Korkein oikeus KKO:2017:88

Törkeä dopingrikos Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen Huumausainerikos Rikokseen osallisuus Rikoskumppanuus

A:n ja B:n syyksi oli luettu useita törkeitä dopingrikoksia. He olivat noin seitsemän kuukauden aikana tuoneet laittomasti maahan, pitäneet hallussaan ja levittäneet edelleen huomattavan suuren määrän dopingaineiksi luokiteltuja lääkevalmisteita. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja siihen liittyvästä dopingaineiden käyttöjaksojen laskemisesta.

C:n syyksi oli luettu, että hän oli yhdessä avopuolisonsa kanssa pitänyt laittomasti hallussaan 478 grammaa marihuanaa. Hänet oli katsottu avopuolisonsa tekijäkumppaniksi sillä perusteella, että huumausainetta oli säilytetty pitkän aikaa avopuolisoiden yhteisessä asunnossa, minkä vuoksi C:n oli täytynyt tietää huumausaineesta ja hyväksyä huumausaineen säilyttäminen kodissaan. Kysymys siitä, oliko C tekijäkumppanina syyllistynyt huumausainerikokseen.

RL 44 luku 7 §
RL 50 luku 1 §
RL 5 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 27.2.2014

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kuudestatoista törkeästä dopingrikoksesta (kohdat 1 – 2, 4 – 5, 7 – 9, 11 ­-12, 16, 18, 22 – 23, 25 ja 28), dopingrikoksesta (kohta 3) ja seitsemästä salakuljetuksesta (kohdat 6, 10, 13 -15, 17 ja 24) yhteiseen neljän vuoden vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus tuomitsi B:n kolmestatoista törkeästä dopingrikoksesta (kohdat 1, 4 – 5, 7 – 9, 11 -12, 16, 18, 20, 22, 28), dopingrikoksesta (kohta 3), kuudesta salakuljetuksesta (kohdat 6, 10, 13 – 15 ja 17) sekä huumausaineen käyttörikoksesta (kohta 29) yhteiseen kolmen vuoden kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen.

A:n ja B:n rangaistusten osalta käräjäoikeus totesi, että rangaistuskäytäntö dopingrikoksissa oli epäyhtenäistä. Rangaistuksen mittaaminen oli syytä perustaa siihen, kuinka moneen keskimääräiseen käyttöjaksoon maahantuodut dopingaineet riittäisivät. Lisäksi myös aineiden laadulla on merkitystä. Koska dopingaineet ovat niihin liittyvien terveysriskien ja sosiaalisten haittojen suhteen huumausaineita vaarattomampia, tuli dopingrikoksen rangaistus mitata huumausaineista lievimmin arvosteltavan hasiksen oikeuskäytännössä vakiintunutta rangaistustasoa selvästi lievemmäksi. Käräjäoikeus katsoi, että dopingaineiden suhteellinen rangaistavuus rangaistusasteikon sisällä oli noin 2/3 hasiksen suhteellisesta rangaistavuudesta. Käräjäoikeus päätyi siihen, että vahingollisimpien dopingaineiden eli testosteronin ja anabolisten steroidien maahantuonnista oikeudenmukainen rangaistus olisi 10 käyttöjaksosta 4 kuukautta, 30 käyttöjaksosta 6 kuukautta, 100 käyttöjaksosta 9 kuukautta ja 500 käyttöjaksosta 1 vuosi 4 kuukautta vankeutta. Rangaistuksen mittaamiseen oli kunkin erän osalta vaikuttanut lieventävästi muiden kysymyksessä olevien vähemmän terveydelle vaarallisten aineiden määrä sekä vastaajien mahdollisesti omaan käyttöön hankittu määrä.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n osalta ankarimmin rangaistava teko oli kohdan 20 törkeä dopingrikos, jossa dopingaineiden riittävyys väärinkäytössä oli noin 510 käyttöjaksoa ja joka sisälsi suurimmaksi osaksi testosteronia ja anabolisia steroideja. A olisi tullut tuomita yksin tästä teosta 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Kun tähän lisättiin muut A:n syyksi luetut teot, mittaamisen lähtökohdaksi muodostui dopingaineiden määrän ja laadun sekä A:n keskeisen roolin perusteella 5 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistus. A oli kuitenkin auttanut asian tutkintaa huomattavasti, minkä vuoksi käräjäoikeus rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan perusteella alensi rangaistusta yhdellä neljäsosalla eli 1 vuodella 4 kuukaudella. Käräjäoikeus tuomitsi A:lle 4 vuoden vankeusrangaistuksen.

