Kouvolan hovioikeus HO 17.7.2012 641

Törkeä veropetos Tulliselvitysrikos Tahallisuus

Asianumero: KouHO:2012:11

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Tullivarastonpitäjän laivausasiakirjojen perusteella tekemän tulli-ilmoituksen mukaan maahan saapunut kontti sisälsi keramiikkaa. Tulliviranomaisten toimittamassa tarkastuksessa kontin todettiin sisältävän savukkeita. Kysymys törkeän veropetoksen, tulliselvitysrikoksen ja teollisoikeusrikoksen tunnusmerkistöjen täyttymisestä ja erityisesti tahallisuuden arvioinnista.

Yksityiskohtaisemmat tiedot ratkaistavista kysymyksistä käyvät ilmi kohdista asian riidaton tausta ja syyttäjän rangaistusvaatimus.

KYMENLAAKSON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 15.8.2011

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ VEROPETOS
Rikoslaki 29 luku 2 §
1.10.2010-17.3.2011 KOTKA

M ja G ovat yhdessä ja yksissä tuumin veron välttämistarkoituksessa tahallaan laiminlyöneet veron määräämistä varten säädetyn velvollisuutensa ilmoittaa tullille Hollannista Suomeen maahantuomansa korkean valmisteveron alaiset tuotteet, 38 976 savukekartonkia eli 7 795 200 yksittäistä savuketta, jotka ovat olleet pakattuna konttiin TGHU 869075-9.

Laiminlyönti on tapahtunut ilmoittamalla tullille kyseisen kontin sisällöksi tahallaan muuta kuin, mitä se on tosiasiallisesti sisältänyt. Maahantuotujen savukkeiden arvo on ollut yhteensä 1.714.944 euroa ja niistä määrättävät verot ja maksut yhteensä 1.728.537,27 euroa. Näin menetellen he ovat yrittäneet aiheuttaa vastaavan suuruisen veron määräämättä jättämisen. Tullivelka on lakannut, kun savukkeet ovat jääneet tulliviranomaisten haltuun.

M ja G ovat olleet D Oy:n omistajia ja johtajia ja siten vastuussa yhtiön operatiivisista toimista. Yhtiön pääasialliseen toimintaan kuuluu tullivaraston pitäminen. Tässä toimessaan M ja G ovat vastuussa yhtiön tekemistä tulli-ilmoituksista ja yhtiön toiminnassa maahantuodusta ja tullivarastoidusta tavarasta. G on ollut yhteydessä savukkeita sisältäneen kontin lähettäjätahoon vuoden 2010 lopulla. Tästä hän on informoinut myös M:ää, joka on ollut 17.3.2011 mukana purkamassa kyseistä konttia. O on vastannut yhtiössä huolitsijana oikeansisältöisten tulli-ilmoitusten tekemisestä.

M ja G ovat yrittäneet peitellä tekoaan siirrättämällä maahantuomansa savukekontin tullivarastoon tarkoituksenaan vaihtaa aiemmin Euroopan Yhteisöön vapaaseen liikkeeseen tulliselvitetyn kukkaruukkuja sisältäneen kontin sisällön konttiin (TGHU869075-9), josta savukkeet oli purettu tullivarastoon.

Rikoksella on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Kuljetusjärjestelyt ja savukkeiden suuri määrä osoittavat, että verottomien savukkeiden maahantuonti on ollut osa kansainvälistä valtion rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta, jossa toiminta on yritetty verhoilla lailliseksi tullivarastointitoiminnaksi, käyttää hyväksi tullivarastojen valvonnan aukollisuutta sekä Kotkan sataman runsasta konttiliikennettä rikoksen paljastumisen estämiseksi. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

1.1 AVUNANTO TÖRKEÄÄN VEROPETOKSEEN
Rikoslaki 29 luku 2 §
Rikoslaki 5 luku 6 § 1
17.3.2011 KOTKA

O on tekemällä IMA-tulli-ilmoituksen auttanut M:ää ja G:tä toimimaan syytekohdassa 1 kuvatuin tavoin.

2. TEOLLISOIKEUSRIKOS
Rikoslaki 49 luku 2 § 1-6
15.3.2011 KOTKA

M ja G ovat yhdessä ja yksissä tuumin tuodessaan maahan savukkeita syytekohdassa 1 kuvatulla tavalla, tavaramerkkilain 4 §:n vastaisesti käyttäneet maahantuomissaan ja varastoimissaan savukekartongeissa Philip Morris Products S.A:n L&M- tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä savukkeiden päällyksissä. Savukekartonkeja on ollut 38 976 kappaletta. Teko on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa.

2.1 AVUNANTO TEOLLISOIKEUSRIKOKSEEN
Rikoslaki 49 luku 2 § 1-6
Rikoslaki 5 luku 6 § 1
17.3.2011 KOTKA

O on IMA-tulli-ilmoituksen tekemällä auttanut M:ää ja G:tä tahallisen rikoksen tekemisessä, kun he ovat toimineet syytekohdassa 2 kuvatuin tavoin.

– – – – – – – – – –

G:n vastaus
G on kiistänyt syytteen törkeästä veropetoksesta, koska hän ei tiennyt savukkeista mitään eikä hän näin ole voinut syyllistyä tahalliseen rikokseen. Jotta veropetos ylipäätään täyttyisi pitäisi savukkeiden siirtyä tullivarastosta pois. G on toiminut D Oy:n toisena omistajana. D Oy:n toimintana on tullivaraston ylläpito. Kyse on ollut tullivaraston toimintaan liittyvästä asiasta. Kiinasta oli lähetetty merikontti, jonka sisältönä oli ”ceramics cups”. Lähetyksen vastaanottajana oli moskovalainen yritys. Mikään ei osoita, että G olisi tiennyt savukkeista eikä ole olemassa selvitystä siitäkään, että G:n olisi pitänyt savukkeista tietää. G on kiistänyt olleensa yhteydessä kontin lähettäjätahoon vuoden 2010 lopulla.

G on kiistänyt syytteen teollisoikeusrikoksesta, koska hän ei ole ollut tietoinen kontin sisältämistä savukkeista.

M:n vastaus
M on kiistänyt syytteet sekä törkeästä veropetoksesta että teollisoikeusrikoksesta sillä perusteella, että hän ei ole ollut tietoinen kontissa olleista savukkeista. Näin M ei ole voinut syyllistyä tahallisiin rikoksiin. M ei ole tiennyt eikä voinutkaan tietää kontin sisällöstä enempää kuin mitä asiakirjoista selvisi. M on toiminut D Oy:n tullivarastoluvan mukaisesti. M eikä kukaan muukaan ole ilmoittanut kontin sisällöksi mitään asiakirjoista poikkeavaa. M on kontin purkamistilanteessa toiminut täysin normaalisti.

O:n vastaus
O on kiistänyt syytteet, koska O:lla ei ole tahallisuutta tekoihin ja koska avunantoa ei voi olla, jos ei ole rangaistavaa päätekoa. O on työskennellyt D Oy:ssä työntekijänä ja työnantaja pyysi O:ta tekemään tulli-ilmoituksen hänelle annettujen asiakirjojen pohjalta.

– – – – – – – – – –

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

– – – – – – – – – –

Johtopäätökset näytöstä

On riidatonta, että Kotkan satamaan on 16.3.2011 Heinrich Ehler -aluksella saapunut Kiinasta Rotterdamin kautta kontti TGHU 869075-9, mikä on laivausasiakirjojen mukaan sisältänyt keraamisia kuppeja, ”ceramic cups.” Kontti on siirretty 17.3.2011 satamasta D Oy:n tullivarastoon, missä siitä on purettu varastoon seitsemän irrallaan ollutta pahvilaatikkoa ja kuormalavojen päälle sidottuna olleita, muovilla peitettyjä pahvilaatikoita. Irtolaatikoista muutama on avattu ja ne ovat sisältäneet keraamisia kuppeja. Purkauksen ollessa lähes lopussa tulliviranomaiset ovat saapuneet paikalle, avanneet kuormalavan päällä olleen pahvilaatikon ja havainneet sen sisältävän L & M -savukkeita. Tarkastuksessa kontin on todettu sisältäneen 38.976 savukekartonkia, yhteensä 7.795.200 savuketta. Savukkeiden arvo on 1.714.944 euroa ja niistä määrättävät maahantuontiverot ja maksut yhteensä 1.728.537,27 euroa.

