Korkein oikeus KKO:1986-II-113

Tieliikenne Liikenteen vaarantaminen Lapsi Polkupyörä

Alle 12-vuotias lapsi ajoi ajoradan ylittääkseen polkupyörällä suojatielle, joka ei ollut yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatke. Suojatiellä auto törmäsi pyörään.

Auton kuljettajan ei tarvinnut varautua siihen, että pyöräilijä tieliikennesääntöjen vastaisesti ajaisi polkupyörällä suojatielle, eikä hänellä vallinneissa olosuhteissa myöskään ollut mahdollisuutta riittävän ajoissa tehdä havaintoja pyöräilijän kulkemisesta ja siitä, että tämä oli lapsi, sekä varautua siihenkin, että pyöräilijä kaikesta huolimatta jatkoi ajoaan suoraan suojatielle. Syyte liikenteen vaarantamisesta hylättiin.

TLL 2 § 5 kohta
TLL 8 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Lapuan kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli 2.8.1983 Lapualla kuljettanut Helsingistä olevan Oy Veho Ab:n omistamaa ja Tampereelta olevan Kalevan Kukkatukku Ky:n hallinnassa ollutta kuorma-autoa HNN-527 Simpsiöntietä rautatien suuntaan. Simpsiöntien ja Poutuntien risteyksessä A oli laiminlyönyt väistää oikealta Poutuntien suunnasta yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä Lapualta olevan kotirouvan B:n omistamalla polkupyörällä lähestynyttä B:n 11-vuotiasta poikaa C:tä sekä noudattaa erityistä varovaisuutta ja käyttää riittävän alhaista nopeutta seurauksin, että auto oli jarrutuksesta huolimatta törmännyt pyörätien jatkeena olevalla suojatiellä polkupyörään, jolloin C oli suistunut tiehen mennen tajuttomaksi ja saaden päähänsä vammoja, muun muassa aivojen ruhjevamman. Myös polkupyörä oli vaurioitunut. Näillä perusteilla virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 16.2.1984

Kuultuaan asianomistajana B:tä omasta puolestaan ja C:n holhoojana ja A:ta syytteestä sekä varattuaan Oy Veho Ab:lle ja Kalevan Kukkatukku Ky:lle tilaisuuden tulla asianomistajina kuulluiksi kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A:n syytteessä selostetussa tilaisuudessa edellä mainittua kuorma-autoa kuljettaen ylittäessä Simpsiön ja Poutuntien risteystä auton etuosa oli risteys alueen takana olevalla suojatiellä törmännyt A:n oikealta puolelta Poutuntien ajorataa polkupyörällä ajaen saapuneen, tältä tieltä ennen risteystä Simpsiöntien suuntaiselle yhdistetylle pyörätielle ja jalkakäytävälle ja välittömästi tältä vasemmalle sanotulle suojatielle edelleen polkupyörällä ajaen kääntyneen 18.3.1972 syntyneen C:n polkupyörään mainituin seurauksin.

C:n ajokäyttäytyminen oli osoittanut hänen ymmärtäneen käyttämänsä suojatien pyörätien jatkeeksi. Hänen tulosuunnassaan Poutuntiellä ei kuitenkaan ollut pyörätietä. Mainittu suojatie ei siten ollut pyörätien jatke. Tapausta ei sen vuoksi ollut arvosteltava väistämisvelvollisuutta risteyksessä koskevien säännösten mukaan. C ei olisi saanut ajaa suojatielle väistämättä muuta liikennettä. A:n kuljettama auto oli ennen pyörään törmäämistä edennyt lähes koko risteysalueen yli. A:n ei ollut näytetty risteystä ylittämään lähtiessään laiminlyöneen noudattaa tarpeellista varovaisuutta. C:n yllättävä saapuminen A:n kuljettaman auton eteen oli ollut A:lle ennalta arvaamatonta. Kihlakunnanoikeus on sen vuoksi hylännyt A:ta vastaan ajetun syytteen.

Vaasan hovioikeuden päätös 23.8.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä sekä B omasta puolestaan ja alaikäisen poikansa C:n holhoojana saattoi jutun, on päätöksessään lausunut, että 11-vuotias C on tieliikennelain 8 §:n 2 momentin mukaan saanut kuljettaa polkupyörää jalkakäytävällä. Kun ei ole säännöstä, joka oikeuttaisi kuljettamaan polkupyörää myös sellaisella suojatiellä, jota ei ole pidettävä pyörätien jatkeena, C ei olisi saanut sanottua suojatietä ajamalla ylittää ajorataa. Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

Virallinen syyttäjä on pyytänyt valituslupaa ja toistanut kihlakunnanoikeudessa esittämänsä vaatimuksen A:n tuomitsemisesta rangaistukseen yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta. Valituslupa on myönnetty 20.11.1985. A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Ajettuaan Poutuntietä, jossa ei ollut pyörätietä, C on kääntynyt Simpsiöntielle ja sieltä suojatielle.

Tieliikennelain 2 §:n 5 kohdan mukaan suojatie on tarkoitettu jalankulkijoiden käytettäväksi. Hovioikeuden toteamasta syystä C ei olisi saanut ajaa polkupyörällä suojatiellä, vaikka hän oli alle 12-vuotias.

A:lla ei ollut aihetta varautua siihen, että suojatielle vastoin tieliikennesääntöjä ajaa jalankulkijoita nopeammin liikkuva polkupyöräilijä. A:n havainnon mukaan C ajoit Poutuntien suunnasta suoraan suojatielle lujaa vauhtia. C:n oman muistikuvan mukaan hän oli tuolloin käyttänyt pyörän kolmosvaihdetta. Näissä olosuhteissa A:lla ei myöskään ole ollut mahdollisuutta riittävän ajoissa tehdä havaintoja pyöräilijän kulkemisesta ja siitä, että tämä oli lapsi, sekä varautua siihenkin, että pyöräilijä kaikesta huolimatta jatkaa ajoaan suoraan suojatielle. C:n ajo suojatille oli siten A:lle ennalta arvaamaton.

A:n ei ole näytetty suojatietä lähestyessään muutoinkaan laiminlyöneen noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Portin, Mörä, Riihelä ja Roos