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä rikoksen törkeän tekomuodon asemesta.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan C:lle ja B:lle törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä määrättävästä rangaistuksesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Jokela: Olen eri mieltä siitä, onko C syytekohdassa 19 syyllistynyt törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön vai perusmuotoiseen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

C on ollut sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa, joka on tuolloin ollut 15 vuotta ja 10 kuukauden ikäinen. Tätä on edeltänyt kuukausia jatkunut seksuaalissävytteinen viestittely internetissä. C on esiintynyt keskustelupalstalla omilla kuvillaan ja on kertonut asianomistajalle oikein myös ikänsä. Asianosaisten yhtäpitävän kertomuksen mukaan aloite tapaamisesta oli tullut asianomistajalta, kun tämä oli Helsinkiin tultuaan soittanut C:lle. C:n asunnossa harjoitettu seksi, hyväilyt ja yhdynnät, ei ollut sisältänyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

Kun C on ollut sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, hänen menettelynsä täyttää rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan ankaroittamisperusteen. Kuten enemmistön perusteluista ilmenee, rikosta ei yleensä voida pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä vain siksi, että jokin ankaroittamisperuste täyttyy. Joissain tapauksissa rikoksen ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin vahingollinen tai vaarallinen, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikoksen myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi.

Kokonaisarvostelussa huomioon otettavista tekoa lieventävistä tai ankaroittavista seikoista ei ole yleisiä säännöksiä. Merkitystä on ainakin sellaisten seikkojen arvioinnilla, jotka käyvät ilmi muista ankaroittamisperusteista, vaikka niiden tunnusmerkistö ei täyttyisikään. Silloin, kun sukupuoliyhteys lapsen kanssa säädettiin yhdeksi törkeän tekomuodon tunnusmerkiksi, lain esitöissä kokonaisarvosteluun vaikuttavina esimerkkeinä mainittiin tekijän ja lapsen välinen suhde, heidän ikäeronsa sekä lapsen ikä ja kehitystaso (HE 282/2010 vp s. 105). Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2011:102 mukaan lapsen seksuaalirikoksen törkeysarvostelussa merkitystä voidaan antaa ennen kaikkea sille, miten paheksuttavana tekoa on luonteensa, tekotapansa ja vahingollisuutensa vuoksi pidettävä (KKO 2011:102, kohta 13).

Lapsen ikä ja kehitysvaihe ovat keskeisiä tekijöitä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeyttä arvioitaessa. Tässä tapauksessa asianomistaja on ollut sukupuoliyhteyden aikaan aivan suojaikärajan tuntumassa – kahta kuukautta myöhemmin teko ei olisi ollut lainkaan rikos. Lapsen henkinen ja seksuaalinen kehitys ei ole hyppäyksellistä eikä yleispätevästi ajoitu juuri 16 vuoden täyttämisen ajankohtaan. Törkeysarvioinnissa voidaan perustellusti lähteä siitä, että sukupuoliyhteys ei ole lähes 16-vuotiaalle lapselle niin vahingollista ja vaarallista kuin nuoremmille lapsille.

C ja asianomistaja eivät ole olleet seurustelusuhteessa. Toisaalta heidän välillään ei ole ollut myöskään riippuvuussuhdetta eikä sellaista läheistä ja luottamuksellista suhdetta, joka lisäisi teon vahingollisuutta lapselle. C ei ole toiminut petollisesti tai suunnitelmallisesti, eikä hän ole houkutellut tai taivutellut asianomistajaa luokseen tai ryhtymään seksuaaliseen kanssakäymiseen. Alkoholia tai muita päihteitä ei ollut käytetty eikä tarjottu. C:n menettelyssä ei siten ole asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavia piirteitä.

Sukupuoliyhteyden erityinen merkitys ja vahingollisuus muihin seksuaalisiin tekoihin verrattuna on jo lainsäädännössä otettu huomioon sillä, että se muodostaa itsenäisen ankaroittamisperusteen. Teon törkeyttä voi silti edelleen arvioida sen kannalta, onko tekotavassa ollut esimerkiksi joitain loukkaavia, nöyryyttäviä tai muita erityisen paheksuttavia piirteitä. C:n ja asianomistajan väliseen seksiin ei ole liittynyt tällaisia teon vakavuutta lisääviä seikkoja. Vaikka yhdyntöjä voidaan oikeudellisesti katsoa olleen useampia, kysymys on yhtäjaksoisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Asianomistaja on yöpynyt C:n luona, mutta seksuaalista kanssakäymistä ei ole yritettykään jatkaa myöhemmin yöllä tai aamulla. Vaikka rikoksen ajankohta on kirjattu viestittelyn mukaan, teon törkeysarvostelun kannalta merkityksellisiä hyväksikäyttökertoja on vain yksi.

C:n ja asianomistajan ikäero on suuri, mikä lisää teon paheksuttavuutta. Ottaen kuitenkin huomioon edellä esitetyt näkökohdat katson, ettei C:n rikosta ole kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä vaan perusmuotoisena lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan C:lle törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä määrättävästä rangaistuksesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Poutiainen: Erimielisyyteni koskee rangaistuksen mittaamista vastaajille.