D Oy:n omistavat M ja G yhtäläisin osuuksin. O työskentelee yhtiössä huolitsijana. D Oy:llä on viranomaisen myöntämä lupa tullivaraston pitämiseen.

Edelleen on riidatonta, että D Oy:n tullivarastoon on toukokuussa 2010 siirretty toisesta tullivarastosta kontin MSCU 7698800 sisältönä olleet keraamiset kukkaruukut, ”ceramic bowls”, jotka D Oy on 7.3.2011 tullannut Euroopan yhteisön alueelle vapaaseen liikkeeseen.

Asiassa on keskeisesti kysymys siitä, ovatko M ja G syytteen teonkuvauksen mukaisesti yhdessä veron välttämistarkoituksessa laiminlyöneet veron määräämistä varten säädetyn velvollisuutensa ilmoittaa tullille Hollannista Suomeen tuomansa savukkeet ilmoittamalla tullille maahantuoduksi muuta kuin savukkeita. M ja G ovat kertoneet sittemmin savukkeita sisältäneeksi osoittautuneen kontin maahantuonnin taustalla olleen orastava yhteistyö venäläisen S-nimisen yrityksen kanssa, jolla on ollut tarkoitus aloittaa keraamisten tuotteiden tuonti Kauko-Idästä Suomen kautta Venäjälle. Tämän yrityksen puolesta on G:n kanssa yhteistyöstä keskustellut Muslim-niminen henkilö. Tähän yhteistyöhön liittyy syyllisepäilyä herättäviä seikkoja sikäli, että M ja G eivät ole saaneet tältä Muslimilta minkäänlaisia S:n yhteystietoja sekä sikäli, että kontin saapumisen jälkeen yrityksestä ei olla oltu missään yhteydessä D Oy:öön. Toisaalta S:n yhteystiedot ovat ilmenneet laivausasiakirjoista, esimerkiksi varustamon kyseistä konttia koskevasta Bill of lading -asiakirjasta.

Syyttäjä on perustellut syytettä törkeästä veropetoksesta väitteellä, että M ja G ovat yrittäneet peitellä savukkeiden maahantuontia sillä, että heidän tarkoituksenaan on ollut vaihtaa edellä sanottu, vapaaseen liikkeeseen tulliselvitetty kukkaruukkuerä konttiin, josta savukkeet oli purettu tullivarastoon. Syytteen perusteluna tämä on ymmärrettävä sikäli, että ruukkujen tulliselvitys on tapahtunut vain puolitoista viikkoa ennen savukkeita sisältäneen kontin purkamista tullivarastoon ja että kyseessä olisi tältä osin voinut olla niin sanottu peitelasti. Syytteen perustelu ei kuitenkaan muodosta näyttöä siitä, ovatko vastaajat menetelleet syytteissä kuvatuin tavoin ja syyllistyneet tahallisiin rikoksiin.

Pelkästään se, että tullivarastoon on saapunut syytteessä sanottu määrä savukkeita, joita ei ole ilmoitettu viranomaisille veron määräämistä varten, ei osoita sitä, että vastaajat M ja G olisivat ne syytteessä kuvatuin tavoin maahan tuoneet eikä sitä, että vastaaja O olisi tulli-ilmoituksen tekemällä edistänyt M:n ja G:n tekemiksi väitettyjä rikoksia. Syytteille ei ole esitetty riittävää näyttöä myöskään henkilö- eikä asiakirjatodistelulla, jonka pohjalta voidaan tosin tehdä arvioita tapahtumainkuluista ja vastaajien osuudesta tapahtumissa, mutta ei kuitenkaan niin, että syytteen mukaiset vakavat syytteet olisivat vastaajien syyksi luettavissa.

Syytteen hylkääminen

Käräjäoikeus hylkää syytteet rikoksista, joista syyttäjä on M:lle, G:lle ja O:lle rangaistusta vaatinut.

– – – – – – – – – –

VASTAAJA M
TUOMIOLAUSELMA
HYLÄTYT SYYTTEET
1) Törkeä veropetos 1.10.2010 – 17.3.2011
2) Teollisoikeusrikos 15.3.2011

VASTAAJA G
TUOMIOLAUSELMA
HYLÄTYT SYYTTEET
1) Törkeä veropetos 1.10.2010 – 17.3.2011
2) Teollisoikeusrikos 15.3.2011

VASTAAJA O
TUOMIOLAUSELMA
HYLÄTYT SYYTTEET
1) Avunanto törkeään veropetokseen 17.3.2011
2) Avunanto teollisoikeusrikokseen 17.3.2011

– – – – – – – – – –

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Seppo Kujala ja lautamiehet

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.7.2012

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että G ja M tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti kohdassa 1 törkeästä veropetoksesta ja kohdassa 2 teollisoikeusrikoksesta. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että O tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti kohdassa 1.1 avunannosta törkeään veropetokseen ja kohdassa 2.1 avunannosta teollisoikeusrikokseen.

Vaihtoehtoisesti syyttäjä on hovioikeudessa vaatinut, että G ja M tuomitaan rangaistukseen kohdassa 1 törkeästä tulliselvitysrikoksesta seuraavasti täsmennetyn teonkuvauksen mukaisesti: ”M ja G ovat yhdessä ja yksissä tuumin jättäneet täyttämättä tullilainsäädännössä säädetyn ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuutensa taikka sellaista velvollisuutta täyttäessään antaneet väärän tai puutteellisen tiedon siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaisena. Tulliselvitysrikos on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja se on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon teko-olosuhteet ja hyödyn määrä.” Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että O tuomitaan rangaistukseen kohdassa 1.1 avunannosta törkeään tulliselvitysrikokseen.

– – – – – – – – – –

Syyttäjä on vaatimustensa perusteina esittänyt, että vastaajat ovat suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, vastaavatko kontin TGHU 869075-9 (jäljempänä TGHU) sisältö ja asiakirjat toisiaan sekä heidän asiaa koskevaan ilmoitusvelvollisuuteensa. Jo kontissa olleiden savukkeiden arvo huomioon ottaen vastaajien on täytynyt tietää kontin tosiasiallisesta sisällöstä eivätkä he asemansa ja kokemuksensa vuoksi voi vedota tietämättömyyteensä asiassa. Jos tulliselvityksen tekijällä on vähäinenkin epäily tai tapahtumaketju poikkeaa tavallisuudesta, tulee huolellisesti toimivan henkilön tiedottaa asiasta viranomaisille ja ryhtyä asiakirjojen paikkaansa pitävyyden varmistamistoimiin tarkastamalla lasti. Vastaajat ovat laiminlyöneet selonottovelvollisuutensa lastin suhteen. Tulliselvitysrikosta koskeva tahallisuuden kynnys voidaan ottaa lähtökohdaksi myös veropetoksen edellyttämää tahallisuutta arvioitaessa ja säännöksiä on tahallisuuden osalta sovellettava tiukemmin, jos kyseessä on ammattinaan tulliselvityksiä ja -varastointia harjoittava henkilö.

Savukkeet ja niiden pakkaukset ovat sisältäneet Philip Morris S.A:n L&M -tavaramerkkiin sekoitettavissa olevat tunnukset ja teko on muun muassa supistuneen myynnin muodossa ollut omiaan aiheuttamaan sille huomattavaa taloudellista vahinkoa. Tavaramerkkioikeuden loukkaus on tapahtunut Suomessa siitä riippumatta, missä vaiheessa tullimenettelyä savukkeet ovat olleet tai onko savukkeet ollut tarkoitus laskea liikkeelle Suomessa vai ulkomailla.

Vastaukset

M on kiistänyt syyttäjän muutosvaatimukset ja vaihtoehtoisen syytteen.

M on kiistämisensä perusteina esittänyt, että asiakirjojen perusteella kontin TGHU oli pitänyt sisältää keraamisia kuppeja eikä hän ollut voinut tietää sen tosiasiassa sisältäneen savukkeita. Asiakirjojen perusteella hänellä ei myöskään ollut ollut mitään syytä epäillä tätä. Väitetty savukkeiden arvo ei pidä paikkaansa.

Tullivarastonpitäjä ei ole vastuussa siitä, että T1-passituksen laatija on lähettänyt tavarat tullivarastoon väärällä koodilla ja että tavaramerkkioikeutta on näin mahdollisesti loukattu. Tullivarastonpitäjä ei myöskään voi syyllistyä teollisoikeusrikokseen, koska savukkeet ovat olleet menossa transitotavarana myyntiin Venäjälle eikä tullivaraston menettely ole ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa Philip Morris S.A:lle.

G on kiistänyt syyttäjän muutosvaatimukset ja vaatinut, että syyttäjän vasta hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte hylätään.

G on kiistämisensä perusteina viitannut käräjäoikeuden perusteluihin ja lausunut lisäksi, että kontin TGHU purku ja tarkastus oli tehty hyväksyttyjen toimintatapojen mukaisesti eikä mitään lainvastaista ollut tullut ilmi. Aikaisemmin varastoitu kontti MSCU 769880-0 (jäljempänä MSCU) oli odottanut tullivarastossa hakijaa. Hän on M:n kanssa harjoittanut tullivarastointia rikkeettä ja sääntöjen mukaisesti ja D Oy:n kirjanpito ja varastokirjanpito on ollut säännösten mukaista.

O on kiistänyt syyttäjän muutosvaatimukset ja vaihtoehtoisen syytteen.

O on kiistämisensä perusteina viitannut M:n vastauksessa lausuttuun ja esittänyt lisäksi, että hänellä ei ollut ollut mitään aihetta epäillä kontin TGHU sisällön poikkeavan asiakirjoista. Väitetty savukkeiden arvo ei pidä paikkaansa.

– – – – – – – – – –

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisut

– – – – – – – – – –

Perustelut

Asian riidaton tausta

M ja G omistavat yhtäläisin osuuksin D Oy:n (jäljempänä yhtiö), ja O työskentelee yhtiössä työntekijänä huolitsijan nimikkeellä. Yhtiölle on myönnetty lupa C-luokan yksityisen tullivaraston pitämiseen.

Kotkan satamaan on 15.3.2011 saapunut Kiinasta kontti TGHU, joka on laivausasiakirjojen mukaan sisältänyt keraamisia kuppeja, ceramic cups. Laivasta kontti on 17.3.2011 siirretty satamaoperaattori Stevecon haltuun.

O on 17.3.2011 allekirjoittanut kyseistä konttia koskevan tulli-ilmoituksen (IMA), jossa sen sisällöksi on asiakirjoja vastaavasti ilmoitettu keraamisia kuppeja. Kontti on 17.3.2011 siirretty satamaoperaattorilta tullivarastoon, missä yhtiön työntekijät ovat ryhtyneet purkamaan sitä.

Purkauksen ollessa kesken tulliviranomaiset ovat tulleet tarkastamaan lastia, jolloin on ilmennyt, että kyseinen kontti on asiakirjoista poiketen sisältänyt 38.976 kappaletta Philip Morris S.A:n L&M -merkillä varustettuja savukekartonkeja. Tulliviranomaisten tarkastuksen tapahduttua purkauksen ollessa vielä kesken M:llä, G:llä ja O:lla ei ole ollut mahdollisuutta ilmoittaa tullille, että kontin sisältö on poikennut heidän tullille aikaisemmin ilmoittamastaan.

­M:llä ja G:llä on yhtiön edustajina ollut ilmoitusvelvollisuus maahantuodun kontin TGHU sisällöstä, ja O on vastannut sitä koskeneen tulli-ilmoituksen tekemisestä.

Tullauskäytäntö

Tullikoodeksin soveltamisasetuksen 504 artiklan mukaan C-luokan yksityisessä tullivarastossa varastoonpanija ja varastonpitäjä on sama henkilö. Tullikoodeksin säännösten mukaan varastonpitäjä vastaa aina tavaroiden asettamisesta tullivarastointimenettelyyn johtuvien velvollisuuksien täyttämisestä, tulli-ilmoituksen antamisesta ja tavaroiden siirtämisestä tullivarastoon. Varastonpitäjä on vastuussa myös tullivarastossa säilytettävästä tavarasta, kirjanpidon, varastoonpanojen ja varastostaottojen oikeasta suorittamisesta sekä siitä, ettei tavara joudu vapaaseen liikkeeseen ilman tulliviranomaisen lupaa.

Silloin, kun tavara on luovutettu satamaoperaattorin haltuun, varastonpitäjä asettaa tavaran tullivarastointimenettelyyn jättämällä tullille tulli-ilmoituksen. Tulli tarkastaa, että tulli-ilmoitus vastaa kuljetusasiakirjoja, ja hyväksyy leimallaan tulli-ilmoituksen. Satamaoperaattori luovuttaa tavarat vastaanottajalle vasta sen jälkeen, kun vastaanottaja esittää sille tullin hyväksymän tulli-ilmoituksen sekä kuljetusasiakirjoista varustamovaltakirjan ja terminaali-ilmoituksen. Tullivarastonpitäjällä on siten mahdollisuus tarkastaa vastaanottamansa tavara vasta kuljetettuaan sen varastoonsa. Muun muassa tästä syystä tullikoodeksissa ja sen soveltamisesta annetussa asetuksessa on säädetty siitä, että tullivarastonpitäjän tulee ilmoittaa tullille mahdolliset ristiriidat tavaran kuvauksessa ja määrässä välittömästi purkauksen päätyttyä. Tullikoodeksin 65 artiklan mukaan tavaran laadun poikkeamista kokonaan aikaisemmin ilmoitetusta ei kuitenkaan voida oikaista purkausilmoituksella.

Tullivarastonpitäjä tekee siten tulli-ilmoituksen tavarasta asiakirjojen ja muuta kautta saamiensa tietojensa perusteella. Tämän tulee vastaanotettuaan tavaran tarkastaa se, tehdä siitä merkinnät kirjanpitoonsa ja ilmoittaa tullille mahdolliset poikkeamat tulli-ilmoituksesta.

Syyttäjän rangaistusvaatimus

Syyttäjä on vaatinut M:lle ja G:lle rangaistusta törkeästä veropetoksesta sekä O:lle avunannosta törkeään veropetokseen sillä perusteella, että he ovat tuoneet kyseessä olevat tupakkatuotteet maahan tarkoituksenaan saada ne EU:n alueelle vapaaseen liikkeeseen valmisteveroja maksamatta. Vastaajat ovat syyttäjän mukaan syyllistyneet törkeään veropetokseen laiminlyömällä tätä koskevan oikeasisältöisen tulli-ilmoituksen tekemisen ilmoittamalla sen sijaan, että tullivarastointimenettelyyn asetettu kontti TGHU sisältää keraamisia kuppeja. Tällä menettelyllä vastaajat ovat syyttäjän mukaan välttäneet valmisteveroja ja maksuja yhteensä 1.728.537,27 euroa. Tullivelka on lakannut, kun savukkeet ovat jääneet tulliviranomaisten haltuun.

Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut M:lle ja G:lle rangaistusta törkeästä tulliselvitysrikoksesta ja O:lle avunannosta törkeään tulliselvitysrikokseen, koska he ovat tullilainsäädännössä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta täyttäessään antaneet väärän tiedon siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaisena. Teko on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä ottaen huomioon teko-olosuhteet ja hyödyn määrä.

Lisäksi syyttäjä on vaatinut M:lle ja G:lle rangaistusta teollisoikeusrikoksesta ja O:lle avunannosta teollisoikeusrikokseen sillä perusteella, että he ovat edellä kerrotulla tavalla menetellessään käyttäneet maahantuomissaan ja varastoimissaan savukekartongeissa Philip Morris S.A:n L&M – tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä savukkeiden päällyksissä. Teko on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa.

Sovellettavat säännökset

Törkeä veropetos

Veropetoksesta tuomitaan rikoslain 29 luvun 1 §:n nojalla se, joka aiheuttaa veron määräämättä jäämisen, 1 kohdan mukaan antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta, 2 kohdan mukaan salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, 3 kohdan mukaan veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai 4 kohdan mukaan muuten petollisesti.

Rikosasiassa sovelletaan aineellisoikeudellisten säännösten osalta Euroopan yhteisön tullikoodeksia (Neuvoston Asetus ETY N:o 2913/92). Sen 37 artiklan mukaan yhteisön tullialueelle tuotavat tavarat ovat tuontihetkestä alkaen tullivalvonnassa. Tullivarastointimenettelyssä varastoiduista tavaroista ei 98 artiklan mukaisesti kanneta tuontitulleja. Tullivarastonpitäjä on tullikoodeksin 101 artiklan nojalla vastuussa tullivarastossa olevien tavaroiden pysymisestä tullivalvonnassa.

Tullikoodeksin 202 artiklan mukaan tullivelka syntyy, kun tuontitullien alainen tavara tuodaan säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle. Saman artiklan 2 kohdan nojalla tullivelka syntyy sinä ajankohtana, jona säännösten vastainen tuonti tapahtuu.

Yhteisöjen tuomioistuin, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuin, on todennut asiassa C-195/03 Merabi Papismedov ym., tuomio 3.3.2005, että sellaisia tullille esitettyjä tavaroita, joiden osalta on tehty yleisilmoitus ja joiden osalta on vahvistettu yhteisön ulkoista passitusta koskeva asiakirja, ei ole tuotu säännösten mukaisesti yhteisön tullialueelle, jos tavaroista on tulliviranomaisille toimitetuissa asiakirjoissa käytetty virheellistä nimitystä. Tuomioistuin on edelleen todennut, että tällaisessa tapauksessa tullivelka syntyy yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen 202 artiklan perusteella, jossa säädetään tullivelan syntymistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä silloin, kun tavarat on tuotu säännösten vastaisesti. Tapauksessa Kiinasta maahan tuodun kontin oli tulliviranomaisille ilmoitettu sisältävän keittiötarvikkeita, vaikka suurin osa kontista oli sisältänyt savukekartonkeja, ja ilmoituksen perusteella tulliviranomaiset olivat vahvistaneet tulli-ilmoitusta vastaavan yhteisön ulkoista passitusta koskevan asiakirjan, jossa tavaran vastaanottajana oli ollut B-luokan tullivarasto.

Tullikoodeksin soveltamisesta annetun asetuksen 514 artiklan mukaan tullivarastointimenettelyyn asettamista koskevaan ilmoitukseen sovelletaan, mitä yleisilmoituksesta on säädetty.

Valmisteverotuslaissa valmisteveron suorittamisvelvollisuus on kytketty tullilainsäädännön soveltamiseen. Lain 3 §:ssä säädetään, että jos tuotteita tuodaan unionin ulkopuolelta, eikä niitä aseteta välittömästi niiden maahantuonnin jälkeen väliaikaisen verottomuuden järjestelmään, verotuksen toimittamiseen ja muuhun menettelyyn sovelletaan, jollei laissa erikseen toisin säädetä, soveltuvin osin, mitä tullista säädetään tai määrätään. Lain 7 §:n mukaan veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun valmisteveron alainen tuote luovutetaan kulutukseen Suomessa. Kulutukseen luovutuksella tarkoitetaan lain 8 §:n 4 kohdan mukaan valmisteveron alaisten tuotteiden tuontia Suomeen unionin ulkopuolelta. Lainkohtaa sovelletaan myös sääntöjenvastaiseen tuontiin. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos tuotteet asetetaan välittömästi maahantuonnin tapahduttua väliaikaisen verottomuuden järjestelmään. Lain 6 §:n määritelmäsäännöksen 3 ja 4 kohdan nojalla väliaikaisen verottomuuden järjestämällä ei kuitenkaan tarkoiteta tullivarastointimenettelyyn asettamista. Valmisteveron suorittamisvelvollisuus ja tullivelka syntyy siten sääntöjenvastaisessa tuonnissa silloin, kun tavara ilmoitetaan tullille.

Vastaavasti arvonlisäverolain 87 §:ssä on arvonlisäveron suorittamisvelvollisuus kytketty tullivelan syntymisajankohtaan siten, että arvonlisäveron suorittamisvelvollisuus syntyy samanaikaisesti tullivelan kanssa.

Edellä mainittujen tullausta koskevien säännösten mukaan tässä tapauksessa on syntynyt tulli- ja verovelka, kun maahantuodut tavarat on siirretty tullivarastoon ilmoittamalla niiden nimikkeet verojen ja maksujen määräämiseen vaikuttavalla tavalla virheellisesti. Menettelyä arvioidaan rikosasiassa veropetosta koskevia säännöksiä soveltaen.

Tulliselvitysrikos

Rikoslain 46 luvun 7 §:ssä säädetään, että joka jättää täyttämättä tullilainsäädännössä säädetyn ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuuden taikka sellaista velvollisuutta täyttäessään antaa väärän tai puutteellisen tiedon siten, että teko on omiaan aiheuttamaan 1) kohdan mukaan veron määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai veron aiheettoman palauttamisen, tuomitaan, jollei teko ole rangaistava muun muassa 29 luvun 1 – 3 §:ssä tarkoitettuna veropetosrikoksena, tulliselvitysrikoksesta.

Luvun 8 §:n mukaan kyseessä on törkeä tekomuoto muun ohella silloin, kun teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista hyötyä, ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Teollisoikeusrikos

Rikoslain 49 luvun 2 §:n 1) kohdan mukaan tekijä syyllistyy teollisoikeusrikokseen, jos hän tavaramerkkilain säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa oikeutta tavaran tunnusmerkkiin.

Väärennetyn tupakan tuominen EU:n alueelle on kielletty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1383/2003 tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä. Asetuksen 3. johdantokappaleessa on todettu muun muassa, että tapauksissa, joissa väärennetyt, laittomasti valmistetut ja yleensä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavat tavarat ovat peräisin tai tuodaan yhteisön ulkopuolisista maista, olisi kiellettävä niiden tuominen yhteisön tullialueelle, mukaan luettuna niiden asettaminen suspensiomenettelyyn eli muun muassa tullivarastointimenettelyyn. Nimenomaisesti tämä käy ilmi asetuksen soveltamisalaa koskevan 1 artiklan 1 kappaleen b) kohdasta, jossa viitataan tullikoodeksin suspensiomenettelyä ja tullivarastointia koskevan artiklaan. Näin ollen teollisoikeusrikoksen tunnusmerkistö täyttyy silloinkin, kun väärennetyt tupakkatuotteet on tuotu Suomeen EU:n ulkopuolelta ja ne on täällä asetettu tullivarastointimenettelyyn tarkoituksin viedä tavarat edelleen EU:n ulkopuolelle.

Teollisoikeusrikos ei sulje pois veropetoksen eikä myöskään tulliselvitysrikoksen tunnusmerkistön täyttymistä, vaan tullivelka syntyy myös tuontikiellon alaisesta tavaran maahantuonnista.

Tahallisuusvaatimus

Sekä veropetos, tulliselvitysrikos että teollisoikeusrikos ovat rangaistavia vain tahallisina. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

Veropetos

Rikoslain 29 luvun 1 §:n 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut väärän tiedon antaminen verotusta varten ja säädetyn velvollisuuden laiminlyöminen on rangaistavaa vain silloin, kun se tapahtuu veron välttämistarkoituksessa. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2011:26 lain esitöihin viitaten katsonut, että rangaistussäännös näiden tekomuotojen osalta edellyttää tarkoitustahallisuutta. Tarkoitustahallisuus on vakiintuneesti määritelty siten, että tietty laissa mainittu seuraus on toiminnan välitön ja ensisijainen päämäärä.

Tulliselvitysrikos

Tulliselvitysrikos on vaarantamisrikos ja sen rangaistavuus edellyttää lain esitöiden mukaan sen sijaan niin sanottua olosuhdetahallisuutta. Tulliselvitysrikosta koskevissa esitöissä (HE 197/2008 vp s. 23) on todettu kyseisen rikoksen yhteydessä tahallisuutta koskevien ongelmien liittyvän usein siihen, onko henkilö ollut tietoinen ilmoitusvelvollisuudesta ja sen sisällöstä taikka ilmoitetun tiedon puutteellisuudesta tai vääryydestä. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä olosuhdetahallisuuteen on tällaisissa tilanteissa liitetty selonottovelvollisuus olosuhteiden käsillä olosta (KKO 1995:64). Mainittujen esitöiden mukaan tulliselvitysrikoksen osalta tahallisuuden alarajan ylittävänä menettelynä tietojen vääryyden osalta voitaisiin pitää sitä, että henkilö on pitänyt varteenotettavana mahdollisuutena sitä, että tieto on väärä, mutta on siitä huolimatta antanut sen tulliviranomaiselle.

Myös lakivaliokunta on mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LaVM 4/2009 vp s. 4) katsonut, että tulliselvitysrikoksen tunnusmerkistössä ratkaisevaa on olosuhdetahallisuuden edellytysten täyttyminen. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan olosuhdetahallisuuden harkinta jää arvioitavaksi oikeuskäytännössä tunnusmerkistöerehdystä koskevan rikoslain 4 luvun 1 §:n perusteella (LaVM 28/2002 vp). Mainitun säännöksen mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta.

Edellä selostettu rikoslain 3 luvun 6 § koskee vain tahallisuutta suhteessa rikoksen seurauksiin. Rikoslain yleisiä oppeja koskevassa hallituksen esityksessä oli ehdotettu, että tahallisuuden määritelmä koskisi myös tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämiä olosuhteita (HE 44/2002 vp). Lakivaliokunnan mietinnössä kuitenkin esitettiin, että rikostyypeittäin vaihtelevan olosuhdetahallisuuden määritteleminen on vaikeaa ja kiistanalaista. Tahallisuuden alarajaksi ehdotetun todennäköisyys-kriteerin katsottiin soveltuvan erityisen huonosti talousrikosten olosuhdetahallisuuteen ja voivan nostaa niiden tahallisuuskynnystä. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan olosuhdetahallisuus jää oikeuskäytännössä arvioitavaksi, jolloin huomioon on otettava myös tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös (LaVM 28/2002 vp s. 9 – 10).

Ennen edellä kuvatun tahallisuussäännöksen voimaantuloa 1.1.2004 annetuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 2001:13, 2001:97 ja 2001:117 myös olosuhdetahallisuuden alarajaksi oli asetettu todennäköisyystahallisuus eli se, onko tekijä pitänyt rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvien olosuhteiden käsilläoloa varsin todennäköisenä. Myös ratkaisussa KKO 2009:87, joka koski 1990-luvulla tapahtunutta avunantoa törkeään velallisen petokseen, avunantajien tahallisuutta arvioitiin sen mukaan, mitä he olivat tienneet tai pitäneet varsin todennäköisenä. Tästä ratkaisukäytännöstä ei ole poikettu myöhemminkään annetuissa korkeimman oikeuden ratkaisuissa, kuten ilmenee kunnianloukkausta koskevasta ratkaisusta KKO 2010:88, huumausainerepun kuljettamista koskevasta ratkaisusta KKO 2006:64 ja viimeksi seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevasta ratkaisusta KKO 2012:66.

Tulliselvitysrikoksena tulevat rangaistaviksi erilaiset tullimenettelyyn liittyvien velvollisuuksien laiminlyönnit ja virheellisten ilmoitusten antamiset, kuten tullivaraston osalta esimerkiksi kirjanpitoon liittyvät laiminlyönnit tai tullin vaatimien vakuuksien määrään vaikuttavien virheellisten tietojen antaminen. Sen sijaan silloin, kun tulli-ilmoitus liittyy velvollisuuteen suorittaa maahantuoduista tavaroista valmisteveroa, veropetoksen ja toissijaisesti sovellettavaksi tulevan tulliselvitysrikoksen tunnusmerkistöt täyttyvät samalla menettelyllä lukuunottamatta sitä, että tulliselvitysrikos edellyttää edellä selostettujen lain esitöiden mukaan ainoastaan olosuhdetahallisuutta, kun taas veropetoksen tunnusmerkistö edellyttää täyttyäkseen tarkoitustahallisuutta.

Olosuhdetahallisuuden määrittely on jätetty edellä todetuin tavoin oikeuskäytännön varaan ja tapahtuvaksi rikostyyppikohtaisesti. Lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 28/2002 vp s. 9 – 10) mukaan tällä lainsäädäntöratkaisulla on haluttu torjua talousrikosten osalta tahallisuuskynnyksen nostaminen. Mietinnössä ei lausuta tarkemmin siitä, millä perusteilla tietoisuutta olosuhteista olisi arvioitava ja olisiko tahallisuutta arvioitava alemman kriteerin mukaan muissakin rikoksissa kuin vain talousrikoksissa. Myöskään tulliselvitysrikosta koskevassa lakivaliokunnan mietinnössä ei tarkemmin käsitellä tietoisuutta koskevan olosuhdetahallisuuden määrittelyssä ratkaisevia perusteita. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2012:66 todennut, että oikeustieteellisessä keskustelussa on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, miten olosuhdetahallisuutta olisi arvioitava. On muun muassa esitetty, että riittävää olisi pelkästään tekijän käsitys jonkin tosiseikan varteenotettavasta mahdollisuudesta taikka että tämän lisäksi vaadittaisiin hyväksyvää tai ainakin välinpitämätöntä suhtautumista tähän mahdollisuuteen.

Tulliselvitysrikokset on säädetty rangaistaviksi, jotta tulliviranomaisilla olisi paremmat mahdollisuudet kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa ja tehtäviensä hoidossa. Lakivaliokunta on tahallisuusarviointia käsitellessään viitannut hallituksen esityksen perusteluissa esiin tuotuihin erilaisia ilmoitusvelvollisuuksia koskeviin säännöksiin ja lakivaliokunnan aikaisempaan mietintöön (LaVM 28/2002 vp s. 10), jonka mukaan olosuhdetahallisuus jää viime kädessä oikeuskäytännön arvioitavaksi. Lakivaliokunta on mietinnössään käsitellyt myös kysymystä siitä, onko tulliselvitysrikoksessa tosiasiassa kyse veropetoksen valmistelun kriminalisoinnista ja tulisiko sääntelyä siinä tapauksessa harkita toteutettavaksi muulla tavoin ottamatta kuitenkaan erikseen kantaa valmistelun edellyttämään tahallisuuteen.

Kuten lakivaliokunta on rikoslain yleisiä oppeja käsitellessään todennut, talousrikosten torjunta edellyttää sinänsä alhaista puuttumiskynnystä. Tulliselvitysrikoksia koskevan lainsäädännön esitöissä (HE s. 23 – 24) todennäköisyyttä alhaisempaa tahallisuuden astetta on perusteltu sillä, että tulliselvitysrikoksen tunnusmerkistö ei edellytä mitään seurausta tai konkreettisen vaaran aiheuttamista. Toisaalta esitöissä on sen lähirikosten, kuten veropetoksen rangaistusvastuun laajentamiseksi päädytty siihen, että tulliselvitysrikos on syytä säätää rangaistavaksi vain tahallisena tehtynä.

Veropetoksen rangaistavuus edellyttää tarkoitustahallisuutta ja korkein oikeus on useissa edellä mainituissa ratkaisussaan pitänyt alimpana rangaistavuuden edellyttämänä tahallisuuden asteena todennäköisyystahallisuutta. Uudemmassa oikeuskäytännössä ei ole myöskään muissa talousrikoksissa poikettu tästä todennäköisyysvaatimuksesta. Korkein oikeus on viimeksi ratkaisussaan 2012:66 todennut, että tahallisten ja tuottamuksellisten tekojen erottelu kuuluu rikosoikeuden kulmakiviin: tuottamukselliset teot ovat rikoksia vain, kun niin on erikseen säädetty, ja tuottamuksellisesta teosta rangaistaan yleensä lievemmin kuin tahallisesta teosta. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, ettei tahallisuuden ja tuottamuksen välinen raja hämärry sen seurauksena, että lasketaan tasoa, jolla tekijän tietoisuutta mitataan. Lainkäytön yhtenäisyyden ja ennalta-arvattavuuden kannalta olisi myös varsin ongelmallista, jos tahallisuuden käsite vaihtelisi eri rikostyyppien kesken ilman vahvoja ja yhdenmukaisia perusteita. Hovioikeus katsoo, että tällaisia riittäviä perusteita ei ilmene tulliselvitysrikoksia koskevan lainsäädännön esitöistä.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että myös tulliselvitysrikos edellyttää täyttyäkseen sitä, että tekijä on pitänyt varsin todennäköisenä kontin TGHU tosiasiassa sisältäneen savukekartonkeja ja myös tulli-ilmoituksen sisältävien tietojen virheellisyyttä.

Teollisoikeusrikos

Teollisoikeusrikoksen tunnusmerkistössä ei ole sellaista tahallisuutta korostavaa tekijää kuin veropetoksessa. Lain sanamuodosta tai sen esitöistä (hallituksen esitys 94/1993 vp) ei ilmene, että kyseisen rikoksen osalta olisi ollut tarkoitus säätää erikseen tahallisuuden alarajasta. Teko on siten tahallinen, jos rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen vastaa sitä, mitä tekijä on teon hetkellä tarkoittanut taikka pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä.

Asiassa ratkaistavat kysymykset

M, G ja O ovat syytteen kiistäessään katsoneet, että savukkeiden arvo on liian korkea, asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä siitä, että kysymyksessä olevat savukkeet olivat tuoteväärennöksiä ja ettei teolla ollut aiheutettu huomattavaa vahinkoa Philip Morris Products S.A:lle.

Savukkeiden hankintahinnasta ei ole saatavissa selvitystä. Syyttäjä on perustanut väitteensä verojen määrästä tullin laatimaan verolaskelmaan, joka perustuu savukkeiden arvoon. Laskelma on laadittu verotusmenettelyssä noudatettavan käytännön perusteella ja sitä ohjaa hallintotuomioistuinten ratkaisutoiminta. Vastaajat eivät ole hovioikeudessa väittäneetkään, että laskelma perustuisi johonkin yksilöityyn verotuskäytännöstä poikkeavaan perusteeseen. Syyttäjä on siten esittänyt riittävän selvityksen siitä, että verojen ja maksujen määrä on 1.728.537,27 euroa. Asiassa on näin ollen selvitetty, että edellä kuvatulla teolla olisi sen täyttyessä tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä.

Kirjallisena todisteena esitetyn 4.4.2011 päivätyn kirjeen mukaan Philip Morris Products S.A:n tuotteiden alkuperään perehtynyt tuotetiedustelun vastuuhenkilö on todennut tutkimuksissaan, että nyt kysymyksessä olevien tuotteiden pakkausten painojälki ja savukkeiden tupakkasekoitus eivät vastaa yhtiön aitoja tuotteita. Yhtiön edustajana oikeudessa kuultu asianajaja P on kertomuksessaan vahvistanut yhtiön käytäntönä olevan tällä tavalla todeta tuotteiden poikkeaminen sen valmistamista savukkeista. Ottaen huomioon se, että myös neuvoston asetuksessa tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä (EY N:o 1383/2003) teollisoikeuden haltijalle itselleen on varattu tilaisuus tutkia, loukkaako tavara sen teollisoikeutta, P:n uskottavuutta ei vähennä se, että kysymys on yhtiön itsensä suorittamista tutkimuksista.

Kysymys on lisäksi Kiinasta muun tavaran nimikkeellä Suomeen lähetetystä savukkeista. Se vaihtoehto, että kysymys olisi asianomistajayhtiön valmistamista savukkeista on varsin epätodennäköinen. Vastaajat eivät ole kiistämisensä tueksi esittäneet seikkoja, jotka horjuttaisivat asianomistajan päätelmää tuotteiden alkuperästä. Hovioikeus katsoo näihin seikkoihin nähden asiassa riittävällä tavalla selvitetyksi, että kysymys on tuoteväärennöksistä. P:n kertomuksella on lisäksi selvitetty, että teko olisi sen täyttyessä savuke-erän arvo ja jäljennöksen korkea laatu huomioon ottaen ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa.

Asiassa on riidatonta, että annettu tulli-ilmoitus on sisältänyt väärän tiedon tullivarastointimenettelyyn asetetuista tavaroista. Veropetos täyttyy tavaroita maahan tuotaessa edellä selostetulla tavalla jo väärän tiedon antamisella. Koska syyttäjä ei hovioikeudessa enää ole katsonut vastaajien laiminlyöneen purkausilmoituksen antamista, myös tulliselvitysrikos täyttyy väärän tiedon antamisella tulli-ilmoituksessa. Tulliselvitysrikoksen tunnusmerkistö täyttyy väärän tiedon antamisella silloinkin, kun kysymys on EU:n ulkopuolelle edelleen vietävistä tavaroista. Vastaavasti teollisoikeusrikoksen tunnusmerkistö täyttyy edellä selostetulla tavalla heti, kun väärennetty tavara on tuotu maahan ja asetettu tullivarastointimenettelyyn.

Asiassa on näin ollen ratkaisevaa se, ovatko vastaajat virheellisen sisältöisen tulli-ilmoituksen antaessaan ja väärennetyt tupakkatuotteet tullivarastointimenettelyyn asettaessaan menetelleet edellä kuvatulla tavalla tahallisesti. Tahallisuusarvioinnissa on keskeisesti kysymys siitä, onko vastaajilla tulli-ilmoituksen antaessaan ollut tahallisuuden edellyttämä tietoisuus siitä, että tullivarastoon tuotu kontti TGHU sisältää asiakirjoista poiketen savukkeita.

Näytön arvioinnin lähtökohdat

Kysymys on ollut huomattavan arvokkaasta laittomasti maahan tuodusta savuke-erästä. Tällainen toiminta edellyttää useiden henkilöiden toimintaa eri maissa. Lisäksi tarvitaan rahoitusta ja yhteyksiä savukkeita laittomasti valmistaviin tahoihin. Nyt kysymyksessä olevan laajuisen toiminnan harjoittamiseen on käytännössä edellytykset ainoastaan järjestyneillä rikollisryhmillä. Tällaiselle toiminnalle on tyypillistä hyvä suunnittelu ja ammattimainen toteutus. Paljastumisvaaran vuoksi savukkeita käsittelevät purkuvaiheessa yleensä ainoastaan toiminnasta tietoiset ja siihen mukaan suostuneet henkilöt. Syyttäjä on hovioikeudessa katsonut, että vastaajat ovat tietoisesti osallistuneet toimintaan.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että jutun vastaajat olisivat osallistuneet tavaraerän kuljetukseen ja välittämiseen muulla tavoin kuin ottamalla sen säilytettäväksi tullivarastossa. Muita hankkeeseen osallistuneita henkilöitä ei siten ole kuultu asiassa eikä asiaa käsiteltäessä ole saatu tietoja heidän toiminnastaan.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan syyttäjällä on velvollisuus näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa nojautuu. Säännöksen taustalla on rikosoikeudenkäynnissä noudatettava syyttömyysolettama ja rikoksesta syytetyn oikeusturvatakeet. Langettavaa tuomiota ei näistä periaatteista johtuen voida perustaa syyttäjän edellä esittämiin johtopäätöksiin. Ammattimaista tullivarastotoimintaa harjoittavien vastaajien mahdollisuudella tunnistaa toiminnan todellinen luonne siinä esiin tulevien poikkeuksellisten piirteiden perusteella voi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa heidän tietoisuuttaan.

Edellä mainittu huomioon ottaen näytön arviointi on perustettava niihin seikkoihin, jotka syyttäjän mukaan osoittavat, että syytetyt ovat olleet etukäteen tietoisia kontin TGHU sisällöstä tai että he ovat tietoonsa tulleiden seikkojen perusteella voineet päätellä sen oikean sisällön. Syyttäjä on tällaisina seikkoina vedonnut tietoihin tavaran lähettäjästä ja vastaanottajasta, yhteydenpitoon vastaanottajaan, konossementin toimittamistapaan sekä yhtiön taloudelliseen tilaan. Lisäksi syyttäjä on väittänyt, että syytettyjen tarkoitus oli teon salaamiseksi korvata savukkeet vapaaseen liikkeeseen tullatuilla varastossa olleilla keramiikkaesineillä ja siirtää savukkeet niiden tullausasiakirjoja hyväksi käyttäen pois varastosta (ns. peitelasti).

Henkilötodistelu

– – – – – – – – – –

Näytön arviointi

Tiedot kontin TGHU lähettäjästä

Syyttäjä on syytteen puolesta puhuvana seikkana vedonnut siihen, että vastaajilla ei ole ollut tarkkoja tietoja kontin lähettäjästä.

Toisaalta kontin lähettäjä yhteystietoineen on ilmennyt konossementista eikä tullivarastolla ole ollut syytä epäillä konossementtiin merkittyjä tietoja tai syytä ryhtyä selvittämään lähettäjän tietoja laajemmalti. Kuten O on kertonut, tullivarasto ei myöskään ole asiakassuhteessa kontin lähettäjään vaan vastaanottajaan, jonka lukuun tullivarasto toimii, eikä tullivarastolla yleensä ole tarvetta yhteydenpitoon lähettäjän kanssa. Todistajana kuullun H:nkaan kertomuksen perusteella vastaajien ei asiakirjoihin merkityn lähettäjän perusteella ole ollut syytä epäillä kontin sisällön poikkeavan kuljetusasiakirjoihin merkitystä.

Yhteydenpito kontin TGHU vastaanottajaan

G on kertomansa mukaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla sopinut suullisesti kontin vastaanottamisesta vain etunimeltä tietämänsä Muslim-nimisen henkilön kanssa eikä vastaajilla ole ollut tarkkoja tietoja kontin vastaanottajasta. G ei ollut saanut Muslimilta mitään yhteystietoja eikä hän ollut myöskään tallentanut puhelinnumeroa, josta Muslim oli soittanut hänelle. Muslimin oli ollut tarkoitus ottaa yhteyttä kontin saapumisen jälkeen. Lisätutkinnassa on selvinnyt, että konossementtiin merkityn vastaanottajayhtiön yhteystiedot eivät pidä paikkaansa. Tullivarasto toimii nimenomaan tavaran vastaanottajan lukuun. Tämän vuoksi se, ettei vastaajilla ole ollut tarkempia tietoja tavaran vastaanottajasta eikä edes yhteystietoja, joilla tähän olisi voinut olla yhteydessä, tukee syytettä.

O:n esitutkinnassa antaman kertomuksen mukaan hän oli pitänyt vastaanottajaa koskevien tietojen puutteellisuutta outona, mutta hän on sittemmin oikeudenkäynnissä muuttanut kertomustaan saatuaan M:ltä tietää, että kysymys oli uudesta asiakkaasta. Jossain määrin epätavallista on myös se, että vastaajat ammattimaisina tullivarastonpitäjinä ja tulli-ilmoituksen tekemisestä vastuullisina ovat alunperin suostuneet ottamaan vastaan toimeksiannon henkilöltä, josta he eivät olleet tienneet muuta kuin etunimen.

Toisaalta myös kontin vastaanottaja yhteystietoineen on ilmennyt kuljetusasiakirjoista. Mahdollista on myös, että G on kertomallaan tavalla suullisesti sopinut kontin vastaanottamisesta tullivaraston lukuun, sillä asioiden sopiminen pelkästään suullisesti ei ole Venäjällä poikkeuksellista. Vastaajat ovat siten voineet olettaa tavaran vastaanottajan ilmoittavan tarkemmat yhteystietonsa myöhemmin. Siitä, että konossementissa mainitut vastaanottajan yhteystiedot ovat jälkikäteen selvinneet paikkansa pitämättömiksi, ei voida tehdä johtopäätöksiä vastaajien tietoisuudesta kontin tosiasiallisesta sisällöstä.

Konossementin toimittamistapa

Syyttäjä on syytteen puolesta puhuvana seikkana vedonnut siihen, että konossementti on luovutettu Pietarissa epäilyttävissä olosuhteissa. Vastaajat ovat syytettä vastaan puhuvina seikkoina vedonneet siihen, että konossementti on toimitettu täysin normaalisti kuriirin välityksellä.

G on kertonut, että hän oli ollut Pietarissa kahvilassa yhdessä M:n kanssa, kun kuriiri oli soittanut ja ilmoittanut hänellä olevan paketti toimitettavana G:lle. Kuriiri oli tullut paikalle ja luovuttanut hänelle DHL:n kuoressa olleen konossementin. G oli antanut konossementin M:lle, koska tämä oli ollut menossa Suomeen. M puolestaan oli Suomessa edelleen luovuttanut konossementin O:lle varustamolle lähetettäväksi. O ei ollut pitänyt konossementin saamista M:ltä aivan tavanomaisena, koska yleensä ne toimitetaan kuriirifirmojen kautta suoraan tullivarastolle.

Konossementin toimittamistapa ei ole tyypillinen, mikä jossain määrin tukee syytettä. Toisaalta sovittaessa kontin vastaanottamisesta G:n kertomalla tavalla, on mahdollista, että myös konossementti on toimitettu hänelle samaan kaupunkiin, jossa kontin vastaanottamisesta on alunperin sovittu.