Myös B:n osalta ankarimmin rangaistava rikos oli kohdan 20 törkeä dopingrikos. Kun yksin siitä tuomittavaan 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen lisättiin hänen syykseen luettujen muiden rikosten perusteella tuomittava rangaistus, olisi B dopingaineiden määrän ja laadun perusteella tullut tuomita 4 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. Koska B:n osallisuus tekoihin ja siten myös hänen syyllisyytensä oli jonkin verran vähäisempi kuin A:n, oli oikeudenmukainen rangaistus hänen osaltaan 4 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistus. Myös B oli jonkin verran myötävaikuttanut asian selvittämiseen esitutkinnassa. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukainen vaikutus rangaistukseen oli hänen osaltaan 8 kuukautta. Käräjäoikeus tuomitsi B:lle 3 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Vielä käräjäoikeus tuomitsi C:n huumausainerikoksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että C oli 1.2.2011 – 27.3.2011 yhdessä avopuolisonsa kanssa pitänyt hallussaan noin 478 grammaa marihuanaa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eero Nikkarinen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.9.2015

Syyttäjä, A, B ja C valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Harri Katara, Ari Kyllönen ja Risto Niemiluoto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin syyttäjälle, B:lle ja C:lle.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:n ja B:n rangaistuksia korotetaan siten, että A tuomitaan vähintään 6 vuoden ja B vähintään 5 vuoden vankeusrangaistukseen.

B vaati valituksessaan, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta lievennetään ja alennetaan.

C vaati valituksessaan, että syyte huumausainerikoksesta hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että B:n ja C:n valitukset hylätään.

A ja B vaativat vastauksissaan, että syyttäjän valitus hylätään.

Välitoimi

Ennen asian ratkaisemista Korkein oikeus on pyytänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta lausunnon siitä, erosiko asiassa kirjallisena todisteena esitetyssä dosentti X:n lausunnossa 12.2.2012 käytetty laskentatapa dopingaineiden keskimääräisistä käyttömääristä yhden käyttöjakson aikana ennakkoratkaisun KKO 2008:51 mukaisesta laskentatavasta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on toimittanut pyydetyn lausunnon. Syyttäjä, A ja B ovat antaneet heiltä pyydetyt lausumat lausunnon johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Syyttäjän ja B:n valitukset

Kysymyksenasettelu

1. A on hovioikeudessa tuomittu kuudestatoista törkeästä dopingrikoksesta, dopingrikoksesta ja seitsemästä salakuljetuksesta yhteiseen neljän vuoden vankeusrangaistukseen. B on puolestaan tuomittu kolmestatoista törkeästä dopingrikoksesta, dopingrikoksesta, kuudesta salakuljetuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta yhteiseen kolmen vuoden kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Kummankin osalta on sovellettu rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaista rangaistuksen lieventämisperustetta, koska he ovat pyrkineet edistämään rikostensa selvittämistä.

2. Asiassa on riidatonta, että A ja B ovat menetelleet siten kuin heidän syykseen on hovioikeuden tuomiossa luettu. Niin ikään maahantuotujen ja hallussa pidettyjen dopingaineiden määrät ja laadut ovat riidattomia.

3. Syyttäjän ja B:n valitusten johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys rangaistuksen määräämisestä. Syyttäjä on vaatinut, että A:lle ja B:lle tuomittuja rangaistuksia korotetaan. B on vaatinut, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan ja että se määrätään ehdolliseksi.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

4. Dopingrikoksesta on rikoslain 44 luvun 6 §:n mukaan tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi ja törkeästä dopingrikoksesta luvun 7 §:n mukaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Salakuljetuksesta on rikoslain 46 luvun 4 §:n mukaan tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Rikoslain 6 luvun 6 ja 7 §:ssä on lisäksi säädetty rangaistuksen lieventämis- ja kohtuullistamisperusteista, joista tässä asiassa on vedottu 6 §:n 3 kohdassa mainittuun vastaajan pyrkimykseen edistää rikoksensa selvittämistä sekä 7 §:n 3 kohdasta ilmenevään rikoksen tekemisestä kuluneeseen huomattavan pitkään aikaan.

6. Rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetään, että yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Ankarinta enimmäisrangaistusta ei myöskään saa ylittää enempää kuin kolmella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta määräajaksi vähintään neljä vuotta. A:n ja B:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistavan törkeän dopingrikoksen rangaistusasteikko on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Heille kummallekin tuomittava yhteinen rangaistus voi siten olla enintään seitsemän vuotta vankeutta.

7. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

8. Samalla kerralla tuomittavina olevien rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa joissakin tilanteissa yhteistä rangaistusta lieventävästi ja joskus taas sitä koventavasti. Rikoslain 7 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että rikoksentekijän kokonaissyyllisyyttä vähentävänä seikkana voidaan pitää esimerkiksi sitä, että tekijä on tehnyt vain yhden rikollisen teon, joka kuitenkin täyttää useamman rikoksen tunnusmerkistön. Sama koskee jatkettua rikosta käsitteen alkuperäisessä merkityksessä eli silloin kun todella on kysymys ”saman rikoksen jatkamisesta”. Rikosten keskinäisestä yhteydestä ilmenevä suunnitelmallisuus voi toisaalta vaikuttaa yhteisen rangaistuksen koventamisperusteena (HE 40/1990 vp s. 32). Yhtenäisrangaistusjärjestelmään siirtymisen tavoitteena on kuitenkin ollut, että yhteistä rangaistusta mitattaessa on pyrittävä aikaisempaa enemmän kokonaisrangaistukseen, joka olisi oikeudenmukaisessa ja kohtuullisessa suhteessa tuomittavina olevien rikosten kokonaisuuteen (HE 40/1990 vp s. 31).