Olen Korkeimman oikeuden pääasiaratkaisun perustelujen kohdissa 1 – 48 lausutun kannalla. Sen lisäksi mitä perusteluissa on lausuttu lapsen seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen lähtökohtaisesta vahingollisuudesta lapselle viittaan seuraavaan. Väestöliiton Seksuaaliklinikan asiantuntija- ja lääkärinlausunnossa oikeudenkäyntiä varten (5.3.2006) todetun mukaisesti tilanteen lopettamista tai hyväksikäytön välttämistä ei ole pidettävä lapsen vastuulla olevana seikkana. On perusteltua katsoa, että sääntelyn tavoitteena on kaikenlaisen taustan, kehitysasteen ja ikäryhmän lasten tehokas suojeleminen täysi-ikäisten, aikuisten hyväksikäytöltä.

Niillä perusteilla, jotka on mainittu Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdissa 33, 36 ja 39, katson, että A on syytekohdassa 14, B on syytekohdassa 26 ja C on syytekohdassa 19 syyllistynyt törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

A:lle, B:lle ja C:lle tuomittavien rangaistusten osalta lausun seuraavan.

A

A:lle tulee Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdissa 30, 31 ja 32 selostetusta, törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä syyksi luettavasta rikoksesta (syytteen kohta 14) yksinään tuomita 2 vuotta 5 kuukautta vankeutta.

A:n syyksi luettujen muiden seitsemän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön (syytekohdat 4, 5, 8, 10, 11, 12 ja 17) ja yhden sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon (syytekohta 13) osalta yhdyn ratkaisuperustelujen kohdissa 50, 51, 52 ja 53 lausuttuun. Siten yhdyn johtopäätökseen siitä, että A:lle tulisi hänen syykseen syytekohdassa 12 luetusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä erikseen tuomittuna mitata rangaistukseksi seitsemän kuukautta vankeutta.

Sen ohessa lausun kokoavasti seuraavan. A:n syyksi luetut perusmuotoiset hyväksikäyttörikokset ovat olleet keskenään samanaikaisia ja sisällöltään samankaltaisia, mikä jossain määrin vähentää niiden yhteistä rangaistusta korottavaa vaikutusta. A:n menettely näyttäytyy toisaalta myös jossain määrin suunnitelmallisenakin. A:n yhteydenpidot kuhunkin lapseen ovat yhtä tapausta lukuun ottamatta jakautuneet useammalle päivälle. A:n viestien lähettely seitsemälle eri lapselle, iältään 13 – 15-vuotiaita, on jatkunut yli vuoden ajan. Yhteydenotto uuteen lapseen on säännönmukaisesti pitänyt sisällään manipulatiivisen johdattelun keskustelemaan seksuaaliasioista ja sitten ehdotuksen tapaamisesta. Tällainen vaiheittainen menettely ei ole selitettävissä pakonomaisella internetin käytöllä tai uteliaisuudella siitä, miten keskustelukumppani yllättäviin ärsykkeisiin reagoisi. Paikoin viestittely on ollut sinnikästä ja valeprofiilien käytön osalta petollistakin. A on lisäksi pitänyt hallussaan lapsipornografisia kuvia ja yhdessä nyt kyseessä olevista tapauksissa saanut lapsen näyttämään rintansa videopalvelun välityksellä. A:n toiminta kokonaisuudessaan kysymyksessä olevissa rikoksissa on ollut vakavalla tavalla vahingollista lapsen kehityksen ja terveyden kannalta. Muut A:n syyksi luetut rikokset korottavat syytekohdasta 14 mittaamaani yksittäisrangaistusta yhteensä yhdeksällä kuukaudella.

Arvioidessani sitä, tuleeko A:n rangaistusta lieventää hänen ja asianomistajien kesken saavutetun sovinnon ja vahingonkorvausten heille maksamisen perusteella, kantani vastaa ratkaisuperustelujen kohdissa 55, 56 ja 57 lausuttua muutoin paitsi, että katson tässä tapauksessa korvausten kokonaismääräänkin nähden lievennysperusteen rangaistusta vähentäväksi vaikutukseksi kolme kuukautta.

Edellä lausutuilla perusteilla katson oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi A:lle hänen syykseen luetuista rikoksista yhteisen kahden vuoden yhdentoista kuukauden vankeusrangaistuksen.

B

B:lle tulee Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdissa 34 ja 35 selostetusta, törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä syyksi luettavasta rikoksesta (syytteen kohta 26) yksinään tuomita 2 vuotta 5 kuukautta vankeutta.

B:n syyksi on sen ohessa luettu kaksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (syytekohdat 18 ja 21) ja yksi lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (syytekohta 22) sekä lisäksi hänen syykseen jää huumausaineen käyttörikos (syytekohta 27). Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten osalta yhdyn ratkaisuperustelujen kohdassa 59 lausuttuun.