Kontin MSCU tullaaminen

Yhtiön tullivarastossa on ollut säilytettävänä sinne toukokuussa 2010 toisesta tullivarastosta siirretty kontti MSCU, joka on sisältänyt keraamisia ruukkuja ja joka on 7.3.2011 tulliselvitetty EU:n alueelle vapaaseen liikkeeseen yhtiön omissa nimissä. Asiassa on riidatonta, että tähän tavaraerään ei sinällään liity mitään rikollista, vaan että sitä syyttäjän väittämän mukaan on ollut tarkoitus käyttää savukkeiden edelleenkuljetuksen peittelyyn.

Kyseisen ns. peitelastin osalta hovioikeus toteaa, että tullivarastonpitäjä voi pidätysoikeutensa perusteella realisoida varastossa vähintään vuoden noutamatta olleen tavaran, mutta tässä ei ole nyt ollut kysymys tällaisesta tapauksesta vaan että asiakas on M:n kertoman mukaan pyytänyt tavaran tullaamista vapaaseen liikkeeseen EU-alueelle. Tavaran tullaaminen viittaa yleensä siihen, että se viedään ulos tullivarastosta, joka on tarkoitettu ensisijaisesti tullivapaan tavaran erityiseksi säilyttämispaikaksi. Siten se seikka, että tavaraa ei ollut noudettu heti tullauksen jälkeen eikä sitä ole vieläkään noudettu, samoin kuin se, että M:llä tai G:llä ei ole tietoa tavaran omistajasta tai tietoa siitä, mitä sille tulee tehdä tullauksen jälkeen eikä tavaran omistaja tullauksen jälkeenkään ole tiedustellut eikä ottanut yhteyttä heihin, tukee syyttäjän väitettä, että tavaraerää on ollut tarkoitus käyttää peitelastina saatettaessa savukkeet tullivalvonnan ulkopuolelle.

Toisaalta kontti on siirretty yhtiön tullivarastoon toukokuussa 2010 edellisen säilytyspaikan tilanahtauden vuoksi, ja siirto on tullikoodeksin mukaan edellyttänyt tulliviranomaisten luvan. Tullaus vapaaseen liikkeeseen EU-alueelle kuuluu tullivaraston tavanomaiseen palveluun. Todistajana kuullun H:n kertoman perusteella tullivaraston kirjanpidossa ja tullauksessa vapaaseen liikkeeseen EU-alueelle kysymyksessä olevat keraamiset kupit eivät lisäksi olisi olleet sekoitettavissa keraamisiin ruukkuihin, koska niiden nimikkeet ja tuotekoodit ovat erilaiset eikä ”keramiikka” olisi riittänyt molempien tavaraerien nimikkeeksi. Ruukkujen osalta ei myöskään ole näytetty suunnitellun tai ryhdytyn mihinkään toimiin, jotka osoittaisivat sitä tarkoitetun käytettäväksi savukkeiden kuljettamisen peittelyyn.

Yhtiön taloudellinen tila

Asiassa on riidatonta, että yhtiön taloudellinen tila on tekoaikaan vallinneen talouskriisin vuoksi ollut heikko ja että M ja G eivät tuolloin ole nostaneet yhtiöstä palkkaa. Yhtiön heikko taloudellinen tila voisi näin ollen olla motiivi teolle ja tukea jossain määrin syytettä. Riidatonta on myös, että keraamisia ruukkuja sisältäneen peitelastin tullaaminen vapaaseen liikkeeseen yhtiön omissa nimissä on ollut yhtiölle ylimääräinen kustannuserä ja että myös sen varastoinnista aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia. Vapaaseen liikkeeseen tullaaminen ja kyseisen kontin varastoiminen ei siten ole ollut liiketaloudellisesti kannattavaa, mikä myös tukee syytettä.

Toisaalta palkan nostamatta jättäminen ei ole yritystoiminnassa epätavallista. Yhtiö on lisäksi koko ajan maksanut palkan kolmelle työntekijälleen ja myös O on saanut aina palkkasaatavansa, joten yhtiö ei ole ollut maksukyvytön. M, G ja O ovat hovioikeudessa myös yhtenevästi kertoneet, että peitelastin tullaamisesta on aiheutunut yhtiölle ainoastaan muutaman sadan euron ylimääräinen kustannus. Vaikka tullausasiakirjoista ei käykään ilmi kontista MSCU suoritetun tullin määrä, hovioikeus pitää vastaajien kertomusta uskottavana. Varastoimisesta aiheutuneet kustannuksetkin tullivarastonpitäjä voi turvata realisoimalla pidätysoikeutensa perusteella varastossa vähintään vuoden noutamatta olleen tavaran, eikä tavaran säilyttämiselle tullivarastossa ole tullikoodeksissa säädetty enimmäisaikaa.

Johtopäätökset näytöstä

Asiassa on edeltä ilmenevällä tavalla selvitetty, että vastaajat eivät ole olleet yhteydessä kontin lähettäjään, heillä ei ole ollut tarkkoja tietoja kontin TGHU vastaanottajasta, kontin vastaanottamisesta on sovittu suullisesti, konossementti on toimitettu G:lle Pietarissa henkilökohtaisesti, yhtiön taloudellinen tila on tapahtuma-aikaan ollut heikko ja vähän ennen nyt kyseessä olevan kontin tullivarastointimenettelyyn asettamista yhtiö on omissa nimissään tullannut aikaisemmin Suomeen tuodun keramiikkaruukkuja sisältäneen kontin vapaaseen liikkeeseen. Tapahtumaketju kokonaisuudessaan on sen verran epätavallinen, että se sellaisenaan on epäilyttävä.

Kuten edeltä kuitenkin ilmenee, jokaiselle yksittäiselle syytettä tukevalle seikalle on sellaisenaan olemassa vaihtoehtoinen järkevä selitys. Kun lisäksi otetaan huomioon se edellä näytön arvioinnin lähtökohdissa todettu, millainen merkitys tällaisten tuotteiden tyypilliselle laittomalle maahantuonnille voidaan rikosasiassa antaa, asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että vastaajat olisivat tienneet kontin tosiasiallisesta sisällöstä. Tätä johtopäätöstä tukee sekin, että tullivarastointimenettelyyn asettaminen on tässä tapauksessa tapahtunut asiakirjojen perusteella ilman, että varastonpitäjällä on ollut mahdollisuutta tarkastaa lasti ennen sen purkamista. Kuten edellä on todettu, varastonpitäjällä on lisäksi ollut velvollisuus tavaran vastaanotettuaan tarkastaa se ja ilmoittaa tullille mahdolliset poikkeamat tulli-ilmoituksessa. Asiassa ei ole kysymys tällaisen velvoitteen laiminlyönnistä.

Hovioikeus toteaa lisäksi, että kontin MSCU varastoon siirtäminen sekä vapaaseen liikkeeseen tullaaminen on tapahtunut täysin laillisesti. Kontin sisältämiä tavaroita ei ole myöskään ryhdytty käyttämään savukkeiden kuljetuksen peittelemiseksi. Asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä siitä, että kontin sisältö olisi tarkoitettu käytettäväksi syyttäjän väittämin tavoin peitelastina.

Hovioikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeuden tavoin, että syyte on jäänyt näyttämättä.

– – – – – – – – – –

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA M
TUOMIOLAUSELMA
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

HYLÄTYT SYYTTEET
Kohta 1: Vaihtoehtoinen syyte törkeästä tulliselvitysrikoksesta hylätään.

VASTAAJA G
TUOMIOLAUSELMA
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

HYLÄTYT SYYTTEET
Kohta 1: Vaihtoehtoinen syyte törkeästä tulliselvitysrikoksesta hylätään.

VASTAAJA O
TUOMIOLAUSELMA
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

HYLÄTYT SYYTTEET
Kohta 1.1: Vaihtoehtoinen syyte avunannosta törkeään tulliselvitysrikokseen hylätään.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Tapani Vasama, Lea Nousiainen ja Lasse Tamminen

Valmistelija: Teemu Närhi

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen