Korkein oikeus KKO:2020:37

Ryöstörikos Ryöstö Törkeä ryöstö
Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen Rangaistuslajin valinta

A ja B olivat lukinneet X:n tavaratalon wc-koppiin, osoittaneet siellä X:ää pohjaosastaan rikki olevilla olutpulloilla ja uhanneet häntä tappamisella. A ja B olivat näin pakottaneet X:n luovuttamaan heille irtainta omaisuutta.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, että ryöstössä oli käytetty teräaseeseen rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja että ryöstöä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta ja rangaistuslajista.

Ks. KKO:1992:169 KKO:2014:87 KKO:2018:84

RL 31 luku 1 §
RL 31 luku 2 §
RL 6 luku 7 §
RL 6 luku 8 §
RL 6 luku 9 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 3.8.2018 nro 18/131183 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 1.3.2019 nro 19/109059 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Riku Tuikkala ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Harri Kurkinen (eri mieltä), Tapio Kaarniemi ja Päivi Kylmälahti.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja asianomistaja X:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, oliko pohjastaan rikki oleva lasipullo rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ampuma- tai teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Valituksissaan syyttäjä ja asianomistaja X vaativat, että A tuomitaan törkeästä ryöstöstä ja B nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ryöstöstä.

A ja B vaativat vastauksissaan, että valitukset hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn varatakseen vastaajille tilaisuuden tulla kuulluksi tuomittavasta seuraamuksesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupaa koskeva ratkaisu

Syyttäjälle ja X:lle myönnetään valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna myös siitä kysymyksestä, onko vastaajien syyksi luettua ryöstöä pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä ja ovatko vastaajat siten syyllistyneet ryöstön sijasta sen törkeään tekomuotoon. Muilta osin valituslupaa ei myönnetä.

Pääasian perustelut

Asian tausta ja käsittely alemmissa oikeusasteissa

1. Tekoaikaan 18-vuotias A ja 17-vuotias B olivat 30.5.2018 tavaratalossa seuranneet 19-vuotiasta X:ää tavaratalon naisten wc-tiloihin ja työntäneet poistumassa olleen X:n takaisin wc-koppiin sekä lukinneet X:n ja itsensä koppiin sisälle. A ja B olivat lukitussa wc-kopissa uhanneet X:ää pohjaosastaan rikki olevilla, sahalaitaisilla olutpulloilla, joista toisessa oli ollut pidempi terävä uloke. A ja B olivat suunnanneet pullojen terävän puolen kohti X:ää ja uhanneet tässä yhteydessä suullisesti tappaa X:n, jollei tämä luovuttaisi heille puhelintaan, pankkikorttiaan ja näiden käyttämiseen vaadittavia koodeja. Teon yhteydessä X:n sormeen oli aiheutunut pinnallinen, runsaasti verta vuotava haava. Pakotettuaan X:n luovuttamaan mainitun omaisuuden A ja B olivat poistuneet paikalta. Anastettu omaisuus oli jäänyt kateisiin.

2. Syyttäjän vaadittua A:lle rangaistusta törkeästä ryöstöstä ja B:lle nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ryöstöstä käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että rikottu lasipullo oli rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ampuma- tai teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline, mutta tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n ryöstöstä ja kolmesta vähäisemmästä rikoksesta yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä B:n nuorena henkilönä tehdystä ryöstöstä ja lievästä petoksesta yhteiseen 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kummatkin vastaajat on tuomittu lisäksi valvontaan 1 vuodeksi 3 kuukaudeksi.

3. Syyttäjä ja X ovat valittaneet hovioikeuteen vaatien muun muassa, että A:n katsotaan syyllistyneen ryöstön sijasta törkeään ryöstöön ja B:n nuorena henkilönä tehtyyn törkeään ryöstöön.

4. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, ettei ryöstössä ollut käytetty ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. Hovioikeus on lausunut, että rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun tekovälineen rinnastaminen ampuma- tai teräaseeseen riippui välineen hengenvaarallisuudesta. Rikottu lasipullo oli vaarallinen muttei kuitenkaan edellä mainitussa säännöksessä teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomitsemia rangaistuksia. Eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen on katsonut, että rikotut lasipullot olivat teräaseeseen rinnastettavia hengenvaarallisia välineitä ja että ryöstö oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana olevat kysymykset

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, onko pohjasta rikottua lasipulloa pidettävä rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna teräaseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä. Siinä tapauksessa, että mainittu ankaroittamisperuste täyttyy, kysymys on toiseksi siitä, onko ryöstöä pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Kolmanneksi kysymys on rangaistuksen mittaamisesta ja tuomittavasta rangaistuslajista.