Sen ohessa lausun kokoavasti seuraavan. B:n menettelyssä on jossain määrin suunnitelmallisia piirteitä. B on sinnikkäästi yrittänyt ylläpitää seksuaalista keskustelua lasten kanssa ja yrittänyt tavoittaa näitä senkin jälkeen, kun lapset ovat irtautuneet yhteydenpidosta. B:n kyseessä oleville lapsille lähettämät viestit ovat jakautuneet useammalle päivälle ja pitäneet sisällään yhden tai useita ehdotuksia tapaamisesta seksin harjoittamiseksi yhdessä ja tässä tarkoituksessa B on myös itseään lapsille tarjonnut. Pääosa B:n viestittelystä on kylläkin tapahtunut melko lyhyen ajanjakson sisällä. Viestittelyä ei kuitenkaan voida pitää sattumanvaraisena päähänpistona tai yhden päätöksentekohetken tuotteena, vaan enemmänkin projekteja muistuttavina hankkeina, joissa tavoite on altistaa lapsi seksuaalikuvauksille ja herättää tämän mielenkiinto yhteisestä tapaamisesta. B on myös esiintynyt itseään nuorempana. B:n toiminta kokonaisuudessaan on ollut vakavalla tavalla vahingollista lapsen kehityksen ja terveyden kannalta. Muut B:n syyksi luetut rikokset korottavat syytekohdasta 26 mittaamaani yksittäisrangaistusta yhteensä viidellä kuukaudella.

Arvioidessani sitä, tuleeko B:n rangaistusta lieventää hänen ja asianomistajien kesken saavutetun sovinnon ja vahingonkorvausten heille maksamisen perusteella, olen ratkaisuperustelujen kohdissa 61 ja 62 lausutun kannalla ja yhdyn johtopäätökseen siitä, että lievennysperusteen rangaistusta vähentävä vaikutus on kolme kuukautta.

Edellä lausutuilla perusteilla katson oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi B:lle hänen syykseen luetuista rikoksista yhteisen kahden vuoden seitsemän kuukauden vankeusrangaistuksen.

C

C:lle tulee Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdissa 37 ja 38 selostetusta, törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä syyksi luettavasta rikoksesta (syytteen kohta 19) yksinään tuomita 2 vuotta 3 kuukautta vankeutta.

C:n syyksi luettujen muiden kuuden lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta (syytteen kohdat 20, 25, 28, 29, 31 ja 34) totean Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenevin tavoin, ettei rikosten keskinäisen moitittavuuden välillä ole merkittäviä eroja ja että kaikki rikokset on tehty nykyisen rikoslain 20 luvun 6 §:n voimassa ollessa. Olen samalla kannalla kuin perustelujen kohdissa 64, 65 ja 66 on lausuttu. Sen ohessa lausun kokoavasti seuraavan.

C:n menettelyssä on jossain määrin suunnitelmallisia piirteitä. C:n yhteydenpito lapsiin seksuaalisviritteisiä viestejä lähettämällä on kestänyt yhteensä kahdeksan kuukautta. Teot ovat kohdistuneet iältään 12 – 15-vuotiaisiin lapsiin. C on ollut lähes koko ajan aktiivinen lähettäen usein samalle lapselle lähes perättäisinä päivinä seksuaalisia viestejään ja ehdotuksiaan yhteisestä tapaamisesta. Viesteissä C on tyypillisesti aloittanut kehumalla lapsen profiili- tai muuta kuvaa keskustelupalvelussa ja tämän jälkeen hiljalleen edennyt tunnustelemaan lapsen reagointia esille tuomiinsa seksuaaliasioihin ja lopulta kuvannut yksityiskohtaisesti niitä seksuaalitekoja, joita hän haluaisi tai myöhemmässä tapaamisessa tulisi lapselle tekemään. C:n viestittely on ollut intensiivistä, hänen kielenkäyttönsä seksuaalisesti voimakkaan latautunutta ja lasta osallistavaa. C:n toiminnasta ja sen motiivista on perustellusti pääteltävissä, että C on tietoisesti yhä uudelleen toiminut nimenomaan omien seksuaalisten halujensa tyydyttämiseksi. C:n toiminta kokonaisuudessaan on ollut vakavalla tavalla vahingollista lapsen kehityksen ja terveyden kannalta. Muut kyseessä olevat C:n syyksi luetut rikokset korottavat syytekohdasta 19 mittaamaani yksittäisrangaistusta yhteensä yhdeksällä kuukaudella.

Arvioidessani sitä, tuleeko C:n rangaistusta lieventää hänen sairastumisensa ja terapiaan hakeutumisensa johdosta, olen ratkaisuperustelujen kohdassa 68 lausutun kannalla ja yhdyn johtopäätökseen siitä, että lievennysperusteen rangaistusta vähentävä vaikutus on kaksi kuukautta. Olen myös ratkaisuperustelujen kohdassa 69 esitetyn kannalla mitä tulee julkisuuden merkitykseen rangaistuksen lieventämisperusteena.

Edellä lausutuilla perusteilla katson oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi C:lle hänen syykseen luetuista rikoksista yhteisen kahden vuoden kymmenen kuukauden vankeusrangaistuksen.

Muilta osin ratkaistavana olevien kysymysten osalta olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla.