Korkein oikeus KKO:2018:24

Rekisterimerkintärikos Menettämisseuraamus Hyödyn menettäminen

A:n oli katsottu syyllistyneen rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rekisterimerkintärikokseen hänen ilmoitettuaan kaupparekisteriin totuudenvastaisesti eräät henkilöt kahden kommandiittiyhtiön vastuunalaisiksi yhtiömiehiksi. Korkein oikeus katsoi, ettei A ollut hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä käyttänyt aiheutettua virhettä hyväkseen harjoittamalla kommandiittiyhtiöissä liiketoimintaa omaan lukuunsa eikä siten syyllistynyt myös momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rekisterimerkintärikokseen. (Ään.)

A ei ollut myöskään saanut rekisterimerkintärikoksista sellaista taloudellista hyötyä, joka oli tuomittava valtiolle menetetyksi. (Ään.)

RL 16 luku 7 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Etelä-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 28.5.2015 nro 15/122517 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 21.4.2016 nro 16/116290 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Maria Takki ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Tuomo Kurki, Lolita Tuomainen ja Lasse Tamminen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati, että syyte hylätään siltä osin kuin hänen oli kohdissa 22 ja 25 katsottu hankkiakseen itselleen ja toiselle henkilölle hyötyä käyttäneen kaupparekisteriin aiheutettua virhettä hyväkseen harjoittamalla omaan lukuunsa liiketoimintaa kahdessa yhtiössä näennäisesti toisen henkilön nimissä. Lisäksi A vaati, että menettämisseuraamusta koskevat vaatimukset mainituissa kohdissa hylätään.

Syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi kaksi törkeää velallisen epärehellisyyttä (kohdat 1 ja 2), törkeän velallisen petoksen (kohta 3), törkeän kirjanpitorikoksen (kohta 28), kaksi rekisterimerkintärikosta (kohdat 22 ja 25), väärennyksen (kohta 24) ja kahdeksan yllytystä rekisterimerkintärikokseen (kohdat 5, 7, 9, 11, 13, 15, 17 ja 19).

2. Kohdissa 22 ja 25 käräjäoikeus on katsonut A:n syytteessä kuvatuin tavoin aikaansaaneen oikeudellisesti merkityksellisen virheen kaupparekisteriin, kun Patentti- ja rekisterihallitukselle oli annettu väärä tieto X Ky:n ja Y Ky:n (jäljempänä kommandiittiyhtiöt) perustamisilmoituksissa ilmoittamalla totuudenvastaisesti toinen henkilö yhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi, vaikka tosiasiassa A ja hänen avopuolisonsa olivat harjoittaneet liiketoimintaa kommandiittiyhtiöissä. Sen sijaan käräjäoikeus on mainituissa kohdissa hylännyt syytteen siltä osin kuin A:ta oli syytetty myös siitä, että hän oli hankkiakseen itselleen ja avopuolisolleen hyötyä käyttänyt edellä kerrotuin tavoin aiheutettua virhettä hyväkseen harjoittamalla omaan lukuunsa liiketoimintaa kommandiittiyhtiöillä näennäisesti toisen henkilön nimissä, koska hän ei olisi voinut harjoittaa liiketoimintaa omissa nimissään verorästien vuoksi. Käräjäoikeus on katsonut, että näiltä osin rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkistö ei täyty. Käräjäoikeus on mainituissa kohdissa myös hylännyt vaatimukset hyödyn menettämisestä valtiolle, koska hyöty oli ollut peräisin yhtiöiden sinänsä laillisesta liiketoiminnasta.

3. Syyttäjän muutoksenhaun johdosta hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen kahteen rekisterimerkintärikokseen käräjäoikeuden mainituissa kohdissa syyksilukeman menettelyn lisäksi myös käyttämällä hyödyn saamiseksi hyväkseen virheellisiä kaupparekisterimerkintöjä harjoittamalla kerrotuin tavoin liiketoimintaa kommandiittiyhtiöillä. A oli saanut välitöntä taloudellista hyötyä kommandiittiyhtiöiden nimissä harjoitetusta liiketoiminnasta ottamalla käyttöönsä yhtiöiden varoja rekisteriin merkittyjen vastuunalaisten yhtiömiesten yksityisottoina. A oli virheellisillä rekisterimerkinnöillä pyrkinyt välttämään vastuunalaisen yhtiömiehen vastuuta hyödyn saamiseksi itselleen. A:n rikoksella saamaksi hyödyksi on katsottu yksityisottojen määrä eli 63 000 euroa kohdassa 22 ja 39 615 euroa kohdassa 25, mitkä määrät A on tuomittu menettämään valtiolle.

4. A on valituksessaan vaatinut, että asia ratkaistaan mainituissa kohdissa käräjäoikeuden tuomion mukaisesti. Syyttäjä on katsonut, ettei hovioikeuden tuomiota ole syytä muuttaa.

5. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko hän syyllistynyt kohdissa 22 ja 25 kahteen rekisterimerkintärikokseen paitsi siltä osin kuin hänen syykseen on lainvoimaisesti luettu väärien tietojen ilmoittaminen kaupparekisteriin, myös siltä osin kuin häntä on syytetty sanotun virheen hyväksikäyttämisestä hyödyn hankkimiseksi. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, onko A saanut rekisterimerkintärikoksilla menetetyksi tuomittavaa hyötyä.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

6. Rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan joka 1) aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen viranomaisen pitämään yleiseen rekisteriin antaa rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon tai 2) hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheutettua virhettä, on tuomittava rekisterimerkintärikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

7. Avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain 1 luvun tekoaikana voimassa olleen 1 §:n (389/1988) mukaan lain säännöksiä sovelletaan, kun kaksi tai useampi harjoittaa sopimuksen perusteella yhdessä elinkeinotoimintaa yhteisen taloudellisen tarkoituksen saavuttamiseksi. Yhtiö on kommandiittiyhtiö, kun yhden tai useamman yhtiömiehen vastuu velvoitteista on rajoitettu sopimuksen osoittaman omaisuuspanoksen määrään. Luvun tekoaikana voimassa olleen 2 §:n (389/1988) mukaan avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö syntyivät yhtiömiesten sopimuksella.

8. Kaupparekisterilain 2 ja 3 §:n mukaan kommandiittiyhtiö on velvollinen tekemään ennen elinkeinotoiminnan aloittamista rekisteriviranomaiselle rekisteriin merkitsemistä varten ilmoituksen, joka sisältää elinkeinonharjoittajaa ja tämän elinkeinotoimintaa koskevat perustiedot. Lain 6 §:n mukaan kommandiittiyhtiön perusilmoituksessa on mainittava muun muassa kaikkien yhtiömiesten henkilötiedot ja kuka tai ketkä vastuunalaisista yhtiömiehistä kirjoittavat yhtiön toiminimen.

9. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2004:88 (kohta 3) todennut, rekisterimerkintärikosta koskevan säännöksen tarkoituksena on suojella viranomaisten pitämien yleisten rekistereiden luotettavuutta ja niiden sisältämien tietojen totuudenmukaisuutta.

10. Korkein oikeus ei ole ennakkopäätöksissään arvioinut rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista virheellisen rekisterimerkinnän hyväksikäyttämistä. Ratkaisussaan KKO 2012:41 (kohta 8) Korkein oikeus on todennut, että ulkopuolisen kannalta kaupparekisterissä olevat tiedot liiketoiminnan vastuunalaisista harjoittajista ovat keskeinen lähde arvioitaessa, miten päätösvaltaa yhtiössä käytetään ja kenellä on henkilökohtainen vastuu yhtiön velvoitteista.

11. Rikoslain rekisterimerkintärikosta koskevan säännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että virhettä käytetään useimmiten hyväksi siten, että tekijä pyytää rekisteristä virheellisen merkinnän sisältävän otteen ja käyttää sitä jossakin asiassa todisteena. Tekijä saattaa esimerkiksi liittää rekisteriotteen johonkin viranomaiselle tai yksityiselle osoitettuun hakemukseen. Lainkohdassa tarkoitettu hyväksi käyttäminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä, että tekijä itse pyytää rekisteriotteen ja käyttää sitä. Rekisterissä olevaa virhettä käytetään hyväksi myös silloin, kun tekijä panee vireille jonkin asian tietoisena siitä, että asiaa ratkaistaessa tullaan hankkimaan tieto rekisteristä, joka hänen tietensä sisältää 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheutetun oikeudellisesti merkityksellisen virheen. Virheen hyväksikäyttäjä voi olla joko sen 1 kohdassa mainittu aiheuttaja tai muu henkilö, joka tietää rekisterimerkinnän 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheutetuksi. Käytännössä rekisterimerkintärikos liittyy usein johonkin muuhun rikokseen (HE 6/1997 vp s. 72, samoin HE 66/1988 vp s. 28 – 29).

Rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkistön täyttyminen tässä tapauksessa

12. A on kohdissa 22 ja 25 tuomittu lainvoimaisesti siitä, että hänen toimestaan on aikaansaatu oikeudellisesti merkityksellinen virhe kaupparekisteriin kommandiittiyhtiöiden vastuunalaisista yhtiömiehistä. Kysymys on nyt siitä, onko hän rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla hyödyn hankkimiseksi käyttänyt tätä virhettä hyväkseen. Syytteen mukaan kaupparekisterissä olleen virheen hyväksikäyttö on tapahtunut, kun A on tosiasiassa harjoittanut omaan lukuunsa liiketoimintaa kommandiittiyhtiöillä, mutta näennäisesti kaupparekisteriin merkityn väärän henkilön nimissä.

13. Syyttäjä on todennut, että A oli harjoittanut sinänsä laillista liiketoimintaa, mutta verovalvonnan ulkopuolella ja yritystoimintaan liittyvät velvoitteet laiminlyöden, koska muodollinen vastuu oli kohdistunut toiseen henkilöön. Rekisterimerkintärikoksen syyksilukeminen edellyttää, että virheellistä kaupparekisteritietoa ylipäänsä hyödynnetään. Yhtiöiden asiakkaille oli kaupparekisteristä ja ennakkoperintärekisteristä ilmennyt toisen henkilön nimi. Ilman vääränsisältöistä rekisterimerkintää A ei verovelkojensa ja aiemman konkurssin vuoksi olisi voinut harjoittaa liiketoimintaa. A on hyötynyt taloudellisesti liiketoiminnasta yksityisottojen muodossa sekä toiminnan vero- ja muut vastuut laiminlyömällä.

14. A on myöntänyt harjoittaneensa tosiasiassa elinkeinotoimintaa eli rakennus- ja siivoustyötä kommandiittiyhtiöiden nimissä, joissa hän ei ole ollut vastuuasemassa, koska hän ei olisi voinut harjoittaa liiketoimintaa omissa nimissään luottokelvottomuutensa vuoksi. A on kuitenkin todennut, että kommandiittiyhtiöissä oli harjoitettu laillista ja mitään lupaa edellyttämätöntä elinkeinotoimintaa. Kaupparekisterimerkintöjä ja kommandiittiyhtiöiden velkojen maksamattomuutta ei voida syyttäjän väittämällä tavalla liittää toisiinsa. Rekisterimerkintärikos ei myöskään ole välittömästi tuottanut hyötyä A:lle. A:n yksityisnostot kommandiittiyhtiöistä ovat tulleet mahdolliseksi, kun kommandiittiyhtiöt ovat myyneet palveluja, suorittaneet tilatut palvelut ja saaneet niistä maksun. A:n nostot yhtiöistä puolestaan perustuivat hänen työsuoritukseensa yhtiöille.

15. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että sovellettavan rikostunnusmerkistön sanamuoto viittaa pikemminkin rekisterissä olevan virheen konkreettiseen hyväksikäyttöön kuin siihen, että riittävää olisi, jos virhe yleisesti edistää kyseistä toimintaa. Samoin edellä kohdassa 11 mainitut esitöiden esimerkit kuvaavat varsin konkreettisia virheen käyttötilanteita. Tulkinta, jonka mukaan liiketoiminnan harjoittamista kommandiittiyhtiöissä voitaisiin yleisesti pitää kyseisen kaupparekisterissä olevan virheen hyväksikäyttämisenä laajentaisi rikostunnusmerkistöä tavalla, joka olisi vastoin rikosoikeuden laillisuusperiaatteeseen perustuvaa epätäsmällisyyskieltoa.

16. Kaupparekisteriin merkitsemisen johdosta virheelliset tiedot ovat tulleet julkisiksi ja yleisesti saataville. Liike-elämässä kaupparekisteritietoja käytetään yleisesti mahdollisten sopimuskumppaneiden taustatietojen tarkistamiseksi. Nyt käsiteltävässä asiassa kommandiittiyhtiöiden asiakkaat ovat olleet lähinnä taloyhtiöitä. Maallikoista koostuvien hallitusten johtamat taloyhtiöt eivät välttämättä samassa määrin kuin liike-elämän ammattilaisten johtamat yhtiöt tarkista liikekumppaniensa taustatietoja, esimerkiksi kaupparekisteritietoja. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että kommandiittiyhtiöiden tietoja olisi tosiasiassa tarkistettu kaupparekisteristä.

17. Kuten edellä on todettu, rekisterimerkintärikosta koskevan säännöksen tarkoituksena on rekisterin tietojen luotettavuuden ja totuudenmukaisuuden turvaaminen. Velkojien etua velallisen sellaisilta teoilta, joilla velallinen aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, suojataan sen sijaan velallisen rikoksia koskevilla säännöksillä. Verorikoksia koskevilla säännöksillä pyritään puolestaan ennen kaikkea suojaamaan verotulojen lainmukaista kertymistä. A:n kommandiittiyhtiöistä tekemien yksityisottojen määrällä ei siksi ole merkitystä rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa.

18. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n liiketoiminnan harjoittamisessa kommandiittiyhtiöissä ei ole kysymys väärän rekisterimerkinnän hyväksikäyttämisestä rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Syytteet kohdissa 22 ja 25 on näin ollen tältä osin hylättävä.

Hyödyn menettäminen

19. A on rikoslain 10 luvun 2 §:n nojalla tuomittu menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä hänen kommandiittiyhtiöistä tekemiensä yksityisottojen määrä eli 63 000 euroa kohdassa 22 ja 39 615 euroa kohdassa 25. Korkein oikeus katsoo, että mainituissa syytekohdissa A:n syyksi jäävästä kahdesta väärän tiedon ilmoittamiseen kaupparekisteriin perustuvasta rekisterimerkintärikoksesta ei ole aiheutunut A:lle sellaista rikoshyötyä, joka tulisi tuomita valtiolle menetetyksi.

Rangaistuksen määrääminen

20. A:n yhteistä rangaistusta on alennettava yhdellä kuukaudella syyksilukemisen muuttamisen johdosta kohdissa 22 ja 25. A:n syyksi luetuista rikoksista tuomitaan siten 1 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistus, joka on hovioikeuden ratkaisun mukaisesti tuomittava ehdottomana.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Kohtien 22 ja 25 syyksilukemisen osalta hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyksilukeminen jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

A:lle tuomittu yhteinen rangaistus alennetaan 1 vuodeksi 7 kuukaudeksi vankeutta.

Menettämisseuraamusta koskeva vaatimus kohdissa 22 ja 25 hylätään ja A vapautetaan hovioikeuden tuomitsemasta menettämisseuraamuksesta näiltä osin.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen (eri mieltä), Tuula Pynnä (eri mieltä), Jarmo Littunen ja Tatu Leppänen. Esittelijä Minna Heikinsalmi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Pynnä: Ratkaisun perustelujen kohtien 12 – 19 osalta lausun enemmistön perustelujen sijasta seuraavaa:

Arvioitaessa sitä, onko A syytekohtien 22 ja 25 osalta syyllistynyt rekisterimerkintärikoksena rangaistavaan kaupparekisteriin aiheutetun väärän tiedon hyväksi käyttämiseen, keskeistä on A:n menettelyn tarkoitus. Rekisterimerkintärikoksen sanottu tekomuoto edellyttää tekijältä tarkoitustahallisuuden asteista tarkoitusta hankkia menettelyllään itselleen tai toiselle hyötyä käyttäen hyväkseen rekisteriin aiheutettua virhettä. Sen sijaan tunnusmerkistö ei sisällä seuraustunnusmerkkiä eikä teon rangaistavuus edellytä hyödyn saamista taikka vahingon aiheutumista.

Syytekohdissa 22 ja 25 kysymyksessä olleiden kommandiittiyhtiöiden nimissä harjoitettu siivous-, rakennus- ja kiinteistöpalvelutoiminta on perustunut A:n ja toisen vastaajan henkilökohtaiseen työpanokseen. A:n ei kuitenkaan ollut tekoaikaan käytännössä mahdollista harjoittaa liiketoimintaa omissa nimissään elinkeinonharjoittajana. Tätä seikkaa ei ole asiassa riitautettu ja A on valituksessaan todennut harjoittaneensa rakennus- ja remontointityötä luottokelvottomuutensa vuoksi kahden sellaisen kommandiittiyhtiön nimissä, joissa hän ei ole ollut vastuuasemassa.

Aikaisemman liiketoiminnan yhteydessä tapahtuneet velvoitteiden laiminlyönnit ovat merkityksellisiä erityisesti sen vuoksi, että ne estävät sellaisen uuden henkilöyhtiön merkitsemisen ennakkoperintärekisteriin, jonka vastuunalainen yhtiömies on aiemmassa elinkeinotoiminnassaan olennaisella tavalla laiminlyönyt verotukseen liittyvät velvollisuutensa.

Ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen keskeinen merkitys liiketoiminnalle on siinä, että se vapauttaa työsuorituksen tilaajan vastuusta toimittaa ennakonpidätys maksamastaan työkorvauksesta. Ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentin mukaan suorituksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys, jos saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, muun ohella työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana maksettavasta korvauksesta (työkorvaus). Vaikka esimerkiksi rakennus- tai siivoustyön suorittaja ei ole toimeksiantajaan nähden työntekijän asemassa, toimeksiantajalla on sanottu vastuu, mikäli työn suorittaja ei ole ennakkoperintärekisteriin rekisteröity. Ennakkoperintälain 38 ja 39 §:n nojalla pidättämättä jätetty määrä voidaan maksuunpanna toimeksiantajalle, jos tämä on suorituksen maksajana osaksi tai kokonaan jättänyt ennakonpidätyksen toimittamatta eikä veroa ole maksettu.

Ennakkoperintälain 26 §:n 2 ja 3 momentin mukaan Verohallinto voi poistaa ennakkoperintärekisteristä tai jättää rekisteriin merkitsemättä sen, joka olennaisesti laiminlyö veronmaksun, kirjanpitovelvollisuuden, verotusta koskevan ilmoittamis- tai muistiinpanovelvollisuuden taikka muut velvollisuutensa verotuksessa. Ennakkoperintärekisteristä voidaan myös poistaa tai siihen jättää merkitsemättä:

1) se, jonka voidaan olettaa aiempien laiminlyöntiensä tai johtamiensa yhteisöjen tai yhtymien aiempien laiminlyöntien perusteella olennaisesti laiminlyövän 2 momentissa tarkoitetut velvollisuutensa;

2) yhteisö tai yhtymä, jonka voidaan olettaa olennaisesti laiminlyövän 2 momentissa tarkoitetut velvollisuutensa yhteisöä tai yhtymää johtavan aiempien laiminlyöntien tai tämän johtamien muiden yhteisöjen tai yhtymien aiempien laiminlyöntien perusteella.

Edellä mainittujen säännösten merkitys asiassa on ollut se, ettei A:lla ole ollut mahdollisuutta ilmoittaa itseään vastuunalaiseksi yhtiömieheksi, koska tämä olisi estänyt yhtiön ennakkoperintärekisteriin pääsemisen. Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa todennut syytekohdan 22 osalta, että kaupparekisteriin merkitty vastuuhenkilö oli pyydetty mukaan, koska tämän nimi oli luottotiedoissa ja verorekistereissä ollut vielä puhdas. Syytekohdan 25 osalta käräjäoikeus on todennut, että kommandiittiyhtiön perustamisen tarkoituksena oli ollut tarjota siivous- ja rakennusalalla aikaisemmin toimineille A:lle ja toiselle vastaajalle mahdollisuus harjoittaa liiketoimintaa, mitä A ei olisi omissa nimissään voinut tehdä.

Hovioikeus on puolestaan tuomiossaan todennut, että kaupparekisteriin on kommandiittiyhtiöiden vastuunalaisiksi yhtiömiehiksi merkitty muut henkilöt vain, koska A ei ole voinut harjoittaa nimissään ja vastuullaan liiketoimintaa. A:lta olivat siten hovioikeuden mukaan puuttuneet edellytykset liiketoiminnan harjoittamiseen.

Kaupparekisterilain 2 §:n mukaan ennen elinkeinotoiminnan aloittamista on tehtävä rekisteriviranomaiselle rekisteriin merkitsemistä varten ilmoitus, joka sisältää elinkeinonharjoittajaa ja tämän elinkeinotoimintaa koskevat perustiedot (perusilmoitus). Perusilmoitus tehdään tätä tarkoitusta varten vahvistetulla perustamisilmoituslomakkeella niin kuin yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) 10 §:ssä säädetään. Yritys- ja yhteisötietolain 10 §:n 1 momentin mukaan yrityksen tai yhteisön perustamisesta tai elinkeinotoiminnan aloittamisesta on ilmoitettava tarkoitusta varten vahvistetulla perustamisilmoituslomakkeella Patentti- ja rekisterihallitukseen tai Verohallinnon toimipisteeseen. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin 2 kohdan nojalla perusilmoituksessa on annettava muun ohella tiedot ennakkoperintärekisteriin merkitsemistä varten.

Vaikka ennakkoperintärekisteriin hakeutuminen ei ole pakollista, se on edellä mainituista syistä ollut käytännössä tarpeen, koska työsuoritusten markkinoiminen on muutoin hyvin vaikeaa. Alempien tuomioistuinten tuomioista ilmenevin tavoin A:n tavoitteena on ollut se, että hän uusien kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin merkittävien yhtiöiden avulla pystyy jatkamaan tosiasiallisena toimijana liiketoimintaansa. Vastuunalaista yhtiömiestä koskeva väärä merkintä on ollut toiminnan harjoittamisen nimenomainen edellytys.

Syytteen teonkuvauksessa on hyväksi käyttämisen kohteena olleeksi yleiseksi rekisteriksi ilmoitettu vain kaupparekisteri. Sanottu väärä tieto ilmoitetaan yhdenmukaisesti sekä kaupparekisteriin että ennakkoperintärekisteröintiä varten. Kun virheellinen kaupparekisterimerkintä on ollut virheellisen ennakkoperintärekisteröinnin edellytys, täyttyy A:n menettelyssä rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkistön mukainen tarkoitustahallisuus (KKO 2011:26).

Alemmissa oikeuksissa ei ole erityisesti todistelun kohteena ollut se, onko jokin A:n työsuorituksissa käyttämien kommandiittiyhtiöiden toimeksiantajista tarkistanut yhtiöiden tietoja kaupparekisteristä. Tämä ei kuitenkaan ole asiassa merkityksellistäkään, koska olennaista on edellä kerrotuista syistä se, ovatko yhtiöt olleet ennakkoperintärekisteriin merkittyjä.

Työsuoritusten tarjoamiseen perustuvan liiketoiminnan harjoittamisen tosiasiallinen edellytys on, että yritys voi näitä palveluja markkinoidessaan, yhteydenottoihin vastatessaan ja asiakirjoissaan esittää ennakkoperintärekisteröintinsä. Kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin merkitseminen on maksuttomasti tarkistettavissa yritys- ja yhteisötietojärjestelmän julkisesta tietopalvelusta (YTJ-yrityshaku).

Esitöiden lausumat rekisteriin aiheutetun virheen hyväksi käyttämisestä koskevat tyypillisiä esimerkkitapauksia, joissa virhettä hyödynnetään tietyn yksittäisen toimen yhteydessä. Näiden esimerkkien nojalla ei voida tehdä tarkempia johtopäätöksiä lain tarkoituksesta ja sen soveltamisalan rajauksista. Rangaistussäännöksen sanamuoto ei rajoita sen soveltamisalaa yksittäisiin oikeustoimiin.

Edellä kuvattu A:n tarkoitus on tullut asiassa alempien oikeuksien tuomioiden perusteella selvitetyksi ja A:n alemmissa tuomioistuimissa sekä valituksessaan lausuman nojalla se on myös riidaton. Tästä tarkoituksesta seuraa edelleen se, että rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittama yleisen rekisterin virheen hyväksi käyttäminen on toteutunut jo palveluja tällä väärällä tiedolla tarjottaessa.

Sen sijaan tunnusmerkistöön ei kuulu tosiasiallinen hyödyn saaminen. Tämän vuoksi syytteen teonkuvausten maininnat kommandiittiyhtiöistä tehdyistä yksityisotoista eivät ole tarpeen arvioitaessa rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkistön täyttymistä.

A:n menettelyn tarkoituksena on ollut virheellistä merkintää hyväksi käyttäen hankkia itselleen taloudellista hyötyä liiketoiminnallaan. A:n on menettelyllään katsottava syyllistyneen edellä mainitun lainkohdan mukaiseen rekisterimerkintärikokseen. Menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen arvioiminen asiassa edellyttää asianosaisten kuulemista sen arviointitavasta.

Oikeusneuvos Koponen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pynnä.