Sovellettavat säännökset

6. Rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä, joka käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa toisen hallusta anastaa tai ottaa luvattomasti käyttöön toisen irtainta omaisuutta taikka sellaista väkivaltaa tai uhkausta käyttämällä pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta, on tuomittava ryöstöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Mainitun luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ryöstöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi, jos ryöstössä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja ryöstö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tekovälineen laatu ryöstön ankaroittamisperusteena

7. Rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohtaa koskevien hallituksen esityksen perusteluiden mukaan ankaroittamisperusteen täyttävät varsinaisten ampuma-aseiden ja teräaseiden lisäksi vain välineet, jotka ovat rinnastettavissa hengenvaarallisuudeltaan niihin. Teräaseina mainitaan muun muassa tikarit, stiletit ja pistimet ja niihin rinnastuvina välineinä jousipatukka ja nyrkkirauta sekä erilaiset ketjusta, kaapelista, metalliputkesta tai vaijerista valmistetut ja niihin rinnastettavat lyömäaseet (HE 66/1988 vp s. 99).

8. Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan myös törkeän pahoinpitelyn ankaroittamisperusteena on ampuma- tai teräaseen taikka muun niihin rinnastettavan hengenvaarallisen välineen käyttäminen. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan mitä moninaisemmat välineet voivat olla hengenvaarallisia. Esimerkiksi kiviä, laudanpätkiä, laukkuja tai useita kodin esineitä voidaan käyttää hengenvaarallisella tavalla. Varsinaisten aseiden suurempaa tuomittavuutta on pyritty korostamaan rajaamalla ankaroittamisperuste terä- ja ampuma-aseisiin ja niihin rinnastettaviin hengenvaarallisiin välineisiin (HE 94/1993 vp s. 96).

9. Järjestyslain 10 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan teräaseiden, rikottujen lasiesineiden ja muiden näihin rinnastettavien viiltämiseen tai pistämiseen soveltuvien esineiden hallussapito yleisellä paikalla on kielletty. Säännöksen perustelujen mukaan teräaseeseen verrattavissa olevia esineitä ovat rikotut lasiesineet, tyypillisimmillään rikotut lasipullot (HE 20/2002 vp s. 42).

10. Oikeuskäytännössä ampuma- tai teräaseeseen rinnastuvaksi hengenvaaralliseksi välineeksi ei ole katsottu kumipamppua (KKO 1996:65), pesäpallomailaa tai vasaraa (KKO 2009:79) eikä metallirunkoista tuolia (KKO 2010:36).

11. Korkein oikeus katsoo, että tavallinen käyttöesine voi muokattuna olla rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla hengenvaarallinen väline. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että välineen fyysiset ominaisuudet tehtyjen muutosten jälkeen rinnastuvat ampuma- tai teräaseeseen ja että välinettä käytetään ampuma- tai teräaseen tavoin ryöstön tunnusmerkistön edellyttämään väkivallan käyttöön tai sillä uhkaamiseen.

12. Tässä asiassa on ryöstörikoksessa käytetty välineenä kahta pohjastaan rikki olevaa olutpulloa, joiden lasi on ollut sahalaitainen ja joista pulloista toisessa on ollut pidempi terävä uloke. Toisesta olutpullosta on aiheutunut asianomistajalle sormeen runsaasti verta vuotava haava, mikä osoittaa osaltaan välineen terävyyden. Rikotut lasipullot ovat siten fyysisiltä ominaisuuksiltaan rinnastuneet teräaseeseen. Olutpullot on myös rikottu niin, että niiden kaulaosasta on ollut helppo pitää käsin kiinni. Tällä tavoin rikotut lasipullot ovat soveltuneet väkivallalla uhkaamiseen ja väkivallan tekemiseen teräaseen tavoin ja niitä on ryöstössä myös käytetty kuten teräasetta. Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvatulla tavalla rikottuja olutpulloja on pidettävä rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina teräaseeseen rinnastuvina hengenvaarallisina välineinä.

Kokonaistörkeysarviointi

13. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:84 (kohta 12) todennut, että ryöstön törkeyttä koskevassa kokonaisharkinnassa on teon moitittavuutta arvioitava tapauskohtaisesti ottaen merkittävinä seikkoina huomioon käytetyn väkivallan voimakkuus ja uhkauksen vaarallisuus. Myös ryöstöllä tavoitellun ja saadun omaisuuden määrä, teon suunnitelmallisuus ja teko-olosuhteet vaikuttavat siihen, millä tavoin teon törkeys kokonaisuutena arvioidaan. Lisäksi huomioon on otettava se, että jo perusmuotoisessa ryöstössä vaaditaan tietynlaista vakavuutta.

14. A:n ja B:n menettely ei ole poikennut perusmuotoisen ryöstörikoksen edellyttämästä suunnitelmallisuudesta, kun he ovat päättäneet ryöstöön ryhtymisestä, valinneet tätä tarkoitusta varten sopivan kohteen ja sopineet ryöstöpaikasta juuri ennen tekoon ryhtymistä. Anastetun omaisuuden määrä ei ole ollut huomattava, eivätkä vastaajat ole kohdistaneet asianomistajaan varsinaista väkivaltaa. Edellä kuvatut menettelyn moitittavuutta koskevat seikat ovat kokonaisarvioinnissa teon törkeyttä vastaan puhuvia seikkoja.

15. A:n ja B:n syyksi luetun menettelyn moitittavuutta korostaa kuitenkin se, että tekijöitä on ollut useampi kuin yksi, asianomistaja on ollut ahdistettuna erittäin ahtaaseen ja lukittuun tilaan ryöstäjiensä kanssa ja että hänet on uhattu tappaa osoittamalla samalla häntä aivan lähietäisyydeltä terävällä välineellä.

16. Korkein oikeus katsoo, että teon törkeyden puolesta puhuvat seikat ovat sitä vastaan puhuvia seikkoja painavampia, minkä vuoksi ryöstöä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A on siten syyllistynyt törkeään ryöstöön ja B nuorena henkilönä tehtyyn törkeään ryöstöön.

Rangaistuksen määrääminen

17. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

18. Korkein oikeus toteaa, että A:n ja B:n syyksi luettu törkeä ryöstö on moitittavampi kuin ratkaisujen KKO 1992:169, KKO 2014:87 ja KKO 2018:84 kioskiryöstöt, joista on ennen rangaistuksia lieventäviä seikkoja mitattu 1 vuoden 6 kuukauden, 2 vuoden 4 kuukauden ja 2 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukset. Tämä perustuu siihen, että A:n ja B:n uhkaus väkivallan käyttämisestä on ollut vakava, ja uhkaaminen on tapahtunut aivan lähietäisyydeltä lukitussa tilassa. A:n ja B:n teosta ilmenevä syyllisyys on ollut samanasteista. Korkein oikeus katsoo edellä esitettyjen seikkojen perusteella, että oikeudenmukainen rangaistus A:lle ja B:lle syyksiluetusta törkeästä ryöstöstä on 2 vuotta 5 kuukautta ennen yksilöllisten rangaistusta lieventävien seikkojen huomioon ottamista.

19. B on teon tehdessään ollut 17 vuoden ikäinen, joten häneen on sovellettava rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin mukaista lievennettyä rangaistusasteikkoa. B on kuitenkin teot tehdessään ollut vain noin neljä kuukautta alle täysi-ikäisyyden rajan. Korkein oikeus katsoo, että nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ryöstöstä on B:lle mitattava 2 vuotta vankeutta. Käräjäoikeuden B:n syyksi lukema nuorena henkilönä tehty lievä petos ei vaikuta hänelle tuomittavan yhteiseen vankeusrangaistuksen pituuteen.

20. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Säännöksen 2 momentin mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi.

21. Vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana puoltaa B:n kohdalla rikoksen vakavuus. Painavat syyt eivät kuitenkaan vaadi hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen, mistä syystä vankeusrangaistus määrätään B:lle ehdollisena käräjäoikeuden määräämin valvonnoin.

22. A on teon tehdessään ollut 18 vuoden 6 kuukauden ikäinen. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon myös tekijän korkea ikä, heikko terveydentila ja muut henkilökohtaiset olot, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Säännöstä koskevissa perusteluissa korkean iän yhteydessä lausutaan iän merkityksestä myös, että kehitysiässä oleva vaikutuksille altis nuori kokee laitoselämän ja ympäristön muutoksen voimakkaammin kuin kypsään ikään ehtinyt henkilö. Koulutuksen kannalta ratkaisevien elinvuosien hukkaaminen vankilaan merkitsee myös nuoren tulevaisuuden kannalta usein korvaamatonta menetystä. Tarkasteltavat perusteet koskevat ensi sijassa valintaa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä, mutta niillä on myös merkitystä ehdottoman vankeuden pituudesta päätettäessä (HE 44/2002 vp s. 199-200).

23. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:69 alentanut 18-vuotiaan vastaajan rangaistusta rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan perusteella hänen nuoren ikänsä vuoksi. Korkein oikeus katsoi vastaajan iän huomioon ottamisen merkityksen korostuneen asiassa, koska hänen tekijäkumppaneihinsa sovellettiin rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin mukaista lievennettyä rangaistusasteikkoa ja ikäero tekijöiden kesken oli pieni vastaajan täytettyä 18 vuotta vasta kaksi kuukautta ennen tekopäivää. Kaikkien vastaajien syyllisyyttä arvioitaessa oli ilmeistä, että rikoksen tekemiseen oli vaikuttanut ikään liittyvä kypsymättömyys. Pitkään vankeusrangaistukseen liittyvät haitalliset vaikutukset nuoren kehitykseen oli syytä ottaa huomioon myös 18 vuotta täyttäneen vastaajan rangaistusta määrättäessä, vaikkakin vähäisemmässä määrin (kohdat 36-39).

24. Myös tässä tapauksessa A:n iän huomioon ottamisen merkitys korostuu, koska B:hen sovelletaan lievennettyä rangaistusasteikkoa ja ikäero tekijöiden kesken on pieni. Ilmeistä myös on, että rikoksen tekemiseen on vaikuttanut heidän kummankin ikäänsä liittyvä kypsymättömyys. Siten kohdassa 22 mainitut pitkään vankeusrangaistukseen liittyvät haitalliset vaikutukset nuoren kehitykseen on perusteltua ottaa huomioon myös A:n rangaistusta mitattaessa. A ei ole syytteenalaisten tekojensa jälkeen syyllistynyt uusiin rikoksiin, ja hän on viitannut siihen, että pyrkii irtautumaan päihteiden käyttämisestä sekä haluaa hakeutua opiskelemaan. Näistä syistä A:lle tuomittavaa rangaistusta pitää rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan perusteella alentaa hänen nuoren ikänsä vuoksi.

25. A:n syyksi on törkeän ryöstön ohella käräjäoikeudessa luettu pahoinpitely, virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja lievä petos. Kaksi ensin mainittua rikosta eivät ole lajissaan vähäisiä. Korkein oikeus katsoo, että A on tuomittava edellä mainituista rikoksista kohtuullistamisperuste huomioon ottaen yhteiseen 2 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistuksen pituuden vuoksi A:n rangaistusta ei voida määrätä ehdolliseksi, eikä rikoslain 6 luvun 10 §:n 2 momentin perusteella valvontaa voida tuomita ehdottoman vankeuden tehosteeksi. A:lle alemmissa oikeusasteissa ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena tuomittu valvonta ja sen suorittaminen eivät vaikuta alentavasti tai lieventävästi A:n rangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että

– B:n syyksi luetaan nuorena henkilönä tehdyn ryöstön asemesta nuorena henkilönä tehty törkeä ryöstö. B:lle tuomitaan tästä rikoksesta ja nuorena henkilönä tehdystä lievästä petoksesta yhteisenä rangaistuksena 2 vuotta vankeutta. Vankeusrangaistus määrätään ehdollisena. Koeaika päättyy 2.8.2021. B tuomitaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi valvontaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin;

– A:n syyksi luetaan ryöstön asemesta törkeä ryöstö. A:lle tuomitaan tästä rikoksesta ja pahoinpitelystä, lievästä petoksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta yhteisenä rangaistuksena 2 vuotta 5 kuukautta vankeutta. Koska vankeusrangaistus on ehdoton, määräys A:n tuomitsemisesta valvontaan poistetaan.

Muutoin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Mika Huovila, Mika Ilveskero ja Jussi Tapani. Esittelijä Teemu Vanhanen.