Rangaistuksen mittaamisesta dopingrikoksissa yleensä

9. Kuten esimerkiksi törkeää huumausainerikosta koskevassa Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2017:23 (kohta 7) on todettu, ovat kulloinkin kysymyksessä olevaa rikosta koskevat rangaistuksen mittaamista ohjaavat Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut keskeisessä asemassa rangaistusharkinnassa. Jos sellaisia ei ole, huomioon voidaan ottaa myös muut samaa rikosta koskevat Korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa Korkeimmassa oikeudessa on ollut kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta lainkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää edellä mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena (ks. myös esim. KKO 2011:102 kohta 19).

10. Korkein oikeus ei ole antanut rangaistuksen mittaamista törkeästä dopingrikoksesta koskevaa ennakkoratkaisua. Dopingrikoksesta on annettu kaksi ennakkoratkaisua (KKO 2008:51 ja KKO 2009:67), joissa kysymys on ollut rikosten törkeysarvioinnista. Ensiksi mainitussa ratkaisussa tekijä on tuomittu dopingrikoksesta, laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä, huumausainerikoksesta, ampuma-aserikoksesta ja rattijuopumuksesta yhteiseen yhden vuoden kahden kuukauden vankeusrangaistukseen. Jälkimmäisessä tapauksessa hovioikeuden viidestä dopingrikoksesta ja kolmesta laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä tuomitsema yhteinen kahdeksan kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus pysytettiin ennallaan.

11. Dopingrikosten rangaistuskäytäntöä koskevasta tilastollisesta tutkimuksesta ilmenee, että dopingrikoksesta on käräjäoikeuksissa seurannut tavallisesti sakkorangaistus. Vuosina 2005 – 2009 on dopingrikoksista tuomittu noin 70 prosentissa tapauksista sakkoa (päärikosperusteiset tiedot). Ehdollista vankeutta on tuomittu lähes 20 prosentissa tuomioista ja ehdotonta vankeutta noin joka kymmenennessä tuomiossa. Ehdottomien vankeusrangaistusten pituus on ollut keskimäärin kolme kuukautta ja ehdollisten vankeusrangaistusten noin neljä kuukautta. Törkeästä dopingrikoksesta vastaaja tuomittiin keskimäärin yhdeksän kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeuteen, kun rangaistus tuomittiin samalla kertaa useammasta rikoksesta (Kainulainen, Heini: Rangaistuskäytäntö dopingrikoksissa, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 110, 2011 s. 40 – 41). Dopingrikosten tilastollista tarkastelua on kuitenkin vaikeuttanut se, että käräjäoikeuksien käsittelemien dopingrikosten määrä on pysytellyt varsin pienenä. Törkeästä dopingrikoksesta on tuomittu vuosittain vain noin 10 rangaistusta. Edelleen tuomioiden vertailukelpoisuutta heikentää se, että dopingaineiden määriä ja laatuja on eri tuomioissa kuvattu eri tavoin (edellä mainittu tutkimus s. 40, 49, 53). Huomioon ottaen erilaisten dopingvalmisteiden suuri määrä sekä määrällisen tarkastelun epäyhtenäisyys tuomioissa, tilastollisista selvityksistä ei juurikaan saada johtoa rangaistuksen mittaamista harkittaessa.

12. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on ollut kysymys ja miten suuri määrä huumausainetta on ollut käsillä. Korkein oikeus toteaa, että näille seikoille on annettava merkitystä myös mitattaessa rangaistusta dopingrikoksista, sillä rikoksen kohteena olevan aineen laatu ja määrä ilmentävät rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta.

13. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2008:51 ja KKO 2009:67 annettujen asiantuntijaselvitysten perusteella katsonut, että sen arvioiminen, onko dopingrikoksen kohteena olevan dopingaineen määrää pidettävä huomattavan suurena, on syytä perustaa siihen, kuinka moneen keskimääräiseen väärinkäyttöjaksoon dopingaineet riittäisivät (KKO 2008:51 kohta 15 ja KKO 2009:67 kohta 6). Yhden käyttöjakson tyypillisenä pituutena on pidetty noin kahden kuukauden aktiivista dopingaineiden käyttöä ja tätä seuraavaa noin kahden kuukauden taukoa eli noin neljän kuukauden ajanjaksoa. Korkein oikeus on todennut, että käyttökelpoisin tapa arvioida käyttöjaksossa kulutettavan dopingaineen määrää on perustaa arvio tablettien kappalemääriin tai ampullien tilavuuteen millilitroina (KKO 2008:51 kohta 9). Anabolisten steroidien keskimääräisen väärinkäyttömäärän arvion pohjana on asiantuntijalausunnoissa pidetty muiden kuin testosteronitablettien osalta 10 tablettia vuorokaudessa ja testosteronitablettien osalta 30 tablettia vuorokaudessa. Ampullimuotoisten anabolisten lääkeaineiden osalta keskimääräinen väärinkäyttömäärä on lausuntojen mukaan noin 1 millilitra joka toinen vuorokausi (KKO 2008:51 kohta 10). Ratkaisussa KKO 2009:67 (kohta 13) on istukkahormonin osalta arvioitu, että sen väärinkäyttömäärät vaihtelevat neljän kuukauden käyttöjakson aikana 15 000 ja 30 000 IU-mittayksikön välillä. Dopingaineiden riittävyyttä arvioitaessa ei ratkaisevaa merkitystä voida antaa sille, mitä vastaaja on tuonut esiin omasta dopingaineen käytöstään. Huomioon voidaan kuitenkin ottaa se, liittyykö hallussapitoon mittavaa aineiden omaa käyttöä (KKO 2009:67 kohta 6).

14. Dopingrikosten rangaistussäännökset pyrittiin niiden säätämisen yhteydessä rajoittamaan terveydelle vaarallisimpina pidettyihin dopingaineisiin. Tarkoituksena oli, että dopingaineiksi katsotaan aineet, joihin liittyy lääketieteellinen riski. Dopingaineina käytettyjen hormonien terveydelliset vaarat riippuvat nautittujen aineiden määristä ja elimistön omasta hormonitilasta. Ainakin osa dopingaineista on sellaisia, että niiden väärinkäyttöön arvioidaan liittyvän merkittäviä terveydellisiä riskejä (HE 17/2001 vp s. 16 ja 57). Yliannoksin käytetyt anaboliset steroidit lisäävät erityisesti sydän- ja verisuonitautien, aivoinfarktin ja -halvauksen riskiä sekä heikentävät sydämen supistusvoimaa ja aiheuttavat sydänlihaksen rappeumaa. Yliannoksina pitkäaikaisesti käytettynä anaboliset steroidit lisäävät ennenaikaisen kuoleman riskin lähes viisinkertaiseksi. Kasvuhormonin käyttöön liittyy vähemmän haittavaikutuksia kuin synteettisten anabolisten steroidien ja testosteronin käyttöön (HE 17/2001 vp s. 16 sekä tässä asiassa kirjallisena todisteena esitetty dosentti X:n 12.2.2012 päivätty lausunto). Myöskään istukkahormonia ei sellaisenaan voida pitää terveydelle niin vaarallisena aineena kuin anabolisia steroideja (KKO 2009:67 kohta 14).

Rangaistusten määrääminen tässä tapauksessa

15. A:n ja B:n syyksi on luettu heidän yhdessä tekemänsä kolmetoista törkeää dopingrikosta (syytekohdat 1, 4, 5, 7 – 9, 11, 12, 16, 18, 20, 22 ja 28) sekä yksi dopingrikos (syytekohta 3). Teot on toteutettu siten, että A on yhteisestä sopimuksesta B:n kanssa tilannut dopingaineet sähköpostitse ulkomailta, mistä osa lähetyksistä on saapunut Suomeen kuriiripostina. Osan tilatuista lähetyksistä A ja B ovat yhdessä noutaneet ulkomailta ja tuoneet itse maahan. A ja B ovat kumpikin osallistuneet dopingaineiden myymiseen ja levittämiseen Suomessa. Vain pieni osa maahantuoduista aineista on jäänyt B:lle tämän omaa käyttöä varten. A ja B ovat jakaneet myynneistä saadut voitot puoliksi. Heidän rikoksista saamansa taloudellisen hyödyn määräksi on arvioitu noin 116 000 euroa.

16. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että kirjallisena todisteena esitetyn dosentti X:n 12.2.2012 päivätyn lausunnon liitetaulukoissa anabolisten steroidien ja testosteronin injektiovalmisteiden väärinkäytön riittävyys on arvioitu ratkaisun KKO 2008:51 kohdan 10 mukaisesti (1 millilitra joka toinen vuorokausi). Yhteenvetona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnossa todetaan, etteivät dosentti X:n lausunnossa käytetyt laskentatavat dopingaineiden keskimääräisistä käyttömääristä yhden käyttöjakson aikana eroa ennakkoratkaisun KKO 2008:51 mukaisesta laskentatavasta.

17. Korkein oikeus toteaa, että dosentti X:n lausunnon laskelmat dopingaineiden riittävyydestä perustuvat kunkin dopingaineen milligrammoissa arvioituun keskimääräiseen vuorokautiseen väärinkäyttöannokseen. Keskimääräistä väärinkäyttömäärää arvioitaessa on lausunnossa otettu huomioon aineen tavanomainen hoidollinen käyttöannos ja muodostettu keskimääräinen väärinkäyttöannos siten, että esimerkiksi testosteronin ja anabolisten steroidien osalta se on noin kymmenkertainen verrattuna tavanomaisiin hoidollisiin annoksiin. Näin muodostettu väärinkäyttöannos perustuu lausunnon mukaan anabolisten aineiden väärinkäyttäjien parissa tehtyyn tutkimustyöhön. Lisäksi lausunnon liitteenä olevassa laskelmaosassa on kunkin maahantuodun dopingvalmisteen osalta otettu huomioon sen milligrammoissa ilmoitettu vaikuttavan aineen määrä. Asiassa ei ole esitetty tai muutoinkaan ilmennyt seikkoja, joiden johdosta syytteessä ilmoitettujen, aineiden pitoisuuksia koskevien tietojen oikeellisuutta olisi tässä tapauksessa epäiltävä.

18. Kirjallisena todisteena esitetty dosentti X:n lausunto perustuu ennakkoratkaisun KKO 2008:51 kohdassa 7 mainitulle luotettavimmalle tavalle laskea dopingaineiden riittävyys. Siten tilanteessa, jossa aineiden pitoisuus ja keskimääräinen väärinkäyttömäärä milligrammoissa on luotettavasti selvitetty, on aineiden riittävyyden arviointi syytä perustaa tällaiseen laskentatapaan. Laskentatavassa on syytä ottaa lähtökohdaksi edelleen myös se, kuinka moneen keskimääräiseen käyttöjaksoon dopingaineet riittäisivät. Siten sille, mitä B on kertonut omasta dopingaineiden käytön määristä, ei voida tässä arvioinnissa antaa ratkaisevaa merkitystä.

19. Rikoskokonaisuuden kohteena on ollut erittäin suuri määrä dopingaineita. Syytekohdassa 20 A:n ja B:n syyksi on luettu, että he ovat tuoneet laittomasti maahan ja pitäneet hallussaan edelleen levittämistarkoituksessa ensinnäkin noin 1 500 ampullia, joista jokainen on sisältänyt 200 milligrammaa anabolista steroidia, nandrolonia. Kun otetaan huomioon, että keskimääräisessä käyttöjaksossa on noin 60 aktiivista dopingaineiden käyttövuorokautta ja että nandrolonin keskimääräinen väärinkäyttöannos on aktiivisen käyttöjakson aikana 20 milligrammaa vuorokaudessa, yksin nandrolonista olisi saatu noin 250 keskimääräistä käyttöjaksoa. Syytekohdassa 20 maahan on tuotu myös 30 000 metandienonia 10 milligrammaa sisältävää tablettia ja 1 020 samaa ainetta 50 milligrammaa sisältävää tablettia. Tablettien vaikuttavan aineen määrä on ollut yhteensä 351 000 milligrammaa. Kun metandienonin väärinkäyttömäärä on keskimäärin 50 milligrammaa vuorokaudessa aktiivisen käyttöjakson aikana, näistä tableteista olisi saatu yhteensä keskimäärin noin 115 käyttöjaksoa. Kun he ovat samaan aikaan tuoneet maahan kuutta muuta anabolista steroidia ja testosteronia, syytekohdan 20 ainemääristä olisi kaiken kaikkiaan saatu yhteensä yli 500 käyttöjaksoa.

20. Syytekohdassa 1 A:n ja B:n syyksi luettujen tekojen kohteena on ollut testosteronia sisältäneitä ampulleja, joissa vaikuttavaa ainetta on ollut kaikkiaan 1 125 000 milligrammaa, ja nandrolonia sisältäneitä ampulleja, joissa on ollut vaikuttavaa ainetta yhteensä 300 000 milligrammaa. Syytekohdan 1 dopingaineista nandroloni, kun sitä käytetään 20 milligrammaa vuorokaudessa, riittää 250 keskimääräiseen käyttöjaksoon. Vastaavasti testosteroni, kun sitä käytetään 180 milligrammaa vuorokaudessa, riittää noin 100 käyttöjaksoon. Yhdessä syytekohdan 1 aineet riittäisivät siten noin 350 keskimääräiseen käyttöjaksoon.

21. Myös syytekohdassa 9 A:n ja B:n maahan tuomat ja hallussa pitämät dopingainemäärät ovat olleet huomattavan suuria. Kohdan 9 testosteronia sisältävissä ampulleissa on ollut vaikuttavaa ainetta yhteensä 800 000 milligrammaa, joka olisi laskennallisesti riittänyt yli 70 käyttöjaksoon. Syytekohdan nandroloniampullit (vaikuttavaa ainetta yhteensä 200 000 milligrammaa) olisivat riittäneet laskennallisesti noin 166 käyttöjaksoon. Samalla kertaa he ovat tuoneet maahan myös muita anabolisia steroideja yhteensä 13 000 tablettia ja neljä ampullia, joiden vaikuttavat aineet riittäisivät väärinkäytössä noin 75 käyttöjaksoon. Yhteensä kohdan 9 dopingaineet riittäisivät laskennallisesti noin 315 keskimääräiseen käyttöjaksoon.

22. A:n ja B:n maahantuomista dopingaineista valtaosa on ollut anabolisia steroideja ja testosteronivalmisteita. Rangaistavan menettelyn keskittyminen vaarallisimpina pidettyihin dopingaineisiin lisää tekojen vaarallisuutta ja vahingollisuutta verrattuna tilanteisiin, joissa menettelyn kohteena olisivat terveydelle vähemmän haitalliset aineet.

23. A:n ja B:n toiminnan pääasiallisena motiivina on ollut taloudellisen hyödyn saaminen. Toiminta on ollut laajamittaista ja se on sisältänyt suunnitelmallisia piirteitä. A ja B ovat keränneet listoja tilattavista tuotteista ostajilta ja he ovat kumpikin osallistuneet maahan tuotujen valmisteiden levittämiseen kontaktiensa kautta edelleen käyttäjille. Toiminta on päättynyt vasta silloin, kuin tulli on takavarikoinut viimeisimmät tilatut dopingaine-erät. Edellä mainitut toimintaan liittyvät piirteet on otettava huomioon tekojen osoittamaa tekijöiden syyllisyyttä sekä rikosten vahingollisuutta koskevassa arvioinnissa lähtökohtaisesti rangaistusta korottavina seikkoina.

24. Kun huomioon otetaan maahan tuotujen dopingaineiden laatu ja määrä sekä myös muut edellä mainitut rikoskokonaisuuteen liittyvät toiminnan moitittavuutta lisäävät piirteet, Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin tarkoittamaksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava syytekohdan 20 törkeä dopingrikos. Siinä kysymys on ollut lukuisista eri dopingvalmisteista, joista pääosan muodostavat terveydelle haitallisimpina pidettäviä testosteronia ja anabolisia steroideja sisältävät lääkevalmisteet. Maahan tuodut valmisteet olisivat laskennallisesti riittäneet yli 500 keskimääräiseen käyttöjaksoon. A ja B olivat tuohon mennessä harjoittaneet laitonta dopingaineiden maahantuontia ja kauppaa jo noin viiden kuukauden ajan. Korkein oikeus katsoo, että yksin tästä rikoksesta olisi tuomittava noin 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistus.

25. Arvioitaessa tämän jälkeen, mikä vaikutus A:n ja B:n syyksi luetuilla muilla törkeillä dopingrikoksilla sekä salakuljetus rikoksilla on yhteiseen rangaistukseen, Korkein oikeus toteaa, että myös tässä arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota rikoksen kohteena olleiden aineiden määrään ja vahingollisuuteen. Tässä suhteessa syytekohtien 1 ja 9 teot, joissa maahantuotujen dopingaineiden määrät laskennallisesti riittäisivät kohdassa 1 noin 350 ja kohdassa 9 315 keskimääräiseen käyttöjaksoon, rinnastuvat moitittavuudeltaan ankarimmin rangaistavana pidetyn kohdan 20 tekoon. Näiden kohtien sekä syytekohdan 12 teon, jossa siinäkin rikoksen kohteena on ollut erittäin suuri määrä testosteronia ja anabolisia steroideja, vaikutus yhteiseen rangaistukseen on huomattava.

26. Yhteistä rangaistusta määrättäessä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös rikosten keskinäiseen yhteyteen. A ja B ovat tuoneet maahan rikoslain 44 luvun 16 §:n määritelmäsäännöksessä tarkoitettujen dopingaineiden ohella myös sellaisia lääkevalmisteita, joita voidaan käyttää myös dopingtarkoituksessa mutta joiden maahantuonti ei ole rangaistavaa dopingrikoksena. Tällaisia lääkevalmisteita ovat olleet esimerkiksi klenbuteroli, efedriini, letrotsoli ja anastrotsoli. Nämä teot on luettu heidän syykseen yhdessä tehtyinä kuutena salakuljetuksena. A:n ja B:n syyksi luetuista rikoksista kohtien 5 ja 6 teot keskenään, kohtien 9 ja 10 teot keskenään, kohtien 12, 13 ja 15 teot keskenään sekä kohtien 16 ja 17 teot keskenään ovat tapahtuneet samojen maahantuontien yhteydessä. Nämä lyhyin väliajoin tehdyt teot muodostavat kaikki yhdessä kokonaisuuden, jossa rikosten välisellä keskinäisellä yhteydellä on tavanomaista suurempi yhteistä rangaistusta alentava vaikutus.

27. Korkein oikeus toteaa edelleen, että muutkin A:n ja B:n yhdessä tekemät rikokset muodostavat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon. Vaikka heidän menettelynsä on ollut suunnitelmallista ja se on edellyttänyt useita erillisiä rikoksentekopäätöksiä, toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana. Tällöin aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei ole mitään keskinäistä yhteyttä.

28. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että A on ollut rikosten tekemisessä henkinen alkuunpanija, joka on hankkinut kontaktit ulkomaisiin dopingaineiden toimittajiin, tehnyt tilaukset ja sopinut tapaamiset sekä dopingaineiden toimittamisen postitse. B:n syyllisyyden rikoskokonaisuudessa on katsottu olleen jonkin verran A:n syyllisyyttä pienempi. Korkeimmalla oikeudella ei ole aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin.

29. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että oikeudenmukainen rangaistus A:n ja B:n syyksi luetuista yhdessä tehdyistä kolmestatoista törkeästä dopingrikoksesta, yhdestä dopingrikoksesta ja kuudesta salakuljetuksesta olisi, ennen heidän syykseen luettujen muiden rikosten sekä heidän esittämiensä rangaistuksen kohtuullistamista koskevien vaatimusten arviointia, A:n osalta noin viiden vuoden ja B:n osalta noin neljän vuoden neljän kuukauden vankeusrangaistus.

