Korkein oikeus KKO:2018:47

Varkausrikos Varkaus Törkeä varkaus

A oli anastanut koulusta kannettavia tietokoneita ja muuta elektroniikkaa noin 6 000 euron arvosta. Anastamisen kohteena ollutta omaisuutta ei pidetty törkeän varkauden tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla erittäin arvokkaana. A:n syyksi luettiin varkaus.

RL 28 luku 1 §
RL 28 luku 2 §

Alempien oikeuksien ratkaisut

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 13.6.2016 nro 16/125629 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 17.3.2017 nro 17/111225 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mikko Pennanen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Eija-Liisa Helin, Ulla Maija Hakomäki ja Johanna Borgmästars.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että syyte törkeästä varkaudesta kohdassa 22 hylätään, hänen katsotaan kohdassa 22 syyllistyneen varkauteen ja rangaistusta tämän johdosta alennetaan.

Syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen ja vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on lukenut kohdassa 22 A:n syyksi törkeän varkauden katsottuaan selvitetyksi, että A oli murtautumalla koululle anastanut kannettavia tietokoneita ja muuta elektroniikkaa noin 6 000 euron arvosta. Käräjäoikeus on katsonut, että varkauden kohteena oli erityisen arvokas omaisuus ja että teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon, että anastetun omaisuuden joukossa oli suhteellisen helposti rahaksi muunnettavaa omaisuutta ja että teolla oli aiheutettu asianomistajalle siivous- ja korjauskuluja noin 3 000 euron arvosta.

2. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän varkauden sijasta varkauteen ja että rangaistusta alennetaan. Hovioikeus on hylännyt valituksen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko rikoksen kohteena ollut rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erittäin arvokas omaisuus. Anastettujen tietokoneiden ja muun elektroniikan rahallinen arvo on riidattomasti noin 6 000 euroa.

Erittäin arvokkaan omaisuuden arviointi

4. Rikoslain 28 luvun 1 §:n mukaan varkaudesta tuomitaan se, joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Saman luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan varkaus on törkeä, jos anastamisen kohteena on erittäin arvokas omaisuus ja varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

5. Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 66/1988 vp s. 37) on todettu, että oikeuskäytännössä ”erittäin arvokkaan omaisuuden” raja ei tuolloin voimassa olleita varkausrikossäännöksiä sovellettaessa ollut kohonnut rahanarvon laskua vastaavasti. Inflaatiokehitys ja yleinen varallisuuden kasvu huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvon tulisi esitöiden mukaan olla vähintään 10 000 – 15 000 markkaa ennen kuin sitä voitaisiin pitää ehdotetussa lainkohdassa tarkoitettuna erittäin arvokkaana omaisuutena.

6. Korkein oikeus toteaa, että erittäin arvokkaan omaisuuden käsitettä arvioitaessa huomioon tulee ottaa myös rikoslain 28 luvun 2 §:n säätämisen jälkeinen rahan arvon kehitys. Inflaatiota kuvaavien tilastojen mukaan 10 000 – 15 000 markkaa on nykyrahassa (2018) noin 3 000 – 4 400 euroa. Yleistä varallisuuden kasvua puolestaan voidaan ainakin osittain arvioida yleisen ansiotason muutoksen kautta. Vuosien 1988 – 2018 aikana yleinen ansiotaso on noussut noin 2,7 kertaiseksi. Ansiotason muutokseen suhteutettuna 10 000 – 15 000 markkaa vastaa nykyään noin 4 500 – 6 700 euroa.

7. Erittäin arvokas omaisuus on törkeää varkautta vastaavalla tavalla säädetty rikoksen ankaroittamisperusteeksi muun muassa törkeässä kavalluksessa (rikoslain 28 luvun 5 §) ja törkeässä kätkemisrikoksessa (rikoslain 32 luvun 2 §). Näiden rikosten osalta esitöissä on lausuttu, että erittäin arvokasta omaisuutta tulisi arvioida samoin kuin törkeässä varkaudessa (HE 66/1988 vp s. 41 ja 107).

8. Eräissä omaisuus- ja talousrikoksissa rikoksen taloudelliseen merkitykseen perustuva ankaroittamisperuste ilmaistaan käsitteillä ”huomattava hyöty” tai ”huomattava taloudellinen hyöty”. Velallisen petosta (rikoslain 39 luku 3 §) koskevien esitöiden mukaan myös huomattavan hyödyn käsite on avoin, arvostusta edellyttävä tunnusmerkki, jonka tulkinnalle voidaan saada johtoa muiden omaisuusrikosten törkeämpää tekomuotoa koskevien säännösten soveltamisesta (HE 66/1988 vp s. 165). Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:52 (kohdat 10 – 14) lähtökohtana on pidetty sitä, että rikoksella saadun hyödyn huomattavuutta koskevan tulkinnan tulisi olla pitkälle sama eri rikoksissa tai ainakin toisiaan vastaavissa rikoksissa (ks. myös KKO 2016:39 kohta 53). Kansaneläkelaitokseen kohdistunutta petosta koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2015:52 noin 10 000 euron määrää ei pidetty huomattavana hyötynä.

9. Käsitteet ”erittäin arvokas omaisuus” ja ”huomattava hyöty” eivät yleisessä kielenkäytössä eroa toisistaan sillä tavalla, että huomattavalla hyödyllä tarkoitettaisiin suurempaa raha-arvoa kuin mikä on erittäin arvokkaalla omaisuudella. Pikemminkin on niin, että kuhunkin tunnusmerkistöön on valittu kyseiseen rikoslajiin luontevimmin sopiva ilmaisu. Näiden ankaroittamisperusteiden soveltamisen ei siten tulisi lähtökohtaisesti erota toisistaan silloin, kun kysymys on toisiaan muutoin vastaavista rikoksista.

10. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että kun arvioidaan erittäin arvokasta omaisuutta törkeän tekomuodon tunnusmerkistötekijänä, kysymys on rahassa mitattavan arvon määrittämisestä. Tämän vuoksi käsitteen tulkinnan tulisi olla sama riippumatta omaisuuden laadusta tai asianomistajan taloudellisesta asemasta. Näillä seikoilla voi sen sijaan olla merkitystä rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua ankaroittamisperustetta sovellettaessa samoin kuin teon kokonaisarvioinnissa.

Johtopäätös

11. Tässä tapauksessa A:n anastaman omaisuuden arvo on ollut 6 000 euroa. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu erittäin arvokkaan omaisuuden käsitteen tulkinnasta, mainitun arvoista omaisuutta ei voida pitää rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erittäin arvokkaana. A:n syyksi luettu varkaus ei siten ole törkeä.

Rangaistuksen määrääminen

12. Alempien oikeuksien mukaan A:n syyksi luetusta törkeästä varkaudesta oli yksittäisenä tekona tuomittava viisi kuukautta vankeutta. A:n syyksi on nyt käsitellyn varkauden lisäksi luettu 23 rikosta, ja hänet on alemmissa oikeuksissa tuomittu yhteiseen 11 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

13. Kun syyte törkeästä varkaudesta kohdassa 22 hylätään ja A:n syyksi luetaan mainitussa kohdassa varkaus, rangaistusta on alennettava. Nyt tuomittavan rangaistuksen mittaamisessa on rangaistusta korottavina seikkoina otettava huomioon anastuksen kohteena olleen omaisuuden arvo ja teolla aiheutetut 3 000 euron siivous- ja korjauskustannukset. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että rangaistusta määrättäessä on sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaista koventamisperustetta, koska A:n aikaisempi rikollisuus ja nyt käsiteltävänä olevan teon samankaltaisuus osoittaa hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, jotka vaikuttaisivat lieventävästi rangaistuksen mittaamiseen. Näillä perusteilla kohdan 22 varkaudesta on tuomittava neljä kuukautta vankeutta.

14. Korkein oikeus katsoo, kuten alemmat oikeudet, että käsillä olevasta kohdan 22 varkaudesta tuomittava rangaistus on rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla otettava lähtökohdaksi yhteisen rangaistuksen mittaamisessa. A:lle tuomittava yhteinen rangaistus on siten alennettava 10 kuukaudeksi vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n syyksi kohdassa 22 luetaan varkaus ja syyte törkeästä varkaudesta hylätään. A tuomitaan Korkeimman oikeuden hänen syykseen lukemasta varkaudesta sekä alempien oikeuksien hänen syykseen lukemista muista rikoksista (kohdat 1 – 17, 20, 21, 23 – 26) yhteiseen 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko ja oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jarmo Littunen, Kirsti Uusitalo ja Mika Ilveskero. Esittelijä Pia Haga.