A:n rangaistus

30. A on yhdessä B:n kanssa tekemiensä rikosten lisäksi syyllistynyt kolmeen törkeään dopingrikokseen (syytekohdat 2, 23 ja 25) sekä salakuljetukseen (syytekohta 24). Syytekohdassa 2 A on tuonut maahan sähköpostitse ulkomailta tilaamansa 100 kappaletta istukkahormonia sisältäviä ampulleja. Kohdissa 23 ja 25 hän on yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa tuonut maahan ulkomailta sähköpostitse tilaamiaan testosteronia ja anabolisia steroideja sisältäviä lääkevalmisteita. Salakuljetuksessa, joka on toteutettu samanaikaisesti kohdan 23 törkeän dopingrikoksen kanssa, rikoksen kohteena on ollut 1 009 kappaletta sildenafiilia sisältävää Viagra-valmistetta. Viimeksi mainitut syytekohtien 23 – 25 teot muodostavat siten yhtenäisen rikoskokonaisuuden.

31. A:n maahan tuomat dopingaineet olisivat laskennallisesti riittäneet syytekohdan 23 törkeässä dopingrikoksessa noin 50:een ja syytekohdan 25 rikoksessa yli 100:aan keskimääräiseen käyttöjaksoon. A:n syyksi syytekohdassa 2 luetun törkeän dopingrikoksen kohteena on ollut istukkahormoni, joka on arvioitu terveydelle vähemmän vaaralliseksi kuin anaboliset steroidit ja testosteroni. Näiden syytekohtien mukaisissa törkeissä dopingrikoksissa maahan tuotujen dopingaineiden määrät ovat olleet huomattavasti pienempiä syytekohtien 1, 9 ja 20 törkeissä dopingrikoksissa maahan tuotuihin ainemääriin verrattuna. Sen vuoksi A:n syyksi kohdissa 2, 23 ja 25 luettujen törkeiden dopingrikosten yhteistä rangaistusta korottava vaikutus ei ole kovin suuri. Korkein oikeus katsoo, että nämä rikokset yhdessä korottaisivat A:lle tuomittavaa rangaistusta noin neljällä kuukaudella.

32. A on alempien oikeuksien katsomin tavoin huomattavasti edistänyt rikostensa selvittämistä muun muassa antamalla esitutkintaviranomaisten käyttöön sähköpostinsa ja tietokoneensa tiedostot, joista valtaosa maahan tuotujen aineiden laadusta ja määristä on selvinnyt. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa hyväksynyt, että A:n toiminta rikoksensa selvittämisessä voidaan ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä perusteena, eikä ole riitauttanut myöskään sitä, että hänen rangaistustaan voidaan tällä perusteella alentaa 1 vuodella 4 kuukaudella. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden A:lle kuudestatoista törkeästä dopingrikoksesta, yhdestä dopingrikoksesta ja seitsemästä salakuljetuksesta tuomitsemaa 4 vuoden vankeusrangaistusta ei ole syytä korottaa syyttäjän vaatimalla tavalla.

Perustelujen kohta 33 jätetään tässä julkaisematta, koska se ei liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.

B:n rangaistus

34. B on yhdessä A:n kanssa tekemiensä rikosten lisäksi syyllistynyt vain huumausaineen käyttörikokseen, jolla ei tässä tapauksessa ole vaikutusta yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamiseen. Myös B on alempien oikeuksien katsomin tavoin edistänyt rikostensa selvittämistä kertomalla esitutkinnassa avoimesti omasta osuudestaan tapahtumiin, mutta hänen myötävaikutuksensa rikostensa selvittämiseen ei ole ollut yhtä merkittävää kuin A:n. Syyttäjä ei ole Korkeimmassa oikeudessa riitauttanut sitä, että B:n vankeusrangaistusta voidaan tällä perusteella alentaa alempien oikeuksien katsomalla tavalla kahdeksalla kuukaudella. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden B:lle kolmestatoista törkeästä dopingrikoksesta, dopingrikoksesta, kuudesta salakuljetuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta tuomitsemaa 3 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistusta ei ole syytä muuttaa.

C:n valitus

35. Syyttäjän esittämän rangaistusvaatimuksen (syytekohta 19) mukaan C oli yhdessä avopuolisonsa kanssa pitänyt hallussaan noin 478 grammaa marihuanaa. Asiassa on selvitetty, että huumausainetta on säilytetty C:n ja hänen avopuolisonsa yhteisen kodin keittiön kaapissa ja pakastimessa noin vuoden ajan. C:n avopuoliso on myöntänyt menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla ja hänet on käräjäoikeuden lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla tuomittu huumausainerikoksesta rangaistukseen. Avopuolison mukaan C:llä ei ollut ollut mitään tekemistä kyseisen huumausaine-erän kanssa. C on kiistänyt syytteen.

36. Käräjäoikeus on katsonut, että C:n on noin vuoden yhdessä asumisen aikana täytynyt havaita ja hyväksyä se, että myös hänen hallinnassaan olevassa asunnossa säilytetään marihuanaa. Tämän vuoksi C:n osuus oli käräjäoikeuden mukaan ollut sellainen, että hän oli pitänyt marihuanaa laittomasti hallussaan ja syyllistynyt tekijäkumppanina huumausainerikokseen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

37. Asiassa on C:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko hän pitänyt hallussaan huumausainetta ja syyllistynyt avopuolisonsa tekijäkumppanina huumausainerikokseen.

38. Rikoslain 50 luvun 1 §:n 5 kohdan mukaan huumausainerikokseen syyllistyy se, joka laittomasti pitää hallussaan huumausainetta. Rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan heitä kutakin rikoksen tekijänä. Huumausainelain 8 §:n mukaan se, joka on saanut haltuunsa huumausainetta olematta sen hallussapitoon oikeutettu, on velvollinen luovuttamaan sen viipymättä poliisille taikka tulli- tai rajavartioviranomaiselle.

39. Rikoslain 50 luvun 1 §:n säätämistä edeltäneessä hallituksen esityksessä (HE 180/1992 vp s. 21) on todettu, että lähtökohtaisesti hyvinkin lyhytaikainen huumausaineen hallussapito riittää huumausainerikoksen täyttymiseen. Hallussapidon ei tarvitse merkitä huumausaineen fyysistä hallintaa, vaan hallussapidosta on kysymys myös silloin, kun huumausaine on esimerkiksi jossakin tekijän noudettavissa. Tekijällä ei myöskään tarvitse olla yksinomaista oikeutta tai hallintaa huumausaineeseen. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2001:91 katsonut, että vastaaja oli pitänyt huumausaine-erää hallussaan, kun hän oli tiennyt kokaiinierän kätköpaikan ja voinut tosiasiallisesti määrätä, milloin ja kenen toimesta aine haetaan kätköstä.

40. Rikoskumppanuuden yhteydessä tekijävastuun on todettu edellyttävän yhdessä tekemistä sekä subjektiivisessa että objektiivisessa suhteessa. Subjektiivinen yhteisymmärrys merkitsee tietoisuutta siitä, että oma toiminta yhdessä muiden toiminnan kanssa toteuttaa tunnusmerkistön. Objektiivisessa suhteessa edellytetään osallistumista itse rikoksen toteuttamiseen (HE 44/2002 vp s. 152).

41. Jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksiä koskeneessa Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2015:27 on ollut kysymys tilanteesta, jossa vastaajan syyksi oli luettu avunanto huumausainerikokseen sillä perusteella, että hän oli sallinut avopuolisonsa viljellä kannabista heidän puoliosuuksin omistamallaan kiinteistöllä. Ratkaisussa Korkein oikeus (kohta 14) on todennut, ettei laista tai sen esitöistä ilmene, millainen laiminlyönti tai passiivinen suhtautuminen voi olla rangaistavaa avunantoa huumausainerikokseen. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö on viitannut pikemminkin siihen, ettei pelkästään passiivinen suhtautuminen voi olla perusteena avunantovastuun syntymiselle.

42. Alempien oikeuksien tavoin Korkein oikeus katsoo, että huomioon ottaen säilytysajan pituuden sekä säilytykseen käytetyt tavanomaiset kodin tilat C:n on täytynyt olla tietoinen siitä, että hänen ja hänen avopuolison yhteisessä kodissa on säilytetty huumausainetta. Asiassa ei ole kuitenkaan näytetty, että huumausaine olisi ollut C:n yhteisymmärryksessä avopuolisonsa kanssa hankkimaa tai että hän olisi kätkenyt sen yhdessä avopuolisonsa kanssa laaditun suunnitelman mukaisesti asuntoon tai muullakaan tavoin käsitellyt tai määrännyt siitä. Näin ollen C:n menettely on rajoittunut siihen, että hän on sallinut puolisonsa käyttää yhteistä kotia huumausaineen säilyttämiseen.

43. Korkein oikeus toteaa, ettei pelkästään se, että henkilö sallii avopuolisonsa säilyttävän yhteisessä kodissa huumausainetta, merkitse rikoslain 50 luvun 1 §:n 5 kohdassa tarkoitettua huumausaineen hallussapitoa. Se ei myöskään tarkoita rikoslain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitettua osallistumista rikoksen tekemiseen. Vaikka rikoskumppanuuden edellyttämä yhteisymmärrys voi syntyä teon aikanakin, ei huumausaineen säilyttämisen salliminen yhteisessä kodissa merkitse sitä, että asunnossa asuvien avopuolisoiden kesken vallitsisi tai syntyisi yhteisymmärrys niistä rangaistavista teoista, joihin toinen heistä yhteisessä kodissa mahdollisesti syyllistyy.

44. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei C ole syyllistynyt rikoslain 50 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun huumausainerikokseen. Sitä koskeva syyte on siten C:n osalta hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan C:n osalta siten, että syyte huumausainerikoksesta kohdassa 19 hylätään. C vapautetaan hovioikeuden hänelle tuomitsemasta rangaistuksesta.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen, Jukka Sippo ja Jarmo Littunen. Esittelijä Essi Kinnunen.